En voi olla kiinnittämättä huomiota sellaiseen ilmiöön, että rintansa suurennuttaneet naiset tuntuvat suhtautuvan entisiin ja nykyisiin rintoihinsa hyvin dikotomisesti: entiset hirveät, nykyiset täydelliset. Entisistä käytetään ilmaisuja kärpäslätkät, tyhjiin imetyt, olemattomat, kauheat etc, ja ne implantit taas ovat kauniit, pyöreät, luonnolliset ja ihanat.
Itselläni oli hirveät kauheat kärpäslätkät ja nyt silikonit, ja onhan nämä entiseen verrattuna hienot, mutta ei nämä nyt mikään oikotie onneen ole: ne eivät ole kaikilta osin kuin aidot (mm. selällään ollessa tunnistaa kyllä), ja aina on mahdollisuus että joku huomaa.
Toivoisin suurentaneilta vähän todenmukaisempia kommentteja, muitakin sävyjä kuin mustaa ja valkoista.
Itselläni oli hirveät kauheat kärpäslätkät ja nyt silikonit, ja onhan nämä entiseen verrattuna hienot, mutta ei nämä nyt mikään oikotie onneen ole: ne eivät ole kaikilta osin kuin aidot (mm. selällään ollessa tunnistaa kyllä), ja aina on mahdollisuus että joku huomaa.
Toivoisin suurentaneilta vähän todenmukaisempia kommentteja, muitakin sävyjä kuin mustaa ja valkoista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ehkäpä tuossa on suurelta osin puolustusmentaliteettia. Kun haukutaan kumitissiksi ja silikonibimboksi, ne huonot ominaisuudet unohdetaan kun ne ovat kuitenkin niin pienessä osassa. Muutos on suuri ja myönteinen, joten pikkumurheita ei muistella.
Ei ne minun entisetkään rintani valuneet kainaloon selällään ollessa (se oli sula mahdottomuus pienuuden vuoksi). Eikä noita silikoneja pysty tuntemaan kudosten sisältä, ehkä joillakin tuntee mutta sitä ei pidetä ratkaisevana kun ulkonäkö on sentään paljon parempi.
Minä en ainakaan pidä sitä mitenkään pahana jos joku huomaisi rintani silikoneilla parannelluiksi.
Miksi sitten pitäisi kaivella jotain negatiivista sanottavaa kun sellaiset ovat kuitenkin niin pieni osa ja myönteiset vaikutukset ovat ylivoimaisesti suuremmat.
Varmasti on puolustusmentaliteettia. Kun silikoneihin kuitenkin suhtaudutaan aika voimakkaan tunteellisesti, niin varmasti se heijastuu sitten siten, että ne naiset jotka niihin lopulta päätyvät, haluavat puolustaa päätöstään ehdottoman oikeana. Puolustella päätöstään itselle ja muille, ehkä alitajuisestikin. Siihen ei mahdu kriittinen evaluointi.
Ei negatiivista sanottavaa tarvitse erikseen kaivella, mutta on kovin epärealistista puhua niistä noilla sanoilla, joihin täällä vain ja ainostaan törmää.
Itse näen silikonirintoja päivittäin kuntosalilla, ja ei ne nyt niin täydellisiä kuitenkaan ole. Niissä on puolensa ja huonot puolensa.
ovat kaikkein eniten kritisoituja kauneusleikkauksia pelättyjen riskiensä vuoksi ja ilmeisesti myös riskialtein, koska siitähän jää tavallaan "aikapommi" kehoon. Senkin jälkeen, kun itse operaatio ja akuuttit komplikaatiot ovat ohitse. Jotkut ovat niin rohkeita tai tyhmänrohkeita, että ovat valmiita ottamaan nämä riskit ja toisia se sitten harmittaa.
