Mun käsittääkseni naiset ovat jollain tavalla avoimempia tunneasioissa keskenään ja miksei parisuhteessakin. Onko asia oikeesti niin?
Olen seurustellut naiseni kanssa jo yli puoli vuotta, mutta hän ei ole koko aikana maininnut omasta aloitteestaan mitään tunteistaan. Minun täytyy kiskoa kaikki tunnustukset hänestä hohtimilla. En ymmärrä!? Itse taas haluaisin puhua tunteista, niin voisin olla varmemmalla mielellä "meidän suhteen".
Olen luonnollisesti antanut hänelle kehuja ja positiivista palautetta niissä asioissa joista hänesä pidän ja olen koko seurusteluni ajan toivonut kuulevani häneltä sanallisesti positiivista palautetta minusta, mutta sitä en ole juurikaan saanut. Se vähäinenkin positiivinen palaute on pitänyt kalastaa hänestä kyselemällä suoraan tyyliin "pidätkö sä musta?" ja vastauksena on ytimekkäästi "joo"..
Tulee mieleen teini-iän seurustelut, mutta nyt on kyse aikuisista ihmisitä.. Mitä olette mieltä?
Olen seurustellut naiseni kanssa jo yli puoli vuotta, mutta hän ei ole koko aikana maininnut omasta aloitteestaan mitään tunteistaan. Minun täytyy kiskoa kaikki tunnustukset hänestä hohtimilla. En ymmärrä!? Itse taas haluaisin puhua tunteista, niin voisin olla varmemmalla mielellä "meidän suhteen".
Olen luonnollisesti antanut hänelle kehuja ja positiivista palautetta niissä asioissa joista hänesä pidän ja olen koko seurusteluni ajan toivonut kuulevani häneltä sanallisesti positiivista palautetta minusta, mutta sitä en ole juurikaan saanut. Se vähäinenkin positiivinen palaute on pitänyt kalastaa hänestä kyselemällä suoraan tyyliin "pidätkö sä musta?" ja vastauksena on ytimekkäästi "joo"..
Tulee mieleen teini-iän seurustelut, mutta nyt on kyse aikuisista ihmisitä.. Mitä olette mieltä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
yhtä helppoa käyttää sanoja tunteittensa kuvailuun. Edes kaikille naisille. - Tekeekö naisesi koskaan lempiruokaasi tai ehdottaako sellaista olemista / tekemistä / reissua, josta tietää sinun nauttivan ? Se on yksi tapa kertoa välittämisestä. - Koitapa vaikka kysyä häneltä asiasta vähän kiertoteitse, esim. Onko sinun hyvä olla minun kanssani ?
Näen kyllä että hänellä on hyvä olla kanssani, mutta hän vain on sellainen.. Kun puhutaan tunteista tai muusta sellaisesta, niin hänen suhtautumisesta aiheeseen tulee ensimmäisenä mieleen sananlasku "valuu kuin vesi hanhen selästä" .. Välillä mietin, että kuinka pitkään jaksan tällaista "sanatonta" suhdetta..
Eivät sanat ole tärkeitä. - Tunne on. - Ne sanatkin tulevat ehkä aikanaan. - Joskus voi tosiaan olla vaan niin vaikeaa sanoa ääneen välittävänsä. - Naisenkin.
En nyt sanoa onko erilainen vai normaali, koska uskon sinulla olevan kattavampi vertailupohja naisista seurustelussa (itse tiedän vain millainen itse olen, joten sitä vasten vaikea sanoa mikä on normaalia ja mikä erilaista). Mutta kyllähän sitä useammin miehet taitaa valittaa, kun nainen avautuu tunteistaan liikaa - ei liian vähän. Mutta noh, hän taitaa sitten olla ns. sulkeutuneempi persoona ja hänellä vaikeampaa avautua tunteistaan. Vaihtoehtona on myös se, että ei ole varma siitä mitä tuntee.
