oltuamme vuosia kirjeenvaihdossa.Tapasimme Suomessa aiemmin ja rakastuimme.Määrätyistä syistä hän palasi kotimaahansa.Olimme silti kaiken aikaa yhteyksissä ja tapasimmekin pari kertaa.
Välillä vaivuin epätoivoon,ettemme koskaan voisi olla yhdessä.
Muutama kuukausi sitten hän kuitenkin tuli luokseni jäädäkseen.
Alussa meillä oli hauskaa,oli paljon puhuttavaa,viihdyimme kaiken aikaa toistemme parissa.
Murrosikäinen apseni ei kuitenkaan ole ollut tyytyväinen,hän ei pidä seurustelustamme,mies on nuorempikin.
Se tietenkin heijastaa suhteeseen.Olen kuin puun ja kuoren välissä.Haluan nuoreni parasta,mutta myös omaa onneani,jota olen todella odottanutkin.
Meistä on tullut ärtyisiä ja tunnen oloni masentuneeksi,tästä mies jaksaa muistuttaakin.Minkä voin sille,kun huolehdin lapseni hyvinvoinnista kaiken aikaa,hänellä on omia vaikeuksia,joita oli jo ennen suhdettamme.
Tuntuu kuin minun pitäisi olla vain miehen hauskuutusta varten.Hän ei tunnu kestävän oikein mitään huolia ja murheita.Mutta nekin kuuluva elämään.Hän haluaa vain nähdä minun hymyilevän.Haluaisinkin,mutta kun en enää osaa rentoutuakaan ja hän syyttää minua siitä,että ajattelen liikaa vain huolia.Toivioisin hänen ymmärtävän,koska rakastan häntä.Sanomme välillä tosi pahasti toisillemme.En tajua mikä meitä vaivaa.Hän on jo poislähdössä.Olisiko sitten niin parempi,en vain tiedä miten kestän enää eroa,vaikka nyt onkin ollut vaikeaa.Mikä on oikein,luopuako hänestä suosiolla,en tahtoisi.Hän sanoo,että tuntee olevansa kuin vankilassa,etten päästäisi häntä yksin oikein mihinkään.
Se on osittain totta, hän liioittelee hieman.
Mutta odotin niin kauan häntä,olen jotenkin liikaa tarrautunut häneen kuin oljenkorteen.
En jaksa ajatella,että minun pitää luopua hänestä,luulen että romahdan täysin,en pysy enää järjissäni.'
Tämä suuri rakkaus,voiko se näin vain hajota,en jaksa ymmärtää..mitä tein väärin?!
Haluaisin yrittää vaikka se tuntuu turhalta,hän sanoi,ettei rakasta minua enää,se oli kuin shokki,josta en pysty toipumaan.Olen itsekin välillä sanonut,mutta perunut ja taas rakastanut.Tämä tuntuu liian todelliselta,en halua uskoa todeksi.
Välillä vaivuin epätoivoon,ettemme koskaan voisi olla yhdessä.
Muutama kuukausi sitten hän kuitenkin tuli luokseni jäädäkseen.
Alussa meillä oli hauskaa,oli paljon puhuttavaa,viihdyimme kaiken aikaa toistemme parissa.
Murrosikäinen apseni ei kuitenkaan ole ollut tyytyväinen,hän ei pidä seurustelustamme,mies on nuorempikin.
Se tietenkin heijastaa suhteeseen.Olen kuin puun ja kuoren välissä.Haluan nuoreni parasta,mutta myös omaa onneani,jota olen todella odottanutkin.
Meistä on tullut ärtyisiä ja tunnen oloni masentuneeksi,tästä mies jaksaa muistuttaakin.Minkä voin sille,kun huolehdin lapseni hyvinvoinnista kaiken aikaa,hänellä on omia vaikeuksia,joita oli jo ennen suhdettamme.
