eroon tästä vitutuksesta, vihasta ja katkeruudesta exääni kohtaan? Hän jätti minut puskan takaa ja heti seuraavassa kuussa hänellä onkin uusi nainen kuvioissa ja on edelleen. Mies ei käsitellyt eroaan mitenkään ja yhdessä oltiin reilut 12v..
Halusin olla hänen ystävänsä kaikesta huolimatta, mutta tuntuu nyt kyllä siltä että en halua olla hänelle enää mitään. Eikö hän näe mitä on itselleen tekemässä, hän sanoi lähtiessään että ei tule enää koskaan olemaan suhteessa, haluaa olla yksin ja vapaa, mutta miks vitussa hänellä on heti uusi nainen ja vielä paljon vanhempi kuin minä.
En tiedä milloin tämä prosessi on minulla ohitse, ei varmaan koskaan, on päiviä jolloin kaikki on ok mutta välillä tulee se suunnaton ahdistus ja yksinäisyys. Ja silloin sitä mietti että se exäkin jatkoi elämäänsä suoraan etiäpäin uuden naisen kanssa joka olisin voinut loppujen lopuksi olla minä.
Miten saan taottua päähäni että ero oli hyvä ratkaisu, jos tunteita ei enää miehen puolelta ollut mutta minä rakastin ja rakastan kai vieläkin. Mutta miksi jos tunteita ei enää ole mies kysyi olisiko yhteenpaluu mahdollista? Minun kiusaksiko, vastasin että ei enää onnistu, olen liian rikki tästä kaikesta.
Halusin olla hänen ystävänsä kaikesta huolimatta, mutta tuntuu nyt kyllä siltä että en halua olla hänelle enää mitään. Eikö hän näe mitä on itselleen tekemässä, hän sanoi lähtiessään että ei tule enää koskaan olemaan suhteessa, haluaa olla yksin ja vapaa, mutta miks vitussa hänellä on heti uusi nainen ja vielä paljon vanhempi kuin minä.
En tiedä milloin tämä prosessi on minulla ohitse, ei varmaan koskaan, on päiviä jolloin kaikki on ok mutta välillä tulee se suunnaton ahdistus ja yksinäisyys. Ja silloin sitä mietti että se exäkin jatkoi elämäänsä suoraan etiäpäin uuden naisen kanssa joka olisin voinut loppujen lopuksi olla minä.
Miten saan taottua päähäni että ero oli hyvä ratkaisu, jos tunteita ei enää miehen puolelta ollut mutta minä rakastin ja rakastan kai vieläkin. Mutta miksi jos tunteita ei enää ole mies kysyi olisiko yhteenpaluu mahdollista? Minun kiusaksiko, vastasin että ei enää onnistu, olen liian rikki tästä kaikesta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mulle kävi ihan samalla tavalla. Naiseni jätti minut viikko sitten aivan puun takaa. Hänellähän oli tottakai jo kuviot suunniteltu valmiiksi. Niin se vaan menee ja sitten niinkuin minullekin hän kertoo jonkun tekosyyn. Tällä kertaa se meiän suhteessa oli se, että olen lapsellinen.
Vituttaa ja koville ottaa, että elämän tärkein ihminen tekee tuolla tavalla, mutta minä olen päättänyt että saatana huudan ja raivoan ja hän ei elämääni pilaa.
Pikkuhiljaa eteenpäin vaikka vituttaa mutta elämä on kovaa. Älä haikaile häntä. Muistot tulee välillä pakostikin mieleen, mutta ajan kanssa ne häviää.
varmaan tossa vaiheessa tolta, kyllä muistan itsekin kun erosta oli viikko, eihän sitä ollu millään tavalla ees tajunnu et on eronnu, huutaa öllötti vaan. Miula erota kuitenkin jo puol vuotta ja vielä tulee noita vitutuksen puuskia ja sitä vihaa sitä saatanan ukkoo kohtaa. Toivon että tulis kärsimään ja kunnolla sekin vielä. Iten olen kyllä yrittänyt kaikesta huolimatta elää päivä kerrallaan etiäpäin vaikka kuinka välillä tuntuu että ei oo mitää elettävääkään. Koska kaikki romuttui tuossa erossa ja kaikki jäi tavallaan auki.
