Riippuu varmaan aika pitkälti naisesta. Mutta otetaan tilanne että mies tulee juttelemaan tai illan mittaan tutustuu naiseen. Aika perinteinen tilanne: Kuiteskin käy niin että mies jännittää tai onko se sitten ujoutta epävarmuutta mitä lie, niin tuntuu että naisen suhtautuminen muuttuu totaalisesti. Mies olkoon vaikka älykäs, fiksu, lahjakas ja kaikkea siltä väliltä, nainen näkee tämän miehen jotenkin aivan sairaalla tavalla? Miehestä tulee uhri? Miehen itseluottamus vain tippuu ja tippuu, kasvot nykivät, ääni alkaa värisemään entistä enemmän kun hän yrittää saada naiseen kontaktia. Pitävätkö naiset tätä miestä aivan avuttomana, ehkä jopa mielenterveystapauksena? Lopulta sellaisena joka ei osaa pitää puoliaan tai jolla ei ole mitään arvoa, kaikki siis noista ulkoisista jännitysoireista, ujoudesta mikä on ihan yleistä kuiteskin eikä ole hulluutta? Kyseessä olkoon tasokas ja fiksu mies. Vastaavia tilanteita kokeneena asiat aiheuttavat hämmennystä, kenessä vika?
Mitähän naisten päässä liikkuu?
MrMacintosh
21506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eikö ole ihan oikea johtopäätös, että ihminen jonka itseluottamus tippuu niin, että "kasvot nykivät, ääni alkaa värisemään entistä enemmän" on avuton, eikä osaa pitää puoliaan?
Joillakin naisilla emon vaistot heräävät ja he haluavat pelastaa miesraasun pahasta maailmasta.
Itsessäni tuo herättäisi kyllä myötätuntoa, mutta minkäänlaista romanttista kiinnostusta sen sijaan ei.
Ei kyllä mun mielestä, voihan joulupukki.=) Se ei kyllä avuttomuutta aina tarkoita, taikyvyttömyyttä, ei todellakaan, sehän on vain oire? Naiset lukevat täysin väärin sitä miestä tai ehkä vaistot vaan heräävät. Ns, mies tulee aliarvioiduksi. Mutta löytyy varmasti sellaisia miehiä jotka oikeasti ovat avuttomia tai toimettomia. Eli jos mies tuolleen jännittää niin se ei herätä mitään romanttista kiinnostusta, johan.=)
"Vain oire". Oire mistä, sinun käsityksesi mukaan?
Kyllä se minunkin mielestäni on oire. Tuolla tavoin oirehtiva henkilö pelkää sosiaalisia tilanteita. Ei hän pysty puoliaan pitämään.
Ainahan niitä näkee, ujoja jotka vetävät perseet kun eivät muuten uskalla tai kykene mitään sanomaan tekemään. Sosiaalinen pelko ja jännitys on ihan yleistä, en tiedä liittyykö se mitenkään itsensä puolustamiseen, uskon että ihminen kykenee pakenemaan, taistelemaan, olemaan vahva eikä esim tekemään niinkuin joku sanoo ja pitämään oman päänsä siitä huolimatta.
Pakenemaan tietenkin pystyy peloissaan oleva, mutta harva voimakasta sosiaalista pelkoa tunteva pystyy pitämään päänsä, taistelemaan ja olemaan vahva. Kyllä näitä arkoja ihmisiä on voimakastahtoisten ja agressiivisten tyyppien helppo pompotella.
Mutta on kyllä olemassa paljon arkoja, mutta vahvoja ihmisiä. Kuiteskin esin työpaikoilla tai haastavissa sosiaalisissa tilanteissa he saattavat olla helpommin pompoteltavia, mutta tuo lienee enemmän kilttien ihmisten kohtalo.
samaa miettinyt.:D taitaa olla naisten päässä vika, kyllä ne hyväksyy sellaset idarimiehet jotka tulee kännissä sössöttämään, sit joku ihan asiallinen mies spännaa tai ujostelee liikaa nii täähän heti leimataan.
Voiko kutsua asialliseksi ihmistä, joka jännittää sosiaalisia tilanteita niin paljon, että kädet vapisevat, kasvot nykivät, ääni värisee ja sanat juuttuvat kurkkuun?
ihminen joka jännittää voi olla asiallinen? ihan varmasti voi olla, mutta toki se voi herättää joissakin ihmisissä hämmennystä joille se on hyvin vierasta, eri asia mikäli ihminen tahalleen käyttäytyy väärin. jännitysoireilu on eri asia kuin asiallisuus, koska niihin henkilö ei itse voi vaikuttaa. kyse voi olla vain epävarmasta henkilöstä.
Ei jännittäminen välttämättä estä asiallista käytöstä. Lievänä esiintyessään se ei haittaa mitään.
