Jotenkin noin muotoilisin ja alustaisin tämän kysymyksen. Miten pidemmissä suhteissa seksielämä muuttuu, miten ylläpidätte kipinää? Meinaan tällä sitä että jos on jo löytänyt sen Oikean mutta vällyjen alla elämä tuntuukin tylsältä vaikka muuten se toinen siinä vierellä tuntuisikin ainoalta Oikealta. Tuntuu ettei toinen todellakaan sytytä, kaikkea kokeiltu mutta ei vaan nappaa.
Löytyykö apu alan materiaalista? Syrjähypystä? Sivusuhteesta? Parinvaihto? Kimppakiva? Roolileikit?
Ite ehdottaisin omaan kumppaaniin tutustumista uudestaan, hieman eri kantilta katsoen, jotain jännää ja kivaa keksien, erilaista, vaikka matka tai muuta.
Löytyykö apu alan materiaalista? Syrjähypystä? Sivusuhteesta? Parinvaihto? Kimppakiva? Roolileikit?
Ite ehdottaisin omaan kumppaaniin tutustumista uudestaan, hieman eri kantilta katsoen, jotain jännää ja kivaa keksien, erilaista, vaikka matka tai muuta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten pidemmissä suhteissa seksielämä muuttuu, miten ylläpidätte kipinää? - muuttuu se ehkä arkisemmaksi..jos ei ole alunperinkään ollu suurta kipinää seksuaalisesti, silloin varmaan vielä nopeammin..mm..ylläpito..??..siihin vaaditaan molempien panosta..ja yksin ei kukaan jaksa riehua..=o)
Löytyykö apu alan materiaalista? - heh..ehkäpä jollain löytyyki..
Syrjähypystä? - en tiiä..en oo kokeillu
Sivusuhteesta? - katso edellinen..eiks ole sama pidemmän kaavan mukaan..??
Parinvaihto? - hehe seki viellä..joo ei..ei
Kimppakiva? - ei luonnistusi..
Roolileikit? - menis nauruksi..ei luonnistusi tuokaan varmaankaan..olla ny Minni-hiirenä sängyssä Aku Ankan kanssa bhaaha..x'P
Ite ehdottaisin omaan kumppaaniin tutustumista uudestaan, hieman eri kantilta katsoen, jotain jännää ja kivaa keksien, erilaista, vaikka matka tai muuta. - ja jos tuon jälkeen tuntuu entistäki paskemmalta..niin mitä sitte suosittelet..?? =o}
vielä ainakaan niin pitkästä suhteesta edes kokemusta, jossa ois alkanu seksi tympimään. Mutta uskon, et jos näin pääsiskin joskus käymään, niin silloin jos rakkautta vaan tarpeeksi on, tuohonkin yhdessä ratkaisu löytyy.
Musta seksiä sitä paitsi ei oo hyvä erotella erilliseksi osaksi suhdetta. Sen ois hyvä vaan sulautua sinne joukkoon.:)
koska olen pitänyt itseäni aika vapaamielisenä seksiasioissa mutta enpä sitten ehkä olekaan. Minusta jotkin asiat on hyvä pitää vaan fantasiana.
Isellänikään ei ole kokemusta niin pitkästä suhteesta, että ihan täysin kyllästyttäisi, mutta piristystä on tuonut pidempi tauko (tarkoitukseton, tai tarkoituksellinen). Taatusti herättää himoja omaakin kultaa kohtaan, jos muu ei. Seksikkäät alusasut, uusi paikka, kyllä keinoja löytyy.
Mitä sitä kipinää turhaan ylläpitämään, jos se sattuu sammumaan. En näe siinä mitään järkeä. Elämässä on kausia, ettei nappaa ja sitten jostain kumman syystä nappaa taas, jos ei ole siinä välissä sattunut nappaamaan uutta kumppania. Olen ollut pitkään suhteessa lasten isän kanssa, ja sille ei ole tullut harmikseni vielä kertaakaan mainitsemasi kaltaista tunnetta. Ei jotenkin tunnu uskottavalta, että se pitää kolmosvauvat saaneen naisen mahaa edelleen seksikkäänä!!??? Josta ilmeisesti pääsemmekin siihen, että pitkässä suhteessa kumppani voi alkaa näyttää melkein miltä vaan ja silti se on seksuaalisesti haluttava miehen mielestä. Naisen näkökulma tähän on, että nainen kyllä menettää mielenkiintonsa, jos mies ei enää silmää miellytä tai jos ulkoista olemusta ei paikkaa edes upea luonne/käytös. Piristys voisi kai löytyä itsensä kunnossa pitämisestä sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Jos intohimo tai kipinä sammuu kovin pian, on suhde tuomittu tylsäksi kaverisuhteeksi, jossa voi olla rutiiniseksiä mutta ei tunteen paloa.Sellainen elämä on ikävää velvollisuutta ja lutherilaista puurtamista. Noin voi toki elää ja suuin osa elääkin mutta säälittävää räpeltämista se silti on.