Kuulostaa pahalta. Itse en voi miettiäkään, että olisi tällainen fiilis vielä puolen vuoden päästä! Kyllä pistää vähän pelottamaan :(
hankit sen laastarin? Sehän kuulema auttaisi yli eron ja sen tuskan mitä siitä ehkä jokaisen pitäisi kokea jos on oikeasti pitänyt ihmisestä kenen kanssa yhtä pitänyt ja elänyt.
Varmaan tuon uuden suhteen ansiosta exäni porskuttaa vaan etiäpäin senkummemmin itkemättä entisensä perään.
Minäkin olisin semmosen hankkinut jos olisin ollut vähän enempi kasassa kun ero tuli, mutta eihän kukaan täysipäinen mies vollottavaa ämmää itelleen ottas, ees sen pesän toivossa.
Niinpä elelen ja kasaan itseäni toivoen parempaa ja ehjempää huomista.
Varmaan pitäisi hankkia.
Olin kyllä pöyristynyt kun tänään eksä sanoi minulle, että jospa se auttaisi, että pokaisit jonkun tytön.
Pitää varmaan miettiä. En käsitä miten se tilannettakaan voi pahentaa. Tosin olen ehkä yhdeltä tytöltä saanut numeron elämäni aikana. Niin se oli, että tämä minunkin eksäni pokasi minut :(
se on vaan suht vaikeaa lähteä ketään pokailemaan jos asiat on kesken itsellä, siis ajatustyö erosta, sitä on jotenkin sekaisin ja rikki. Olen ajatellut että se laastari olisi saattanut pelastaa päiväni tai sitten olisin vaan todennut että tää oli tässä. Ehkä kuitenkin on parempi että käy läpi kaiken paskan ja sitten kun tuntee olevansa valmis, lähtee kierrokselle ja katsoo kelpaako kellekään.
Ite vaa diggaan käydä ulkona ja olisi sääli jos tässä nyt puoli vuotta menee kotona ihmetellessä.
Totta, että kyllähän paremmat lähtökohdat on kun on päässyt yli, enkä tällä hetkellä ketään tyttöä siinä mielessä hyväksikäyttäisikään...
kyllä puolta vuotta nelinurkkasessa ole viettänyt, olen itsekin aika menevää sorttia...
Mutta huomaat ajan mittaan mitä tarkoitan, ei se ole niin yksoikoista miltä näyttää.
Olet aivan varmasti minua enemmän oikeassa.
Ja sehän vasta vituttaakin
Aika kauan olet vihasuudessa ja vitutuksessa ollut..tietty kaikilla oma aikansa mikä siihen kuluu ja olihan teil pitkä suhde takana.Itsellä melkein 6v suhde joka kuukaudenverran ollut ohi.Hyvä niin.Jollen kelpaa sellaisena kuin olen,niin mikäs siinä :) Tietty kaikkeni yritin ja kaikkeni tein,mutta jos mies haluaa mennä ja elää elämäänsä niinkuin hälle sopii,niin siitä vaan,en voi ketään pakottaa suhteeseen,varsinkaan jos se ei perustu tasa-arvoon ja onneen.
tyynestikö sinä eron otit, jos et kelpaa niin ei sitten...Eikö muka tullut mitään vitutusta,vihaa, ahdistusta...
Minun vitutusta on ehkä tietoisesti jatkanut se että exä pitää yhteyttä, itse olen nyt jo pyrkinyt olemaan niin että en soita kuin jos on joku sellainenasia mihin tarvitsen neuvoa soitan ja kysyn mutta en muuta. Mutta exä viestittelee ja soittelee ja kysyy mikä hätänä jos en yhteyttä ota.
Kuulostaa varmaa todella oudolle, mutta oltiin kavereita ennen seurustelua jo monta vuotta ja kaiken kaikkiaan ollaan pidetty yhtä jo kohta 19v. Paitsi nyt kun erottiin reilu puoli v sitten, mutta silti yhteyttä pidetään...
