..varattuun mieheen, jolla on vaimo ja pieniä lapsia..
ihastukseni on komea, pitkä, mukava ja mikä tärkeintä hänelä on myös samanlaisia tunteita minua kohtaan.
:D
Olen ihan pulassa...tavallaan ihanaa olla ihastunut, mutta tavallaan ei kun hän on varattu.
Mitä tehdä kun tunteet vain vellovat enkä saa kunnolla enää edes nukuttua...
* itsekkäästi ajateltuna olis parasta tehdä jotain ~ratkaisevaa~ asialle * : )
ihastukseni on komea, pitkä, mukava ja mikä tärkeintä hänelä on myös samanlaisia tunteita minua kohtaan.
:D
Olen ihan pulassa...tavallaan ihanaa olla ihastunut, mutta tavallaan ei kun hän on varattu.
Mitä tehdä kun tunteet vain vellovat enkä saa kunnolla enää edes nukuttua...
* itsekkäästi ajateltuna olis parasta tehdä jotain ~ratkaisevaa~ asialle * : )
Vastaukset 72
Vanhimmat
ei oo ykkönen kuin unissaan.
Tälläkin palstalla on moni mustanikkinä tunnustautunut anaalin ystäväksi. Väittävät kakkosta ykköseksi. ;-)
mitään ratkaisevaa? Onko hän edes tietoinen tunteistasi? itse olen nyt naimisissa miehen kanssa, joka oli samassa tilanteessa. Hän eli *oikeasti* huonossa suhteessa. Joku muu olisi hänet saanut jossain vaiheessa, jossen olisi kertonut tunteistani .Ei kaduta, vaikka ero oli vaikea. Erot on aina.
valinnan, päätöksen, miten aiot toimia ja siin se, elät seuraukset. Saat melko varmasti ainakin yöunesi takaisin. Pahinta on olla puun ja kuoren välissä. Tai ei kun ei, pahinta on olla tekemättä mitään, eli antaa muiden valita mitä tapahtuu, sinullekin.
Aloittajan teksti olisi voinut olla minulta, ei ollut.
En ikinä ajatellut joutuvani "suhteeseen" varatun kanssa. Lainausmerkit siksi, että kyseessä ei ole seksisuhde, vaan jonkinlainen tunnesuhde.. Parempi vai pahempi, en tiedä.
Puun ja kuoren välissä pyristelen.
Olen tilanteessa, jossa en voi pyytää, vielä vähemmän vaatia mitään. Ja toisaalta, moraalini sanoo, etten voi myöskään tunteistani kertoa, sillä en halua vaikuttaa päätöksiinsä millään tavoin. Mahdolliset päätökset on tehtävä ilman minun vaikutustani.
Tai ehkä moraalini on vain pelkoa valepuvussa?
Koska myös pelkään. Sitä, mitä tapahtuisi, jos kertoisin tunteistani. Että toinen häviäisi elämästäni kokonaan.
Ajattelen, että täytyyhän toisen huomata; teoista, pienistä sanoista, rivien välistä.. Niinkuin minäkin olen huomaavinani hänestä. Vaikka jatkuvasti häntä kaipaankin, pidän myös pientä etäisyyttä, en voi täysin mennä tunteen mukana. Niinkuin haluaisin.
Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä, vaihdoin maisemaa kuukaudeksi. Ei auttanut, päinvastoin, taas sulin, pahemmin kuin ikinä..
Ekaksi, kukaan ei lue ajatuksia ja aniharva myöskään rivien välistä. Eli toisen ei täydy huomata mitään.
Tokaksi, pyytää tai vaatia voi mitä vain, mutta on eri asia kuinka järkevää tai realistista se on.
Kolmanneksi, pelko on tunne joka varoittaa jostain joka voi vahingoittaa.
Neljänneksi, se mikä vääryydellä aloitetaan ei rakennu keskinäiselle luottamukselle.
Viidenneksi, kannattaa miettiä haluaisiko itselleen tehtävän saman mitä on itse tekemässä toiselle.
Eli olen periaatteessa samaa mieltä kuin almasty alla, en suosittele. Tiedän kuitenkin varsin hyvin mitä sisällä liikkuu tuossa tilanteessa, aniharva pystyy vastustamaan tai edes viitsii yrittää. Toisten suhteen rauhaan jättäminen omien unelmien vastaisesti on suuresti itsekunnioitusta kasvattavaa ja se näkyy päällepäin, sen aistii, se herättää arvostusta ja kiinnostusta. Tuottaa siis samalla paremmat valinnan mahdollisuudet "kumppanimarkkinoilla".
