Nyt olen sitten pamahtanut paksuksi, ehkäisystä huolimatta. Olen 21-vuotias nuori nainen, yksin asuva, vailla ammatillista koulutusta ja töitä, ja viikko sitten jäin vaille miestäkin. Olimme seurustelleet vain puoli vuotta, eikä suhteen aikana ollut mitään isoja riitoja tai ongelmia. Pieniä sanaharkkoja milloin mistäkin kuten ihan normaalia kai on. Viikko sitten hänellä petti pinna viimeisen kerran ja otti eron. Muutama päivä sen jälkeen tajusin olevani raskaana kun menkkoja ei kuulu eikä näy. En ole kertonut miehelle. Pitäisikö? Mitä minä edes teen?! Annanko raskauden jatkua vai teenkö sen keskeyttämiseksi jotain?
Ongelmatilanne! Apua....
TODELLA hukassa
9674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
älä ainakaan aborttia tee. Vaikka mies ei olisikaan auttamassa, ni kyllä ilman sitäki pärjää! Itellä on 2 lasta, ja kun aloin toista venaan, ni mietin itekki hetken, että teenkö abortin, kun miehestä ei ollu mitää apua ja eka muksu oli vasta puolvuotias. Eikä oo koulusta eikä mitään. Mutta laset on niin ihania, ja varsinki se oma pikkunen! Onko sulla sukulaisia, keneltä voisit saada apua ja tukea? Jos ei ole, niin joissaki paikois on mahollista saada perhetyöntekijä auttamaan ja sitten on tukiperheet. Mulla lapset käy nyt kerran kuussa tukiperheessä, joka on aivan ihana! ja perhetyöntekijät kävi parin vuoden ajan auttamassa. Olin siis yksin, ku se nuorempi synty. Ja nyt kun mietin, ni olen onnellinen etten tehny aborttia.
Hei kyllä sä selviät!! Voi kun pystyisin sua jotenki auttamaan...
Pidä lapsi,kyllä sinä pärjäät. Haet vaan rohkeasti apua itsellesi. Hyvää vointia ja jaksamista sinulle.
Ei noista miehistä kannata välittää. Lapsi on paljon tärkeämpi.
Älä tee aborttia. Sitä varmaan katuisit. Se on niin lopullista ja ikävää.
En ole juurikaan yhteydessä enää sukulaisiini vanhempieni erottua kun itse olin pieni. Ystäviäkään minulla ei kauheasti ole tällä uudella paikkakunnalla jossa nyt asun. Edes vanhempani eivät asu täällä.
Välejä en ole miehen kanssa saanut korjattua edelleenkään, enkä ole häntä uskaltanut häiriköidä tai varsinkaan kertoa vielä tästä että olen raskaana. Hän pian luulee, että olen keksinyt tämän päästäni kinutakseni häntä takaisin.
Lämpenen ajatukselle lapsesta vain koko ajan enemmän. Minun täytyy tunnustaa, että olen kaksi vuotta sitten tehnyt abortin. Syistä, etten tiennyt lapsen isästä mitään koska elin silloin vähän railakkaammin. Ja vaikka olisin tiennytkin kenestä miehestä oli kyse, en olisi lasta halunnut koska en rakastanut silloin ketään. Muta silloin minä päätin, että mikäli elämässäni joudun vielä uudestaan tähän samaan tilanteeseen, niin toimin toisin. Minä teen sen.
Tätä "nykyistä" miestä todella rakastan, ja rakkaudesta häneen haluaisin tämän tehdä. Se olisi minusta oikea syy. Hän on vain sanonut kerran, ettei olisi valmis isäksi. Mutta enhän minäkään ole äidiksi valmis. Eihän kai kukaan ole valmis, ennenkö siihen pikkuhiljaa kasvaa.
Pelottaa ihan kamalasti tämä. Pelottaa jos jään yksin. Miten pystyn hoitamaan kaikki asiat yksin?
-sinulla ei ole töitä
- sinulla ei ole koulutusta
- asut yksin ja varmaan tukien varassa muutenkin jos kerta työtön olet
- ei ole tukiverkostoa
- ei ole perhettä tarjota lapselle
et edes ole kertonut lapsen isälle asiasta,joten mitä se kertoo sinusta?vaikka mies ei uskoisikaan niin hänellä on kuitenkin oikeus tietää.
mielestäni sinulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä hoitaa saati kasvattaa lasta. mitä sinä voit edes tarjota pienelle ihmisalulle?riittävätkö rahasi, muutkin kuin tukirahasi, koska jos on ns. "valmis lapseen" pitäisi olla myös edellytyksiä hoitaa lapsi itse myös rahallisesti, sen sijaan että odottaa saavansa tukirahoja sieltä ja tukirahoja täältä.
totta on että joissain tapauksissa lapsi on oikeasti vahinko ja se ehkäisy pettää. mutta sinun olisi tullut tiedostaa tuo asia itsestäsi jo yhden abortin tehneenä että ehkä ehkäisyyn kannattaa molempien myös panostaa.
en suosittelisi että teet lasta, olet aivan varmasti entistä rahattomampi sitten lapsen kanssa ja kun sinulla ei ole tukiverkostoa niin oma jaksamisesi on tiukilla.