No mulla saattaa olla sekin,että oltiin jossainkohtaa suhdetta muutamankuukauden erossa,jotenkin ehkä se auttaa asiaan ja kun elämästä yhdessä ei sitten lopultakaan tullut mitään,niin parempi näin.Oon ollut vittuuntunut,vihainen raivoissani,en vaan enää jotenkin halua..se kuluttaa mua itseäni niin paljon,haluun olla onnellinen,elää onnellisesti.Jotenkin kaikki kuitenkin lähtee itsestä.Tietty jos vaikka soitellaan,tekstaillaan,niin tulee pikkasen paha olo,välii enemmän ja välii vähemmän.Mutta se menee ohi,ajattelen muuta ja pakkaan lapset autoon ja lähden vaikka johonkin.Hetkeksi ulos..kaikesta :) Välillä muutenkin parempia päiviä,toisinaa huonompia.mutta oon oikeesti tajunnut ja huomannut sen että toista ei voi pitää väkisin,kumpikaan ei ole sellasessa suhteessa onnellinen.tien että miehellä tunteita ja paljon,kuin myös minulla,mutta kun halutaan eri asioita elämässä niin ei oikeesti paljon oo tehtävissä.yritetty on ja terapiat ym käyty,mutta ei auttanut.eli parempi lopulta kai näin.Uskon että minua varten on vielä joku,joku jonka kanssa jakaa ilot ja surut,joku jota rakastaa ja joka rakastaa aina ja ehdoitta.näin vaan eteenpäin :)
ota selvää, vähän samanlaista minullakin, olen tuon ketjun "elänkö enää tässä todellisuudessa" aloittaja ja viimeksi pari päivää sitten sain vielä kuulla pienimuotoista seksuaalissävytteistä vihjailua.
Jossain kai kerroinkin, että eron jälkeen olen laihtunut ja nyt kroppa kelpaisi, mutta ei muu :P
Ajattelin, että enääpä et minua saa millään tavalla, pari kertaa heikkona hetkenä eron alussa hairahduin ja jäi niin paska maku koko touhusta ettei tosikaan.
Tuli vaan mieleen, että taitaa niitä tunteita kuitenkin olla miehelläkin vielä jäljellä jollain alkeellisella tasolla, kun on edelleen kiinnostunut onko minulla jo joku, olenko tosiaan ollut yksin koko tämän peräti kolme kuukautta!!
Me oltiin yhdessä parikymmentä vuotta ja mies otti ravintolasta uuden ja jäi sille tielleen.
Joten varaudu kaikkiin mahdollisiin tunteisiin; suruun, vihaan, ikävään, kaikki pitää käydä läpi, mutta älä aina ensimmäiseksi ajattele, että sinussa on jotain vikaa.
Anna äijän mennä, samoin olen minäkin ajatellut, että kaikesta huolimatta haluaisin olla vielä kaveri, mutta se ei olekaan kovin helppoa joten usein ajattelen, että ei olla sitten sitäkään ja miksi pitäisi?
en kyllä ymmärrä sitäkään että exä näyttää minulle sen huonon päivänsä niin julkeasti. On kuulema niin ristiriitainen ja sekava olo. Haluaisi miettiä asioitaan ja tunteitaan yksin ja silti seurustelee uuden naisen kanssa. Eikö jos on niin sekavaa päässä jo olisi yksin, eikä sotkisi enää uutta ihmistä niihin kuvioihin. Vai mitä ihmettä hän oikein haluaa tehdä?
Itse ilmoitin tekstarissa että katkaisen yhteydenpidon kokonaan, olkoon onneliinen uudessa suhteessaan miksi roikkua vanhassa enää. Tästä alkoi hirmu riitely, pahoitti mielensä ja suuttui, miksi ihmeessä?
Haluan ajatella jo itseäni, en halua olla se ns.pahan päivän näkijä jolloin käy minua tavata mutta vittuilee joka asiasta. Näyttäköön nekin uudelleen. Mutta eihän se uusi suhde tuli onnistumaan, tietäisipä nainen miten häntä on petetty, mutta niin makaa kuin petaa...
