Minulla on lapsi jo vuoden ikäinen ja rakastan häntä yli kaiken. Olen ollut jo 6 vuotta yhdessä lapsen isän kanssa. Siitä 4 vuotta naimisissa. Minulla on vain että en ole enää onnellinen mieheni kanssa. Johtuuko se siitä kun hän petti minua kerran? Kaikki muuttui, en vaan nää elämääni eteenpäin hänen kanssaan. Hän on hyvä ihminen mutta en vaan jaksa tätä elämää hänen kanssaan enää. Mutta minulla ei ole syytä jättää hänet. Hänen pettämisestäkin annoin hänelle anteeksi ja siitäkin on liian kauan aikaa. Ajattelen kokoajan poikaani. Jos nyt eron hänen isän kanssa, mitä eteenpäin. En tiedä mitä tekisin olen ihan sekaisin. Kirjotan teille koska ei minulla ole ketään ihminen keneen voisin luottaa. Olen yrittänyt puhua miehelleni mutta sekin aina johtaa riitaan. Kerran jopa kirjotin hänelle kirjeen jotta hän lukisi keskeyttämättä minua. Yritin korjata välejämme, mutta ei hän varmaan sitä ole huomannu etä en ole onnellinen hänen kanssaan. Mitä minun pitäisi tehdä jotta en satuttaisi häntä. Ehkä pieni osa johtuu myös siitä että en saa toista miestä pois mielestä. En tunne koko miestä mutta, aina kun me nähdään sattumoisin katseet vaan jää toisiimme. Hänessä on jotain mitä en vaan voi unohtaa. Ennen kun minun mies petti minua en ikinä olisi voinut viedä ajatukset johonkin toiseen, mutta sen jälkeen muutuin. Mietin vain että mitä jos minä eroaisin miehestäni ja katuisin sitä myöhemin. Silloin se olisi liian myöhästä. Mitä teen kun meillä on yhteinen lapsi? joutuisin silti olemaan yhteydessä mieheeni lapseni takia.
Onneton nainen!
onneton
3615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän melko varmaan minkälaisessa olotilassa olet. Itse aikoinaan olin liitossa ja onnettomaksi itseni tunsin. Mitään erityistä syytä ei ollut, ei ollut pettämistä kolmannen kanssa. En vain tiennyt miksi en ole tuon miehen kanssa onnellinen jota kaikki niin kehuivat. Vuosia ajattelin minussa olevan jotain vikaa kun en osaa arvostaa toisen rakkautta ja tyytyä vallitseviin olosuhteisiin. Seitsemän vuotta kesti kunnes sain voimaa ja varmuutta lähteä, kaksi lastakin oli. Mutta se oli elämäni tärkein päätös, aiemmin oisin sen tehnyt jos tietää olisin voinut siitä valtavasta helpotuksen tunteesta jonka se mukanansa toi. Taloudellisesti lähteminen teki todella vaikeaa, mutta siinä lasten kanssa pöydän äärellä puuroa syöden tunsin itseni onnelliseksi. En tarvinnut niin paljon ympärilleni kuin olin kuvitellut. Olin onnellinen kun vihdoinkin elin rehellisesti. Ei tarvinnut miettiä jatkuvasti asioita. Ensimmäiset vuodet olivat rankkoja nähdä tämä murtunut isä jolle näin hirveän teon olin tehnyt. Nyt hänkin lopulta löytänyt uuden rakkaan vierellensä ja pienen pojan isä. Lopputulos oli siis kaikenkaikkiaan hyvä. Jotenkin se ihmisen mieli vaan laatii niitä kauhukuvia mielessänsä mitä kaikkea kamalaa voi tapahtuakaan eron myötä.
Piti tehdä lapsia oikein kaksin verroin ja sitten pyöräyttää kaikkien elämä sekaisin ja hajoittaa ainakin yhden ihmisen elämä (epäilen että useammankin, eli lasten) sen takia että sattui tuntumaan siltä. Ja että saa olla onnellinen kun syöt aamupuuroa?
SINÄ sait helpotuksen tunteen.
SINÄ olit onnellinen.
SINÄ et tarvinnut.
SINÄ elit rehellisesti.
SINULLA oli RANKKAA?
Lopputulos hyvä minkä kannalta? Lastenne? Sallitte epäillä.
Mieti ensin, millainen olisi kohdallasi se hyvä elämä. Miten se käytännössä poikkeaisi nykyisestä tilanteestasi? Laita asiat paperille.Laita sitten toiselle paperille ne asiat, jotka nyt ovat huonosti, ja toisaalta asiat, jotka ovat hyvin. Vertaa niitä keskenään. Mitä jää viivan alle.
Onko miehessäsi joitain piirteitä tai asioita, joita et voi sietää tai kestää? Entä mitä hyvää hänessä on?
Oletko "enemmän" olessasi hänen kanssaan, vai oletko "vähemmän"? Viekö suhteesi enemmän kuin tuo? Entä millainen isä hän on?
Tuntuu, että kätket sydämeesi tuota miehesi pettämiseen liittyvää asiaa. Oletko saanut sen purettua ulos? Joka tapauksessa vaarana on, että uuvut näiden pohdintojesi alle ja sinun pitäisi kiireesti saada joku keskustelukumppani joka auttaisi sinua tästä viidakosta ulos. Ellei muuta ratkaisua ole, kirjoita tälle palstalle tuntemuksistasi ja ajatuksistasi. Rohkeutta ja voimia sinulle.