Huoh, viisi vuotta olen avomieheni kanssa seurustellut, ja joista kolme vuotta ollaan asuttu yhdessä. Muuten tullaan hyvin toimeen keskenämme eikä riitoja juuri synny paitsi niistä helkutin kotitöistä.
Minä opiskelen viimeistä vuotta ja paahdan lopputyötä, mies on ollut työttömänä viimeiset 1½ vuotta. Mies saa työttömyyskassasta tuplasti sen verran rahaa mitä minä saan opiskelijana, ja on toisaalta haluton menemäänkään töihin koska elelee varsin leveästi noilla ytk:n rahoilla. Asumiskustannukset maksetaan eurolleen puoliksi, ja nykyään molemmat ostaa ja valmistaa suurimmaksi osaksi omat ruoatkin ja käydään erikseen kaupassa. Molemmat myös pesee omat pyykkinsä (sen jälkeen kun kieltäydyin pesemästä miehen pyykkejä). Tiskataan vuorotellen. Yhteisiä harrastuksia ei ole.
Minä hoidan imuroinnin, yhteisten pyykkien, kuten pyyhkeiden ja lakanoiden pesun, keittiön ja vessan pesun sekä pölyjen pyyhinnän. Mies puolestaan ravistelee siivouspäivinä matot ja tamppaa petarin.
Mua ei tämä nykyinen jako kotitöissä haittaisi pätkääkään, JOLLEI MIES OLISI PÄIVÄT PITKÄT KOTONA. Olen asiasta puhunut miehelle, mutta hän ei ymmärrä asiassa olevan mitään ongelmaa. Tuntuu, että mies ajattelee meidän vain olevan kämppiksiä, ja että se nyt vain on hänen etunsa kun on työttömänä niin nauttii sitten vapaa-ajastaan.
Mä olen puolestani katkera ja hyvin turhautunut tilanteeseen. Periaatteessa mua ei kotitöiden tekeminen haittaa, vaan se, että että mies ei halua pikkusormellakaan jakaa taakkaa. Ts. isompikaan taakka ei minua häiritse, mutta epätasapuolisuus häiritsee. Ja olen täysin neuvoton miten saisin miehen sen tajuamaan, koska hänen mielestään kotityöt tulee jakaa puoliksi (tai hänen parhaakseen) oli tilanne mikä tahansa. Edes vuosi sitten, kun kävin koulun ohella töissä ja tein useana päivänä viikossa kellon ympäri töitä koulussa ja työpaikalla, hän ei suostunut yhtään ylimääräistä tekemään (oli jo silloin siis työttömänä). Ja täytyy sanoa, että silloin oli itku kurkussa kerran jos toisenkin, kun tuntui ettei yksinkertaisesti vaan enää jaksa! Mies vaan aina leikkisästi sanoo että ettehän te siellä koulussa tee muuta kuin istutte. Mies kokee ansaitsevansa vapaa-aikansa, minä taas koen että koska mulla on jo työ koulun kanssa, miehen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä koska hänellä ei muita velvoitteita ole.
Antakaa neuvoja ja mielipiteitä, kiitos!
Minä opiskelen viimeistä vuotta ja paahdan lopputyötä, mies on ollut työttömänä viimeiset 1½ vuotta. Mies saa työttömyyskassasta tuplasti sen verran rahaa mitä minä saan opiskelijana, ja on toisaalta haluton menemäänkään töihin koska elelee varsin leveästi noilla ytk:n rahoilla. Asumiskustannukset maksetaan eurolleen puoliksi, ja nykyään molemmat ostaa ja valmistaa suurimmaksi osaksi omat ruoatkin ja käydään erikseen kaupassa. Molemmat myös pesee omat pyykkinsä (sen jälkeen kun kieltäydyin pesemästä miehen pyykkejä). Tiskataan vuorotellen. Yhteisiä harrastuksia ei ole.
Minä hoidan imuroinnin, yhteisten pyykkien, kuten pyyhkeiden ja lakanoiden pesun, keittiön ja vessan pesun sekä pölyjen pyyhinnän. Mies puolestaan ravistelee siivouspäivinä matot ja tamppaa petarin.
Mua ei tämä nykyinen jako kotitöissä haittaisi pätkääkään, JOLLEI MIES OLISI PÄIVÄT PITKÄT KOTONA. Olen asiasta puhunut miehelle, mutta hän ei ymmärrä asiassa olevan mitään ongelmaa. Tuntuu, että mies ajattelee meidän vain olevan kämppiksiä, ja että se nyt vain on hänen etunsa kun on työttömänä niin nauttii sitten vapaa-ajastaan.
Mä olen puolestani katkera ja hyvin turhautunut tilanteeseen. Periaatteessa mua ei kotitöiden tekeminen haittaa, vaan se, että että mies ei halua pikkusormellakaan jakaa taakkaa. Ts. isompikaan taakka ei minua häiritse, mutta epätasapuolisuus häiritsee. Ja olen täysin neuvoton miten saisin miehen sen tajuamaan, koska hänen mielestään kotityöt tulee jakaa puoliksi (tai hänen parhaakseen) oli tilanne mikä tahansa. Edes vuosi sitten, kun kävin koulun ohella töissä ja tein useana päivänä viikossa kellon ympäri töitä koulussa ja työpaikalla, hän ei suostunut yhtään ylimääräistä tekemään (oli jo silloin siis työttömänä). Ja täytyy sanoa, että silloin oli itku kurkussa kerran jos toisenkin, kun tuntui ettei yksinkertaisesti vaan enää jaksa! Mies vaan aina leikkisästi sanoo että ettehän te siellä koulussa tee muuta kuin istutte. Mies kokee ansaitsevansa vapaa-aikansa, minä taas koen että koska mulla on jo työ koulun kanssa, miehen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä koska hänellä ei muita velvoitteita ole.
