Kun lukee näitä juttuja, misä perheissä on ongelmia, niin väkisinki sitä ajattelee, että meillähän kaikki on loistavasti. Jäin itse kahen pienen lapsen kanssa yksin, kun niitten isä kuoli, lapset ovat nyt 2 ja 3. Olin pahasti masentunu, mut siittäki on selvitty. =) Ja kohta tulee vuos siitä, kun tapasin miehen, joka on ottanut nämä pikkuset ku omikseen ja pitää niistä hyvää huolta, ihan kuin minustakin. Enää ei ole samanlaista kaaosta, niinkuin sillon, ku olin yksin lasten kanssa, vaan mies tykkää laittaa ruokaa ja pitää kodin siistinä. Joskus tuntuu että tämmöset miehet ovat aika harvassa. Nyt ollaan kohta muuttamassa yhteen, ja lastenkin kannalta se on hyvä asia.
Tietysti meilleki tulee erimielisyyksiä, ja kumpiki napottaa joskus tyhmistäki asioista, mutta se nyt on aika normaalia=)
Ja lapsista huomaa, miten ne on tasapainosia ja kasvanu henkisesti lyhyessä ajassa paljon.
Eli olen onnellinen siitä, eettä asiat on hyvin, vaikka joskus tuntuisiki et kaikki menee päin persettä. =)
Tietysti meilleki tulee erimielisyyksiä, ja kumpiki napottaa joskus tyhmistäki asioista, mutta se nyt on aika normaalia=)
Ja lapsista huomaa, miten ne on tasapainosia ja kasvanu henkisesti lyhyessä ajassa paljon.
Eli olen onnellinen siitä, eettä asiat on hyvin, vaikka joskus tuntuisiki et kaikki menee päin persettä. =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa kun olet löytänyt kumppanin joka arvostaa lapsiasi kuin omia olisi. Harvassa on sellaisia helmiä jotenka pitää myös muistaa kiittää ja antaa vasta arvostusta.
Totta puhut. Surullinen olo tulee, kun on paljon perheitä, missä asiat ei ole hyvin. Ja tiedän, miten raskasta on huolehtia yksin lapsista ja kaikista velvollisuuksista. Joten tsemppiä kaikille niille isille ja äideille!
Mulla oli muksut isompia, kun isä kuoli ( oltiin jo erottu ). Taakkaa tuli kummiskin paljon, kun yksin piti päättää kaikista asioista.
Itsekin löysin sellaisen miehen, joka aidosti välittää mun muksuista ja on ottanut omakseen =). Se jotenkin helpotti taakkaa, kun toinenkin voi sanella jotain päätöksistä ja on tukena kasvatuksessa.
Oli mulla jonkinlaisia yrityksiä ennen tätä miestä. Toinen oli ylettömän mustasukkainen, eikä tuntunut pahemmin tykkäävän mun muksuista ja toinen käyttäytyi kuin pienet lapset.
Nyt on jalat maassa seisova kumppani ja vieläpä rauhallinen. Jos mulla meinaa mennä hermot, niin osaa hyvin rauhotella tilannetta =D... Yhteinen on tuloillansa, joten hyvin menee =).
Tsemppiä kaikille