Ihan oikeasti miehellä voi olla vielä tunteita sinua kohtaan,jotenkin vaan kuulostaisi siltä,että pitää jalkaa ovenraossa.jos toinen sulkeutuu on toinen vielä pikkasen avoimena :( kuulostaa varmaan tosi ilkeeltä,mutta ne osaa sen..Ihan samaa oli meillä,välii tekstattiin joka päivä ja paljon,harrastettiin seksiä mutta se oli siinä.Tunteita oli ja on edelleen,mutta ei se rakastaminen aina riitä.Mä ainakin suon exälle mahdollisuuden elämään ilman minua,ilman mun katkeruutta.Vihaa saa tun´tea ja suruakin,mutta katkeruudelle ei kannata antaa sijaa.Enemmän tällä hetkellä ottaa päähän lasten puolesta,jotka ties koska näkevät isäänsä seuraavaksi.Mutta oman tahdon mukaan ottaa,en halua pakottaa siihen enkä vaatia,ettei vaan ota vastentahtoisesti,ihan senkin takia että lapset vaistoaa myös sen..
ehkä minäkin loppujen lopuksi olen vain vihainen exälle, ei se katkeruus ole oikea sana tai ehkä kateellinen olen jonakin päivänä, mutta olen myös miettinyt sitä että itselleenhän hän tekee eikä minulle.
Olen päivä päivä vahvempi ja ehjempi kun taas hän soutaa ristiriitaisessa ja sekavassa olossaan kummiskaan siitä pääsemättä pois jos ei älyä olla yksin ja käsitellä asioitaan rauhassa. Tuskin asioiden käsittely onnistuu jos uusi vosu jalkaväliään tyrkyttämässä on.
Ja se että sanoit että hänellä tunteita on minua kohtaan pitänee paikkansa, sillä olemme yrittäneet erota aikoinaan aikaisemminkin siinä onnistumatta. Ja hän ihmettelee miksi hänellä on syyllinen olo kun on jonkun muun kanssa kuin minun, vaikka erostamme se reilu puoli vuotta on. Eikös jos on asiat käsitellyt ja toisesta eroon halunnut, pitäisi olla aivan toisenlaiset fiilikset aloitella uutta suhdetta.
Lisäksi hän on myös heikkona hetkenään myöntänyt että seksi kanssani oli upeaa toista kuin tämän uuden kanssa ja kaipaa sitä. Siinäpä hälle hyvä lähtö kohta uuteen suhteeseen.
Ajattelin aikoinani, silloin n 20v sitten että tämä ihminen on se sielunkumppanini, joku vain sitä päässäni hoki, ja jo ensi tapaamisella hän tuntui olevan tuttu ihminen ja kaikki lonksahtavan paikoilleen. Mutta näin se elämä heittää...
mies sanoo vähän väliä silloin kun yhteysissä olemme olleet, että hänellä on niin sekava olo ja että hänen pitäisi olla jonkin aikaa yksin. Silti seurustelee sen uuden kanssa, kai hän on niin rakastunut tai hullaantunut ainakin siitä uudesta, ettei osaa katkaista suhdetta. Vaikka sanoo ettei sillä ole tulevaisuutta. Tosin en tiedä uskoako hänen puheitaan, saattaa hyvinkin olla että heillä meneekin hyvin. Jostain syystä vain puhuu paskaa minulle...
Mutta ihmekös tuo jos on sekaisin, kun lennosta vaihtoi minut uuteen.. ei kai siinä kenenkään pää pysy perässä. 12 v kun olimme yhdessä, ja ykskaks onkin toisen kanssa, ennenkuin edes erosimme.
Minä en ole vielä tuota saanut tehtyä että ilmoittaisin etten halua pitää mitään yhteyksiä. En tiedä pystynkö koskaan... pelkään vain sitä päivää, että mies itse ilmoittaa että yhteydet oli nyt tässä.
