...sanotaan jo Isossa Kirjassa, mutta siellä sillä tuskin tarkoitetaan ihan sitä mitä itse tulen tässä ajamaan takaa. Nimittäin törmäsin tässä lausahdukseen: "Jotta mies voi saada naisen, miehessä tulee olla jotakin mistä nainen voi olla ylpeä."
Onko asia todella näin? Naiset lankeavat mieheen vain jos heidän alitajunnassaan kytee tunne, että tästä saaliista voisi tuntea ylpeyttä? Ja selittääkö se osaltaan ATM-ilmiötä: kun naisille nämä ihmissuhdeasiat ovat kauttaaltaan luonteeltaan sosiaalisempia, ylpeyden - ja muiden kateuden - aiheen pitää olla näkyvä ja sosiaaliselta statukseltaan merkittävä? Tämän vuoksi vaikkapa miehen shakkimestaruus tai iirin kielen taito (otetaan esimerkit AT-messiaista) eivät kelpaa naisen ylpeyden aiheeksi, koska niillä ei ole samaa sosiaalista gloriaa kuin vaikkapa jääkiekolla, profeminismillä ja rockilla.
Olen tunnetusti optimisti ja haluan uskoa ihmisistä hyvää (ai mitä, eikö se muka näy teksteistäni?). Siksi en väitä, että ATM olisi yksinkertaisesti ihminen, jolla ei ole lahjoja missään: kaikki ovat hyviä ainakin jossakin. ATM:n kirous on vain, ettei hän joko osaa tuoda näitä kykyjään riittävästi esille: kun laulat jumalaisella äänelläsi serenadin naisen ikkunan alla, laula niin kovaa että muutkin kuulevat! Toinen vaihtoehto on, että kyvyt ovat sellaisia, ettei niillä saavuteta sellaista sosiaalista auraa, josta nainen voisi olla ylpeä (serenadi nenähuilulla).
Ratkaisu on joko kehittää sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kykyjä tai hakeutua sellaisen alakulttuurin pariin, jossa nämä erikoisemmatkin kyvyt tunnustetaan. Tästä tosin päästään toiseen ongelmaan eli "nörttiyteen", joka jo käsitteenä on pitkälti seurausta siitä, ettei tietyissä alakulttuureissa ole juurikaan naisia.
Onko asia todella näin? Naiset lankeavat mieheen vain jos heidän alitajunnassaan kytee tunne, että tästä saaliista voisi tuntea ylpeyttä? Ja selittääkö se osaltaan ATM-ilmiötä: kun naisille nämä ihmissuhdeasiat ovat kauttaaltaan luonteeltaan sosiaalisempia, ylpeyden - ja muiden kateuden - aiheen pitää olla näkyvä ja sosiaaliselta statukseltaan merkittävä? Tämän vuoksi vaikkapa miehen shakkimestaruus tai iirin kielen taito (otetaan esimerkit AT-messiaista) eivät kelpaa naisen ylpeyden aiheeksi, koska niillä ei ole samaa sosiaalista gloriaa kuin vaikkapa jääkiekolla, profeminismillä ja rockilla.
Olen tunnetusti optimisti ja haluan uskoa ihmisistä hyvää (ai mitä, eikö se muka näy teksteistäni?). Siksi en väitä, että ATM olisi yksinkertaisesti ihminen, jolla ei ole lahjoja missään: kaikki ovat hyviä ainakin jossakin. ATM:n kirous on vain, ettei hän joko osaa tuoda näitä kykyjään riittävästi esille: kun laulat jumalaisella äänelläsi serenadin naisen ikkunan alla, laula niin kovaa että muutkin kuulevat! Toinen vaihtoehto on, että kyvyt ovat sellaisia, ettei niillä saavuteta sellaista sosiaalista auraa, josta nainen voisi olla ylpeä (serenadi nenähuilulla).
Ratkaisu on joko kehittää sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kykyjä tai hakeutua sellaisen alakulttuurin pariin, jossa nämä erikoisemmatkin kyvyt tunnustetaan. Tästä tosin päästään toiseen ongelmaan eli "nörttiyteen", joka jo käsitteenä on pitkälti seurausta siitä, ettei tietyissä alakulttuureissa ole juurikaan naisia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Probleema on todellinen monelle. Ei vain satu kohdalle oikean kohderyhmän naista. Näin ollen pitää yrittää pärjätä yleisemmällä kentällä, jossa omat ominaisuudet eivät loista.
"ATM-messias" ! XD
Olisi kyllä siistiä jos naiset miettisivät enemmän sitä, voivatko olla ylpeitä miehen elämäntavoista.
