Mä olin pitkään avoliitossa miehen kanssa joka osasi käyttää henkistä väkivaltaa jo suhteen aslusta asti. Mun mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä enkä puhumisessa pärjännyt hänelle. Toki olin silti rakastunut ja sitä hyväksi käyttäen uhkasi jättämisellä jos en toiminut oikein. Sitten syntyi lapsia joiden kanssa olin pitkään kotona, aina yksin kun miehen työ oli myös sen harrastus. Aina meni työt edelle muita. Lopulta rohkenin mennä töihin ja siellä itsetuntoni koheni kun huomasin että olenkin ihan hyvä ja pärjään. Vuosien ajan tuli yhä enemmän huonoja kausia ja monesti mietin eroa. Mutta rohkeus ei kuitenkaan riittänyt. Olihan minulla hyvä mies joka ei juo, ei tupakoi, on ahkera, ei ollut väkivaltainen, henkistä väkivaltaahan et voi kenellekkään todistaa. Ja lasten takia vaan jatkoin eteenpäin aina toivoen että kyllä tää tästä vielä paremmaks muuttuu. Salaa haaveilin että mies löytäisi uuden naisen ja jättäisi mut, ettei mun olis tarvinnu. Lopulta ei mulla ollut mitään tunteita jäljellä, kunnes tutustuin erääseen mieheen joka oli naimisissa. Meidä välille syttyi heti jotain jota kumpikaan ei sanonut eikä edes itselleen uskaltanut tunnustaa. Lopulta se johti siihen että petin miestäni. Se oli kamalinta ja ihaninta aikaa elämässä. Miten voikaan olla niin suuri tuska ja onni saman aikaisesti. Kaksoiselämää en voinut viettää kuin vajaan kaksi kuukautta, kun kerran vain sanoin ääneen miehelleni ne sanat että tahdon eron. Tyhmä kun olin kerroin että olin rakastunut toiseen, sillä siitä alkoi kostotoimenpiteet ja uhkailut milloin milläkin. Rakastamani miehen vaimo uhkasi isemurhalla ja sitä myös yritti. Ja se mies sanoi jäävänsä kotiin niin kauaksi aikaa kun tilanne rauhoituu. Rauhottui ehkä tai sitten ei, heille syntyi lapsi. Joten minä jäin yksin, sain kaikkien vihat päälleni, suurin osa ystävistäni jätti kun pahimmat juorut oli kuultu. Silti kaiken kokemani jälkeen en kadu sitä että sain rakastaa. Joku viisas ymmärtäjä sanoi kerran että se vieras mies oli elämän järjestämä keino päästä eroon ex-miehestä, must se oli hyvin sanottu. Mitä muuta sanoisin.. En pahuuttani tehnyt mitään, vain annoin tunteiden viedä mennessään. Tiedän että pettäjä ja se toinen nainen/mies saavat aina paskaa niskaan, mutta kyllä parisuhteessa jos ei ole rakkautta ei ole hyvä elää. Jaksamista kaikille jotka ovat kokeneet jotain samaa.
syyllinen vai syytön...
Minä
51257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ET ole syyllinen, olet vain ihminen:)
Huomaat varmaan kun haukutaan jos pettää,sinäkin rakastuit just mieheen joka petti vaimoaan,en moiti enkä hauku, mutta ihme kyllä kun niillä pettäjillä on kysyntää.
Ketään ei voi syyttää siitä, että haluaa elää.
Et ole vastuussa muille kuin itsellesi, joko elät tai kuolet aavistamatta miltä elämä tuntuu, edes pienen hetken.
Hei!
Oli mielenkiintoista lukea tarinasi. itse olen ollut se petetty osapuoli. viime vuonna miesystäväni tapasi toisen naisen joka oli varattu ja hänellä oli kaksi lasta. Ilmeisesti heidän suhteensa oli todella huono. Hän rakasteli miesystäväni kanssa ja sai voimaa jättää miehensä. Tietenkin hän halusi minun mieheni elämäänsä.
Itse olen viisi vuotta kyseistä naista nuorempi ja minulla ei ole lapsia. Suhteessamme oli silloin kriisi meneillään, siksi mies lähentyi tätä naista. He jäivät kiinni rysänpäältä ja minä päätin lähteä. Ajattelin että hyvä niin jos mies on onnellinen tuon naisen kanssa. olin todella rikki viime syksynä, mutta aina jaksoin toivoa kaikkea hyvää tälle miehelleni, en halunnut ajatella pahaa. Ajattelin että tämä on kohtaloni ja se on hyväksyttävä.
No kolikko kääntyi. Olimme erossa syksyn ja tapailimme ystävinä. Miesystäväni pyysi minut takaisin ennen joulua. Nyt muutimme yhteiseen kotiin hänen ehdotuksestaan.
Tämä nainen teki minulle palveluksen, hän sai minut tajuamaan mitä elämäni on ilman tuota ihanaa miestä ja että minun täytyy kohdella häntä hyvin, kuten hän kohteli minua. Olen muuttunut sen jälkeen ja en usko että mieheni enää haluaisi jättää/pettää minua.
Kuitenkin koen, että nainen teki myös vääryyttä. Hän "esitti" miehen ystävää taka-ajatuksena saada mies omakseen ja melkein onnistuikin siinä. Hän unohti vain erään tärkeän voiman: rehellisyyden, rakkauden ja hyväntahtoisuuden! Ne minulla oli ja siksi ehkä selviydyin ja voitin. Toivon tälle naiselle pelkkää hyvää elämänsä tiellä, että hänkin voisi löytää uuden rakkauden. Mutta toivon myös, että hän pysyy poissa elämästämme, en kestäisi enää nähdä häntä!
Siis ymmärrän tekosi, mutta ymmärrän rakastajasi vaimoa. Tosin hän vaikuttaa aika tasapainottomalta jos yritti itsemurhaa. Eihän sellaisen ihmisen kanssa ole hyvä olla.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi ja toivon että sinäkin löydät rakkauden. Mutta muista, kun sekaannut varattuihin ihmisiin saatat rikkoa monta sydäntä yhdellä kertaa.
Mä näen sut olosuhteiden uhrina. Ehkä moni täällä ei sitä ymmärrä, mutta mun mielestä pitäis aina katsoa kokonaisuutta, ja tilannetta eri näkökulmista ennenkuin tuomitsee ketään. Jos oisit lähtenyt jonkun sinkkumiehen matkaan, olisi sulla paljon enemmän ymmärtäjiä ja kavereitakin jäljellä.
Olet joutunut maksamaan aika kovan hinnan siitä, että rakastit. Mä näen tilanteen siten, että eipä sulla silloin juuri ollut mahdollisuuksia valita toisin, kun ottaa huomioon sen elämän jota olit siihen asti elänyt.
Laskelmoivan ja toisten tunteista piittaamattoman pettämisen mäkin tuomitsen. Mutta rakastamista en tuomiste koskaan. Sen takia sä olet syytön.
Jätä menneet taaksesi. Jossain on joku jokaiselle =)