Aika parantaa haavat, vaikeinta on oppia hyväksymään että vaikka kuinka rakastaa niin se vain ei riitä, siihen tarvittaan myös se toisen rakkaus.
Usko pois ei se sen helpompi olisi ollut jos uusi olisi ollut nuorempi/kauniinpi/"parempi"., yhtä suuri vitutus se silti olisi.
Kyse on siis pettymyksen tunteesta / menetyksen tuskasta, ei rakkaudesta.
Mieti olisiko se totuuskaan ollut hyvä.... haluan olla toisen kanssa.... ei todellakaan.
Uskon että miehesikin on käsitellyt eron vaikka ei sinun kanssaan.... mahdollisesti tämä prosessi oli viety loppuun ennen teidän eroa kun sinä vasta aloittelet sen käsittelyä.
Yhteenpalua kyselevä haluaa luultavasti pitää sinut ns varalla... jos se uusi ei olisikaan niin "loistava".
Koitahan piristyä, tuskin tämä on suuri ensirakkaus ( tai vaikka olisi) siitä toipuu, keskitä ajatuksen johonkin muuhun kun "tunteisiin", älä jää yksin. Mene harrastuksiin, opiskele, tapaa ystäviä ( koita puhua muusta kuin miehestä) ja siirrä ne kipeimmät muistot käsiteltäväksi hieman myöhempään ja muistoesineitä kannattaa siirtää hiukan sivumpaan.
Tai mieti jos halua miehen edelleen takaisin, mieti omat ehdot ja vaadi niiden täyttyvän.
Vanha suhde haalistuu ajan kanssa ja vasta uusi tunne hautaa sen lopullisesti, yksinäisyys kultaa muistoja ja saa kaiken mennee näyttämään kauniilta. Huonot eivät tule mieleen. Podet vaihetta itsesääli ( kuuluu asiaan) muita kiukku, inho, itse syytös, katkeruus, kaipaus, haikeus, kateus, itseinho.... Älä vaadi itseltä liikoja ja voimia sulle, ei se maailma tähän kaadu.... tiedä kuinka ihanan löydät vielä joskus.... paljon paremman sinun kannalta..... tai otat tämän miehen takaisin.... pallo on sinulla....
vanhaa ottaa takaisin minkäänlaisissa olosuhteissa, tuskin sitä pääsee eroon niistä pettymyksen kokemuksista joita exä aiheuttanut, vai korjaantuuko sitä ehjäksi jos toinen vaikka hokisikin sitä rakkauttaan miunua kohtaan?
Exä on pari kertaa kysynyt takaisin paluusta, olen todennut vain että olen liian rikki palaamaan siihen enää vaikka kuinka tunteita/rakkautta olisi, mutta voisiko sitä itseään muuttaa jotenkin että se onnistuisi?
Tämä ovat vain ajatuksia joita olen käynyt lävitse, aika näyttää, uudet tuulet puhaltavat jo, en vain uskalla ottaa sitä tärkeää askelta uuteen suhteeseen kun entinen väijyy vielä selän takana...
Eroseminaarissa olen oppinut että suhde on ollut jo toimimaton, jos päädytään eroon tai pettämiseen. Samaa suhdetta ei kannata jatkaa. Monen asian on muututtava jotta uudelleenrakennettu suhde onnistuisi ja lisäksi se vaatii molempien 100 % motivaation. Kriisi tulisi hoitaa ammattiapua käyttäen, kahdestaan se harvoin, jos koskaan, onnistuu. Rakkauden hokeminen ei todellakaan riitä. Eroseminaari autta löytämään suhteen ongelmakohdat ja toimivuuden esteet ja antaa myös työkalut toimivampien ihmissuhteiden rakentamiseen tulevaisuudessa. Hankipa kirja "Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy", jota eroseminaarissa käytetään.
