Miksi palaisin?

Olen tällä hetkellä au pairina, tulin tänne elokuussa 2008. Helmikuussa 2009 perhe kysyy jos haluaisin jäädä toiseksi vuodeksi, paljon ei tarvinut miettiä, koska lukion olen käynyt loppuun ja toinenkin tutkinto löytyy (olen 23v.) Nyt ensi kesänä olisi paluu takaisin Suomeen, mutta enpä ole vieläkään keksinyt mitä siellä teen. Työpaikkaa mahdoton löytää, esim, suuri osa kavereista työttömänä, en tiedä yhtään mitä haluasin opiskella Suomessa jne. Mitään erikoista siellä ei ole mitä kaipaan, paitsi ystävät ja perhe, mutta tiedän että perhe rakastaa minua aina mitä teenkin ja tosi ystävät eivät unohda.
Vielä vaikeammaksi mahdollisen kotiinpaluun tekee se, että olen rakastunut, todella hyvään ystävään, johon tutustuin pari kk tänne tuloni jälkeen. Ei siis ole kyse mistään baari ihastuksesta tms. Tunnemme toisemme jo todella hyvin, ja huomasimme että voimme olla enemmän kuin vain kavereita. Olemme nyt olleet yhdessä 4kk. Hän sanoo, että ymmärtää jos/kun minun täytyy palata Suomeen, hän haluaa vain että olen onnellinen.

Ja haluan vielä painostaa, että en nyt vain miehen takia ole haluamatta palata Suomeen. Olen tarpeeksi lukenut Suomessa tapahtuneista ammeskuleista, tappeluista, kaikesta kauheasta, Suomessa ollessani tunsin aina itseni ulkopuoliseksi; niin monet suomalaiset kun ovat aika juroja (enkä nyt halua olla ilkeä ketään kohtaan). En vain yksinkertaisesti viihdy siellä. Ainoastaa perhettä ja ystäviä tulen hieman kaipaamaan, mutta välimatkat tänne ei ole niin pitkät että siitä aiheutuisi suurta vaivaa...

Onko kellään samankaltaisia kokemuksia? Kuinka vaikeaa on muuttaa toiseen maahan pysyvästi?, kyseessä on siis Sveitsi, ei EU maa. Ja olisin tosi kiitollinen, jos voisitte välttää turhan irvailun, että miehen perässä jään yms. Haluan vain kokemuksia kuulla! :)