Tämä nyt ei liity varsinaisesti asiaan, mutta mahtavan asiallista keskustelua, kerrankin! Jatketaan naiset samaan malliin:)
Nimenomaan kaipaisin tähän silikonikeskusteluun sellaistakin puolta, että mahdollisimman neutraalisti pystyttäisiin puhumaan implanttien hyvistä ja huonoista puolista. Nyt se on aika lailla sellaista, että toinen puoli huutaa että ne ovai kauheat luonnottomat vastenmieliset terveysriski-kumipallot, ja toinen puoli ylistää miten ihanat täydellisen muotoiset ihan kuin aidot mun ihan omat rinnat ne on.
Esim. mun implantit ovat kauniin muotoiset eivätkä implantit tunnu käteen. Mielestäni rintani ovat aika hyvännäköiset. Edestä kastottuna kädet alhaalla ne näyttävät erehdyttävän aidoilta. Selällään varsinkin kädet taaksevietynä ne tunnistaa kyllä. Jumpassa ne eivät hölsky kuten aidot (ovat lihaksen alla). Vaikka en näitä häpeä, on julkinen riisuutuminen jonkin verran kiusallista, koska tiedän monen suhtautuvan implantteihin negatiivisesti.
Olen kokonaisuutena näihin tyytyväinen, enkä ole katunut leikkausta.
Olisi ihana, jos asiasta voisi puhua neutraalisti ilman että tarvitsee ottaa kantaa, onko puolesta vai vastaan.
okei mitähän sitten näistä omista silareista sanoisin, no ovat lihkaksen päällä ja omasta mielestä ja miehen myös luonnollisen näköiset. ehkä silloin kun nostan esim. kädet ylös pallomainen muoto paljastaa silikoneiksi. Mutta harvoinpa tulee alasti pyörittyä.
Mulla olis vara ollut laittaa isommatkin implantit, tarkoitan tällä sitä, että oma iho oli venynyt imetysten jäljiltä niin silarit kyllä laskeutuneet ei oo yliterhakat ja samoin selällä maatessa eivät törrötä pystyssä.
Ja käsikopelolla ovat kyllä pehmeät, tietysty paljon kiinteämmät kun mun vanhat tyhjät luomut, mutta eipä näitä puristele kun oma mies ja vaikka vieras puristelisikin niin ei kyllä silareiksi tunnistaisi.
mä olen kyllä tyytyväinen näihin liioittelematta.
Eli tätä samaa aina vaan.
Löytyykö ketään, joka keksisi mitään muuta?
siis pitäskö valehdella teidän iloks et nää on niin hirveät kumitissit kunpa en ois ikinä ottanu ja sitten pääsisisitte sanomaan että no niin mähän sanoin et älkää ikinä laittako silikoneja. Sittenkö oisitte tyytyväisiä?
Miksi rintaimplantteja pidetään niin kauheina aikapommeina, kun ne ovat sentään moninverroin turvallisempia moniin muihin ihmisruumiiseen laitettaviin "implantteihin" verrattuna. Kuinka paljon on sauhuttu amalgaamipaikkojen terveyden vaarantajina. Itsekin odottelen näiden silkkareideni lisäksi polveen tekoniveltä ja sitä ei pidetä mitenkään pahana, vaikka mummoni kuolikin sellaisen aiheuttamiin komplikaatioihin. Ihmisille laitetaan kroppaan paljon muutakin, mutta rintaimplantit ovat ainoat jotka herättää näin voimakkaita antipatioita. Edellisessäkin viestissä puhuttiin akuuteista komplikaatioista aivan kuin ne olisivat itsestään selvyys kaikille. Silikonien laitto on eräs rutinoituneimmista ja tutkituimmista operaatioista mitä naisille tehdään. Siksi komplikaatiot ovat harvinaisia, jopa kapseloitumisetkin mukaan luettuna. Ei siihen paljon rohkeutta tarvita jos vähääkään viitsii selvittää asioita itselleen ennakkoon.
"Vaikka en näitä häpeä, on julkinen riisuutuminen jonkin verran kiusallista, koska tiedän monen suhtautuvan implantteihin negatiivisesti."