Vaikka olisihan sekin kivaa, jos naiset arvostaisivat noita shakkimestaruuksia ja iirin kielen taitoja :) itse kyllä tunnen naisia joihin tuollainen tekisi vaikutuksen.
Se on vittumaista että nainen ei kehtaa ottaa jätkää jota ei kehtaa ulkonäkönsä puolesta esitellä muille naisille :/
Ei kukaan haluu, niin rumaa poikaystävää, et on jätettävä nurkan taakse.
Uskotteko siis vakavissanne, että teidän tulisi opetella tekemään joitakin temppuja saadaksenne naisen itsellenne?! Että opettelisitte vaikka vetämään itsenne solmuun jos se auttaisi teitä saamaan naisen? Naisena kerron, että parinvalinnassa se persoonallisuus on lopulta se ratkaiseva tekijä eikä se, mitä joku osaa tehdä tai on! Toki on näitä pinnallisia pintaliitäjiä niin naisissa kuin miehissäkin, jotka haluavat seurustella statussymbolin kanssa. Ensisijaisesti he seurustelevat rokkarin, missin tms. julkkiksen kanssa, eivät ihmisen, sen henkilön joka löytyy tämän roolin takaa. Normaalinainen ja mies kyllä valitsee kumppaninsa muiden syiden takia. Toki on vaikuttava plussa jolla saa irtopisteitä, ainakin alkuvaiheessa, ja etenkin iskuvaiheessa herättää huomion jos on jotain "hienoa." Mutta niinhän ne miehetkin jahtaavat malleja ja missejä, eikö?
Lausehan jättää aika paljon tulkinnanvaraa sille, mistä voi olla ylpeä. Liikkumavaraa siis on. Se ettei shakkimestaruus tai iirin kielen taito kelpaa naisen ylpeyden aiheeksi, on oma tulkintasi - sattuneesta syystä en usko, että kumpaakaan on Raamatussa nimeltä mainittu. Kaiken kukkuraksi olen kanssasi eri mieltä: Kasparov esimerkiksi on ollut kolmesti naimisissa.
Tosin, sen ylpeydenaiheen olisi syytä näkyä naiselle jollain positiivisella tavalla. Minkälainen mies on sellainen, joka ei näe itsessään mitään tavoiteltavaa - eli mitään sellaista mistä nainen voisi olla ylpeä? Miten iirin kielen taito vaikka kuinka hyvä asia olisikin, millään tavalla tekee miehestä naisen silmissä ylpeydenaiheen?
Miehestään voi olla sisäisestikin ylpeä. Jos mies nyt esimerkiksi sattuu olemaan hyvä rakastaja, ei asialla parane liikaa retostella, tai ystävättärille saattaisi tulla halu testata väitteen paikkansapitävyys.
Jopa shakkimestari tai tietokonenörtti voivat nousta alakulttuurinsa ylittävän julkisuuden ja statuksen kautta ylpeydenaiheiksi, jos ja kun heidät siitä tunnetaan kaikkialla maailmassa. Ja Kasparov nyt on eräänlainen shakin rocktähti, joka tunnetaan ihminen vs. tietokone -otteluistaan myös meikäläisen kaltaisten tuskin edes Lasker-ansaa tajuavien ummikoiden keskuudessa.
Myönnän että tuo on oma tulkintani, mutta eivätkö todellisuuden havainnot tue sitä? KESKIMÄÄRIN naisten mielestä paikallisen pikku rokkifestarin lavalla riehuva punk-öyhö on suurempi ylpeyden aihe kuin vaikkapa valtakunnallisen tason pingispelaaja tai suunnistaja. Punk-öyhöily on toki alakulttuuri, mutta siinä on verraten paljon naisia.
Mitä taas tulee miehiin, jotka eivät näe itsessään mitään sellaista mistä nainen voisi ola ylpeä: olen itse sellainen, ja vieläpä tietoisesti kehittänyt itseäni siihen suuntaan. Hakeuduin humanistisille aloille mutta olen antifeministi (toisin sanoen ei-humanistin silmissä olen selkärangaton retale mutta humanistin silmissä natsi); kävin sivarin; jätin sähkökitaran soiton vähemmälle ja aloin panostaa oudompiin instrumentteihin ja ei-populaareihin musiikkityyleihin; pysyttelen yhä klassisessa tyylissäni "äiti valitsee vaatteet, isä leikkaa hiukset" vaikkei asia oikeasti enää näin olekaan; harrastan liikuntaa tavoilla, jotka lisäävät virkeyttä ja parantavat kuntoani mutta eivät näy päällepäin lihasmassana jne.
