Ihan mielenkiinnosta kiinnostaisi, että onkohan täällä paljon muita sinkkuja, jotka ovat omasta halustaan sinkuja? Mitkä ovat syitä moiseen valintaan ja onko sinkkuus elämäntapa vai onko yhtä mahdollista päätyä joskus parisuhteeseen?
Mietiskelin tuossa myös, että tuleekohan muille omasta halustaan sinkuille näitä hetkiä, kun tuntuisi kivalta kun olisikin se joku erityinen kotona odottamassa? Vaikka tietäisikin ettei ole parisuhdeihminen. Tuli vaan mieleen, kun tässä Suomeen palasin työreissulta Helsingin kautta ja kävin ihanaa tytärtäni katsomassa ja se tuntui niin ihanalta, kun se pikkuinen isäänsä halasi ja siittä kun lähti (voi että olisi tehnyt mieli kaapata pikku prinsessa mukaan) niin pitkästä aikaa oli olo, että eipä se nyt niin hohdokasta olekaan ajella sinne isoon tyhjään kotiin...
Mietiskelin tuossa myös, että tuleekohan muille omasta halustaan sinkuille näitä hetkiä, kun tuntuisi kivalta kun olisikin se joku erityinen kotona odottamassa? Vaikka tietäisikin ettei ole parisuhdeihminen. Tuli vaan mieleen, kun tässä Suomeen palasin työreissulta Helsingin kautta ja kävin ihanaa tytärtäni katsomassa ja se tuntui niin ihanalta, kun se pikkuinen isäänsä halasi ja siittä kun lähti (voi että olisi tehnyt mieli kaapata pikku prinsessa mukaan) niin pitkästä aikaa oli olo, että eipä se nyt niin hohdokasta olekaan ajella sinne isoon tyhjään kotiin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo vittu ketä kiinnostaa?
Jos viittasit aloitukseen, niin vastaan että minua, en kai muuten kysyisi. Jos taas kommenttisi tarkoittaa, että ketä kiinnostaa vittu, niin siihenkin voin vastata, että kiinnostaahan se. Jos sinua ei vittu niin kiinnostakaan (omapa on asiasi), niin enpähän kuitenkaan ole sen kiinnostuksen kanssa yksin, sanoihan jo eräs suuri suomalainen filosoofi aikoinaan "pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin".
Pidän sinkkuutta enemmän elämän tilanteena kuin elämäntapana. Periaatteessa voisi sanoa, että olen sinkku omasta halustani. Kulutan aikani ja rahani itseeni ja tekemisiini enkä pahemmin ole kumppania etsiskellyt, ainakaan perinteisin menetelmin baarista. Lähinnä elän elämän niikuin se kävelee vastaan.
En suunnittele elämääni, koska harvoin mikään menee niin kuin suunnittelee, ainakin omassa elämässäni.
Niin, ja jos haluan jonkun erityisen kotiin odottamaan, hankkisin kotieläimen. Käsitykseni kumppanista ei ole kotona odotteleva läsnäolo vaan elämään heittäytyvä ja mukana pysyvä kanssakumppani.
Mulle ei ainakaan ikinä tule sellainen olo, että toivoisin jonkun olevan kotona odottamassa minua. Haluan aina tulla omaan "tyhjään" kotiini yksin. Joskus tosin tulee sellainen olo, että olisi kiva kun olisi joku jonka voisi kutsua luokseen syömään, juttelemaan jne jne.. sitä en voi kieltää, vaikka sinkkuuttani suosinkin.