Mun yks tuttava pariskunta on nukkunu eri kamareissa jo vuosikaudet, yöisin sitte käyvät jääkaapilla tapaamassa ja tekees voileipii ja sit istuvat netissä aamuyön tunnit ja kyttäilevät ihmisten gallerioita yms. Onko siinä enää tunteen paloa? Rutiinia ja kulisseja - tosi väkinäistä yhdessä olemista.
Oletko varma, että tuo eri kamareissa nukkuminen ei johdu jostain muusta kuin siitä että olevat väkisin yhdessä? Esimerkiksi toinen kuorsaa niin, että toinen ei saa silmiään ummistettua. Pyörii sängyssä tms. Ja kai ihmisillä voi olla omia harrastuksia, vaikka se öisin syöminen ja netissä pyöriminen, vaikka tekisivät sen eri koneillakin, niin voivathan kuitenkin keskustella. Siitä voi kuitenkin tulla se yhteenkuuluvuuden tunne ja löytyä se kipinä vaikka sinne vällyjenkin väliin. Tosin olen kuullut pariskunnista, jotka ihan silmin nähden rakastavat toisiaan, mutta eivät kuitenkaan harrasta seksiä.
Myönnän, mikään näistä ei sovi minulle, mutta kun me ollaan niin erilaisia.
Yhdyn mielipiteeseesi :)
jokainen suhde on toiminut tolta osin aina, lopun ylikin joskus, mutta pelkkä seksielämän toimivuus ei kanna.
Tai, esimerkkitapauksessa, kun kaikki on niin helvetin ok, mutta seksissä löytyy huomauttamista...
Omasta itsestä... siitä, että menee sinne sisälle ja mietiskelee, mitä sitä aivan oikeasti kuvittelee tarvitsevansa kahden ihmisen väliseltä suhteelta... mitä haluaisi olevan kymmenen vuoden päästä... tai kahden kymmenen... tai kolmen...
Kipinää? Salamointia? Akrobatiaa? Yhtämittaista hekuman huippua?
...Ei...? Mitä sitten...?
Elämä se on loppujen lopuksi elämistä ja se eläminen ei ole sitä, että elää niinkuin kaksi kymppisenä kuvittelee elämää elettävän... Se on loppuviimeksi lähenpänä sitä momman ja paapan elämää, hiljaista tassuttelua ainot ja reinot jalassa, dramaattisimman kosketuksen puolisoon ollessa sen kun tämä ei löydä silmälasejaan mistään ja tarvitsee apua löytääkseen ne...
Seksi on hienoa, seksi on upeaa, seksi on... no perkele, elämä olisi kokolailla tyhjää, jos olisi kerran päässyt onnistumaan ja sen jälkeen sitä ei enää olisi...
Missä vika, jos kaksi toisilleen täydellisesti sopivaa ihmistä ei löydä yhteistä säveltä seksissä...? Siinä toisessa...? Vai siinä, ettei toisen mielipiteitä ja haluja kysytä lähtökohtana mitä minä voin tehdä, että sinä nautit enemmän? Että ennen keskustelun aloittamista kaivetaan bunkkeri hätäpoistumisväylineen ja sitten aloitetaan keskustelu siitä, mitä toisen haluaisi tekevän...
Kokemus... mitä se on...? Se on virheitä... Se on se pienen pieni prosentti niistä virheistä, joista on otettu opiksi...
Ajatella, voisiko prosenttia nostaa...
muutamilla vällyjen alla elämää ollut vaikka eivät olisi samassa pedissä nukkuneetkaan. Siitä on osoituksena runsas jälkikasvu.
Apu saattaa löytyä jostakin, mutta en suosittele kenellekään syrjähyppyjä, sivusuhteita, parinvaihtoa tai kimppakivaa, ne mielestäni ainakin viimekädessä erottavat parit toisistaan..
Uudelleen tutustuminen ehkä voisi auttaa, mutta mitään lapsellisia roolileikkejäkään en pidä hyvinä ja ne matkat, jännät ja kivat erilaiset saattavat auttaa ehkä vähäksi aikaa uutuuden viehätyksellään.
Kannatta ainakin kokeilla, jospa niistä sitten apua olisi.
ja yhteinen, vähintään viikon matka jonnekin on yksi keino. Yhteiset kiinnostuksen kohteet matkalla lisäävät yhteenkuuluvaisuutta. Ja palstailu täysin katkolla, ehdottomasti! Palstailu on pilannut monen parisuhteen!!!
Kuten muutkin ovat todenneet, fiilikset muuttuvat pitkässä suhteessa. Intohimon tilalle tulee rutiini. Toisaalta sitä oppii lukemaan paremmin kumppaninsa kehonkieltä ja tietää, mistä tämä pitää. Edellisen seitsenvuotisen avoliittoni perusteella olin varautunut paljon pahempaan leipääntymiseen nykyisessä, jo vuosikymmenen kestäneessä suhteessani. Mutta kun jostain käsittämättömästä syystä minä en olekaan leipääntynyt.
Rouva Ratikka on mielestäni edelleenkin kaunis ja haluttava. Kun suhde on henkisellä puolella onnellinen, niin seksiäkin tekee mieli. Onhan se vähän yllätyksetöntä, mutta aina se tuntuu fyysisesti yhtä hyvältä ja fyysinen läheisyys vastaavasti lähentää meitä henkisestikin.