Hei kuulkaas ihmiset, tarvitsisin teidän mielipiteitä mieltä jäytävään ongelmaan…mitä minun pitäisi nyt tästäkin ajatella?
Olen tapaillut erästä kunnollista, rehellistä, ihanaista miestä yli neljä kuukautta, ja pikku hiljaa olen kiintynyt ja ihastunut häneen. Olemme molemmat hieman yli 30, ja sinkkuja. Asumme tosin eri paikkakunnilla, joten tapaamiset ovat rajoittuneet viikonloppuihin. Meillä on samanlaisia harrastuksia, hauskaa ja todella lämminhenkistä yhdessäoloa. Mies ei ole kuitenkaan sanallakaan ilmaissut välittämistään tai kiintymystään minulle, vaikka teot puhuvat aivan toista kieltä. Hän soittelee usein, juttelemme mukavia ja jaamme arkipäivän kokemuksiamme keskusteluin. Jotenkin oleminen on luontevaa ja vuorovaikutteista, molemminpuolista huomioonottamista noin yleensä. Nauramme paljon yhdessä, sillä meillä on ihan samankaltainen huumorintaju. Seksikin on ihan huikean ihanaa – ja se onkin yksi mukava yhteinen harrastus aina nähdessämme. Tulevaisuudesta emme paljonkaan puhu, muutaman kerran hän on tosin maininnut epämääräisesti jostain, mitä voisimme tehdä tulevaisuudessa.
Viimeaikoina, 4 kuukauden tapailun jälkeen olen ottanut puheeksi, mikä tämä meidän juttu onkaan…
Mies on eronnut puoli vuotta sitten, ja omin sanojensa mukaan on päässyt jo erosta yli. Hän ei kuitenkaan halua sitoutua minuun, eikä tehdä mitään lupauksia, vaan pitää kiinni vapaudestaan ja sinkkuudestaan vedoten omaan henkilökohtaiseen tilanteeseensa. Mies on tosi rehellinen suomalainen mies, vähän sellainen suloisesti juro, ja minua mietityttää, että pitäisikö minun vain malttaa vielä odotella suhteen kehittymistä, jatkaa rennosti tapailua ja nauttia hetkistä vai heittää mies ulos elämästäni.
Tämä juttu alkaa vaikuttaa fuckbuddy-meiningiltä, enkä oikein itse jaksa tuhlata aikaani ja energiaani moiseen, vaan etsin kyllä jotain pysyvämpää juttua, sillä se vaan sopii minulle paremmin.
Mitä mies saattaa meinata? Todennäköisesti vain tällaista laastari-fuckbuddy-frendi pano-samassa paketissa meininkiä, epäilen…
Eli kysymys : onko teidän mielestä vielä toivoa jostain vakavammasta, vai onko vain hyväksyttävä, että tyyppi ei aio sitoutua minuun/ei pidä minusta tarpeeksi?
Harmittaa luopua hyvistä ihmisistä, mutta ei kai sitä auta elää omia tarpeita ja toiveita vastaankaan.
Olen tapaillut erästä kunnollista, rehellistä, ihanaista miestä yli neljä kuukautta, ja pikku hiljaa olen kiintynyt ja ihastunut häneen. Olemme molemmat hieman yli 30, ja sinkkuja. Asumme tosin eri paikkakunnilla, joten tapaamiset ovat rajoittuneet viikonloppuihin. Meillä on samanlaisia harrastuksia, hauskaa ja todella lämminhenkistä yhdessäoloa. Mies ei ole kuitenkaan sanallakaan ilmaissut välittämistään tai kiintymystään minulle, vaikka teot puhuvat aivan toista kieltä. Hän soittelee usein, juttelemme mukavia ja jaamme arkipäivän kokemuksiamme keskusteluin. Jotenkin oleminen on luontevaa ja vuorovaikutteista, molemminpuolista huomioonottamista noin yleensä. Nauramme paljon yhdessä, sillä meillä on ihan samankaltainen huumorintaju. Seksikin on ihan huikean ihanaa – ja se onkin yksi mukava yhteinen harrastus aina nähdessämme. Tulevaisuudesta emme paljonkaan puhu, muutaman kerran hän on tosin maininnut epämääräisesti jostain, mitä voisimme tehdä tulevaisuudessa.
Viimeaikoina, 4 kuukauden tapailun jälkeen olen ottanut puheeksi, mikä tämä meidän juttu onkaan…
Mies on eronnut puoli vuotta sitten, ja omin sanojensa mukaan on päässyt jo erosta yli. Hän ei kuitenkaan halua sitoutua minuun, eikä tehdä mitään lupauksia, vaan pitää kiinni vapaudestaan ja sinkkuudestaan vedoten omaan henkilökohtaiseen tilanteeseensa. Mies on tosi rehellinen suomalainen mies, vähän sellainen suloisesti juro, ja minua mietityttää, että pitäisikö minun vain malttaa vielä odotella suhteen kehittymistä, jatkaa rennosti tapailua ja nauttia hetkistä vai heittää mies ulos elämästäni.