Jos henkilön jännittäminen saa kuitenkin niin valtavat mittasuhteet, että kasvotkin nykivät, niin kyllä silloin alkavat sanatkin takuta, eikä asiallisuudesta ole enää tietoakaan. Tuolla tavalla oirehtiva kärsii vakavista sosiaalisista pelkotiloista.
no ei tietenkään se ole mitään täysin asiallista, mutta ei sen persuteella ketään voi tuomita, jos kärsii esiintymispelosta, mikä ihminen voi jos on esimerkkinä puhevika? ässät ja ärrät söhisee ja röhisee, aivan tulee sellainen käsitys niinkuin jännitysoireista kärsivä ihminen olisi joku kaistapää.=)
Tuomitseminen ja realistinen suhtautuminen ovat kaksi eri asiaa.
Se, etten pidä arkaa ihmistä kykenevänä puolustamaan itseään, tai mahdollisia jälkeläisiään, on vain realismia. En minä niitä ihmisiä kohtaan ilkeilemään ala. Käyttäydyn heitä kohtaan ystävällisesti. Itse asiassa, he usein hakeutuvat seuraani, koska en ole pelottava, enkä töykeä.
löytyy sellaisia ihmisiä kotka eivät ole arkoja, mutteivati silti osaa pitää puoliaan/huolehtia itsestään lähimmäisistään.. mikähän olisi sellainen tilanne jossa arka ei voisi puolustautua? realismia, tai ei, kyseessä siis joku fyysinen konflikti vaiko henkinen, sosiaalinen?
Oli kyseessä fyysinen-, henkinen- tai sosiaalinen konflikti, niin arat ja kiltit (vaikkeivät arkoja olisikaan) joutuvat aina jyrätyksi.
Nämä lienee samalta kirjoittajalta:
"Tuomitseminen ja realistinen suhtautuminen ovat kaksi eri asiaa.
Se, etten pidä arkaa ihmistä kykenevänä puolustamaan itseään, tai mahdollisia jälkeläisiään, on vain realismia. En minä niitä ihmisiä kohtaan ilkeilemään ala. Käyttäydyn heitä kohtaan ystävällisesti. Itse asiassa, he usein hakeutuvat seuraani, koska en ole pelottava, enkä töykeä."
"Eikö ole ihan oikea johtopäätös, että ihminen jonka itseluottamus tippuu niin, että "kasvot nykivät, ääni alkaa värisemään entistä enemmän" on avuton, eikä osaa pitää puoliaan?
Joillakin naisilla emon vaistot heräävät ja he haluavat pelastaa miesraasun pahasta maailmasta.
Itsessäni tuo herättäisi kyllä myötätuntoa, mutta minkäänlaista romanttista kiinnostusta sen sijaan ei."
Yhteenveto: Eli sovitaan vaikka niin että evoluutio karsii nämä sosiaalisesti arat reppanat, jotka herättävät korkeintaan sääliä, ja puhe taisi olla miehistä, anteeksi "raasuista" tarkennan. He eivät kykene edes huolehtimaan jälkeläisistään saatika puolustamaan omia oikeuksiaan. Minkäänlaista romanttista kiinnostusta vastaavalla tavalla oirehtivat miehet eivät voi herättää ja varmaan aika todennäköistä että suuri osa heistä on seksuaalisestikin kyvyttömiä, pienimunaisia yksilöitä.
onkin kovin imarreltu siitä, että joku mies menee juuri HÄNEN vuoksensa tuolla tavoin sekaisin ja alkaa käyttäytyä oudosti? Minulle on käynyt aivan arkisissa tilanteissakin vähän tuohon tyyliin, että mies on alkanut käyttäytyä HYVIN erikoisella tavalla. Esimerkkejä. Olin siskoni pojan 6-vuotissynttäreillä ja sinne oli myös kutsuttu siskoni seinänaapurina asustellut lääkärimies. Kahvipöydässä tuo mies istui vieressäni ja katselin syrjäsilmällä miten mies veti itsensä tuolilla sellaiseen inkkari-istuntaan. Yleensä kai on tapana istua jalkaterät lattialla mutta tuo mies veti melkein solmuun itsensä siinä tuolilla. Toinen esimerkki. Olin työhaastattelussa ja haastattelijana oli mies joka kätteli minut neljään kertaan ennen varsinaista haastattelua. No en tietenkään ollut huomaavinani tilanteessa mitään outoa ja pääsinkin kyseiseen paikkaan töihin.
Takuulla monet miehet ovat niin tunteellisia, että he menevät lukkoon, jäätyvät täysin kohdatessaan jonkun tyrmäävän naisen, sitähän se on.
Mietipä, mitä itse ajattelisit, jos nainen käyttäytyisi vastaavalla tavalla. Varmasti hämmentyisit silloinkin.
Jos mies on mielenkiintoisen oloinen, suunnilleen selvä ja puhuu normaaleja, ei jännitys haittaa. Sehän on ihan tavallista, että uuden, mielenkiintoisen ihmisen kanssa jutellessa pikkuisen jännittää.
