Auton osto-opas
Tavoitteena luotettava ja edullinen käyttöauto.
Tässä ei varsinaisesti käsitellä koeajoja tai
kauppakirjoja.
Miksi julkaistaan? Koska autojen laatu ja luotettavuus on
laskenut aina 90-luvun lopulta lähtien. Nykyiset uudet autot
ovat hintaansa nähden täyttä p**kaa, kun laadusta ja
luotettavuudesta puhutaan.
1
Osta laajasti käytetty merkki ja malli. Esim. Toyota
Corolla, tai Mazda. Silloin varaosat ovat edullisempia
harvinaisempiin merkkeihin ja malleihin verrattuna ja
autoasi osataan korjata muuallakin kuin merkkikorjaamoissa.
Yleensä japanilaisissa autoissa laatu on parempi kuin muissa,
johtuen japanilaisten käyttämistä laadunvarmistusmenetelmistä.
Näin erityisesti ennen 2000 tehdyissä autoissa. Tämän jälkeen
japsit siirsivät tuotantoaan muualle maailmaan ja laatu laski.
2
Tarkasta vikojen esiintyvyys esim. ADAC tiepalveluraportista,
saksalaisesta TÜV Auto Report vertailusta, Helsingin Sanomien
nettisivuilta autoilu-kohdasta ja autolehdistä. Osta auto,
jossa on vähän tyyppivikoja.
3
Tee esimerkkilaskelma huollossa tarvitsemistasi varaosista vaikkapa
Motonetin tai Bilteman sivuilla. Pyydä korjaamolta lista osista,
jotka vaihdetaan huollon yhteydessä.
4
Älä osta autoa, jossa on automaattivaihteisto. A-vaihteisto
on todennäköisesti kalliimpi huoltaa ja korjata kuin tavallinen
vaihteisto. Lisäksi se rajoittaa auton liikuttamista esim.
hinaustilanteissa. Automaatti myös kuluttaa enemmän.
5
Osta auto, joka käyttää 95-bensaa, eikä kärsi siitä. Älä osta dieseliä.
6
Et välttämättä tarvitse suurta moottoria, osta 1.6 tai 1.8.
Jos ajat pääasiassa vain kaupungissa, 1.4 tai 1.2 voi olla riittävä.
Älä osta autoa, jossa on jokin erikoinen moottoriratkaisu, kuten
wankel. Sitä ei välttämättä osata huoltaa kaikkialla.
7
Osta auto, johon voit itse vaihtaa mahdollisimman paljon osia.
Kuten sytystulpat, lamput, suodattimet.
8
Mahdollisimman vähän sähkölaitteita. Kauko-ohjattava keskuslukitus
ja sähköikkunat eivät ole tarpeellisia. 90-luvun autoissa ei ole
paljon sähkölaitteita, joten ne ovat hyviä, jos vain autossa kuntoa piisaa.
Uusissa, 2000 jälkeen tulleissa autoissa on kasvavasti sähkölaitteita
ja sähkövikoja.
9
Vältä nelivetoa, jos et todella tarvitse sitä.
Vaatii enemmän osia huollossa ja kulutus nousee.
10
Valitse auto, joka käyttää verrattain yleistä rengas/vannekokoa.
Et joudu maksamaan "extraa" erikoiskokoisista renkaista.
Saa kommentoida.
Tavoitteena luotettava ja edullinen käyttöauto.
Tässä ei varsinaisesti käsitellä koeajoja tai
kauppakirjoja.
Miksi julkaistaan? Koska autojen laatu ja luotettavuus on
laskenut aina 90-luvun lopulta lähtien. Nykyiset uudet autot
ovat hintaansa nähden täyttä p**kaa, kun laadusta ja
luotettavuudesta puhutaan.
1
Osta laajasti käytetty merkki ja malli. Esim. Toyota
Corolla, tai Mazda. Silloin varaosat ovat edullisempia
harvinaisempiin merkkeihin ja malleihin verrattuna ja
autoasi osataan korjata muuallakin kuin merkkikorjaamoissa.
Yleensä japanilaisissa autoissa laatu on parempi kuin muissa,
johtuen japanilaisten käyttämistä laadunvarmistusmenetelmistä.
Näin erityisesti ennen 2000 tehdyissä autoissa. Tämän jälkeen
japsit siirsivät tuotantoaan muualle maailmaan ja laatu laski.
2
Tarkasta vikojen esiintyvyys esim. ADAC tiepalveluraportista,
saksalaisesta TÜV Auto Report vertailusta, Helsingin Sanomien
nettisivuilta autoilu-kohdasta ja autolehdistä. Osta auto,
jossa on vähän tyyppivikoja.
