pahempana: että puoliso sanoisi kymmenen avioliittovuoden jälkeen haluavansa erota, koska on huomannut, ettei koskaan ole ollut oikein onnellinen kanssasi / rakastanut syvästi - vai että puoliso ilmoittaisi rakastavansa yhä sinua "omalla tavallaan", mutta että on tavannut puoli vuotta sitten toisen, johon on silmittömän rakastunut ja jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä ?
Kumman kokisitte
MrsQuestion*
11676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pääasia että älys lähtee meneen..
kuulin nuo molemmat... Ensin ettei ole tainnut koskaan rakastaakaan, sitten vartin päästä puhui "kiintymyksestä" - mutta Suuri Rakkaus taas oli tavattu puoli vuotta sitten, juu.
Ei kumpikaan noista ole sinällään sietämätöntä. Saahan sitä muuttaa mieltään tunteistaan ja saa rakastua johonkuhun uuteen. Sietämättömyys on lähinnä siinä, että toinen tulee ja ilmoittaa yks kaks liiton loppumisesta. Olisi edes puoli sanaa lausunut aikaisemmin niin, että asia olisi tullut minunkin tietooni.
Ilman muuta tuon jälkimmäisen. Siinä on kuitenkin se toinen mukana kuviossa. Ensinmainitun voi kuitata mielen harharetkillä ja yrittää palauttaa puolison järkiinsä saamalla hänet muistamaan, miksi on niin monta vuotta kuitenkin oikeasti rakastanut, vaikka nyt sanookin toista. Emme me kukaan rakkaudesta ja sen "tosiolemuksesta" mitään oikeasti tajua, luulemme vain. Jos se tuntuu hyvältä eikä siinä ole itsekkyyttä, niin luultavasti se on rakkautta.
pahempana. Siinähän minua olisi petkutettu suhteen alusta alkaen.
Olen samaa mieltä, että ensimmäinen on pahempi...se jotenkin mitätöi kaiken sen ajan, jolloin on itse toista rakastanut. Minulle tuli ero 30 avioliittovuoden ja kolmen lapsen jälkeen 5 vuotta sitten, mies löysi uuden onnen. Selityksinä kuulin, että mies arvioi saavansa paremman parisuhteen tämän uuden rakastumisen kohteen kanssa (ensimmäisen kerran kuulin silloin, että pitkässä suhteessamme oli hänen mielestään jotain huonosti). Toinen selitys oli, että alunperinkin hän meni minun kanssani naimisiin siksi, että olin sellainen tyttö, jonka saattoi ja uskalsi esitellä äidilleen. Ilmankos mies uskaltautui uuteen suhteeseen sen jälkeen kun äitinsä oli tarpeeksi dementoitunut ja papin eteen mentiin vajaa vuosi ex-anopin kuoleman jälkeen. Tuli sellainen tunne, että minua oli suurin osa elämästäni vain käytetty.
Nyt muutama viikko takana kun kuulin molemmat... sen että puolisoni ei ole enää useaan vuoteen minua rakastanut (hänellä on ollut kaukosuhde jonkun netti-ihastuksen kanssa jo jonkin vuoden) sekä nyt jokin uusi ihastus joka on useamman kuukauden vanha juttu. Me olemme olleet parikymppisistä yhdessä ja takana on pitkä avioliitto myötä ja vastoinkäymisineen josta on myös useampi yhteinen rakkaudella hankittu lapsi. Puolisolleni tuli kiima-aika keski-iän kriisissä ja hän unohti kertoa sen puolisolleen sekä hän romutti koko perheen elämän kertaheitolla kertomalla asian kuin se olisi ollut jokin sivuseikka joka on jäänyt kertomatta. Nyt hän elää uuden rakastettunsa kanssa ja on onnellinen kun ei tarvitse enään valehdella kenellekkään. Minä jätetty puoliso alan selviämään shokista ja lapset ovat itkuisia ja näkevät painajaisia että jättänyt vanhempi ei heitä enää rakasta... minä yritän korjata tilannetta puhumalla heille halimalla ja kuuntelemalla huolet, silittämää uneen. On niin hyväksikäytetty ja petetty olo!!! Jätti vielä tämänkin sotkun meille siivottavaksi... Oli koti, lapset, vaimo, seksiä, työpaikka... nyt lapsilla on rikkinäinen koti ja surun murtama vanhempi joka yrittää jaksaa yksin hoitaa kaiken sekä pettäjä vanhempi joka on rakastunut ja elää onnellisena omaa uusioperhe-elämäänsä jo muualla... voi luoja!!!
Mikä meni väärin?
Ennemmin kuulisin että on toiseen rakastunut. Nyt on itsellä ero vireillä, mutta mies ei ole puoleen vuoteen keksinyt mitä tuntee minua kohtaan. Haluaa yrittää, mutta vain 10 %:n panoksella, tapaillen aina välillä. Eikä vieläkään ole varma haluaako oikeasti yrittää. Minä puolestani haluan tuntea olevani rakastettu ja puolisoni sydämessä sijalla 1, enkä katso olevani valmis tilanteeseen "yritetään kunhan muilta hommilta aikaa jää". Tiedän olevani enemmän arvoinen.
en kyllä uskoisi tuota selitystä.
"lausahdukselle" suurta painoarvoa saatikka jäisin niitä vatvomaan ja vertailemaan.
(Jollet nyt ehdottomasti halua ryhtyä "ottamaan miestä sanasta" ja kasaamaan tulisia hiiliä petturin päälle .)
Molemmat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pahassa tilanteessa hätäpäissään ja varmaan osittain peloissaankin lausahdettuja, kun mies ei oikein itsekään tiedä miten tilanteesta "kunnialla" tai helpoimmin selviäisi.
jaha 0len 43v m jamulle ilmotettiin just noin ko toi ensimmäinen vaihtoehto...toista ei ole tai ei uskalla kertoo no kuitenkin olen joutunut nyt elämään 2v ilman hellyyttä,seksi jne ja mielenterveyteni alkaa järkkyä...koska rakastan ja himoitsen häntä vieläkin valtavasti...jokainen liikekkin saa mut hyrrään...mut ei siihe saa koskee pitkällä tikullakaan.pitäs osata luopua mutta ku ei osaa...ja sit on viel pienet lapset ja omaisuus nekin hukkaantus erossa... mistähän sais apua? oisko jotain pilleretä olemassa jotka turruttaisivat tunteet? olen kyllä valmis uhraamaan tunteeni lasten ja perheen takia...auttaako kastraatio haluihin?? APUA!!!
kumpi on pahempi. Ei varmaan tunnu hyvältä kumpikaan noista vaihtoehdoista. Näitä sattuu paremmissakin piireissä, eikä sille hirveästi voi tehdä mitään. Avioliitto on nykyään ihan paperia, se voi loppua milloin tahansa ja miten pienestä syystä vain. Ei siis kannata jäädä märehtimään asioita, helppohan se tietysti sivusta sanoa.