Noh, kelaa nyt vielä ainakin kertaalleen. Toivon että voisit antaa toisten olla, mutta puhtaasti itsesi kannalta järkevintä on tehdä jokin ratkaisu ja edetä sen puitteissa, sekä kantaa vastuu valinnastaan. Kukaan muu tällä pallolla ei kuitenkaan ajattele sinun etuasi, joten se on tehtävä itse. Kyse on oikeastaan aika pitkälti siitä, ajatteletko etuasi huomenna vai etuasi vuoden päästä.
Nati nati!
Olipa kurinpalautus, korvia kuumottaa vieläkin.. :)
Rakentava kritiikki on tervetullutta, siksi tänne kirjoitinkin. Muutoin jää helposti vain jahtaamaan omaa häntäänsä..
Viides kohtasi on juurikin se, mitä olen yrittänyt tekemisisissäni noudattaa, siksi olenkin aika hämmästynyt/hämmentynyt tilanteestani.
Samoin neljäs; miten mitään hyvää ja kaunista voi rumasta tilanteesta seurata? En tiedä.
Enkä tiedä tarkalleen sitäkään, mikä heidän tilanteensa tällä hetkellä on.
Siksi olenkin koittanut pitää jonkinlaista etäisyyttä asiaan. Mutta irtikään en tunnu pääsevän. Enkä haluaisi olla samassa tilanteessa vuoden, kahden kuluttua. Minusta ei olisi siihen.
Pyöritellään ja pallotellaan tilanteella, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan tehdä.
Lienetköhän sama joka aiemminkin jahkaili melko samanlaisen asian kanssa... samapa tuo.
No ajatus oli nipistää korvalehdestä, valveille :)
Neljäs kohta on pikkasen sellainen kummajainen. Kun kyllähän niistä toisinaan hyvää ja kaunista syntyy, jopa niille jätetyille. Silti en henkilökohtaisesti tunne kuin yhden noista lähtökohdista alkaneen suhteen, joka on kestänyt pidempään. Se keskinäinen luottamus pitää kuitenkin rakentaa tyhjästä pala kerrallaan, aina uudelleen uuden ihmisen kanssa, eikä vain tavallaan laiskasti lainata vanhaa toisen kanssa rakennettua luottamusta, se luottamus kun on sovitettu aivan erilaiseen muottiin.
Tuo viidennen kohdan osalta ei voi kuin todeta, että vaikka järki sanoo mitä, niin silti onnistuu tekemään toisin. Periaatteessa hiukan sama asia kuin vaikka tupakoinnin kanssa, tiedät että se on haitallista ja erittäin suurella todennäköisyydellä saat maksaa tupakoinnistasi kalliisti, mutta koska sen maksun aika on yleensä jossain kaukana tulevaisuudessa, niin se ei tunnu juuri nyt kovinkaan uhkaavalta. Ja savustus jatkuu. Silti tiedät, että maksun aika koittaa kyllä. Tai vaikka viinaksien kanssa, krapula tulee kyllä, vaikka juuri nyt onkin pahuksen hauskaa. Ihminen on niin metka otus että :)
Muistat kai sen, että ihmiset ihastuvat/rakastuvat toisessa itse luomaansa (ihanteellistettuun) mielikuvaan, kuka enemmän ja kuka vähemmän? Ja jotenkin arvaisin, että jos ihastutaan varattuun henkilöön, niin silloin sen mielikuvan vääristymä on vahvempi kuin muuten. Arvailen vain.
Etäisyyden ottaminen on mielestäni todella hyvä homma. Mene ja katsele maailmaa, ole irti ja koita nähdä todellisuus eri vinkkelistä, anna jollekulle toisellekin mahdollisuus, jos joku nyt kohdalle vain osuu. Jos tuo mies on tullakseen, niin kyllä se tulee sitten aikanaan oikeasti vapaana vastaan. Niinkus vänksy alla toteaakin, kohtalo tekee kyllä oman osansa ilman auttamista. Etäisyyden kanssa tarvitsee aikaa, ihan samalla lailla kuin eronkin kanssa. Ja periaatteessa, jos näinkin ihastuttuasi päätät luopua haaveesta, niin erohan sekin tavallaan on. Tarvitaan paljon aikaa, ja kun kyseessä on luopuminen, se sattuu. Voi olla että siksikin on vaikea tehdä päätöstä, valita tietoisesti sattuminen nyt, saadakseen huomenna jotain hyvää.