"Vanha suhde haalistuu ajan kanssa ja vasta uusi tunne hautaa sen lopullisesti, yksinäisyys kultaa muistoja ja saa kaiken mennee näyttämään kauniilta. Huonot eivät tule mieleen. Podet vaihetta itsesääli ( kuuluu asiaan) muita kiukku, inho, itse syytös, katkeruus, kaipaus, haikeus, kateus, itseinho.... Älä vaadi itseltä liikoja ja voimia sulle, ei se maailma tähän kaadu.... tiedä kuinka ihanan löydät vielä joskus.... paljon paremman sinun kannalta..... tai otat tämän miehen takaisin.... pallo on sinulla...."
kommentoisin tähän että, minulla ei ole tuollaista muistojen kultaamista tapahtunut. Eronnut olen itsekin, ja lähes samanlainen tarina kuin aloittajalla. 12 vuotta yhdessä, ja mies lähti sitten toisen matkaan, myös vanhemman naisen.
Itse ajattelen lähinnä niin, että suhteemme jäi ikäänkuin kesken (voi ehkä kuulostaa oudolta noin pitkän ajan jälkeen). En kaipaa entisiä aikoja, ja tiedän että entiseen ei ole paluuta, enkä sitä todellakaan edes haluaisi.
Suhteemme oli sen verran hankala lähinnä minun omien ongelmieni takia (sairastelua, siitä johtuvaa masennusta, jännittämistä jne.....) Olin myös todella nuori ja lapsellinen kun aloimme seurustelemaan.. mies piti kai loppujen lopuksi sitten minua liiian nuorena ja "pikkutyttönä".
Siksi haluaisin uuden mahdollisuuden, haluaisin näyttää miehelle, että minussa on muutakin kuin tuo ongelmainen pikkutyttö. Tämä ero on viimeistään kasvattanut minut aikuiseksi (lähes ainakin:))
Siksi en voi mitään sille, että toivon uutta mahdollisuutta... olen hirveän surullinen siitä, että mies vaihtoi minut toiseen näkemättä sitä, että minäkin olen kasvanut vuosien varrella ja nyt viimeistään olen muuttunut nainen (nyt voin jo sanoa nainen... ennen kutsuin itsekin itseäni tytöksi).
Siksipä siis haikailen häntä.. en menneitä, vaan uutta alkua.
Mutta minun tapauksessa se taitaa olla mahdotonta...miehellä kun on se uusi nainen, oli jo silloin kun erosimme. Emme siis juurikaan tapaa enää... en saa puhutuksi hänen kanssaan, eikä hän näe muutosta minussa.
minulla lähes täsmälleen samanlainen tarina. Paitsi että miehellä oli jo uusi nainen ennen eroamme, eli hän siis petti myös, ennenkuin jätti.
Muuten tarina ja tuntemukset samanlaisia.
Kirjoitin jo aiemmin tähän samalla nimimerkillä.. lue sieltä enemmän..
koetetaan kestää.. ei kai tässä muu auta.
miltein viikko mennyt enkä ole enää exästäni kuullut pihaustakaan. Ilmoitin vain textarilla että yhteydenpito loppuu tähän, ole onnellinen uuden naisesi kanssa ja exä suuttui. Näin helpostiko se sitten kävikin, pitkään sitä piti miettiä ja roikkua. Mutta saattaahan se olla että exä ei voi yhteyttä nyt pitää kun
kun uusi vosu laukkuineen majoittautui hälle, tie miten pitkäksi aikaa.
Itselläni on jokseenkin helpompi ollut hengitellä' ja olen huomattavasti rauhallisempi ja tasaisempi kun tiedän että ei tarvitse enää yrittää mitää ja antaa olla, suomeksi olen varmaan päästänyt irti ja luovuttanut.
hei, mistä päin olet...?
luin nyt koko ketjun ja jotenkin kirjoitat niin hauskasti, vaikka aihe on suoraan pers**stä. Ja niin kamalan tutun tuntuisesti.
Itselläni tosiaan aivan samat tuntemukset... tuota laastariakin tuli mietittyä eron alkuaikoina, oli jotenkin kauhea palo tehdä jotain tai saada muutosta (kai sitä surua ja ahdistusta ei meinannut kestää)... mutta eipä siinä muuta kuin huomasin vain, että en pysty kenenkään kanssa mihinkään alkamaan.
