Ollaan oltu pitkään yhdessä, ja miehellä on nyt toinen nainen. Sellainen, jota ei voi olla tapaamatta, vaikka se sitten kaduttaakin. Ehdotin, että josko me sitten laittaisimme lusikat jakoon, mutta ei hän halua kuulemma minusta luopua.
Mikä ihme siinä on, että en saa vain sanottua miehelle: "Erotaan." Joka kerta kotona yksin ollessani (kun hän on sen toisen kanssa) vannon, että huomenna sen sanon. Sitten en pystykään. Lapsia meillä ei ole, joten se ei ole este. Omaisuus jakautuisi tasan, ja pärjäisin taloudellisesti hyvin omillani. Minulla on ystäviä, sukua, työ ja harrastuksia, eli sosiaalista turvaverkkoa riittäisi, en jäisi yksin. Olen jopa haaveillut omilleni muuttamisesta - mutta nyt kun se on mahdollista, en pystykään siihen.
Tai ehkä tämä vaatii vain vielä hiukan lisää aikaa. Eihän pitkää suhdetta voi haudata kovin nopeasti...
Mikä ihme siinä on, että en saa vain sanottua miehelle: "Erotaan." Joka kerta kotona yksin ollessani (kun hän on sen toisen kanssa) vannon, että huomenna sen sanon. Sitten en pystykään. Lapsia meillä ei ole, joten se ei ole este. Omaisuus jakautuisi tasan, ja pärjäisin taloudellisesti hyvin omillani. Minulla on ystäviä, sukua, työ ja harrastuksia, eli sosiaalista turvaverkkoa riittäisi, en jäisi yksin. Olen jopa haaveillut omilleni muuttamisesta - mutta nyt kun se on mahdollista, en pystykään siihen.
Tai ehkä tämä vaatii vain vielä hiukan lisää aikaa. Eihän pitkää suhdetta voi haudata kovin nopeasti...
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Joka kerta kotona yksin ollessani (kun hän on sen toisen kanssa) vannon, että huomenna sen sanon. Sitten en pystykään."
niin eli tässä on se vika. ei sinun tarvitse sitä miehelle kertoa vaan senkus alat samantien järjestellä käytännön asioita, katsella uutta kämppää, muuttoautojen ja laatikoiden hintoja yms. käyt vaikka ensivitutukseen hakemassa 50 muuttolaatikkoa niin ei tarvi erikseen edes sanoa mitään kyllä mieski ne huomaa.
"Tai ehkä tämä vaatii vain vielä hiukan lisää aikaa. Eihän pitkää suhdetta voi haudata kovin nopeasti..."
tuossa on vain kaksi tekosyytä olla tekemättä mitään
Ongelma on siinä, että yhteinen asunto pitäisi laittaa myyntiin, ja se vaatii myös miehen panosta. Niin äveriäs en ole, että pystyisin monta kertaa muuttamaan. Niin kauan kuin mun rahat on kiinni tässä asunnossa, en voi muuttaa pois. Olen katsellut hinnat ja tiedän, mikä on mahdollista, ja kun tämän on myyty, saan itselleni oikein hyvän pikku asunnon.
Jos suhteen pituus on yli 16 vuotta, voiko sen haudata kuudessa viikossa?
Voithan yrittää tutustua toiseen naiseen. Jospa voisitte elää sovussa tässä kuviossanne, kun sopisitte yhdessä säännöt? miksi myydä ja hajoittaa koti, kun mies selvästi rakastaa sinua sekä sitä toista naista ja te naiset rakastatte miestä? Kyllä tällaisia kuvioita on paljonkin, mutta niitä ei mainosteta. Sellainen kolmen kuvio voi olla nautittavakin ja antoisa, kun suhtautuu oikein ja ymmärryksellä eikä liikaa tukeudu vanhoihin kaavoihin. Ei teidän tarvitse tehdä tiliä elämästänne muille vaan te kolme voitte elää niin, että se elämä sopii juuri teille. Voihan olla että pitäisit toisesta naisesta, ja hänestä tulisi sinulle ystävä? Miehelle tämä taatusti sopisi, koska eläähän hän jo nyt niin.
Oman suhteeni pituus oli jotakuinkin sama, yli 16v, katselin aikani,mutta sitten oli oman itsen takia pakko laittaa kamat kasaan ja lähdin.
Jos toinen romuttaa vuosien suhteen pettämällä, mitä sitä toinen,sinä,yrittää kasassa pitää.
Ota ensivaiheessa vuokra-asunto, ja kun saatte myytyä olemassa olevan asunnon,mieti sitten oman kodin hankintaa.
Sinulla on taloudellisesti asiat kunnossa, ja hyvä tukiverkosto.
Syö naista henkisesti liikaa katsella pettäjän touhuja.
Itse olen taloudellisesti tiukilla,mutta silti kannatti.
Mies ei voi kuvitella olevansa molempien kanssa, mutta ei pysty valitsemaan. Minulle sopisi vallan hyvin epätavallisempikin järjestely, jos ei tarvitsisi elää epävarmuudessa: jättääkö mies mut tän toisen takia vai ei. Hän tuntuu olevan niin tunteitten ja tuntemusten vietävissä, ettei hänen kanssaan voi oikein sopia säännöistä - ja toinen nainen mitä ilmeisimmin haluaa hänet enemmän omakseen.
Sepä tässä onkin. Itse olisin kyllä koko lailla valmis avoimeen suhteeseen. Mies ei ole, ja silti juuri hällä on nyt kaksi naista. Hassua.
Mitenköhän muuten lienee, jos muutan pois yhteisestä asunnosta, onko miehen pakko suostua sen myyntiin? Minulle riittää, jos mies tai hänen uusi naisystävänsä lunastaa osuuteni pois, eli ei haittaa, vaikka "meidän" kotimme jäisi "heille".