Tämä juttu alkaa vaikuttaa fuckbuddy-meiningiltä, enkä oikein itse jaksa tuhlata aikaani ja energiaani moiseen, vaan etsin kyllä jotain pysyvämpää juttua, sillä se vaan sopii minulle paremmin.
Mitä mies saattaa meinata? Todennäköisesti vain tällaista laastari-fuckbuddy-frendi pano-samassa paketissa meininkiä, epäilen…
Eli kysymys : onko teidän mielestä vielä toivoa jostain vakavammasta, vai onko vain hyväksyttävä, että tyyppi ei aio sitoutua minuun/ei pidä minusta tarpeeksi?
Harmittaa luopua hyvistä ihmisistä, mutta ei kai sitä auta elää omia tarpeita ja toiveita vastaankaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No minusta ei kuulosta kovin vakavalta. Jos mies olisi päässyt oikeasti erostaan yli ja oikeasti pitäisi sinua potentiaalisena kumppaniehdokkaana, niin miksi hän niin kovasti haluaisi siitä vapaudestaan kiinni ja mikä se "henkilökohtainen tilanne" muka on?
Luulenpa että mies ei ole sinuun mitenkään erityisen ihastunut tai rakastunut, mutta tapailee ja panee sinua paremman puutteessa, kun kuitenkin pitää sinua ihan hyvänä tyyppinä ja jostain täytyy pilluakin saada. Sitten kun joku toinen nainen oikeasti kolahtaa, niin sinä unohdut saman tien.
Voin tietysti olla ihan väärässä, koska olen ulkopuolinen, joka ei oikeastaan tiedä teistä kummastakaan paljon mitään, joten ei kannata mitään suuria johtopäätöksiä minun tekstistäni vetää. Kunhan heitin omia mietteitäni.
Itse en ainakaan halunnut sitoutua uudelleen kovin pian eroni jälkeen. Vaikka sitä toiselle vakuutteli että on sitä erosta jo päässyt oli, niin kyllä se siellä päässä kokoajan pyöri. Uuden naisen kanssa en uskaltanut luvata mitään vakavaa jatkoa kuin vasta joskus reilun parin vuoden kuluttua erosta.
Itsekin tapasin hyvin nopeasti uuden naisen eroni jälkeen, vaikka mitään suunnitelmia uuden löytämiseksi ei ollut. Mitään suhdetta en todellakaan halunnut tuon uuden naisen kanssa, sillä edellinen suhde oli syönyt täysin luottamukseni naisia kohtaan. Mutta parin vuoden hiljaiselon jälkeen menimme kuitenkin kihloihin ja nykyään olemme jo naimisissa.
samassa tilanteessa, mies sanoo että erosta on jo yli vuosi mutta sitten muualta sain tietää hänen eronneen edellisestä tyttöystävästään vain pari kuukautta ennen tapaamistamme.
Olemme nyt puolisen vuotta tapailleet ja meillä on ihanaa yhdessä, mutta mies on vaitonainen tunteistaan. Oln yrittänyt kysellä että seurustellaanko me vai mitä, mutta mies ei ole suostunut vastaamaan, vastaa vaan jotain epämääräistä tyyliin mietit liian monimutkaisia.
Hän kuitenkin näyttää minusta kovasti pitävän, vaikka välillä toivoisinkin että hän näyttäisi sen paremmin jos oikeasti tykkää, elän jatkuvassa epätietoisuudessa että onko tässä nyt oikeasti jotain vai olenko minäkin hänelle vain laastarisuhde ja kunnes oikeasti kolahtaa joku nainen, minä unohdun saman tien. Näemme vain viikonloppuisin.
Hän oli alussa paljon innostuneempi ja kiinnostuneempi, sanoi että olin kaikkea sitä mitä hän ajattelikin minun olevan ja paljon enemmänkin, sanoi kauniiksi jne., mutta nykyisin tuntuu ettei hän paljoakaan katsele minua sillä silmällä eikä halua minua.
Hänestä on todella vaikea ottaa selvää ja haluaisin tietää että onko tässä toivoa tulevasta vai junnaammeko vain tässä epätietoisuuden tilassa kunnes mies päättää etten ollutkaan hänelle se oikea..
Puhuminen hänen kanssaan on vaikeaa, sillä kunnollisia vastauksia en saa mihinkään.
Ymmärrän sen että edellisen suhteen jälkeen ei heti halua ajatella vakavasti sitoutumista varsinkin jos ero ja suhde on ollut vaikea, mutta ansaitsisin kyllä joitakin vastauksia.
Hyvä vakipanomeininki voittaa miesnäkökulmasta yleensä normisuhdemeiningin. Miksi haluta palloa jalkaan, kun meininki huononee suhteen alkaessa heti tai pikkuhiljaa?