Kyllä tätä samaa huttua on miehiltäkin tullut nähtyä liian monta kertaa. Vatvotaan asiaa ääneen jossain kaljalla ollessa tai muuta. Jossain vaiheessa syntyy päätös tehdä jotain tai sitten vain vatvoessa tilanne muuttuukin.
En ole asiasta aiemmin kirjoittanut.
Olosuhteet eivät tietenkään aina ole ihanteelliset, silti yritetään parhaansa. Oli kyse aloituksesta, lopetuksesta, tai jostain siltä väliltä.
Ihastuksen ihanteellistetusta vääristymästä; en oikein usko, että tilanne olisi mennyt noin. Huomasin ihastuvani kun toiseen tutustuin, mitä enemmän tunsin, enemmän tykästyin.
Aluksi annoin melko kirpeääkin noottia, ym kuittia toiselle.. Ja toinen kesti sen hievahtamatta.
Mahdollisuuden antamisesta toisille; ei taida onnistua, koskapa sydämeeni mahtuu vain yksi kerrallaan, muita en edes huomaa, jos joku jo siellä asuu..
Tuo:
"Ihastuksen ihanteellistetusta vääristymästä; en oikein usko, että tilanne olisi mennyt noin. Huomasin ihastuvani kun toiseen tutustuin, mitä enemmän tunsin, enemmän tykästyin.
Aluksi annoin melko kirpeääkin noottia, ym kuittia toiselle.. Ja toinen kesti sen hievahtamatta."
En nyt ihan vääristymää tarkoittanut, huonosti esitin asian, vaan tarkoitin sitä, että toinen on jonkinlainen, mutta tietynlaisissa tilanteissa ne toisen hyvät piirteet voivat vaikkapa tehostua, ehkä myös jotkin tavallisemmin havaittavat itselle huonot puolet painuvat sivummalle ja siten siis tavallaan näkymä vääristyy.
Mutta kun olen itse mennyt tuon yllä lainaamani rumban läpi aikoinani. Ja nyt vuosia myöhemmin pystyn hyvin erittelemään silloiset tapahtumat. Ja näen todellisuudesta eroavia mielikuvan osia ja niitä kauniita vääristymiä. Ja muistan kuinka täydellisesti me silloin näytimme toisillemme sopivan, vaikka oikeampi todellisuus oli toisen näköinen, mikä oli todistettava. Niin että kannattaa katsoa kahdesti, eri lasien läpi :)
Enkä mahdollisuuden antamisella ihan tarkoittanut nopeaa treffailua toisten kanssa, vaan sitä menet maailmalle mieli ja sydän avoinna, vaikka joku siellä sydämessä vielä asuukin. Ei se joku nimittäin sieltä poiskaan lähde, jos pidät sydämesi suljettuna, se joku on silloin vankina. Sitten jonain päivänä se avoin sydän onkin asumaton, silloin sinne voi löytyä uusi asuja.
Mielipiteitä ja näkemyksiä vain, näitähän maailmaan mahtuu :)
Tarkoitit siis niitä "ruusunpunaisia laseja", etkä varsinaisesti toiveiden projisointia.. Ymmärretty. Tiedän kyllä huonotkin puolensa, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole aiheuttaneet tunne-elämyksiä.
Ja olen nyt siirtynyt fyysisesti eteenpäin, siis deittailemaan muita. Sitä en tiedä, kuinka kauan psyykellä kestää tulla perässä.. Toistaiseksi lähinnä olin vain itselleni pahastunut. Vähän ihastuksellenikin. Koska deittini oli joku muu kuin ihastukseni. Mutta en voi myöskään loputtomiin elää pause nappula pohjassa. Puoli vuotta saa nyt riittää.
Teoreettisesti on mahdollista, että joku tässä keskustelussa kirjoittavista naisista olisi ihastukseni siippa. Koska en tarkemmin heidän tilanteestaan tiedä. Mutta huom., teoreettisesti..
Nyt taitaa vaan olla liian myöhäistä teorisoida mitään.
tee yhtään mitään,lopeta ennemmin yhteyden pito kuin menet mitään sabotoimaan.
Jos teidät on sen miehen kanssa yhteen tarkoitettu, te yhteen tulette myös päätymään. Kyllä kohtalo laittaa sormensa peliin silloin. Omilla toimillasi voit pahimmillasi vain pilata kaiken.
JOS keskittyy kovasti haaveiluun, voi menettää jotain muuta saamatta lopulta yhtään mitään.
Uppoaisin suohon häpeästä, jos rakastuisin varattuun mieheen, jolla on pienet lapset. Kyllä aikuinen ihminen voi "ihastua" ja käyttää silti järkeä.