Tässä tilanteessa tarvitaan hyvää itsetuntoa. Minä en välitä pätkääkään siitä että jotkut ehkä arvuuttelevat että onko rintani silikonilla terästetty. Miettiköön mitä haluavat, minä en tunne pienintäkään kiusaantumista kun riisuudun vaikkapa uimaan mennessä (kuten keskiviikkona viimeksi).
Toihan on just sitä mustavalkoisuutta: jos et pelkästään hehkuta niitä, niin sitten ne on hirveät kumitissit jne.
Ilmeisesti ainakaan osa silikonirintaisista naisista ei kykene siihen ajattelutapaan, jota tässä peräänkuulutan.
Itse silikoneja harkitsevana toivoisin myös tietoa silikonien niin hyvistä kuin huonoista puolista. Varsinakin siitä, minkälaista on elää sen ns. salaisuuden kanssa.
niin minuakin kiinnostaa - siis se mitä on elää sen salaisuuden kanssa...
En pidä sitä salaisuutena että minulla on silkkarit. Ne eivät näy erityisemmin edes saunassa. Jos joku kuitenkin kysyy, niin en salaile vaan myönnän että pari kuppikokoa on hankittu lisää.
Ärsyttää se kun jos täällä sattuu kertomaan että salailee silareitaa, saa heti p...aa niskaan. Varmaan on paras, jos ennen silikonien laittoa miettii, haluaako sitten pitää sen kaikilta salassa vai ei. Mä en halua kenenkään niistä tietävän, ja kieltämättä alastomus on vähän ongelma. Jumppien jälkeen menen vasta kotona suihkuun jne. Vaikka tosi paljon pukuhuoneissa silikonirintaisia naisia, jotka ei piileksi. En sitten tiedä, että eikö ne välitä mitä muut ajattelee, vai ajatteleeko ne ettei kukaan huomaa... Kyllä mulla on vähän käynyt niin että häpeä pienistä rinnoista muuttui häpeäksi silikonirinnoista.
Turha hyökätä, tämä on mun kokemukseni tästä.
kiitti kommenttista tyttö hgistä. Jokaisella saa puolestani olla omat tuntemuksensa, olis häperä sitten silikoneista tai rinnattomuudesta. Pääasia on, että on itseensä tyytyväinen. Samalailla voi hävetä selluliittia tai kaksoisleukaa jne.
Onko sinulta täysin tuntemattomat ihmiset kysyneet silikoneista? Omalla kohdallani ei kukaan ulkopuolinen ole koskaan yli kymmenen vuode aikana kysynyt mitään. Mä oon aina ajatellut, että hullu ei huomaa ja viisas ei virko mitään. En itsekään koskaan kommentoi toisen ulkonäköä, kuin tyyliin kauniit vaatteet tai kiva leikkaus hiuksissa.
kuittailemaan tai kyselemään rinnoistani. Reilu kymmenen vuotta on tisut olleet.
Alkuperäiselle, meillä naisilla on kovin erilaisia rintoja. Omani olivat kivat terhakkaat/söpöt kuppi B. Kolmen lapsen imetyksen aikan kuppi D. Kun imetys loppui niin olikin kuppi? A. Lähinnä nahkaa, joka hieman roikkui ja nänni vielä rotkotti siinä ...kuin tyhjiin mennyt ilmapallo.
Nyt on taas B kuppi, eikä nämä kenenkään silmille täältä syöksy. Onpahan kiva kun ei enää haukuta laudaksi ja rinnattomaksi.
Itse sain kuulla aikamoista höykytystä murrosiässä. Sen jälkikaiku lähti lopulta vasta implanttien myötä.
Ei niistä tulla puhumaan. Mulle laitettiin ensin virossa ihan liian isot implantit, ja aivan varmasti kuka vain ne sililikoneiksi arvasi, mutta ei kukaan koskaan sen kolmen vuoden aikana mitä mulla ne oli, mitään sanonut. Nyt mulla on maltillisemmat B-kuppia, eikä tietenkään nytkään kukaan reagoi.