vaikka pahalta tuntuukin, niin tee se abortti. käy kouluja, hanki työpaikka pistä oma taloutesi kuntoon, ja hanki se oikea parisuhde niin iloineen kuin suruineen..tuonkin tulevan lapsen isän tunsit VAIN puoli vuotta, ja siinä ajassa ei edes opi toista tuntemaan niin hyvin, että kannattaisi lapsia alkaa väsäämään.
ihminen johon pystyy luottamaan 110%:sti on rakkauden ja perheen arvoinen..sellainen ihminen varmaan osaa jopa sopia riidatkin ja keskustella kuin aikuinen ihminen, sen sijaan että lähtee pakoon.
ja luulen että tuo "nykyisesi" vain odotti tilaisuutta jättää sinut, koska hänellä voi olla joku toinen mielessä...tai hän ei muuten vain ollut parisuhdeihmisiä.
tee se abortti jo itsesikin takia.sinä et todellakaan ole valmis lapseen(vaikka eihän kukaan ole, mutta olisi hyvä olla oikeasti se oma talous ja elämä kunnossa ennen lasta).
Hah hah haa, sanon vaan. Et voi kellekään sanoa "sinulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä hoitaa saati kasvattaa lasta. mitä sinä voit edes tarjota pienelle ihmisalulle?" Onhan aloittajalla tarjota vaikka mitä...kaikki mitä pieni ihmisen alku tarvitsee....äidin rakkautta, sylin lämpöä, puhtaita vaatteita vaikka kirppikseltä, ruokaa (sossusta niitä tukia saa johan se on todettu tuolla maahanmuuttajakeskusteluissa), puhtautta (aloittajalla todennäköisesti on jonkinnäköinen vesihana kotona josta saa vettä pepun pesuun). Mitä tuosta puuttuu?? EI MITÄÄN...EI KERRASSAAN MITÄÄN!!! Ai talous kunnossa ennen lasta!!! Kun mennään taivaan porteille niin kysyykö Pietari siellä, että musititko hankkia omaisuutta vai rakastitko lähimmäisiäsi??
Minä olen kahden lapsen yh ilman tukiverkostoa. Ystäviä en ole nähnyt 9 kuukauteen. Äitini auttaa vähäsen. Jaksaminen on tiukilla mutta rakkaus lapsiin ei ole tiukilla!!! Rahaahan minulla olisi mukavasti jos ei tarttis lapsia hoitaa mutta kyllä mieluummin lapset kuin raha!!
ALOITTAJALLE: Siitä vaan. Kyllä sinä pärjäät. Olet vielä nuori ja vahva.
eli ihan vapaasti kaikki rahattomat, työttömät, alkkikset, jakorasiat lapsia tekemään koska kyllä sossu ja kela maksaa ja "joku auttaa".
älkää ihmeessä järkätkö elämäänne toimivaksi vaan jääkää pummeiksi.
Täältä saa ilmaista ja asiantuntevaa tukea kriisiraskaustilanteissa:
www.ituprojekti.net
Tällä keskustelupalstalla voi tulla niin äärimmäisiä mielipiteitä vastaan, ettei niiden varassa kannata tehdä päätöksiä.
Mieti kaksi kertaa vielä mitä teet. Sillä totuus on se niinkuin sanoit, että sulla ei ole työtä, ei koulutusta, ei rahaa, ei tukiverkostoa, ei ystäviä, ei perhettä. Aika huonolta yhtälöltä kuulostaa ja mietin vaan että miten meinaat jaksaa sen lapsen kans tuossa elämän tilanteessa? Eikö olisi kuitenkin parempi tehdä lapsi sellaiseen tilanteeseen jossa sulla olisi työpaikka, rahaa, hyvä ja rakastava mies, asunto, ystäviä yms jotta saisit elämäsi sujumaan paremmin ja jaksaisit sen lapsenkin kanssa paremmin? Siis en itekään todellakaan kannata aborttia enkä sano että sinun sitä pitäisi tehdä, sitä ohjetta olen aivan väärä ihminen antamaan sillä sen asian päätät vain ja ainoastaan sinä, mutta sanoisin että mieti hyvä tyttö mitä elämältäsi haluat! Ei se lapsi sun elämää kuitenkaan paranna!
Ei ole tukiverkostoa, kuinka niin. Suomessa on maailman paras neuvolajärjestelmä äitien odottamisen tukena, päivähoito, ilmaiset opintomahdollisuudet. Tämä maahan on lottovoitto kasvattaa lapsia yksin tai sitten kumppanin kanssa. Ystäviä varmasti saa postiivisella mielellä, hyvän tähden tämähän on maailman rikkain valtio lasten kasvattamisen kannalta. Ajatelkaa Afrikan köyhiä maita ja niiden lapsia, koskaan ne eivät saa sellaista mahdollisuutta ja lähtökohtia mitä Suomessa.I tse luulen, että jos äidillä on hoivavietti ja halu huolehtia lapsestaan, se pystyy mihin vaan.
Suomalaisnaiset synnyttää kohta mummoina eli lasten saantia lykätään hamaan tulevaisuuteen. Ihmisen biologian tukee ja valtionkin pitäisi tukea nuorena synnyttämistä. Ei se ihmisen lisääntymisbiologian kannalta todellakaan ole optimaalista nykytilanne. Systeemi on totaalisen vääristynyt viime vuosikymmeninä.