Elämänkumppaniasi, puolisoasi, mies/naisystävää tai mitä nimeä hänestä nyt käytätkin.
Rakastatko häntä?
******
68668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
en
Kyllä. Rakastan Michael Jacksonia! Hieno mies vaikka media pilkkasi häntä. Syytön ja yksinäinen. Minun 2000-luvun Jeesukseni ! AAMEN
http://www.youtube.com/watch?v=PQYl1TacqzI&feature=related
Ensimmäisen kerran elämässäni olin, ja olen, siitä täydellisen varma. Se vain ei aina riitä.
rakastatko!
Ei rakastitko.. vittu. (mistä olet keksiny nimmaris?)
(ihan kiva silti)
olemassaolon tunne on aika kantava voima. Sieltä kun putoo, kuuluu aika kolina, eikä auta kun kiivetä takas vaikka kuinka sattuu ja pelottaa.
kertonut hänelle itselleen? Vai tuliko kapuloita rattaisiin jostakin?????
Saat sä sen preesensissäkin ajatella. Se ei silti riitä :)
Hassun tyhjä olo onkin. Onneksi tyhjiöillä on taipumusta täyttyä :)
minä häntä rakastan koittakaapa arvata ketä.
minä.
Kyllä vain.
Eihän Rouva Ratikka muuten vaimoni olisi. Minä en harrasta kulissiliittoja.
Pitäisi varmaan pistää poikki, mutta ei sinkkuelämäkään oikein nappaisi.
En osaa sanoa
Miksi jaat elämäsi ja vuoteesi ihmisen kanssa, jota et rakasta?
Ps. Rakkaus on kuin orkku: Jos sitä ei tunne, sitä ei ole. Epätietoisuus on siten mahdotonta. Valitettavasti...
Olen samaa mieltä.
Onhan tämä tietenkin henkilökohtainen kysymys, mutta tapanani on vastata sanoistani. Tilanne on nyt pienen hetken ollut se, etten todellakaan jaa vuodettani mieheni kanssa. Elämän jaan vain lasten takia toistaiseksi. Mitä luultavimmin pääsen irtautumaan tästä pikku hiljaa, mutta koska olen passannut mieheni piloille, en voi jättää häntä oman onnensa nojaan lasten kanssa noin vaan. Takuulla hän pärjäisi, ei siitä ole kyse, mutta hän ei pärjäisi lasten kanssa yksin. Tämä ei ole oma luuloni, vaan keskustelujen tulos. Olemme neuvotelleet näistä asioista vähän niinkuin työelämässä tehdään jotain sopimuksia. En ala huutamaan ja riitelemään turhanpäiväisyyksiä, enkä myöskään suostu viemään mieheltä lapsia, koska mielestäni isällä ja äidillä täytyy olla yhtäläiset oikeudet jälkikasvuun. Olen puhunut ;)
mahtava nainen!!!!!
rakastan minä.
rakastan
.....tai rakas, on liian rumasana kuvaamaan tunnetta armastani kohtaan.... =)
"lempi" ja "lemmitty"? :)
aloittaa suhdetta, jollen miestä rakasta. Ei mikään asia, ei seksi vaikka olisi kuinka hyvää tahansa, ei yhteinen lapsi, jos sellaisen sattuisimme saamaan ennen suhteemme alkua, eikä mikään muukaan saisi mua suhdetta aloittamaan, ellen todella rakastaisi sitä ko. miestä.
Mä tarvin ne omat tunteeni siihen, että pystyn olemaan uskollinen ja sitoutumaan siihen suhteeseen.
Minä luulen, että on paljon enemmän ihmisiä, jotka ovat rakastuneet kumppaniinsa, mutta vuosien saatossa rakkaus on loppunut kuin niitä, jotka eivät ole suhteessaan rakkauden tunnetta kokeneetkaan.
eri mieltä... Suurin osa aloittaa suhteen vain, koska ei halua olla yksin, eikä saa sellaista jonka oikeasti haluaisi. Ja hyvin suurella osalla ihmisistä ei myöskään ole aavistustakaan siitä, mitä toisen ihmisen rakastaminen tarkoittaa. Esimerkiksi sinä puhut vaimostasi kuin koirasta ja olet niin itsekäs, ettet aivan varmasti ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin itseäsi, mutta silti luulet rakastavasi. Niin kuin suurin osa muistakin miehistä. Ainoastaan suurin osa naisista ja hyvin pieni osa miehiä rakastaa.
