Olen päälle 30-vee (virallinen ikä - mieli eri asia:) ja perheellinen ihminen. Elämä on kuljettanut ja koetellut. Rankkoja aikoja on takana, mutta lupaus tulevasta positiivisena mielessä. Asia joka on nyt häirinnyt vuoden parin ajan on se, että tuntuu, että ystävät ovat hävinneet. Puhelin on päiviä hiljaa. Nyt sitten voi ajatella, että miksi et itse soita tai mene ja tee jne. Mielestäni ystävyys on kaksisuuntainen tie. Siinä ei lasketa käyttökertoja tai milloin ja kuka viimeeksi, mutta kuitenkin olisi tärkeää, että sitä toistakin kaistaa käytettäisiin edes joskus. Minulla ei ole koskaan ollut suurta kaveripiiriä vaan enemmän muutamia hyviä ystäviä. Avioero ajoi osan ystävistä irralleen. Sillon ajattelin, että noh, sille asialle ei voi minkään. Piiri siis pieneni. Sitten olen yhdistänyt arjen pyörityksen, työn, opiskelun, sairastelut jne. ja yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa juosta baareissa tms. Enemmin kaipaisin kahvilla rupattelua, yllättävää visiittiä, lenkkeilyä, shoppailua, kuulumisten vaihtamista, ja joskus niitä baarissa käyntejäkin. Jotenkin vain tuntuu, että mitä olen tehnyt NIIN pieleen, että ainoat puhelut tulevat äidiltä ja lehtimyyjältä....
Kommentteja! Ja jos haluaisit jakaa enemmän asiasta tai koet tekstin tutuksi, niin kerro!
Kommentteja! Ja jos haluaisit jakaa enemmän asiasta tai koet tekstin tutuksi, niin kerro!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen pohtinut samaa asiaa omallakin kohdalla ja törmännyt kuin varkain siihen, ettei kukaan pidä yhteyttä. Kuitenkin tilanne oli se, etten minäkään kaivannut ketään ja mietinpä ketä vain ystävää/tuttavaa/läheistä sukulaista tuntui kuin asiaa ei vaan heille olisi. Siis ajatuksia siitä,mitä kaikkea kivaa haluaisin tehdä, ei kuitenkaan tuntunut sopivalta kenenkään tuntemani ihmisen kohdalla.
Oletan, että sillä kaikella oli tekemistä "henkisen kasvuni" kanssa. Oli oikeastikin aika sanoa näkemiin tietyille elintavoille, tietyille ihmissuhteille ja kohdata uusia asioita. Ei tosin enää niin nopeassa tahdissa kuin ennen, mutta muutamista vanhoista ystävyyssuhteista lujittui vieläkin tärkempiä ihmissuhteita ja muutaman sain lisääkin, joten olisiko ystävyyssuhteissa jonkinlainen "päivitysprosessi"? On oltava ensin yksin oivaltaakseen, mistä niitä ystäviä löytää.
Paras keino vahvistaa ystävyyttä on sanoa ystävälle tarvitsevansa häntä. Jos kyse on normaaleista ihmisistä, eikä toisen hyväksikäytöstä, niin yleensä lämpimät sanat lähentävät ihmisiä paremmin kuin toivoa oloissaan, että joku soittaisi.
Voisikohan sinun tilanteessasi tehdä nyt jonkinlaista ystäväinventaariota? Jos mieleeni nousee tietty ihminen ota yhteyttä ja kerro, miltä nyt tuntuu. Ystävät koettavat aina ymmärtää :)