Jos saisit..

Tää onkin paha kyssä tavallaan, vaikka pohdintaa vaan, mutta...
Okei, mä olen sinkku, vois ajatella, että toivoisin siis ekana rakkautta ja suhdetta. Mutta mä en ole kokematon ja siis, mä voin olla avoin ajatukselle, mutta en käy sen enempiä toivomaan. Koska pitäs pitää huoli siitä, että tajuaisi mitä toivoo. Monta kertaa saa sen mitä toivoo; vaan huomatakseen, että ei ollut ihan tarkkana ;) Jos tiedätte mitä tarkoitan.

No, enkä kyllä yhtä toivetta käyttäs siihen. Suhteita tulee muutenkin. Joskus se oikeakin toivottavasti.

Okei, opiskelijallehan raha kyllä... Mutta paljonko on riittävästi ja mikä kuitenkin liikaa. Jos saisi vaan toivomalla. Niin tottakai, ahneuden vaara piilee, ei tolkuttomia. Maailmassa kaikki on yhtä, joten kun jollain on, jollain toisella ei ole. Paljonko voisi toivoa, ilman huonoa omaatuntoa. Okei, ja mikä riittäisi. Minne saakka. Mä olen ihminen, joka haluaa saavuttaa asioita, joten kyllä voisin helpommallakin päästä koulun läpi ja saada kunnollisen asunnon, mutta sitten taas... Mä pääsen nää läpi näinkin ja tulen saamaan sen oman kodinkin. Joten käyttäisinkö siihenkään.

Onnellisuutta? Mä olen onnellinen. Mä saan harrastaa asioita mitä haluan, opiskelen ammattia mistä tykkää todella paljon ja mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, nään tulevaisuudenkin positiivisena, olen selvinnyt kaikista vastoinkäymisistä, missä on pahojakin, mutta nyt se antaa varmuutta, empatiaa ja lempeää vahvuutta. Mun perheellä on asiat hyvin, ja jokaisen on löydettävä oma tiensä, saavutettava itse asioita. Mä saan myös onnea saavutuksista, pienistäkin. Muistelen hyviä. Osaan olla kiitollinen pienistä, vaikka tästä jumalaisen ja satumaisen kauniista talvesta viimeksi tänään: sydän pakahtui kauneudesta ihana ja rakkaan koirani kanssa lenkillä. Ja mä saan liikkuakin! Mä olen niin onnekas! No enpä tarvii toivomusta siihenkään.

Maailman rauhaa, joo, millä hinnalla. Pohjois-koreassa on rauhallista. Mutta minkä mallin mukaan. Ja no, onnettomuuksien poistuminen poistaisi ihmisen vastuunkin todennäköisesti, pysyvän energialähteen löytyminen tuhoaisi meidät hetkessä, kun kulutus räjähtäisi käsiin ja me hukuttaisiin omaan paskaamme.
Jos mitään "pahaa" ei tapahtuisi, ei ihminen oppisi koskaan mitään. Miten voi olla valoa ilman pimeyttä??

Kidutusten vähentyminen ja poistuminen, niin ihmisiltä kuin eläimiltä. Se ois hyvä. Sitä mä voisin toivoa. Reilu meininki, ihminen ei opi ilman mustaa puolta, mutta kidutukset voisi poistaa, tahalliset kidutukset. Ne on aina jotain niin julmaa, perverssiä ja rumaa ihmisyyttä. Miten... Niin... No, sitä en tiedä, mutta niitä ei tarvitsisi, se on turhaa. Liikaa väkivaltaa jo, liikaa kaikkea.
No, sehän oli toive.

No, siihen mä käyttäisin sen, että tahallinen kidutus, ihmisten tai eläinten, suuttumuksen, sodan, politiikan, lääketieteen tai tehotuotannon nimissä, ja myös siis koulukiusaaminen ja työpaikka-ahdistelu ja kiusaaminen, minkä on jatkuvana kiduttavaa, missä tahansa muodossa, loppuisi. Maailma ois jo niin paljon parempi paikka silloin. Sitten voisi olla vielä onnellisempi..?
Ehkä se ois hyvä toive...

mega packin Tena Ladyja.

No sitten terveyttä läheisille ja itselle :)

että kuoisin perheestäni:minä,lapset puolisoineen, lapsenlapset ( lastenlastenlapset?) ensimmäisenä.

tapaisin yhden ihanan miehen irl :)