Onko rakkaus absoluuttisesti tietynlainen tuntemus, olemisen tila? Onko se tuntemus kaikilla samanlainen? Onko naisten ja miesten tuntema rakkaus identtistä? Onko naisten ja miesten kokemus rakkaudesta ja tapa osoittaa sitä samanlainen?
Siitä olen jokseenkin samaa mieltä, että monet parisuhteet solmitaan siksi ettei tarvitsisi olla yksin.
Koska (jotkut) naiset kokevat sen omasta mielestän eri tavoin ja yrittävät omia asiassa absoluuttisen totuuden. Jostain syystä nämä rakkauden erityisasiantuntijat ovat sinkkuja, joten en ole heille erityisen kateellinen. ;-)
Suurin osa suhteista perustuu haluun rakastaa edes jotain ja olla yhdessä, jotta ei tarvitsisi olla yksin.
Se ei riipu sukupuolesta.
Jos rakastaa, ero ei sitä rakkautta poista eikä se ole korvattavissa uudella suhteella. Toki voi rakastua uudelleen, mutta kuka voisi väittää että vain yhtä voi rakastaa?
naiset usein ottavat tuon roolin? Ja miksi miehet harvemmin sen tekevät... No, hälläväliä, erilaisia vain ollaan :)
TAidat muuten olla harvinaisen oikeassa tuossa sinkkujutussa, nyt kun mietin omia tuttujani. Kappas, tällehän tarvitseekin antaa hiukan enemmän prosessoriaikaa joskus.
http://www.youtube.com/watch?v=FGVsOvQ04nk
Nyt tiedän mitä rakastaminen on ja miltä tuntuu olla rakastettu. Nyt mennyt reilu vuosi ja huuma vain jatkuu.
kyllä hän rakas on..=o)
Niin säkin :-)
hah haha..ompa kivaa leikkiä..=o)
Rakastaisin. Se on ainoo tapa millä mä voin suvaita jonkun niin lähelle.
Kyllä, rakastan omaa mussukkaani.
Huoh, kyllä rakastan, täydestä sydämestäni..
Koira ei voi antaa vastarakkautta, koska se on viettiensä varassa elävä eläin, ei ihminen:
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/1039156
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/koira_ei_rakasta_ihmista_ihmisen_toivomalla_tavalla_1295683.html?origin=rss
Nooh, nyt ei ollut kyse koirasta vaan pienen pienestä kisusta, mun karvapalleroisestani :)
Ja mä takaan, että se diggaa musta, se ei anna mun mennä edes vessaan yksin. Se on true lovea se! :D
koira eroaa sudesta siinä, että sillä on alkeellinen kyky rakastaa.
Sitäpaitsi ei se estä koiraa rakastamasta, vaikka vastapuolen iloa, kiintymystä ja riippuvaisuutta ei saisi rakkaudeksi kutsuakaan. Minusta puhtainta rakkautta on pyyteetön rakkaus ja samanlaistahan se on lapsen ja vanhemman välillä, toinen tarvitsee ja toinen rakastaa sydämensä kyllyydestä.
eivät ihmisiin. Jos muuttaisit pois se taistelisi tiensä sinne vessaan, käytti sitä kuka tahansa.
Koira ei ole ihminen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että koira ei kykene samanlaisiin tunteisiin kuin toinen ihminen.
– Me ihmiset näemme hyvin mielellämme koirissa ihmisten ominaisuuksia, vaikka koira on koira. Me tulkitsemme koiraa aivan väärin, jos käytämme inhimillisiä termejä tällaisessa tilanteessa, sanoo näkövammaisten opaskoirakoulun johtaja ja Suomen Kennelliiton luonnetyöryhmän jäsen Riitta Liimatainen
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/1039156
Hehe, ei muuten varmana pidä paikkaansa tommonen. Onko sulla kissaa vai mistä oot saanut tämmösen väitteen päähäsi? Mä voin mennä vaikka aavikolle kissani kanssa ja siellä se mua seurais kuin hai laivaa, tuskin ensimmäisenä lähtis Suomeen vanhan yksiön pientä neliön kokoista huussia etsimään :D
sanotaan nyt sitten kiintymys, jos rakkaus on liian voimakas sana. Joka tapauksessa koira eroaa sen suhteen esi-isästään sudesta. Ja tämä tieto on peräisin ihan jostain muualta kuin Maikkarin Helmi-sivustolta... En jaksa kaivaa linkkiä, sorry.