Oletko kysynyt miksi hän ei tykkää sanoa positiivisia asioita kumppanilleen? Mitä vastasi siihen? Voi olla, että on ajassa oppinut vain tuollaisen parisuhdemallin, jossa ei jaeta kohteliaisuuksia, positiivisia kommentteja. Ja jos oppinut ajan mittaan uskomaan, ettei itsessä ole mitn hyvää, niin ei sitä usko ja muuta opi, vaikka itse kuinka hokisit. Ja sellainen tenttaaminen voi sulkea vain enemmän ihmistä. Ehkä ne suorat sanat tepsisi parhaiten. Eli 1) Selvität miksi on tuollainen (et lue näitä tuntemattomien mutuja vaan kysyt naiselta) 2) Kerrot, että koet ettet saa vastakaikua. Ja keskustelu siltä pohjalta, että teillä on erilaiset parisuhdemallit, kumpikaan ei toimi "väärin", mutta haluasiko nainen lähentää teidän erilaisia malleja. Opettelisi ottamaan vastaan ja antamaan kohteliaisuuksia ja sinä opettelisit ymmärtämään miksi nainen on sellainen kuin on etkä ottaisi siitä itseesi. Toinen vaihtoehto on toki vaihtaa toiseen ja se nyt riippuu täysin susta, eli onko nainen ja parisuhteenne vaivan arvoinen vai ei.
Tsemppiä nyt. Ei ole tosiaan kivaa kerjätä kohteliaisuuksia, pidemmällä aikavälillä voi alkaa vaikka epäilemään niiden aitoutta.
Kiitos sulle! Totta puhuakseni tämä on minulle ensimmäinen seurustelusuhde, jos ei mitään teinineppailuja lasketa. Kaipaan nimen omaan sanallista keskustelua ja palautetta. Hän toki omalla tavallaan näyttää välittävänsä minusta, mutta ei suostu puhua pukahtamaan tunteistaan. En ole kyllä aktiivisesti yrittänyt kalastaa positiivista palautetta, mutta itse kyllä jakelen sitä aina sopivalla hetkellä.
Harmillista on myös se, että hän käyttäytyy epäsäännöllisen säännöllisesti ja aika usein välinpitämättömästi (joskus jopa tylysti) minua kohtaan. Ymmärrän kyllä että huonoja päiviä tulee ja menee, mutta kun sopassa on tyly käytös ja positiivisen palautteen puuttuminen, niin aina ei ole helppoa uskoa tähän parisuhteeseen, vaikka kuinka haluaisin.. hän tuskin ymmärtää kuinka pahasti hän satuttaa minua.. Otan toki pala kerrallaan puheeksi, mutta vaikeaa se on. Hän ei ole mitään maailman avoimimpia tapauksia ja itsekään en avaudu helposti, vaikka tarve olisi tällaisessa tilanteessa aika suuri..
Ihme kyllä, rakastan häntä aina vaan, vaikka välillä lipsahtaa jo melkein vihan puolelle.. Rankkaa..
Ehkä hän on joskus avautunut jollekin tunteistaan ja tullut torjutuksi tai toinen on loukkaantunut (niin, sellaistakin tapahtuu) sekä loukannut. Huonot kokemukset tekevät varovaiseksi.
Uskon jotain sen suuntaistakin tapahtuneen. Niin on tapahtunut minullekin. Olin itsekin alkuun aika varautunut, mutta näin pitkä aika tiivistä parisuhdetta, niin ihmettelen tuon tapaista sulkeutuneisuutta. Keksin kyllä monia syitä sulkeutuneisuudelle, mutta epäilen sitä, osaanko lopulta auttaa häntä avautumaan.
Minkä ikäisiä oikein olette? Kirjoitit, että suhteenne on ollut tiivis - näette siis melkein päivittäin tai ainakin olette joka päivä yhteydessä? Jos todella olette tiiviisti yhdessä, miten et voi kysyä suoraan häneltä näistä asioista ja ilmaista, että haluat puhua enemmän ja avoimemmin tunteista? Miten tiiviissä yli puolen vuoden suhteessa voi olla loukkaavaa käytöstä ilman että sitä otetaan puheeksi ja selvitellään? Kysy suoraan asioista, ei siinä muu auta.
ovat joskus erittäin kylmiä varsinkin täällä suomessa niitä näkee niin usein. Semmoisia jotka teenskentelevät eikä he omista tunteita. Mä joskus niin säälin miehiä.
Monet miehet ovat olleet ihan romuna semmoisien naisten takia. Naiset ovat vaa sikoja. Mies on harvoin todella kusipää.
ei rakasta sua.
jos ei sitten ole kyse jo vuosien pituisesta suhteesta. joo on aika tyhjä vastaus.
