Miten elää suhteessa, kun puoliso on polyamoristi ja itse on monoamoristi? Elimme vuosia monogaamisesti, mutta koska puolisoni kärsi tilanteesta ja toivoi voivansa olla muidenkin kanssa, päädyimme jokunen aika sitten siihen, että liiton rinnalla molemmilla voi olla rinnakkaissuhteita. Sovimme yhdessä pelisäännöt (esim. ettei muita partnereita tuoda kotiimme) ja keskustelemme avoimesti tunteistamme, tilanteestamme yms.
Puolisollani on nyt rinnakkaissuhde. Ymmärrän kumppani tarpeen saada seksiä, rakkautta, hellyyttä tms. muiltakin kuin minulta, mutta koen tilanteen kuitenkin todella vaikeana. Vaikka seksielämämme ei aina toimi ja haaveilen välillä muista, ei itselläni ole tarvetta muihin parisuhteisiin - ainakaan tällä hetkellä. Rakastan puolisoani ja meidän suhteessa on monia hyvä asioita kuten kyky keskustella. Silti en voi tällä hetkellä hyvin avoimen suhteen takia. Olemme riidelleet asiasta usein. Tiedän, etten voi omistaa puolisoani enkä ketään muutakaan ihmistä, mutta olen ollut toisinaan mustasukkainen.
Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta. Jos eroan, olen yksin ja joudun luopumaan lapsihaaveistani (ikäni on melkein 40 v.). Jos toteutamme polyamoriasta mallia, kärsin. Jos sitoudumme monogaamiseen liittoon, puolisoni voi huonosti. En tiedä, mitä tehdä. Olen epätoivoinen ja ahdistunut. Olen keskustellut asiasta muutaman ystäväni kanssa ja saanut heiltä tukea. Loppujen lopuksi minun on vaikea elää tilanteessa, jossa kumppanillani on tarve muihin, kun puolestaan itse olen tyyppiä, joka sitoutuu yhteen parisuhteeseen kerralla.Kuulisin mieluusti muiden kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta. Miten olette toimineet? Millaisia ratkaisuja olette löytäneet?
Puolisollani on nyt rinnakkaissuhde. Ymmärrän kumppani tarpeen saada seksiä, rakkautta, hellyyttä tms. muiltakin kuin minulta, mutta koen tilanteen kuitenkin todella vaikeana. Vaikka seksielämämme ei aina toimi ja haaveilen välillä muista, ei itselläni ole tarvetta muihin parisuhteisiin - ainakaan tällä hetkellä. Rakastan puolisoani ja meidän suhteessa on monia hyvä asioita kuten kyky keskustella. Silti en voi tällä hetkellä hyvin avoimen suhteen takia. Olemme riidelleet asiasta usein. Tiedän, etten voi omistaa puolisoani enkä ketään muutakaan ihmistä, mutta olen ollut toisinaan mustasukkainen.
Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta. Jos eroan, olen yksin ja joudun luopumaan lapsihaaveistani (ikäni on melkein 40 v.). Jos toteutamme polyamoriasta mallia, kärsin. Jos sitoudumme monogaamiseen liittoon, puolisoni voi huonosti. En tiedä, mitä tehdä. Olen epätoivoinen ja ahdistunut. Olen keskustellut asiasta muutaman ystäväni kanssa ja saanut heiltä tukea. Loppujen lopuksi minun on vaikea elää tilanteessa, jossa kumppanillani on tarve muihin, kun puolestaan itse olen tyyppiä, joka sitoutuu yhteen parisuhteeseen kerralla.Kuulisin mieluusti muiden kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta. Miten olette toimineet? Millaisia ratkaisuja olette löytäneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Etköhän näe vastauksen jo omasta tekstistäsi. Eihän tuo voi toimia välillänne kun olette niin erilaisia. Ainoa vaihtoehto on ero, koska jos toinen joustaa niin toinen kärsii. Sanon nyt ihan suoraan. Ei tuo johda kun loputtomaan oravanpyörään, missä kumpikaan ei ole onnellinen. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, se vaikeus onkin löytää se kumppani joka täydentäisi itseään, eikä korostaisi niitä erilaisuuksia.
Olen itse ollut suhteessa, missä mies halusi olla moniavioinen ja minä en. No sitä yritettiin hetken aikaa, kunnes totesin etten itse pysty siihen ja on siis parempi jatkaa omia teitämme. Päivääkään en ole katunut päätöstäni. Ja nyt minulla on mies, joka täydentää minua. Olen onnellinen.
kivutonta ratkaisua ei ole, ja eroaminen on kai pienin paha. Et ole tuomittu olemaan yksin maailman tappiin asti.
Se on mahdollisuus löytää toinen monogami, jossa kaksi voi hyvin. Jos paha tilanne pitkittyy, ystävyys tai edes välit nykyisen kanssa eron jälkeen vaikeutuvat. Tulee sitä tunnekuonaa lisää....
Yksinkertaista. Miehellesi ei riita suhde sinuun, han ei pysty olemaan onnellinen yhden ihmisen kanssa. Ei panosta tarpeeksi. JOten heita hanet pellolle !!! Koskapa karsit koko jutusta.
Mita siina viela kyselemaan.
Minua ihmetyttää suuresti, miksi ihmiset niin usein neuvovat muita, miten näiden tulee tehdä. Tässäkin viestiketjussa on vain ehdotettu eroamista kun alkuperäinen kirjoittaja toivoi kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olevilta. Neuvoja jakamalla ei valitettavasti ymmärrettä tarpeeksi hyvin toista, vaan tuodaan esiin omat oletukset siitä, kuinka henkilön olisi toimittava. Koska jokainen ihminen tekee itse omaa elämäänsä koskevat päätökset, olisi neuvojen sijasta parempi kertoa esim. omista kokemuksista tai siitä, millä tavoin ko. tilanteissa yleisemmin on tapahtunut.
Väkivaltaa kokeneita tukevana en koskaan neuvo henkilöä eromaan, jos hän elää väkivaltaisessa parisuhteessa, vaikka tilanne olisi todella paha. Sen sijaan kerron mm., miten väkivalta yleensä raa'istuu ajan myötä ja mitkä seuraukset voivat olla. Näin henkilölle itselleen jätetään päätäntävalta, mutta häntä myös kuunnellaan ja tuetaan hänen lähtökohdistaan käsin. Samanlaisesti pitäisi toimia, kun ihminen kertoo esim. parisuhteensa vaikeuksista. Ymmärrystä siis enemmän!