Mulla myös aloittajan kanssa melkoisen samanlainen tilanne paitsi ettei tässä ole mukana lapsia ja, että tämä mies tietää tunteeni ja hän on osoittanut tuntevansa samoin, niin ja olen itsekin varattu. "Suhteemme" on hyvin tunnepitoinen, se alkoi käsin kosketeltavasta kemiasta välillämme josta se on muuttunut ajan kuluessa henkiseksi yhteydeksi.
En aio kuitenkaan tehdä mitään ratkaisevaa eikä mieskään aio. Me vaan ollaan näin, tunnetaan näin ja niin on hyvä. Vaikka en kiellä sitä kaipuuta, intohimoa joka joskus nähdessämme roihahtaa liiaksikin ja silloin on vaarassa mopo lähteä käsistä. Ehkä tämä ajan kanssa laantuu ehkä ei, kohtaloko sen määrää?! Pitkään tätä on jatkunut, vuosia, eikä loppumaankaan saa.
Me ollaan puhuttu siitä miten meidät on kuin yhteen luotu mutta kun kummallakin on jo ne omat puolisot joiden kanssa tuntee samoin. Miten tämä voi olla edes totta?!
tietää tilanteen?
Eivät tiedä.
koe mitenkään pettäväsi omaa puolisoasi? Miehen tuntoja en kysy, koska sinä et voi niitä tietää.
Itseasiassa en tunne koska minusta pettäminen tarkoittaa konkreettisesti jotain tekemistä mitä tehdään suhteessa ollessa vain oman kumppanin kanssa kuten panemista, suutelua. Se on fakta että jokaisessa suhteessa kumpainenkin osapuoli ihastuu elämänsä aikana toisiin ihmisiin, on vain itsestä kiinni mitä tekee sitten. Pettääkö vai ei. Me olemme keskustelleet puolisoni kanssa nämä asiat läpi. Omalla puolisollanikin on ollut tunteita muihin naisiin, ihastumisia, himoja...niin kauan kun pöksyt pysyy jalassa ja minä olen se top1, niin hätää ei ole. Sama asetelma toisinpäin.
puolisollesi, niin mikäs siinä sitten. Mutta tästä nimenomaisesta tapauksesta siis et ollut kertonut, eli vuosia kestäneestä kaipuusta ja intohimosta ja mopon käsistäkarkaamispeloista ja henkisestä yhteydestä ja tunnepitoisuudesta.
Asia selvä.
haluaako puolisot tollasta edes kuulla..?? =o)
Musta tuo on pahempaa pettämistä, ku paneminen tai mikään muukaan fyysiselle puolelle menevä. Henkinen pettäminen, eli mieheni henkinen side toiseen naiseen, varsinkin vuosikausia kestävänä, ois pahinta kaikesta.
jos puolisoni tuntisi olevansa yhteen luotu jonkun muun kanssa. Ja tämä toinen tuntisi samoin puolisoani kohtaan. En todellakaan haluaisi olla toisten onnen tiellä.
nii sä haluisit, mutta haluisko sun puoliso..?? miten paljon puolisot ylipäänsä haluaa kuulla oman puolisonsa ajatuksia tai henkisiä kokemuksia..???.. tuli vaan tätä ketjua lukiessa mieleen, että mikä sopii yhelle ei aina sovi toiselle..=o)
eikä kaikki ole ihan niin simppeliä, kun sitä nopeesti aattelis..kaikki parit on erilaisia..ei ole yhtään toimivaa nyrkkisääntöä..eikä automaattista toimintoa..ilmamuuta se menee näin..
ei vaan ole..
yym..onnen tiellä voi olla niin monella tavalla..miksi puoliso ei tekis jotain onnensa eteen..sen sijaan et siirtää sen toiselle..?? =o)
puolisonki ehkä tartteis miettiä miks joku muu on päässy yhteyteen, miks hän ei ole..??
ja oman onnensakin tiellisinä voi seistä jopa itse..=o)
näkee lähelle..ei näe syvälle..se on aika paha juttu..
On helppo sanoo haluavansa, mutta sit jos on sen joskus kokenut... En oikeesti tiä...en haluis, koska siitä ei kuitenkaan enää parina voi jatkaa. Peli on tavallaan pelattu.
Eri asia on sitten tärkeä ystävä, jota ei halua enää, tai koskaan ole fyysisesti halunnutkaan, mutta joka on seissyt rinnalla elämän hyvät ja paht, ja etenkin ne pahat. Sehän on ollut olemassa jo ihastuttaessa, joten asetelma on eri. Sillonkin voi olla mustis, mutta jos se on halunnu kerran jonkun muun kun sen tuttunsa, niin silloin on vain luotettava siippaansa.