3
Tee esimerkkilaskelma huollossa tarvitsemistasi varaosista vaikkapa
Motonetin tai Bilteman sivuilla. Pyydä korjaamolta lista osista,
jotka vaihdetaan huollon yhteydessä.
4
Älä osta autoa, jossa on automaattivaihteisto. A-vaihteisto
on todennäköisesti kalliimpi huoltaa ja korjata kuin tavallinen
vaihteisto. Lisäksi se rajoittaa auton liikuttamista esim.
hinaustilanteissa. Automaatti myös kuluttaa enemmän.
5
Osta auto, joka käyttää 95-bensaa, eikä kärsi siitä. Älä osta dieseliä.
6
Et välttämättä tarvitse suurta moottoria, osta 1.6 tai 1.8.
Jos ajat pääasiassa vain kaupungissa, 1.4 tai 1.2 voi olla riittävä.
Älä osta autoa, jossa on jokin erikoinen moottoriratkaisu, kuten
wankel. Sitä ei välttämättä osata huoltaa kaikkialla.
7
Osta auto, johon voit itse vaihtaa mahdollisimman paljon osia.
Kuten sytystulpat, lamput, suodattimet.
8
Mahdollisimman vähän sähkölaitteita. Kauko-ohjattava keskuslukitus
ja sähköikkunat eivät ole tarpeellisia. 90-luvun autoissa ei ole
paljon sähkölaitteita, joten ne ovat hyviä, jos vain autossa kuntoa piisaa.
Uusissa, 2000 jälkeen tulleissa autoissa on kasvavasti sähkölaitteita
ja sähkövikoja.
9
Vältä nelivetoa, jos et todella tarvitse sitä.
Vaatii enemmän osia huollossa ja kulutus nousee.
10
Valitse auto, joka käyttää verrattain yleistä rengas/vannekokoa.
Et joudu maksamaan "extraa" erikoiskokoisista renkaista.
Saa kommentoida.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoisin, että jos on hankkimassa 90-luvun autoa, niin merkkiin tai valmistusmaahan ei kannata kiinnittää mitään huomioita. Nuo ovat jo niin vanhoja pelejä, että luotettavuus ja kestävyys riippuu ainoastaan siitä miten aikaisemmat omistajat ovat autoa käsitelleet ja huoltaneet. Kannattaa vaan yrittää löytää mahdollisimman hyväkuntoinen ja ennen kaikkea ruosteeton yksilö.
Harvinaisimpiin malleihin saattaa varaosien saanti olla jo hankalaa. Vähänkään yleisempiin osia kyllä löytyy eikä 90-luvun autojen korjaaminen mitään rakettitiedettä ole joten osaamista kyllä löytyy merkkiin ja malliin katsomatta. Varaosahinnoissa huomion arvoista on se, että osien hinnat noudattelevat yleensä auton hankintahintaa uutena. Halpojen pikkuautojen osat ovat huomattavasti halvempia kuin kalliiden edustusautojen. Myös renkaiden hinnat kasvavat rajusti rengaskoon kasvaessa. Jos varman päälle haluaa pelata ja mahdollisimman halvalla selvitä, kannattaa ostaa perusmalli ilman mitään ylimääräisiä varusteita. Mitä vähemmän varusteita, sen vähemmän rikkoutuvia osia.
Jos käytät auton valinnassa hyväksi erilaisia "luotettavuustutkimuksia" ja vikalistoja, ota tarkasti selvää siitä, millä perusteella autot on järjestykseen pistetty ja kuinka suuria autojen väliset erot todellisuudessa ovat. Pelkkään tutkimuksen loppupisteytykseen ei kannata tuijottaa. Esimerkiksi katsastusvikatilastoissa näkyy ainoastaan pieni osa kaikista vioista, eikä se mitenkään huomioi vikojen aiheuttamia kustannuksia.
Valinta bensa- ja dieselmoottorin välillä kannattaa tehdä omien ajokilometrien perusteella. Paljon ajavalle ilman muuta diesel. Jos takapenkki on tarpeeton voi harkita myös 3- tai 5-ovisen henkilöauton rekisteröintiä pakettiautoksi, jolloin käyttövoimavero putoaa alle 100 euron vuodessa ja dieselin hankinta tulee kannattavaksi jo pienemmilläkin ajokilometreillä. Polttoaineekseen 98 oktaanista bensaa vaativia ei suotta kannata karsastaa. Hintaero 95 oktaaniseen on niin pieni, että se hukkuu hyvin nopeasti muihin autoilun kustannuksiin. Myöskään pienimoottorisia ei kannata paperiarvojen perusteella pudottaa pois vaihtoehtojen joukosta. Mene rohkeasti koeajolle, ja arvioi sen perusteella riittääkö suorituskyky omaan käyttöösi.
