Onko kenelläkään yhtään tarinaa moisesta? Mietin, kun minut jätettiin viikko sitten ja tiedän, että parempaa en koskaan tule löytämään tai saamaan. Olen kyllä sinut sen asian kanssa ja aion päästä tästä yli.
Mutta mietin, että onko kellään käynyt tai tietää, että joskus on vain yhtäkkiä kohdannut toisen uudestaan ja paluuta on ainakin yritetty?
Ja nyt en siis tarkoita tilanteita, joissa itketään suhteen loppumisen jälkeen toisen luokse takas parin kuukauden päästä vaan ainakin yli vuoden mielellään parin vuoden päästä.
Mutta mietin, että onko kellään käynyt tai tietää, että joskus on vain yhtäkkiä kohdannut toisen uudestaan ja paluuta on ainakin yritetty?
Ja nyt en siis tarkoita tilanteita, joissa itketään suhteen loppumisen jälkeen toisen luokse takas parin kuukauden päästä vaan ainakin yli vuoden mielellään parin vuoden päästä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla olisi tarina jossa palattiin yhteen melkein vuodenmittaisen eron jälkeen.Kauniit oli puheet kummallakin vaan se yritys loppui jo muutama kuukausi suhteen uudelleen aloittamisen jälkeen.Meillä yritys johti uuteen eroon,joka kurja jo lastenkin takia.Ensimmäisen eron jälkeen ei itketty toistemme perään (mitä itse nyt muutamanakin yönä jäin ilman nukkumattia ;) ) ainakaan niin että toinen ois sitä kovinkaan huomannut.pysyttiin ns.kaveri-linjalla,ehkä senkin takia että tunteet ei ollut kummallakaan loppu.Myös muksujen takia oli hyvä olla jonkunlaisissa väleissä,itseasiassa oltiin hyviä ystäviä.Joo-o,yhteen palattiin ja kun kaikki taas normalisoitui,niin huomattiin kai kumpikin että homma ei toimi.Kai odotettiin elämältä niin eri asioita,rakkautta oli ja on edelleen.vaan homma ei toiminut.Niinpä pillit taas pussiin ja eri teille.Luultavasti nyt sen viimeisen kerran.Aikalailla samansuuntaisia tarinoita on tullut vastaan,että kun kerran on erottu se ei enää ole jatkunut vaikka on yritetty.Tietty teillä voikin onnistua :)
Kiitos mielipiteestä!
Joo noinhan se tuntuu useimmilla menevän.
Minua vaan kaduttaa se kun emme riidelleet paljoakaan. Molemmilla oli hauskaa, mutta sitten ihan puuntakaa sanottiin että tämä oli tässä. Syynä kuulema, että hän on kasvanut kypsemmäksi kuin minä.
Sitten kun pari päivää tuli itkettyä hänen peräänsä, hän sanoi, että eihän sitä koskaan tiedä jos nää tunteet tästä vaikka selviäis vielä ja palattais, mutta siihen menee varmasti aikaa.
Luultavasti hän sanoo sitä siitä syystä ettei halua loukata minua enää enempää. Mutta tunnen hänet kuitenkin sen verran hyvin, että hän saattaa haluta itsenäistyä itsekseen ja yleensä myös sanoo niinkuin asiat ovat.
Jotenki sitä pientä toivoa elättelee ja outoa kyllä, se samalla auttaa minua eteenpäin omassa elämässäni. Ikävä vähenee jne. Voihan se olla että jossain vaiheessa huomaan vain huijaavani itseäni.
Todennäköisesti sanoo noin juurikin sen takia että sulla olisi "helpompaa" ja kuvittelee että ajan kanssa sinäkin unohdat.
Lisäksi ei kannata ihmetellä jos hänellä on uusi kumppani jo hetken perästä, josta sinulle ei nyt ensimmäisenä kerrota. Tod. näk. hän odottaa että pöly laskeutuu.
Tämä neuvoksi nyt kun alat rakentamaan tulevaisuuttasi uudelleen. Älä missään nimessä laske sen varaan että palaatte yhteen. Siitä ei tule kuin sanomista.