Ei me näistä _kerrota_toisillemme, johan se olisi outoa. Ymmärsit lukemasi ilmeisesti jotenkin väärin. Olemme keskustelleet näistä asioista yleisellä tasolla, tavallaan sovittu säännöt JOS jotain käy (jompi kumpi pettäisi) niin miten toivoo toisen menettelevän, miten itse menettelisi jne. Voi herttinen, ei mieheni ole minulle kertonut ihastumisistaan, olen ne itse huomannut, laskenut yhteen 1 1. Enkä haluaisi edes tietää jos hänellä vipattaisi johonkin suuntaan.
En tiedä miehistä mutta tiedän itseni lisäksi useita samassa tilanteessa rämpiviä naisia. Toinen mies voi antaa aivan suunnattoman paljon piristystä arkeen, omaan seksielämään,,, vaikkei sen toisen kanssa olisi ollut edes sängyssä. Tuollainen ihastuminen, rakastumisen tunne voi jopa parantaa omaa suhdetta ja niin se on minullekin tehnyt.
tietää, koska en haluaisi olla sitten suhteessa miehen kanssa enää. Musta jokaisella on oikeus tietää. Jollen minä olisi miehelleni nainen nro.1, haluaisin sitten etsiä miehen, jolle olen se ykkönen.
haluaisi tietää. En edes haluaisi aloittaa suhdetta miehen kanssa, jolle olisi ihan yhdentekevää, ketä eniten rakastan, häntä vai jotain toista miestä.
"puolisonki ehkä tartteis miettiä miks joku muu on päässy yhteyteen, miks hän ei ole..?? "
Minulle ja tälle toiselle miehelle on käynyt niin kuten ylempänä kirjoitin jo, että kummatkin tuntee näin mutta me tunnetaan niin myös OMIIN puolisoihimme. Ehkä se on niin että useampaa voi rakastaa yhtä aikaa mutta vain yhden voi saada. Ja siihen on meidän tyytyminen.
entäs jos mies muuttuu matkalla..mikä ennen ei ollu yhdentekevää onkin sitä myöhemmin..??? =oI
ihmiset muuttuu....
mikä oli lähtöpisteessä näin, voi loppupisteessä olla noin..
et voi ennustaa vuosien päähän...miestä etkä miehen ajatuksia ja niiden tai omien ajatusten muuttumista..
sellainen tupsahtaa jos on tupsahtaakseen.
http://www.youtube.com/watch?v=U-Sxbe5C45s&NR=1
Meillä on vain erilaiset käsitykset rehellisyydestä ja hyvästä parisuhteesta.
nojoo..rakastaa voi niin monella tavalla..ja tasolla..=o)
ehkäpä aika näyttää, missä se todellinen syvä rakkaus sitten on..ja kenen rinnalle on levollista käydä öisin nukkumaan..toivotaan näin..
näinpä sun ajatukset kuulostaa järkeenkäyville..=o)
tunne on rehellinen..=o)
hmm...jäin miettimään tuota sanomaasi..
" Toinen mies voi antaa aivan suunnattoman paljon piristystä arkeen, omaan seksielämään,,, vaikkei sen toisen kanssa olisi ollut edes sängyssä. Tuollainen ihastuminen, rakastumisen tunne voi jopa parantaa omaa suhdetta ja niin se on minullekin tehnyt. "
..mahollista kellä on..ei kuitenkaan tee kaikilla noin..
parhaiten *pitääkö täs nyt sit olla hymiö vai itkiö*
Olen vain hitsin onnekas, että on ihminen, joka sanoo rakastavansa mua, koska tunnen samoin.
*rakkaus on kuin vetelä p****a, sitä ei voi estää tulemasta*
http://www.youtube.com/watch?v=eig_6Nzz6tk
Heippa!
rakkaus on kuin pyöränketjut, mäessä ketjut katkesi ja rakkaus kirosi..=o)
oppia ikä kaikki.. =o}
Kuitenkin mielummin yksin, kuin miehen kanssa jolle en ole se nro 1.
suhde koskaan alkanut niin, että olisin edes etsinyt mitään seuraa. Ne ovat sattumia olleet kaikki ja näin toivon vastaisuudessakin käyvän:)
Halutaan syödä ja säästää kakkua? Sitähän se.