Jos taas tärisevä, sössöttävä, hikeä tippuva mies tulee katse harhaillen puhumaan sekavia, syntyy väistämättä kuva, jollei nyt ihan huumehörhöstä, niin ainakin todella omituisesta ja avuttomasta tapauksesta. Jos mies on ensin käyttäytynyt tavallisesti ja yhtäkkiä alkaa nykiä, alkaa naista ehkä epäilyttää, että mies on ottanut napin tai että entisestä annoksesta on liikaa aikaa. Tai sitten nainen epäilee miehen saaneen sairaskohtauksen ja alkaa tilata ambulanssia. Naisen katsantokanta ei muutu sairaaksi, mutta mies saattaa näyttää sellaiselta.
Mikä uhri mies muka on? Ei naisia sentään kaikesta voi syyttää! Jos mies yrittää saada kontaktia siihen haluttomaan naiseen niin epätoivoisesti, että sen takia alkaa nykiä, ei syy ole naisessa. Miehen pitäisi ymmärtää lopettaa yrittäminen ajoissa eikä menettää itsekunniotuksensa rippeitä käyttäytymällä kummasti.
Jos on taipumusta yhtäkkiseen jännitykseen, voi harjoitella sellaisen tilanteen varalle kevyitä heittoja tyyliin: "Voi vitsi, sä oot niin ihana, että mä meen ihan sekaisin." Tai sitten voi poistua hetkeksi miestenhuoneeseen, hörpätä kulauksen vettä, pestä hikiset kätensä ja koota ajatuksensa. Jos jännittäminen on todella vaikeaa, siihen kannattaa hakea apua lääkäriltä.
Vika ei varmaankaan ole siinä, ettei kyseinen mies ole fiksu ja mukava. Satunnaisilta tuttavuuksilta ei kovin suurta empatiaaa voi vaatia. Ikävä kyllä arvioimme uusia ihmisiä vain sen perusteella, mitä siinä hetkessä näemme ja kuulemme.
"Ikävä kyllä arvioimme uusia ihmisiä vain sen perusteella, mitä siinä hetkessä näemme ja kuulemme."
Tuo on totta, ja pätee molempiin sukupuoliin. Miehillä ei ole oikeutta tuomita naisia siitä, että nämä käyttäytyvät noin, koska muuta mahdollisuutta ei uuden ihmisen suhteen ole. Eivät miehet itsekään pysty millään muulla tavalla toimimaan.
"Ikävä kyllä arvioimme uusia ihmisiä vain sen perusteella, mitä siinä hetkessä näemme ja kuulemme."
Kyllä itseltä ainakin löytyy psykologista silmää sen verran katsoa että millainen tyyppi kyseessä, olipa mies tai nainen että jos se nyt sekoilee jotain tms niin kyl sitä osaa tehdä johtopäätöksensä onko hän kenties ujo jännittäjä.. Kyl sellaset sekopäät , lääkehörhöt luonne häiriöiset aika kaukaa tunnistaa. Mutta totta on ettei aina voi tietää, mutta jos sitä ihmistä yhtään tuntee, esim millainen kuva hänellä on mediassa, kavereiden kautta, ja muu yhteiskunnallinen status. Eikö tos ollu kyse vaan siitä jännittämisestä ja sosiaalisten tilanteiden haasteellisuudesta? Luonnollistahan se on, varsinkin jos menee iskemään/tekemään tuttavuutta että ääni voi väristä, punastua, sanat seota jos on kova paine ja ujo henkilö ja ihastunut.
Jännittäminen ei ole huono juttu ollenkaan, jollei se nyt ihan tolkuttomaksi mene. Pikku punastelu ja sanoissa sekoaminen kertoo, että henkilö on tosissaan tutustumishalunsa tai ihastumisensa kanssa. Henkinen sairaus ei ole välttämättä este tutustua ihmiseen, mutta sen laadusta ja asteesta riippuu, kuinka pitkälle ja missä mielessä tahdon tuttavuuuden kehittyvän. Huumeidekäyttäjiin en tahdo tutustua ollenkaan.
Minulla ei kai sitten ole psykologista silmää. Vähäisellä kokemuksellani en mitenkään voi vieraasta ihmisestä tietää, mistä syystä hän nykii jne. Itsekin ujona suhtaudun vaistomaisen epäluuloisesti epätavalliseen käytökseen. Ikävä kyllä monet sekopäät ovat hyvinkin miellyttäviä, koska he eivät jännitä lainkaan. Siksi välttelen liian itsevarmoja ja lipeviäkin. Ihme kyllä, ääripäiden välistä löytyy aika paljon porukkaa, jotka on laskettavissa normaaleiksi.
Kun molemmat ovat sopivan ujoja, toisen hermostus tuntuu lohdulliselta. Monella sitäpaitsi on niin täysi työ saada jännitykseltään oma juttu luistamaan, ettei edes huomaa toisen jännitystä.
Jos ongelmana on liiallinen, jopa sairaalloinen jännittäminen, sitä kannattaa tosiaan pyrkiä lievittämään. Ei kuitenkaan alkoholilla. Lääkkeiden lisäksi tai sijasta voi käyttää esim. mielikuvaharjoitteita.