Moi!
Minulla on juuri sama tilanne et mies sanoi eron jälkeen, joka tuli minulle täysin puun takaa, et hän haluaisi katsoa myöhemmin uudelleen, mutta ei pysty lupaamaan mitään.
Ajattelin et sanooko hän sen vain siksi että minulla ois parempi mieli, mutta vakuutti tarkoittavansa sitä. Edellisten exien kans hän ei ole ystävä. Minun kans hän haluaa olla mutta mietin sitä et mitä ihmettä hän ajattelee minusta jos haluaa olla ystävä ja ehkä katsoa suhdetta uudestaan jos tilanne tulee??
Nyt hänellä on uusi suhde. Pelkään tietysti että minua parempi ihminen on löytynyt vaikka erosta on vasta pari kuukautta. Jotenkin kuitenkin elän pienessä toivossa koko ajan, koska tiedän että en voisi minulle sopivampaa miestä koskaan löytää. Tuntuu pahalta ja on järjetön vitutus koko ajan, mutta se pieni toivo saa kuitenki jaksamaan eteenpäin. Mietin ihan samaa et huijaanko itseäni?
Tämä Suomi 24:n "AVOERO" palsta nyt on vähän huono paikka kysellä tuollaista. Tai saahan täältä vastauksia, mutta niiden jakauma on vinoutunut ja puolueellistunut. Sillä eiväthän täällä ne ihmiset käy lukemassa ja kirjoittelemassa, jotka eron jälkeen palasivat yhteen ja nyt kaikki on hyvin. Tietenkään. Sen sijaan täällä kyllä liikkuu sellaisia ihmisiä, joilla yhteenpaluu ei onnistunut ja joille siitä uudesta toivosta seurannut "lopullinen" ero oli vielä yksi ylimääräinen suuri pettymys.
Tai jos haluat enemmän luotettavuutta, niin kysele tämän palstan lisäksi vaikka joltain hääpalstalta, onko siellä ketään naimisiin menossa olevia pareja jotka ovat välillä olleet erossa ja sitten palanneet yhteen ja nyt menossa naimisiin, tai vaikka joltain odottavien äitien palstalta. Netti ei ole luotettava eikä mikään osa siitä todellakaan edusta koko maailmaa.
Nonniinhän se on,osittain ainakin.Itse kyllä kävin myös silloin kun olimme "onnellisesti"yhdessä katselemassa myös tätäkin palstaa.Tietty toivon että joillain onnistuu tuo yhteenpalaaminen,kerroinpa vaan miten ainakin itselleni kävi :) Tottakai lopullinen,tai ainakin minun tapauksessa toinen ero,oli pettymys,vaan ei enää niinkään suuri.lähinnä se oli helpottavaa,jollaintavalla,kun kuitenkin tiesi että kaikki on nyt koitettu..Odottavien äitien palsta tuskin on yhtään sen parempi kuin tämäkään,mutta eroperhe keskustelu/vertaistuki foorumi on hyvä,siellä kävin aikoinani kirjottelemassa ja lukemassa muiden juttuja.Kannattaa mennä sinne katsomaan ja siellä onkin tarinaa jos jonkunmoista,on onnistumisia ja epäonnistumisia :) myös niinkin ihania asioita kuin uudelleen rakastumisia :)
Ok, voihan tietysti jotkut käydä lukemassa eropalstoja suhteen hyvinäkin aikoina, mutta luulisin että suurimmaksi osaksi näillä liikkuu ihmisiä joilla ero on joko takana, meneillään tai heidän mielestään tulevaisuudessa yhä mahdollisempi. Itseäni ainakin nämä palstat ovat vetäneet puoleensa vain suhteen kriisiaikoina. Ja nyt kun se suhde on lopullisesti ohi äskettäin päättyneenä, olen alkanut lueskella näitä taas. Elättelen kuitenkin pienenpientä toivoa yhteenpaluusta joskus, koska oli niin paljon niin hyvääkin. Hyväksyttävä on kuitenkin myös se, jos niin ei koskaan käy.
