Ulkomaalaiset tyttöystävät Turkissa

jos tyttöystävä on rikkaasta maasta. Samanlailla suhtautuvat rikkaisiin ulkomaalaisiin myös muissa kehitysmaissa.

Hänen perheensä ja sukunsa on aina ollut minua kohtaan todella mukava, kuten minäkin heitä kohtaan.

Äidille esitteleminen tuntuu olevan "se juttu" siellä. Suomessahan perinteisesti (ei siis aina, sitä en sano), isälle esittely on se ns. vaikein osuus jota jännitetään. Siellä se on siis äiti, jolle tyttö-/poikaystävän esittelyä jännitetään, miehille ja esikoisille se näyttää olevan erityisen jännittävää (puhun vain siis omasta tiedostani, en sano että näin olisi kaikilla).
Osalla on sellainen käsitys että se ulkomaalainen tyttö/poika on vain välivaihe, että sitten lopulta kuitenkin valitaan se oman kylän tai ainakin maan tyttö/poika, niinkuin varmaan monessa muussakin maassa.
Kyllä se loppujen lopuksi on niin paljon perheestä kiinni, kuinka suuri askel on esitellä seurustelukumppaninsa perheelleen.
Tietysti sekin vaikuttaa onko kyse maalais- vai kaupunkilaisperheestä, ihan kuin Suomessakin, niin sielläkin on eroja, tosin erot ovat suurempia suuremman väkiluvun vuoksi.

että joka perheessä asiaan suhtaudutaan omalla tavllaan. Ei siihen ole mitään yleispätevää neuvoa antaa. Ihmiset ovat siinä maassa ihan samlla tavalla ennakoluuloisia kuin täälläkin. Vieras on vierasta ja siksi epäilyttävää monella tapaa.
Ulkomaalaiset leimautuu tai ei. Se on aika paljon kiinni siitäkin miten se ulkomaalainen siellä käyttäytyy. siis niin kuin täälläkin.
Omalla kohdallani appi oli aluksi hyvinkin vastaan meidän liittoa, mutta hyväksyi asian kun oppi miniänsä tuntemaan. Väitti aina, että miniä on kuin anoppinsa. Siis vaimonsa eli yhtä itsepäinen;)