Itse ainakin haluaisin tietää mikäli olisin "kakkosvaihtoehto". Minä en kenenkään onnen tielle asetu, vaikka vituttaisikin, enkä kenessäkään roiku.
ajatella sen parantavan omaa suhdetta, kun melkoinen osa kiihotuksista tulee jotakuta toista ihmistä ajattelemalla kuin sitä omaa, "rakasta" puolisoaan, jota niin kovin arvostaa. Sitten vain nussimaan ja kuvittelemaan eri ihmistä. Jo vain onkin kiihkeämpää ja suhdekin paranee kohisten kun seksielämä on vähintään aavistuksen parempaa.
Kauniit sanat on ihan kivoja, mutta sydämen huor... ja niin edelleen.
ei se ole selittelyä..se on hyvin usein silkkaa todellisuutta..että ihmiset muuttuu ja muovaantuu..=o)
etkö itse koe muuttuneesi vuosien aikana yhtään..??
suhteet ei pysy kasassa ittekseen..eikä aina yrittämälläkään..
hmm..syödä ja säästää..?? eihän se onnistu pidemmän päälle niin, jossain vaiheessa on valittava..miks multa kysyt..?? =o)
kakkosvaihtoehto onkin jännä termi..vähän kun pesäpallopelissä kolme pesää...
ykköspesä..kakkospesä ja kolmospesä..ja niiden välillä on matka joka pitää kulkea..joskus käry käy, joskus pelaaja jähmettyy ja jää pesälle..joskus aika loppuu..peli seis..=o)
helvetin hyvä, jos ei ole takiaisen vikaa..ne onki ärsyttäviä
kommasitko mulle vai edelliselle..???..nii voi se mennä noinkin ihan mahollista..voi se mennä niinki, että joku muu mielessä ei tee mieli edes omaansa nussia..=o)
kato kaikkihan on ihmisistä kii ja mahollista..
=o)
who knows..
mutta jos yhtään tajusin lukemaan, niin selittelyä silti.
Tuohon aiempaan palatakseni, eli siihen "haluaisiko oma puoliso tietää niistä henkisistä kiintymisistä tms." niin mitä väliä sillä on haluaako hän tietää vaiko ei? Itsehän ihminen on vastuussa tekemisistään, ja minusta ainakin vaikuttaa kohtuu arveluttavalta mikäli jotenkin toista säästääkseen peittää ne mahdolliset henkiset kiintymisensä kolmansiin osapuoliin. Se suhdehan on jo tavallaan väärillä raiteilla ja huteralla pohjalla tuolloin. Vai?
Ja jos joku väittää suojelevansa siippaansa sillä, ettei kerro Todellisista Kiintymisistä, niin kyllä hän ensisijaisesti suojelee itseään ja haluaan olla edes nykyisenlaisessa "pari"suhteessa. En sitä sano, että heti pitäisi lähteä läiskimään jos/kun joku ulkopuolinen mieltä kutittelee, etenkin jos suhde muutoin hyvä, mutta rajansa tuollakin. Ja etenkin sillä suhteessa sinnittelyllä.
Mutta liekö tuo niitä parisuhdeihmisten ja niiden toisten ihmisten eroavaisuuksia. Ilmeisesti.
sinun viestillesi.
Jos DAYUM minua tarkoitti niin en tarkoittanut sanoillani pelkästään seksiä vaikka silläkin saralla toki herätyksiä koetaan. Jännä miten miehet ajattelee yksinkertaisesti :D meinaatko että ihan vaan paneskelen mieheni kanssa ja silmät kiinni uneksin toisesta? No niin se varmaan miehillä kulkee mutta ei minulla, veikkaanpa ettei monellakaan naisilla se toimi ihan noin suoraan. Tarkoitin ihan laajasti elämäntilanteen paranemista monella tapaa, piristystä. Sitä alkaa katsomaan miltä oikeasti näyttää, olisko parannettavaa, joku voi aloittaa laihduttamaan, joku ostelemaan hienompia vaatteita, uuden kampauksen jne. Sama toimii miehelle väittäisin. Ja usein tämmöinen "herätys" vaan parantaa sitä omaa suhdetta.
melko monet tapaavat ajatella niin kovin yksioikoisesti niistä asioista, mitkä jää tai jätetään kirjoittamatta.
hmm...joo tossa oli kyllä pointtia..=o) en väitä vastaan..kun tätä asiaa nyt tässä pyöritellään, niin teoriassa ja käytännöshän on mahdollista tietää sekin kiinnostaako puolisoa mahdollisesti muutenkaan kovinkaan paljoa suhteensa tila..voihan olla, että hänelle on anettu mahdollisuus ja tilaisuus tehdä jo asialle jotain, mutta ei vaan tee..??? =o) vastuu on siis molemmilla suhteessa..ottaa tietoa vastaan ja välittää..