Elän jo nyt hyvin niukasti, joten taloudellisesti liikkumavaraa ei ole kovin paljon. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että mieluummin sinnittelen tässä vielä jonkin aikaa, ja muutan sitten kertaheitolla omaan kotiin. Se tuntuu jotenkin tärkeältä. Voi kyllä olla, että noitten touhujen sivusta seuraaminen saa mieleni muuttumaan piankin...
Kannattaa odottaa vielä, hieman. Sanoisin, että 16 vuoden suhteen eropäätökseen tarvitaan vähintään kolme kuukautta.
Sitten kannattaisi myös miettiä suunnitelmaa b. Miehesi eroprosessi lähtee oikeasti käyntiin vasta silloin, kun laitat erohakemuksen keittiön pöydälle ja kerrot, että nyt aiot sen todella jättää. Sen jälkeen hän lupaa jättää vain 2. naisen ja muuttua ihanaksi mieheksi ja olla sinulle mieliksi. Tästä voi seurata, että kitkuttelette ja veivaatte suhteessa vielä vuosia. Viiden vuoden päästä olet ylikypsä eroon :D.
Uhhuh :D On tätä tässä jo hetken aikaa veivattukin, mutta mies ei näytä ottavan eroajatusta tosissaan. Tai ei uskalla ottaa. Toista naista hän ei ole luvannut jättää, mutta on alkanut kyllä olla mulle mieliksi ihan uskomattomalla tavalla. Haluaa siis ilmeisesti pitää molemmat naiset niin kauan, että on itse tehnyt oman valintansa...
En ihan oikeasti ymmärrä miten jaksat, tietäen että miehesi on toisen kanssa? Jos asia on ollut esillä jo jonkin aikaa, huomaan että olet jo siinä pisteessä että olet mielessäsi jo päättänyt erota,et vaan vielä ole tehnyt lopullista ratkaisevaa päätöstä.
Juuri noin toimin itsekin, annoin useamman mahdollisuuden miehelle lopettaa suhde,mutta ei lopettanut.Sitten tuli se piste että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Samalla tavalla myös ex-mieheni ei uskonut että lähden,luuli kait että elämäni oli hänen käsisään niin tiukasti,ja kait luuli että en uskalla lähteä.
Uskoton mies/nainen, elää omaa elämäänsä, hän on laatinut säännöt,ja niitä sääntöjä sitten pitää puolison ja kakkosenkin noudattaa.
Sitten kun jompikumpi, vaimo tai se kakkonen käykin kapinaan,ei hyväksykkään enään uskottoman
sääntöjä,petturi alkaakin syyttämään muita kuin itseään.
Mitä kauemmin katselet miehen toimintaa, sitä kauemmin olet omasta elämästäsi erossa.Kannattaa miettiä ,jos eroat esim.vasta vuoden-kahden-kolmen kuluttua,hukkaat itseltäsi sen ajan.
En usko että miehesi haluaa edes sitä kakkostaan,ehkä.Mutta tosiaan, voihan miehesi lunastaa osuutesi asunnostanne.
Tottumuksen voima on aika vahva. Kun on pitkään ollut saman ihmisen kanssa, sen ratkaisevan askeleen ottaminen on kovin vaikeaa. Ja kun tuota yhteisten vuosien määrää katselee, tuntuu ettei siinä rinnalla yksi syrjähyppy nyt niin paina. No, se tietysti painaa, että mies ihan tosissaan seurustelee toisen kanssa ja miettii, kummanko meistä ottaisi. On vain jotenkin tosi vaikea uskoa, että hän ensihuuman mentyä pitäisi uutta liittoa parempana kuin tätä vanhaa ja vakaata.
mies ei tee valintaa, sitä sinun on turha odottaa. Miksi hän valitsisi vain toisen, kun voi pitää molemmat?
" on alkanut kyllä olla mulle mieliksi ihan uskomattomalla tavalla"- eli näyttää jo varmalta, että tuosta tulee vuosien show, kuten jo edellä epäilin. Sitä jatkuu tasan tarkkaan siihen asti, kunnes sinä (ja vain sinä) haet eroa ja olet siihen valmis.
Vaikka toinen nainen jättäisi vuosien kuluessa miehesi, niin mies mielistelee sinua vain entistä rankemmin ja tekee kaikkensa, ettet jättäisi häntä. Sanotaan nyt vielä uudestaan, että viitisen vuoden päästä näet asian sellaisessa valossa, että olet täysin kypsä eroon, oli miehelläsi tuolloin toista naista tai ei. Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Eikä ota tosissaan eropuheitasi, koska et ole vielä NIIN tosissasi.
Sitten kun sinulla on tosi pa*#ka olo, olet riittävän tosissasi, vasta silloin ilmaiset ja näytät myös sen miehellesi. Miehesi kuitenkin näyttää silloin hyvin yllättyneeltä, aivan kuin kuulisi sinun 1. kertaa puhuvan erosta - ja on surullinen.... Tunnet syyllisyyttä sen vuoksi. Kuitenkin sinun tekisi toisaalta mieli vetää kuonoon miestäsi - kuten myös itseäsi, miettien miksi hemmetissä olet elänyt miehesi kanssa viimeiset vuodet.
Olet varmasti täysin oikeassa. Lisäksi mies pystyy tekemään kaiken tuon ja olemaan sitä mieltä, että yrittää vain toimia vaikeassa tilanteessa kaikkien parhaaksi. Minusta taas tuntuu, että en saa elämässäni mitään todellista aikaan ennen kuin tämä tilanne on jotenkin ratkaistu.