Sitä on vielä aivan liian kiinni exässä tunnetasolla. Ja muutenkin kun olen ujo ihminen, niin ei sitä noin vain miestä tuolta oteta, vaikka kyllähän noita yrittäjiä on ollutkin.... jos ei kolahda niin ei, ja tässä vaiheessa ei ainakaan tunnu kukaan kolahtavan oikeasti. En minä vähempään tyydy.. täytyisi tapahtua aikamoinen "jalat alta kokemus, jos jonkun miehen matkaan lähtisin.
Minä taidan elätellä siis yhä toiveita exän suhteen, ja pelottaa tuo luovuttaminen ja irti päästäminen.. mitäs sen jälkeen, kun ei ole enää toivoa?
Mutta itsensä takiahan sitä on eteenpäin mentävä, ja koetettava rakentaa hyvä elämä. Mutta tässä vaiheessa minua kantaa tuo ajatus ja toivo, että exä huomaisi minun muuttuneen.... sallittakoon se kai. Ehkäs tuo ajatus joskus muuttuu.
Oliko teillä lapsia? meillä ei (emme ehtineet niitä saada..) ja senkin takia tuntuu, että mitäs nyt... kaikki romahti. Lapset varmasti auttaisivat eteenpäin omalla tavallaan.. pysyisi arjessa ja elämässä kiinni paremmin. Ja kun ei ole lapsia, niin pelottaa että milloin ne yhteydet lopullisesti katkeavat... (olemme vielä sentään joskus yhteyksissä mekin exän kanssa..vaikkakin harvoin..) minulla erosta siis n. 4 kk.
, että jos eksäsi pystyy tekemään tuon sinulle hänen kanssaan. Eksäsi pystyy tekemään sen saman hänelle toisen ( kolmannen ) kanssa.
Et kai sellaista henkilöä enää halua elämääsi painolastiksi kun kerran eroon pääsit?!
Itä-Suomesta. Ei meilläkään lapsia tullut, vaikka kumpikin niitä jossakin vaiheessa taisi haluta mutta eri aikaan ja loppujen lopuksi en minä niitä olisi tuon ukon kanssa oikeasti halunnut. Nyt kun olen miettinyt taas, olin suhteessa aika yksin, hänellä oli aina kiire ja paljon härdelliä ympärillä.
Mies oli eronnut kun hänet tapasin ja kolme lasta, toimin näille pennuille äitipuolena siis todella pitkään ja nyt kun ero tuli myös kaikki yhteydet näihin lapsiin katkesivat, ei ehkä minun puolelta mutta nämä jo nyt aikuiset lapset eivät pidä mitään yhteyttä. Itseasiassa meillä ei ikäerokaan hirveästi ollut, olisivat voineet olle vaikka sisaruksiani. Miehen kanssa ikäeroa oli 13v.
No uusi viikko alkamassa ja vaikka mistä vetoa että exä alkaa rimputella viim maanantai iltana, sillä kylläkai kyyhkyläisten pitää myös töissä käydä, eikai se kellään puussa kasva. Mutta en tiedä vastaanko yhteydenottoihin.
Tuosta tunnetasolla kiinni olemisesta, minulle exä hoki koko ajan kun nähtiin että en ole päässyt hänestä irti ja käsitellyt eroa mitenkään, totesin vain että ei ihminen voi rakkauttaan toista kohtaan lopettaa napista painamalla. Mutta kyllähän se tunnepuoli haalistuu ja nyt en välttämättä haluaisi nähdä enää häntä, ei olisi mitään sanottvaa, ainakaan tässä olotilassa. Erostamme on kohta 7kk.
oikeassa olin, jo eilen iltapäivästä alkoi soittelu ja kylään tuppaantuminen. Vosu oli joutunut lähtemään omalle paikkakunnalleen ja näin ollen rupes vanha suola janottamaan exää. Mutta jouduinkin menemään iltavukiin joten exä suuttui kun ei sitten käynytkään kyläily.