Toisin sanoen olen itsestäni toki ylpeä, mutta teen sen laskelmoidusti tavalla, joka ei anna muille mitään syytä olla sitä minusta. Tämä on mielestäni sitä oman polkunsa kulkemista muiden mielipiteistä piittaamatta, jota Marlboro- ja Camel-miehet ovat mielikuvamarkkinoinnissa vuosikymmenet peräänkuuluttaneet - minä tosin en tarvitse siihen tupakkaa tai muitakaan päihteitä.
"Tämä on mielestäni sitä oman polkunsa kulkemista muiden mielipiteistä piittaamatta, jota Marlboro- ja Camel-miehet ovat mielikuvamarkkinoinnissa vuosikymmenet peräänkuuluttaneet "
Tyylisi voisi toimia hyvin, jos näyttäisit ja kuulostaisit mainoksen Marlboro-mieheltä. :)
"KESKIMÄÄRIN naisten mielestä paikallisen pikku rokkifestarin lavalla riehuva punk-öyhö on suurempi ylpeyden aihe kuin vaikkapa valtakunnallisen tason pingispelaaja tai suunnistaja. "
punkrokkari on RAJU ja PÄÄLLIKKÖ, kun taas pingispelaaja ja suunnistaja ei.
http://www.leonkesko.co.uk/images/muscle.gif
"Tyylisi voisi toimia hyvin, jos näyttäisit ja kuulostaisit mainoksen Marlboro-mieheltä. :)"
Ai miten niin voisi, sehän toimii. Tarkoitushan nimenomaan on olla miellyttämättä KETÄÄN ja tehdä asiat juuri niin kuin huvittaa välittämättä sukulaisista, yhteiskunnasta ja - ennen kaikkea - naisten mielipiteistä. AT-"miehellä" ei ole muuta kuin ylpeytensä, vuosisatainen suomalainen kunnian ja selviytymisen eetos, josta pitää kiinni. Marlboro-mies kulkee "omaa polkuaan" länsimaisen yksilöllisen kulttuurin sosiaalisesti hyväksytyimmällä tavalla, joten pidän häntä lähinnä pelkuriluuserina. (Lisäksi hän vielä tupakoikin.)
"punkrokkari on RAJU ja PÄÄLLIKKÖ, kun taas pingispelaaja ja suunnistaja ei."
Ja RAJUSTA PÄÄLLIKÖSTÄ nainen voi olla ylpeä, tuntea hänen rinnallaan itsensä päälliköttäreksi ja nousta kanssakotkottajien yläpuolelle. Tukee teoriaa.
"Tarkoitushan nimenomaan on olla miellyttämättä KETÄÄN ja tehdä asiat juuri niin kuin huvittaa välittämättä sukulaisista, yhteiskunnasta ja - ennen kaikkea - naisten mielipiteistä."
Tämähän on sitten toimimista täysin muiden ehdoilla, kun pitää niin tietoisesti ja laskelmoidusti olla miellyttämättä ketään. Jos kulkisit niitä omia polkujas ni ei kai sua sitte vähempää vois kiinnostaa mitä muut ajattelee sun hius- tai vaatetyylistä ja lihasmassasta yms. Sua ei silloin vois vähempää kiinnostaa se asia että miellytätkö muita vai et!!
Haluan olla kävelevä yhteiskuntakritiikki (en -kriitikko, huom.), herättää ajatuksia. Sellainen mies, jota isät voivat osoittaa sormella ja kertoa lapsilleen:
"Näetkö tuon miehen tuolla? Hän ei juo eikä polta, kävi koulunsa aina tunnollisesti ja hyvin arvosanoin, on puhtaissa ja siisteissä vaatteissa, harrastaa henkisiä asioita, on kirjallisesti ja musiikillisesti keskimääräistä lahjakkaampi, pitää kehostaan huolta, on luonteeltaan kenties syrjäänvetäytyvä mutta ei koskaan naamioi sitä ihmisten seurassa tylyydeksi. Silti hän on tämän yhteiskuntamme pohjasakkaa, turha ja tuottamaton, pelkkä kuluerä, kelpaamaton parisuhde- ja työmarkkinoille; vain siksi, ettei hän ehtinyt kerätä näiltä kokemusta riittävän nuorena, ja nyt hänen aikansa on mennyt.
Poikani, tiedätkö miksi? Hän uskoi ja uskoo edelleen siihen muinaiseen protestanttiseen etiikkaan, jossa vaatimattomuus, nöyryys, hyvä koulumenestys ja usko auktoriteetteihin takaisivat automaattisesti palkinnon jo tässä elämässä, vaikka ei iankaikkiseen uskoisikaan.