Tuntuu kuin minun pitäisi olla vain miehen hauskuutusta varten.Hän ei tunnu kestävän oikein mitään huolia ja murheita.Mutta nekin kuuluva elämään.Hän haluaa vain nähdä minun hymyilevän.Haluaisinkin,mutta kun en enää osaa rentoutuakaan ja hän syyttää minua siitä,että ajattelen liikaa vain huolia.Toivioisin hänen ymmärtävän,koska rakastan häntä.Sanomme välillä tosi pahasti toisillemme.En tajua mikä meitä vaivaa.Hän on jo poislähdössä.Olisiko sitten niin parempi,en vain tiedä miten kestän enää eroa,vaikka nyt onkin ollut vaikeaa.Mikä on oikein,luopuako hänestä suosiolla,en tahtoisi.Hän sanoo,että tuntee olevansa kuin vankilassa,etten päästäisi häntä yksin oikein mihinkään.
Se on osittain totta, hän liioittelee hieman.
Mutta odotin niin kauan häntä,olen jotenkin liikaa tarrautunut häneen kuin oljenkorteen.
En jaksa ajatella,että minun pitää luopua hänestä,luulen että romahdan täysin,en pysy enää järjissäni.'
Tämä suuri rakkaus,voiko se näin vain hajota,en jaksa ymmärtää..mitä tein väärin?!
Haluaisin yrittää vaikka se tuntuu turhalta,hän sanoi,ettei rakasta minua enää,se oli kuin shokki,josta en pysty toipumaan.Olen itsekin välillä sanonut,mutta perunut ja taas rakastanut.Tämä tuntuu liian todelliselta,en halua uskoa todeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokeilepa ihan ensin puhua lapsesi kanssa asiasta: miten sinä tunnet, miten hän tuntee, mitä voidaan edellyttää teiltä kummaltakin (hän ei ole päättävä voima taloudessa, eikä voi sitä terrorisoida vaikka toki hänenkin ajatus ja tunnemaailmansa tulee ottaa huomioon). Eli katso, josko saisit selvitettyä ilmaa välillänne. (Puhuitko muuten hänen kanssaan miehestä ennen muuttoa?)
Etenkin suhteen alkuvaiheessa odotetaan "auvoista onnea", mikä ei aina tapahdu etäsuhteina alkaneissa suhteissa. Siksi mies voi tuntea itsensä onnettomaksi. Eikä oikeasti ole kivaa yrittää elää sellaisen kanssa, joka jatkuvasti murehtii, kokeiltu on. Itse sitä ei 'kärttyilijä' välttämättä edes huomaa ja silloin ärsyttää kun tuntuu ettei toinen ymmärrä ja huomioi.
Eli puhu, puhu ja puhu sekä miehen että teinin kanssa. Varaa aikaa parisuhteelle ja uudelle miehellesi, silloin hänestäkin todennäköisesti tulee esiin paljon miellyttävämpi henkilö. Yritä aktiivisesti selvittää asiat, huonoa koti-ilmapiiriä ei kestä kukaan pitkään.
väli yhdessäoloonne? että näkisitte esimerkiksi kaksi kertaa viikossa. Jos entisestään ongemissa painiva murkku vielä inhoaa miestäsi, voi murkun kanssa tulla entistä suurempia vaikeuksia.
Murkku haluaisi tuntea, että hänen äitinsä rakastaa häntä. Nyt hänestä voi tuntua, että äiti on vain hulluna siihen äijään.
Ja jos mies on oikeasti kyllästynyt, anna hänen mennä. Ei ketään voi väkisin pitää, siitä ei tule muuta kuin pahempaa. Koita itsenäistyä. Mitä enemmän roikut ja ja ehkä aneletkin, sitä kyllästyneemmäksi mies muuttuu.
Koita vaikka teeskennellä välillä pirteää ja itsenäistä (en tarkoita mitään mustasukkaisuuden herättämistempauksia, vaan yleisasennetta).
Pieni etäisyys, roikkumisen lopettaminen voi tehdä ihmeitä ja saada miehen mielenkiinnon taas viriämään.
P.S. ota käyttöön kaikki ystävättäresi, sukulaiset ym, ja jaa huoliasi heidän kanssaan, jottei tuo yksi ole vain huolisäkin purkukohde ja oljenkorsi.