Autoa valitessa kannattaa vilkaista myös tulevien vakuutusmaksujen suuruutta. Liikennevakuutusmaksuissa nollabonuksin saattaa olla 200 euronkin eroja kahden saman kokoluokan auton välillä. Lähes kaikilla vakuutusyhtiöillä on nettisivuillaan laskurit, joilla vakuutusmaksut voi etukäteen selvittää. Nykyään kannattaa ehkä myös selvittää ajoneuvoveron suuruus. Siinäkin on yksi maksu, jonka suuruuteen voi auton valinnalla vaikuttaa.
Kun tavoitteena on autoilla edullisesti, kannattaa sijoittaa pari sataa kunnollisiin perustyökaluihin, ja mallikohtaiseen korjausoppaaseen. Silloin pystyy tekemään huollot ja pienemmät korjaukset itse. Työkalut maksavat itsensä takaisin hyvin nopeasti.
Toi viimeinen virke, siinä se juju on jos ajaa vanhalla pitää vähän opiskella sitä ja osata korjata, ainakin pikkuviat. Nuo vikakoodit ja miten luetaan ne pitää osata ja ilman kalliita laitteita ja jos vain on mahdollista, niin samanlainen varaosaauto jos piha ja emäntä antaa periks, se on ihan verraton, vaikka samat osat ne kuluu, mutta paljon osia sopii. Ja senkun purat ja laitat osat talteen, et enää niitä löydä, heh
Sitten tää ikuinen rengasmysteeriö, jos ajaa vanhalla niin uusissa taas samaa kokoo kun oli 25v sitten ja vain harva merkki sopii. Vähän harrastusta ja kunnon pylväspora ja uudet pultit, joskus aina se on ainut ratkaisu tähän kummaan ongelmaan. Enää ei keskireikä tarvii olla tiivis.
Ja halpa pikkuauto oli merkki mikä tahansa, niitä kyllä syytä vältellä, missä hesarin vikalistaan ei sivu riitä.
Ja aina selvyys siitä mikä on nokkahihan kunto, vain harva auto missä se voi katketa ilman vakavaa vikaa.
Sitten monella automerkillä on jokin sivu tai kerho, sinne vaan pokkana, sieltä sitten saa hyviä neuvoja.
Sitten se tuuri joku maanantaimalli tai parempi saattaa olla eroa kun yöllä ja päivällä.
Pohjaa kannattaa katsella ja koputella sitten varsinkin takapyörien kotelot.
Noi etuvetarien suojakumit ne kannataa stekata, vaikka ei mikään kallis puuha, mutta jos ei korjaa heti niin tulee kallista.
Turbo, neliveto, automaatti, jätä suosiolla harrastajille. Nillä ajaa tai pikkemmin viritteelee se oma porukka, jonka suurin tarkotus ei ole, että autolla pitää päästä p. A pisteen B, vaan ihan joku muu.
ostin vuonna 1996 Keskusautohallista Volvo 850 Aut. Sportwagon 2.5 10v:n. hintaan 225900 mk. Comfort paketti 2. 8000mk. (n.40000€) kun vanha 244 vm.76 oli vaihdettava farmariin. Nyt 14v./298tkm. myöhemmin on aika antaa varma ajopeli pojalleni. Mitään suurempia ongelmia ei autossa ole ollut, kuluvat osat kuten: iskarit, pakoputkisto,jarrulevyt,takajouset, 1kpl etutukivarsi ym, biltema/motonet krääsää. startti, laturi, aut. ilmastoinnin osat alkuperäisiä ja toimivat moitteetta. jakoremmi uusittu kolmasti "vesipumppu" kerran. Atomaatin öljyt vaihdettu kolmasti, laatikko toimii kuten uutena. Koriltaan ja maalipinnaltaan "virheetön". Uskon että poikani ajelee sillä viellä ainakin 150tkm. sitten se varmaan menee jo paliin. Itse saan uuden Volvo Volvo V70 2.5T Summum automaattini helmikuun alussa ( varusteinee 61th€) ja ajattelin sillä ajella seuraavat 15v. jos vain auto sen kestää. Eli ei uusien autojen hinta ole muutunut neljääntoista vuoteen oikeestaan mitenkään. Vertaa Volvo V70 2.5T Kinetic Business Aut n.52th€ ajatellen siltä pohjalta että on ne tulotkin muutunut ajan jakson aikana. Opetus osta uusi ja aja se lopuun asti niin ei tarvi niitä välirahoja aina olla keräilemässä.
Ainakin 323F -99 osat mielestäni kalliita. Iskunvaimennin 80e halvimmillaan. Pelkkä jakohihna 60e.
No, vertailen osien hintoja edeltävään autooni, VW Ventoon, johon jakopään remontti tehtiin alle Mazdan jakopääosien hinnalla. Lisäksi osia löytyy muualtakin kuin marmoritiskiltä.