Kertoisitko kumppanillesi..

haluaisi loukata häntä yhtään enempää, kuin mitä olisin siihen mennessä jo tehnyt... - Tai jos kertoisin, niin todennäköisesti siksi, että tahtoisin loukata. - Mutta joka tapauksessa silloin täytyy katsoa itseään peiliin ja pohtia, mikä omassa itsessä tai siinä parisuhteessa mättää, että moiseen tilanteeseen on jouduttu. - Kenties korjata asia tai sitten harkita vakavasti, onko parisuhteessa jatkamisen edellytyksiä enää olemassa.

En usko pettäväni, mutta jos pettäisin, niin en kertoisi. Miksi rangaista kumppania vielä tuolla tiedolla, ei tehtyä saa kuitenkaan tekemättömäksi. Jos kumppani saisi jostain tietää, niin sitten asia käytäisiin läpi tarvittavassa määrin. Jos pettää, niin reilumpaa sitten kantaa asia omalla tunnollaan, kuin syytää se kumppanin silmille, että "saadaan kevennettyä sydäntä".

En pettäisi joten ei olisi mitään kerrottavaa. ;)

Jos nyt tapahtuisi niin että imisin viinaa liikaa ja tapahtuisi se ajattelematon niin kyllä kertoisin.

Mielestäni hänellä olisi oikeus tietää. Hän voisi sitten tehdä omat johtopäätelmänsä suhteestamme sekä minusta.

Ennen olisin vastannut, etten kertoisi, ja olisin pitänyt kertomista vastuun siirtämistä toiselle ja toisen tekemistä surulliseksi. Nykyään ehkä kallistun siihen, että kertoisin, sillä parisuhde rakentuu mielestäni luottamuksella, jossa vaikeista asioista pitäisi myös pysytä puhumaan ja ratkomaan (yhdessä). Pahimmassa tapauksessa tapahtuma voi tulla ilmi jotain toista kautta, jos sitä ei itse kerro.

Olisihan se tietty kiva kuulla, jos jollakin olisi oikein omakohtaista kokemusta. Eli mitä olisi pettäjän halunnut tekevän (toisin), ottaen huomioon sen, ettei sitä itse pettämistä saa tekemättömäksi.

koska se on sen verran parisuhteeseen vaikuttava asia että antaisin hänelle mahdollisuuden päättää tulevaisuudestamme.
Pettäjille vinkiksi että kun kertoo kannattaa varautua siihen että toinen haluaa tietää kaikista likaisimmatkin yksit.kohdat, tässä kohtaa voisi miettiä mitä kannattaa kertoa ja mitä jättää kertomatta. jotain infoa kannattaa antaa kuten tuntuiko se nyt niin hyvälle oliko kyse pitkään jatkuneesta ihastuksesta vai oliko se jotain aivan muuta...

Minä petin avomiestäni entisen satunnaisen miehen kanssa.
Ja syy miksi siihen ajauduin tai lähinnä, miksi petin johtui siitä, että en tuntenut, että oma avomieheni olisi ollut tarpeeksi rakastunut minuun. Hän ei siis koskaan kysynyt, minne lähdin ja kenen kanssa ja milloin tulen kotiin. Ja ikäänkuin tällä tavalla sitten katsoin/kokeilin, millaisia reaktioita se puolisossa aiheuttaa. Aluksi en tietenkää kertonut ja puoliso ei viitannut mitään, että olisi tietoinen asiasta.
Mieltä kuitenkin painoi se, mitä olin touhunnut toisen miehen kanssa...

Valaistumisen kuitenkin koin, kun sydänystäväni, jolle olin kertonut omasta avoliitostani ja miehen "kylmyydestä/välinpitämättömyydestä" ja siitä, kuinka olin myöskin ajautunut sänkyyn toisen miehen kanssa, avautui minulle kerran pienessä hiprakassa, kuinka onnellinen olin häneen verrattuna.
"Sulla on aivan ihana puoliso, joka ei juo eikä mitään muutakaan paskaa tee, kuten mun kaikki miehet keitä olen tapaillut tms. Ja silti sä vaa valitat ja käyt panemassa jotaa toista jätkää. V*ttu ajattele vähä sua ja vertaa sitte mua.. Täällä mä vaa yksin itken ja sä tuut toisen ukon luota ja meet puolisos kainaloo.."

Silloin kerroin puolisolleni, mitä oli käynyt. Hän ei suuttunut, ei nostanut kohtausta. Sanoi vain, että hän antaa anteeksi minulle, mennään kotiin ja unohdetaan koko asia.
Ei siis nostanut mitään kohtausta.

Jatkettiin suhdetta jonkun aikaa, mutta ei se koskaan siitä palautunut normaaliksi ja myöhemmin mies itse meni ja petti.

Opin kirjaimellisesti; Niin makaa kuin petaa - sananlaskun.

Sillä se olis niiin iso moka etten uskois sitä itekään todeksi.
Sellasta äijää ei tästä maasta löydy ettäkö sen housuihini päästäsin! Ikuna!
Oma rakas ei onneks ymmärrä tätä mun äidinkieltä. :)

Näyttäisi siis olevan vähän niin, että omaa pettämistä ei haluttaisi kertoa kumppanille, mutta entä jos kumppanisi pettäisi sinua, haluaisitko tietää siitä vai olisiko parempi olla tietämättä?

Mun on vaikea kuvitella, että pystyisin pitämään noin isoa salaisuutta sisälläni puolistolta. Ei millään ei.

Kertoisin, koska:
- En pystyisi sitä salaisuutta pitämään sisällä. Kyllä se näkyis musta kilometrien päähän ja ajaisin itseni hermoraunioksi miettiessä, että milloin se pettäminen paljastuu ja miten.
- Näen, että toisella parisuhteen osapuolella on oikeus tietää asia. Mua aina etoo jotenkin ne tapaukset, jotka touhottavat kuinka ovat pettäneet ja sitten ritarina/ritarittarena suojelevat kumppaniaan panttamaalla totuutta ja päättävät kumppaninsa puolesta asian. Pois sellanen holhoava asenne minusta aikusta miestä kohtaan.
- Haluan, että se olen minä, joka pettämisestä kertoo eikä muut tahot. Ja koen, että kun ollaan olevinaan niin aikuisia, että mennään liittoon niin on osattava vastata teoistaan ja pystyttävä keskustelemaan niistä.

Seikat, jotka taas puhuisivat sen puolesta etten kertoisi:
- Pelko siitä, että menetän kumppanin. Ja menettämisen pelkohan on suuri. Mutta mitään muuta oikeaa ja todellista syytä itselläni ei olisi valehdella omista teoista, kun itsensä suojeleminen sen suhteen, että saisin pitää parisuhteen ja kumppanin elämässäni.