Tuo ero vielä pyörii mielessä, vaikka se pahin vaihe olisikin ohi. Tietenkin epäreilua toista kohtaan tuollainen käytös johtui mistä tahansa. Itse mietiskelen pitäisikö alkaa katselemaan ympärilleen, piristyisi taas elämä siinä samalla, mutta toisaalta en varmasti ole valmis ryntäämään suoraan mihinkään vakavaan.
Hei kiitos näkökulmista virtuaalitoverit -
Voi noita hiljaisia suomalaisia miehiä, kun niistä on niin hankala ottaa selvää, mitä ne oikein haluavat. Pakko kai se on myöntää, että olen vakipano paremman puutteessa. Voi helvetti, ei kai tässä auta vaipua itsesääliin, vaan ottaa ohjat omiin käsiin ja vaihtaa kurssia. Näinhän se vissiin nykypäivänä menee. Mä en luonteeni ja peraatteitteni puolesta sovi näille nykyisille ihmiskumppanimarkkinoille. Ajattelin kyllä, että varmaan moni muukin painiskelee samankaltaisen ristiriidan ja ambivalenssin kanssa. Eteenpäin sano mummu hangessa.
koska ko. mies on vakipano, niin mikä seuraavista on todennäköisin jatkosi?
a) Tapailet miestä (ja vain häntä) edelleen, kunnes se tosirakkaus löytyy.
b) Katkaiset yhteydet ko. mieheen ja otat/ajaudut ottamaan perään sarjan yhden tai muutaman illan juttuja, kunnes ehkä lopulta se tosirakkaus löytyy.
c) Katkaiset yhteydet ko. mieheen ja olet ilman seksiä, kunnes se tosirakkaus löytyy.
d) Muu, mikä?
Btw, ei erosta yli pääseminen tarkoita sitä, että haluaa sitoitua tai "vakavuuksia".
C-vaihtoehto tietenkin!
Tosirakkaus tosin on aika outo termi, ehkä puhuisin enemmänkin sellaisen ihmisen löytämisestä, joka viehättää, kiinnostaa ja joka jotenkin herättää luottamusta sillä tavalla, että haluan hänet sänkyyni ja muutenkin jakamaan arkea ja erilaisia touhuja - unohtamatta naurua, iloa ja huumoria! Katsoppas mies, ´minulle seksi kuuluu osana kokonaisuutta, se ei ole fyysinen pakkotarve. En tuomitse kenenkään tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan, mutta itse en tykkää yhden yönjutuista enkä ilmeisesti vakipanojutuista. (nyt kun olen tajunnut olevani sellaisessa, niin ei tunnu hyvältä : (
terveisin Prinsessa
Kiitoksia vastauksesta. Luulen monen miehen arvostavat asennettasi, siis sitä että lähdet seksisuhteeseen vain, jos uskot sen kehittyvän pitkäaikaiseksi parisuhteeksi.
Jos Tosirakkaus on huono, niin olkoon sitten Elämäsi Mies tai Se Oikea. Kai nämä kaikki samaa tarkoittavat?
No jos sinulla on selkeä agenda miten elämässäsi pitää edetä ja milloin ja millä tavoin miehen pitää sinuun sitoutua, eikä se sitä suostu tekemään, niin sitten sun varmaan pitää jättää se. Tai toinen vaihtoehto lienee että mukaudut itse tilanteeseen, säilytät yhteyden mutta pidät kuitenkin itse vähemmän yhteyttä ja alat katsella ympärillesikin; meinaan kyllä se mies varmaan sitten omalla vastaantulollaan pyrkii paikkaamaan sen sinun etääntymisen, jos siltä löytyy todellista halua sitoutua sinuun. Näin voit ottaa selvää. Muuten ei minusta kuulosta kauhean kohtuuttomalta, jos joku puoli vuotta eron jälkeen ei halua vielä kovin nopeasti uudestaan sitoutua, erityisesti jos oli pitkä suhde.
...miehen rakkautta vain siksi, ettei hän halua parisuhdetta. Mies ei halua pilata sitä, mitä teidän välillä on.
Mutta joo, näyttää siltä, että haluatte eri asioita, joten eteenpäin vain
Kyllä jonkunnäköinen agenda on ehtinyt muodostua, kun muutamia sinkkuvuosia on takana. Olen tässä murehtinut ja itkeskellyt jo viikon itsekseni, joten se lienee aika selvä merkki, että ei hyvä. Mulla on vaan paljon rakkautta annettavana, harmi vaan kun sopivaa kohdetta ei tunnu olevan maisemissa : )
...on omistavaa. Kai ymmärrät, että rakastaa voi toista ilman, että haluaa omistaa tai sitouttaa toista.
Miksi haluat parisuhteen. Eikö rakastava mies riitä? Siksikö, koska muillakin on sellainen ja tunnet jääväsi jostain paitsi. Kuvauksesi perusteella teidän välillänne on enemmän kuin väljähtyneessa parisuhteessa.
Joskus on hyvä kyseenalaistaa.