Niinpä hän ei koskaan oppinut juomaan alkoholia tai tupakoimaan, häntä ei koskaan kutsuttu bileisiin, hän uskoi kapitalismin naurettavaan yksilöihanteeseen ja kehitti yksin itseään omasta mielestään paremmaksi silloin kun hänen olisi pitänyt solmia kontakteja. Niin, poikani, KONTAKTIT ovat ne jotka tässä maailmassa ratkaisevat. Jos et ole hankkinut niitä tiettyyn ikään mennessä, et tule niitä koskaan saamaankaan.
Muista siis: kun se kovis tarjoaa sinulle tupakkaa koulun välitunnilla, vedä henkoset ja hymyile yskien päälle - jonakin päivänä hän voi kertoa sinulle, mistä tehtaasta saa kesätöitä, jotta CV ei näytä 25-vuotiaana tyhjää arkkia kuten tuolla luuserilla tuolla. Tässä maailmassa ketään ei kiinnosta tittelit ja paperit, jos et voi todistaa, että olet osannut tehdä töitä.
Jos sinut kutsutaan bileisiin, vaikka pitäisi lukea kokeisiin, menet sinne! Hitot yksistä kokeista tai koulusta - tuolla reppanalla oli lukion päästötodistuksen keskiarvo suunnilleen 9.9, mutta hän ei ole koskaan pitänyt naista kädestä. Bileissä opit seurallisen juomisen estoja vapauttavat salat, tapaat tyttöjä, näytät olevasi rento tyyppi ja saat ystäviä, saatat päästä kähmimäänkin vähän; ennen kaikkea saat sellaista kokemusta, ettei sinun tarvitse aikuisena hävetä seksuaalisuuttasi tai jo pelkkää olemassaoloasi naisten seurassa.
Voitko kuvitella, tuo surkimus uskoi joskus Paul McCartneyn sanoihin joiden mukaan "pianisti kutsutaan aina bileisiin", minkä seurauksena hän soitteli pianolla viikonloppuisin äidilleen jazzahtavia sovituksia virsistä sen sijaan että olisi juossut niissä bileissä (vaikka kutsua ei olisikaan tullut, aina voi tuppautua kaverin mukaan; se ei ole töykeää, se on kentän epävirallinen sääntö)! Nuorna tunnettu viinin hurma toki alkoholisoi osan, se riski on olemassa. Mutta mietipä tätä: alkoholisteille on aina tukea ja hoitoa tarjolla, mutta entäs tuo veikkonen tuolla, mistäs hänelle apua? Eihän häntä vaivaa mikään, kunnollinen tunnollinen akateeminen nuori mies!
Ja armeijaankin menet, muista se. En tarkoita ettet saisi olla pasifisti, itse asiassa toivonkin sinulta väkivallattomuutta, mutta siellä solmit tuttavuuksia, jotka voivat jatkossa merkitä paljon sekä töiden että muun elämän osalta. Ennen kaikkea se on viimeinen paikka, jossa saa virallisesti olla luvan kanssa heteromies; olisi varmaan tehnyt tuollekin luimuilijalle hyvää, vai mitä luulet? Sillä kaikesta feminismistä ja muusta akkojen pintapuolisesta höpinästä huolimatta tosimiehet ovat nyt ja aina voittajia tässä maailmassa, mutta sitä ei sinulle tai hänellekään koulussa opetettu.
Jonakin päivänä minusta ja äidistäsi aika jättää, niin kuin hänenkin vanhemmistaan. Sinä päivänä sinulla, kun nämä ohjeeni onkeesi otat, on jo työpaikka, ystäviä, vaimo ja lapsiakin toivottavasti; et ole yksin, sinulla on oma elämäsi. Mitä tuolla miekkosella on silloin? Loputon ja lohduton, täydellinen yksinäisyys ja merkityksettömyyden tunne hamaan loppuunsa asti; turhia akateemisia todistuksia roikkumassa seinillä soittimia ja kirjoja pursuavassa peräkammarissaan; kykyjä ja haluja, jotka eivät koskaan päässeet kukoistamaan, kun niistä ei koskaan edes kuultu. Hän on niitä miehiä, jotka ylittävät uutiskynnyksen tasan kerran: viruttuaan asunnossaan kuolleena pari vuotta ennen löytämistä (ja voidaan kysyä, miten pitkiksi nämä ruumiit ovat mahtaneetkaan venyä niin pitkässä virutuksessa).
Poikani, katsokin ettei sinulle käy koskaan niin! Ai niin, huvittaisiko sinua aloittaa lätkäharrastus?"