Eihän naiset anna miehille huomiota, sun naises on ihan tyypillinen siinä mielessä. Odotitko muka saavas naiselta tasa-arvoisen ja vastavuoroisen suhteen? Hah! Kun naiset hokevat olevansa tunteellisempia ja romanttisempia kuin miehet, se usein tulkitaan väärin. Naiset ei suinkaan tarkoita että he haluaisivat antaa huomiota ja kehuja miehille yhtä paljon kuin miehet antavat naisille. Naiset tarkoittavat sillä sitä että he haluavat saada itselleen romanttista huomiota, mutta eivät antaa sitä.
Naiset silti odottaa että miehet antaa kaiken huomionsa naisille. Naiset myös olettaa että voivat kiukutella naiselliseen tyyliin sopivan paikan tullen jolloin mies antaa kaikissa ristiriitatilanteissa naiselle periksi. Se mikä tässä on masentavaa on se fakta että yleensä naiset voi vaatia noita kumpaakin koska miehet ovat niin tossun alla että antavat naisten pompotella itseään.
Mun suhteessa tilanne on se, että rakastan miestäni ihan mielettömästi ja koska tiedän, että miehet ei pysty mitään kovin syvää tuntemaan, niin se, että puhuisin niistä tunteistani tuntuisi aivan liian intiimiltä ja saisi minut aivan liian heikkoon asemaan mieheen nähden. Toisaalta minua myös loukkaa se, että mies sanoo rakastavansa, koska tiedän, ettei hän oikeasti rakasta, vaan on vain kiintynyt. Siksi inhoan tunteista puhumista.
Niillä ei oo tunteita.
Ei tähän muuta voi lisätä. Hän ei ole tarpeeksi sitoutunut sinuun ja hän on kanssasi koska viihtyy - ei muuta.
Ensinnäkin.. Puhutko tunteista vaan tällä tavalla.. ompas sulla hyvät tissit tai sä olet kaunis ja ihana ja samaa sarjaa kiirapimun tai viivipimun kanssa? Jos sinun tunteista puhuminen on tämäntyyppistä, ja toivottavasti ei, pystyy lähimarketin edustalta jokainen pultsari parempaan. Eikä se edes ole tunteista puhumista. Tai pidätkö sä musta, sehän on kysymys, johon ei ole edes muuta vastausvaihtoehtoa kuin joo. Voisko kysyä, että millä tavalla sä pidät musta?
Miehet ylipäätään käsittää monesti tunteista puhumisen siten, et kehutaan ja toisaalta säkin tossa ekaks puhuit tunteista ja heti perään, ettei tule kehuja/positiivista palautetta.
Varsinkin jos on niitä huonoja kokemuksia, niin naisella lähinnä vaan syttyy hälytyslamppu, jos mies alkaa kehua. Sehän tarkoittaa useimmiten miehenkin logiikalla sitä, että a) mies kehuu ja siitä seuraa b) mies vaatii nyt sitten jotakin, jonka kokee kehulla ostavansa. Miehethän nyt kehuu aina ja kaikki naiset. Erotatko sä oikeasti kehun ja tunteista puhumisen? Imartelut nyt on tietysti yhtä skeidaa tai pelkkää flirttiä. En mä niitäkään oikein pitäisi tunteista puhumisena.
Tunteista puhuminen vaatii luottamuksen, eikä silloin ole merkitystä oliko suhde pitkä vai lyhyt, tiiviimpi vai ei, jos ei ole luottamusta. Luottamuksen kehittyminen vaatii, että sä myös olet luotettava tai sut koetaan luotettavana. Ja se miten ollaan luotettava on taas sinun asiasi. Ehkä sitä luottamusta ei sitten ole syntynyt, jos nainen edelleen yli puolen vuoden päästä kokee, ettei sittenkään voi sinulle jakaa tunteita.
Se ei ole mitään vaihtokauppaa, että mä kehuin sua ja ala nyt rakastaa mua, vaan että sä aidosti olet luotettava ja arvostettava ja tärkeä toisen elämässä. Ehkä kenties et kuitenkaan ole, jos toinen ei sitä niin voi kokea.