Mutta huomasin heti kun yhteydenotto tuli hänen puoleltaan, muutuin taas hermostuneeksi ja levottomaksi. Tänäänkin jo soittanut kerran...........
ap:
Siis mitä helvettiä : D kerroppas lisää :)
Eli äijä jätti sut 7kk sit ja nyt soittelee sulle?
Ootteko tos välis pitäneet mitään yhteyttä?
paikkansa. Soiteltu tai tekstailtu silloin tällöin puolin tai toisin, hän tietysti ottaa yhteyttä enemmän silloin kun uusi vosu ei ole läsnä. Ja minä silloin kun on jotakin asiaa esim nyt veroilmoitukseen liittyviä juttuja kun oli yht kiinteistöyhtymä... Siis kaveripohjalla pitäs olla...Mutta en tiijä, yhteyksien pito ei näköjään loppunut siihen kun sanoin että nyt riittää ja ole onnelinen naises kanssa.
kai tämä minunkin kotikaupunki kuuluu:)
Meillä myös oli vähän samoin, että mies halusi lapsia joskus suhteemme alkuaikoina enemmän, itse en silloin ollut ollenkaan valmis äidiksi. No sitten myöhemmin minä halusin.. ja mieskin kai, kun kuitenkin sitten ehdimme vähän aikaa yrittää sitä lasta.
Ei vaan meinaa hellittää tämä paha olo. Elämässäni on juuri nyt vielä kaikkea muutakin murhetta ihan riittämiin...
ap,
Sinulla on hyvät mahdollisuudet päästää irti.
Exäsi ei ole rehellinen, ei ottaisi sinuun yhteyttä vain kaverina, kun tuppautuu kylään ja miettii varmasti muutakin.
Sinun on hyvä tietää, että ex-miehesi ei ole onnellinen uuden naisensa kanssa. Mutta hän on tiensä itse valinnut, kulkekoon sitä.
Kun sinusta jo tuntuu siltä, että et halua hänen ottavan yhteyttä ja hän suuttuu, kun ette voi nähdä, niin välillä on parempi olla vastaamatta koko puhelimeen.
Jos joudutte olemaan yhteyksissä, niin vain puhelimen kautta, älä pyydä häntä kylään.
Yritä vähentää yhteyksiä mahdollisimman paljon ja ala lukemaan vaikka netin treffi-ilmoituksia. Tietokoneen käyttö näyttää sinulta sujuvan :)
Voit aluksi vain katsella, mitä maailmalla on sinulle vielä tarjottavanaan.
Älä missään nimessä palaa vanhan luokse, jotta hän ei voi loukata sinua enää millään tavalla. Älä ole enää hänen kanssaan, niin hän ei voi jättää uudelleen.
Hänellä on jo nainen, ja ottaa yhteyttä sinuun. Hän on erittäin epäreilu kaikkia naisia kohtaan. Toisenlaisiakin miehiä löytyy :)
Jaksamista ja iloa elämääsi !
Mulle kävi myös niin että kymmenen vuoden suhteen jälkeen mies ilmotti että haluaa erota ja elää sinkkuelämää, ei ole suhde tyyppi ja ei haluakaan lasta jota olimme vuosia yrittäneet saada. Kuulin tossa psykologilta että on kuulemma todella yleistä että näin sanotaan kun suhde loppuu... Omalla kohdallani kävi niin ettei yhteyksiä muutaman kuukauden jälkeen enää pidetty exän tahdosta ja puolentoista vuoden päästä erosta sain kuulla muuta kautta, että mies on mennyt naimisiin ja on pienen pojan onnellinen isä.,, Nyt kahden vuoden jälkeen mulla vieläkin samoja tunteita kuin sullakin, mutta vähitellen ne laimenee. Vaikea on silti uskoa että tulevaisuus toisi onnen tullessaan, kaiken tän valehtelemisen ja petoksen jälkeen on todella vaikea luottaa kehenkään. Eniten kai kaipaisin vastausta exältäni miksi kaikesta piti valehdella ja miksei se pysty mua kohtaamaan...sitä en saa varmaan koskaan tietää.