taikka taas yksi versio..ei ole motiivia on vaan tilanne..
ei se ihan noikaan välttis mee..et tahtoo olla edes nykyisessä parisuhteessa...taikka suojella vain itseään..puoliso voi tietää toisen heikkoudet ja suojelee mielipahalta...jonka ehkä myöhemmin joutuukin tuottamaan..kuten sanoit miksi heti kertoa, jos joku mieltä kutittelee..entä jos kertookin..???
mitä sitten..?? entä jos se ei hetkauta..?? onko mahdollista että kaadutaan ja noustaan vai jatkuuko kaatuminen, jos jatkaa työntämistä...
no jos saan udella, niin meneekö se sulla sitten niin..että sä saat uutta energiaa siitä, että olet jonkun muun, kun puolisosi silmissä haluttu..???...=o)
siis koetko, että sun viehätysvoimasi puree muihinkin ja sitä kautta omanarvontunto nousee..?? että kyllä tässä olis markkinoita, jos jäis rallattelemaan sinkkuna..??
=o)
nämä keskustelut kun aika pitkälle tai kokonaan teoriatasolla väännetään mielipide-eroista vaikka käytännön tilanteet ja ne syyt, miksi johonkin tilanteeseen on päädytty, voi olla vaikka millaisia. Esim. juuri ne, että miten paljon sitä siippaa kiinnostaa ja näin. Minua ainakin häiritsee välillä kun koittaa ajatella edes jotenkin melko kattavan monipuolisesti, mutta samalla tajuaa miten vähän tietää, miten kapea-alaisesti ajattelee tai miten absurdia tällaisille palstoille kirjoittelu normaalista on.
Ja etenkin sitten se, yleisemmin ajateltuna, että vaikka selittely ja/tai tekojen motiivien ymmärtäminen/hakeminen voi kyllä tuoda... no, ymmärrystä, niin silti se on vain sitä selittelyä (etenkin jos asioille ei tee mitään), koska minusta asiat ovat pohjimmiltaan kovin yksinkertaisia joita vain hämmennetään ylimääräisellä jossittelulla ja hankaamisella ja selittelyllä muille ja itselle. Harva tuollaisesta taitaa vapaa olla, en minä ainakaan ole, ja siksipä varmaan kannattaisi kuunnella itseään ja aivan niitä sisimpiä tuntojaan ja ajatuksiaan ja toimia niiltä pohjin ilman sitä liiallista ajattelua/itselle ja muille selittelyä.
Eli tuohonkin jollain tavalla vastaten...
"puoliso voi tietää toisen heikkoudet ja suojelee mielipahalta...jonka ehkä myöhemmin joutuukin tuottamaan..kuten sanoit miksi heti kertoa, jos joku mieltä kutittelee..entä jos kertookin..???
mitä sitten..?? entä jos se ei hetkauta..?? onko mahdollista että kaadutaan ja noustaan vai jatkuuko kaatuminen, jos jatkaa työntämistä..."
... koska toisten ihmisten todellisia ajatuksia ei voi tietää, niin pitäisi kai keskittyä toimimaan omien pohjimmaisten ajatusten perusteella. Eli vaikkapa haluaako jatkaa suhteessa vaiko ei. Olemalla ensin itselle rehellinen voi seuraavaksi olla toiselle rehellinen.
Jotenkin tuli tunne että vastasinkohan yhtään mihinkään, vai höpöttelinköhän vain...
heh no nii näihän se tahtoo olla..=o)
niikun tossa pohjustitki hienosti ja kattavasti..pyörittelyä suht vähän tiedon pohjalta..ja sitten viellä, kun ei ole tyypitkään niin tuttuja et vois sanoo.."joo näin se aattelee"..tee näi..=o)
noniin tässähän se tulikin..
"Eli vaikkapa haluaako jatkaa suhteessa vaiko ei. Olemalla ensin itselle rehellinen voi seuraavaksi olla toiselle rehellinen."
sitten kun saa omassa päässä prosessin siihi malliin, että sieltä tulee päätöksiä, niin alkaa olla valmista..=o)
*kukahan tääkin lie*
Olipa kaunis ilmaisu :(
Hän ei saa olla myöskään isä, silloinkin ykkössijan joutuu jakamaan.