Ei se ole tapana kommenoida tai kysellä toisten rinnoista.
Vähän OT, mutta.. Mulle tulee huhtikuussa B-tissit näiden a-kuppien tilalle, olen etukäteen ajatellut 250cc kokoa, totta kai kirurgi tekee päätöksen. Koska oma vartalo ja sen mittasuhteet (rintakehän leveys, rintakudoksen määrä) määräävät käytettävän implantin (anatominen/pyöreä) ja sen sijoituspaikan (päälle/puoliksi/alle rintalihaksen), en osaa sanoa mitä ja mihin minulle tullaan laittamaan. Toivoisin kuitenkin, että voisin saada 250cc anatomisen implantin rintalihaksen päälle, koska olen kuullut rintalihaksen alla olevan implantin tuntuvan urheillessa ja olevan kovempi. En myöskään toivo rintalihasta leikattavan, koska toipumisaika on pitempi. Harmi kuitenkin, että meillä on rintasyöpää suvussa, jonka vuoksi implantti usein laitetaan rintalihaksen alle, jotta kontrollointi on helpompaa.
Tuohon alastomuuteen sen verran, että olen ehkä normaalia ujompi (?1), mutta en todellakaan tuijota naisten rintoja esim. uimahallissa. Tämän vuoksi en myöskään itse pelkää alastomuutta. Jos jollakin on pokkaa tuijottaa tissejäni esim. pesuhuoneessa, kertoo se siitä, että tämä on itsekin miettinyt rintoja/silikoneja normaalia enempi, ja ehkä pohtii niiden kunnostamista itsekin. Ellei ole jo ehtinyt... (:
hassua, että moni on kauhuissaan silikooneista vaikkei itse niitä edes harkitse. Miksi vaahdota asiasta, joka ei itseään liikuta. Maailmassa on paljon asioita, joita muut tekee mutta minä/sinä/joku muu ei tekisi. Liittyy ihan kaikkeen elämässä.
En koskaan asuisi x- talossa.
En koskaan muuttaisi x-paikkaan.
En koskaan halua matkustaa x-paikkaan.
En koskaan halua ostaa x-autoa.
En koskaan haluaisi selluliittia, miten joku voi niin elää. Tämäkin siis ihan esimerkki, ei oma mielipide.
En koskaan halua lapsia.
En koskaan halua eläimiä.
En koskaan halua miestä.
En koskaan halua vaimoa.
En koskaan halua polkkatukkaa :) Tämä oli minun ihan oma mielipide. Silti ymmärrän, että joku muu haluaa ja joillekin se jopa sopii.
Se on sitä valinnan vapautta. Semmoista se elämä on.
Toisekseen, kun ei silikoonit kerta kiinnosta niin miksi sitten pitää oikein lukea tai varsinkaan kommentoida?
Menkää ihmeessä uimahallin saunaan ja tuijotelkaa toisten tissejä ja muita ruumiinosia. Kysykää vielä jos sais hiukan kokeilla, että onko nyt ihan varmasti luomua ja ethän vaan ole käynyt esim. rasvaimussa ja mitenkäs tuo nenä, eihän vaan oo leikattu? Tätähän voi jatkaa loputtomiin.
Taannoin hississä eräs tuthko rouva avautui, että hänelle on tehty kasvojen kohotus. Kertoi ikänsäkin ja en voinut kuin onnitella onnistunutta leikkausta, ihan vilpittömästi. Rouva oli hyvin iloinen ja virkeä, eikä tullut mieleenkään miettiä hänen mielenterveyttään.
Mulle on laitettu silikonit ja paljon muutakin, En tunne tarvetta avautua asiasta kuin läheisille,.Minulla oli ennenkin hyvät tissit, nyt paremmat. Ei kovin iso asia minun elämässäni. Pientä pintaremonttia.