Antakaa neuvoja ja mielipiteitä, kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
sdgsdgsd
Jätä tuommoinen luuseri TAI..muuta omaan kämppään..tulee sitten kylään sulle kun haluat!
Ehdotappa sille!
että vaimo tekis kotitöistä VAIN puolet jos luuhaisi kotona työttömän.
se tekis leijonanosan tai lähtisin käveleen.
pärjäisit rehellisesti sanottuna omillasikin, mitä teet koko ukolla? Onko tää taas niitä liittoja kun joku vain pitää olla ja yksin ei uskalla olla?
et ukollas on nyt kasvun paikka. Ei tekis pahaa opetella huolehtii kodista kunnolla. Meillä ainakin kotitöitä ei erotella vaan se tekee kumpi on "joutavampi". Viikkottainen siivous hoidetaan yhdessä. Pyykkiä pesee molemmat tarvittaessa.
Melkoinen possu mies sulla, pakko sanoa...
Itse kun olin syksyllä työttömänä, ja avomies oli töissä/opiskeli, tein ilman muuta pyytämättäkin kaikki kotityöt ja ruuan kullalleni valmiiksi kun hän saapui kotiin. Hän autteli kotitöissä jos jaksoi ja ehti, yleensä kaikki oli kuitenkin tehtynä siinä vaiheessa kun hän ehti kotiin, näin meille jäi illat aikaa olla ja puuhailla jotain kivaa kahdestaan.
Nyt kun minä olen töissä, hänellä koulu suunnilleen loppu (päättötyötä tekee välillä ja välillä käy koulussa) hän puolestaan kokkaa ja tiskaa, myös imuroi ihan käskemättä. Usein on ruoka odottamassa kun menen kotiin. Pyykit yleensä pesen vapaaehtoisesti itse (että varmasti on rintsikat, sukkahousut ym asianmukaisissa pesupusseissa...), tosin pyykkien ripusteluun pyydän miestäkin avuksi, jotta sujuisi nopeammin.
Eli näin sen mielestäni pitäisikin mennä: se tekee kumpi enemmän on kotona, eli se joka ehtii tehdä, se TEKEE. Jos molemmat ovat töissä/koulussa yhtä pitkää päivää, sitten kokataan ja tiskataan ym yhdessä.
Sinun avomiehesi on tottunut siihen, että sinä piikana passaat. Ei ole mitään järkeä asua samassa taloudessa ja kokata omia ruokia, pestä omia pyykkejä. Samallahan siinä hoituisi toisellekin nuo! Vaikea sanoa mitä sun kannattais tehdä, mutta tuo ei toimi ja sen tiedät itsekin.
Onko mies muuttanut sun kanssa yhteen suoraa lapsuuden kodistaan? Kokemuksesta voin sanoa että jotkut miehet jopa oppivat siivoamisen ym kotitöiden arvon kun asuvat hetken yksin ennen avoliittoa, mutta ne jotka muuttavat suoraan parisuhteeseen lapsuuden kodistaan olettavat että avopuoliso on samanlainen piika kuin oma äiti on ehkä ollut... Terveisin: kokemusta on niin itsellä kuin kavereillakin!
täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Opiskelu on täyttä työtä jos sen suorittaa intensiivisesti (niin kuin aloittaja mitä ilmeisimmin tekee). Jos pariskunnasta toinen on kotona, on sillä minun mielestäni selkeä velvollisuus tehdä enemmän kotitöitä.
Minusta vähän kuulostaa siltä, että mies tosiaan pitää nyt "lomaa" kaikesta. Ja minun mielestä työttömyyden pitäisi olla mahdollisimman väliaikainen tila, jonka aikana etsitään aktiivisesti uutta työtä!
En oikein osaa muuta sanoa, kuin että mitä jos istutte alas ja puhutte asiasta vielä kerran kunnolla. Sanot, että olet joskus koulupäivän jälkeen väsynyt ja olisi mukava tulla siistiin kotiin. Kerro, että sinäkin tarvitset vapaa-aikaa.
Jos oma mies olisi kaiket päivät kotona tekemättä mitään sen ihmeempää, minä itse olisin valmis suhteen kyllä katkaisemaan tästä syystä. Minä arvostan miestä, joka tekee ja touhuaa, jos on työtön niin sitten on aikaa kotihommille ja esimerkiksi sellaisille töille mitä harvemmin tehdään.
Minä olen tällä hetkellä äitiyslomalla, ja minulle on selviö, että koska olen kotona kaikki päivät (vaikkakin vauvan kanssa) niin minä pidän siisteydestä, pyykistä ja ruuanlaitosta huolen niin, ettei miehen tarvitse niihin kajota. (Joskus tosin haluaa laittaa ruokaa ja sen saa toki tehdä). Tekee kyllä sitten korjaushommat ym. miesten työt ja osallistuu rahallisesti enemmän kuin minä. Ja on tietenkin työstä tultuaan läsnä perheelleen.
Tsemppiä teille, toivottavasti löydätte molemmille sopivan ratkaisun tilanteeseenne!