Totta helkkarissa se menee näin ja myös miehillä! Mutta tuo on vain YKSI osatekijä monen muun joukossa. Se riippuu niin paljon toisesta ihmisestä mitä se merkkaa sulle, voihan jo pelkästään se nostattaa kun huomaa kaupan kassajonossa olevansa "katsottu" tai joku ihminen tulee ihan kertomaan vastaavanlaista ym. Mutta noissa tapauksissa on kyse täsyin ventovieraista henkilöistä.
En omaa huonoa itsetuntoa joten minuun ei tehoa yksin tuollainen. Noita nyt näkee ja huomiota tulee saatua niin usein ettei se enää edes imartele.
hm nojaa..hymy lähinnä kaupassa tms..piristää päivää keltä vaan...katsominen taas ei mua liikuta mitenkää, jos nyt kovin kauan töljää se enempiki ketuttaa..=o)
nii..kyllähän se kemia on se juttu..
vanhempia ei kyllä lasketa. He eivät ole mitenkään verrannollisia silloin kun puhutaan ihmisestä, jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa.
Et ole hänen arvoisensa.
kaikkeahan sitä sattuu elämän varrella. Että ihan ukkomieheen jopa rakastutaan. No ei varmaan ensimmäinen eikä viimeinen kummajainen tässä maallisessa vaelluksessa.
Lopeta hyvä ihminen haaveileminen ja anna sen ukon olla, jos suinkin pystyt. Ei elämä siihen lopu.
hän on yksi rekatuista! : )
Laitan sit nää kaikki vaihtoehdot tähän...
a) Ei voi kuin ihmetellä....kuin se Rela saa nää kaikki palstan naiset sekaisin.
b) Mutta eihän Ratikalla ole lapsia.
c) Tuu mun syliin niin mä vähän lohdutan sua, kyllä se mies siitä sitten unohtuu....
ha-ha...sä se keksit aina nää palstan kuviot ottaa huomioon.. xo]
LOL
terve.. Yksinkertanen vastaus.Jos yhtään ajattelet muita,annat asian olla ja kärvistelet keskenäs.Ei todellakaan helppoa mut mut..usko pois,tiedän mistä puhun.Toimin juuri tälläkin saatanan hetkellä niin,vaikka vituttaahan tämä,etenkin kun on jatkunut jo pari vuotta.Olen ite mies,nainen on se varattu,perheellinen jne jne.Ite olen sinkku,joten itelläni ei mitään esteitä sen suhteen.Meil kans synkkaa vaan loistavasti,heti alunalkaen naurettiin samoille jutuille...tuntuu et on olemas vaan se jokin yhteys,tosin nyt puhun vaan omasta puolesta,koska en varmuudella tiiä,mitä ite merkitsen kyseiselle Naiselle...ja niin ikävältä kun se kuulostaakin..ehkäpä parempi..tai ainakin järkevämpi niin.Sitähän elämä on..tasapainottelua tunteiden ja järjen välillä.Ensin ite meinasin kans,et asia on vaan jotain ohimenevää.Olen omat paskat asiat ihmissuhdeasioissa myös saanut niskaan,joten tiedän et se peli voi olla hyvinkin karua,ja ehkä tai todennäkösestikin siitä jäänytkin,valitettavasti,tietty varovaisuus tunteita ja vastapuolta kohtaan.Aika kun kului,huomasin vaan,et aina kun kyseisen naisen näen,tai törmätään jossain,lähinnä työelämässä,vatta täyttyy perhosista,polvet notkuu ja päässä,sekä ylä että ala,pyörii ja soi.Olen Rakastunut,ihan kuusnolla....ja sitten taas järki käteen.EN halua olla kiistakapulana hänen parisuhteessaan,vaihto lennosta harvoin toimii,ihan hirveän hyvin ainakaan.Ihminen huomaamattaan kantaa vanhasta suhteestaan asioita,joita ei kerennyt sielä käsittelemään,uuteen suhteeseen,jännitteitä syntyy,ja soppa on valmis.Eli vaihtoehdoksi jää,tunteistani huolimatta,antaa asian olla. Piste.Nyt on vain (mahdollisesti) yksi kärsijä,eli se pienin paha.Ja ehkäpä aika opettaa unohtamaan..(huokaus).Tämä minun tarinani,ja ei muuta kun tsemppiä..
"Avioliitossa menee kehnosti, otan kohta eron. Mutta en ihan vielä" -juttuja?
Teeppä näin:
Kun tiedät miehen olevan poissa kotoa ja vaimon olevan kotona.
Menet ja soitat ovikelloa ja ehdotat rouvalle keskustelua mikä asema ja etuoikeuksia sinulla on miehen rakastajattarena.