On todella vaikea päästää irti. Monet ovat myös sanoneet häntä vaikeaksi ja ailahtelevaksi ihmiseksi, mutta minulle hän on todella sopiva ja kaikinpuolin loistava.
Tiedän, että on vitun ilkeää ajatella näin, mutta ajattelen, että kukaan muu ei häntä voi kestää kuin minä, niin hänen on pakko palata luokseni ja sehän ei minua haittaisi.
Halveksittavaa kyllä, mutta ehkä se joskus tässä muuttuu...
En tiedä onko se välttämättä ilkeää ajattelua, itse ajattelisin että pikemminkin tilastollinen tosiasia että joidenkin hyvin omapäisten ihmisten kanssa vain harva ja valittu tulee toimeen, jos hekään. Oma entinen puolisonikaan ei ollut mitenkään sieltä helpoimmasta päästä, jos en ollut sitä itsekään, toivottavasti minä ja hän olemme nyt tai ainakin tulevaisuudessa molemmat tahoillamme viisaampia, minne sitten päädytäänkään...
Ensinnäkin olen pahoillani puolestasi. En lähde nyt jeesustelemaan siitä, että viikko eron jälkeen voi tuntua siltä ettei koskaan tule enää yhtä ihanaa ihmistä, vaikka myöhemmin huomaa erehtyneensä tässä. Siispä vastaan kysymykseesi.
Eli kyllä. On tullut vastaan muutama suhde, joissa entisen puolison kanssa on palattu yhteen vuosien päästä. Tässä pari casea ihmisistä jotka tunnen/tiedän
1. Pariskunta rakastui, meni naimisiin ja sai lapsia. Myöhemmin erosivat ja kumpikin avioitui tahoillaan uudelleen. Eläkeiän kynnyksellä, kaksikymmentä vuotta eron jälkeen uudelleen rakastuivat, erosivat kumppaneistaan ja avioituivat uudelleen.
2. Tyttö ja poika rakastuivat, seurustelivat ja lopulta tuli sitten ero. Nainen avioitui toisen kanssa, mies jatkoi vapailla markkinoilla hulvattomana poikamiehenä pidempään. 8-9 vuotta myöhemmin tapasivat sattumalta, kävivät kahvilla ja se oli sitten siinä. Nykyään kaksi lasta ja silleen.
Eli kyllä noinkin tapahtuu. Kerron tähän samalla myös erilaisen tarinan yhdestä ystävästä.
Lasse rakastui nuoruuden voimalla Liisaan. Olivat yhdessä 8 vuotta, kunnes Liisa jätti Lassen. Lasse on huidellut viimeiset 6-7 vuotta melkoisena naisten kaatajana ja humalapäissään joskus Liisaa kaihoten muistellen. Monenlaista naista on ollut riippumassa Lassen käsipuolessa, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Ikuisena poikamiehenä on siis tottunut Lassea ajattelemaan. Mutta... Yllättäen tulikin yh-äiti Teija ja hups. Ei olisi uskonut miten Lasse on sulaa vahaa. Ei kiinnosta olutillat eikä entsiet hurvittelut. Kaikennielevänä tuli tämä Teija ja samalla Teijan kurahousuikäinen pikkuinen. Ei olisi Lasse (eikä me muut) enää uskottu että rakkaus pyyhkäisee jalat Lassen alta. Vaikutti meno jo niin paatuneelta naisten kaatamiselta. Vaan toisin kävi, rakkaus tuli taloon.
Joo. Tuo on loistava kertomus (tai kertomukset).
Tällä hetkellä se saa hymyn kasvoille, mutta toisaalta en halua, että nyt olen ilman häntä ja yhtäkkiä sitten kymmenen vuoden päästä alamme seurustelemaan. Ahdistaa se ajatus, että miksi nämä 10 vuotta on oltu erillään. Noh, kunhan tunteet selkiävät, niin uskon, että tämäkin tyttö unohtuu, vaikka hän on kyllä ylivoimaisesti täydellisin kenet olen koskaan kohdannut. Ja eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä uudelleenrakastumisen eksään tai sitten jonkun vielä ihanemman :)