Edelleen olen sitä mieltä, että koiraa voi ja saa rakastaa vaikkei saa samanlaista vastakaikua. Edelleen olen sitä mieltä, että se on verrattavissa vanhemman ja lapsen suhteeseen.
tai tutustua eläimiin lähemmin. Kissat eivät millään tapaa kiinny omistajiinsa.
selviämisstrategiaksi:
Koiralla on halu miellyttää ihmistä. Kaimion mukaan eri koirayksilöt ovat vuosien aikana oppineet pysymään paremmin hengissä, jos ne ovat päässeet ihmisen suosioon.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/koira_ei_rakasta_ihmista_ihmisen_toivomalla_tavalla_1295683.html?origin=rss
Niin, mutta tämä ei olekaan ihan mikä tahansa tavis-katti, tää kiintyy eikä ole osallistunut noihin typeriin tieteellisiin tutkimuksiin joissa ei huomioida sellaisia perusasioita kuten tunteet, se mikä ei näy ei tarkota etteikö se olis olemassa :D
Kissat ovat viettiensä varassa eläviä yksinkertaisia eläimiä, eivät ihmisiä.
on perseestä yleistää, että ihmiset ylipäätään toivoisivat koiransa rakastavan heitä. Saati sitten, että rakastaisivat "ihmisen toivomalla tavalla".
Minusta riittää se, että saa itse rakasta jotakin, pyyteettömästi, täysillä, teeskentelemättä. Koiraan voin purkaa hoivaviettiäni ja koiran kautta saan kokea onnistuneeni. Sille minä olen tärkein olento maailmassa ja minä rakastan sitä. Jos se on väärin sun tai Tuikun tai jonkun muun mielestä, niin olkoon. Itse asiassa on mielestäni helpompi rakastaa sellaista, joka elää hetkessä eikä muistele menneitä tai murehdi tulevaa. SiksiKIN koira on parempi kuin vauva :D
INHIMILLISIÄ tunteita, mutta tunteita kylläkin. Eläimet osaavat mm. pelätä.
Ja joku oli tietääkseni väittänyt joskus (kuulopuheita nämä) että eläimet ei näe unia. Niillä ei ole tunteita. Se on totta, että ne ei ole ihmisiä, sen vaakakin jo kertoo mutta sitä en usko, etteikö ne unia näkisi tai niillä olisi tunteita. Mun kissa osaa pelätä, varoa, olla tyytyväinen, kehrätä kun sillä on hyvä olla, ikävöidäkin jopa. Sillä on kylmä, se kyllä loukkaantuu jos jätän jotain antamatta sillä semmosella vauhdilla se käskyttää mut takaisin keittiöön.. Ja jos ei tepsi, alkaa protestointi.
Tunteeton? Tuskin. Sulla ei vissiin ole kissaa? :)
Komppaan tätä, kiitti Koppis :D
Huomaa, että eräillä ei tosiaankaan ole minkäänlaisia kokemuksia eläimistä... Mutta ei anneta sen häiritä, kun itse totuuden tiedämme.
- Me ihmiset näemme hyvin mielellämme koirissa ihmisten ominaisuuksia, vaikka koira on koira. Me tulkitsemme koiraa aivan väärin, jos käytämme inhimillisiä termejä tällaisessa tilanteessa, Liimatainen toteaa.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/koira_ei_rakasta_ihmista_ihmisen_toivomalla_tavalla_1295683.html?origin=rss
Asia on juuri näin, Amen! :)
Viettejä ei pidä sekoittaa tunteisiin.
Voi hyvä tavaton, anna ihmisen ajatella niin kuten ajattelee! Ei se ole sulta pois, koira saa mielettömän hyvän elämän kun se saa olla rakastavassa perheessä jossa sitä kohdellaan perheenjäsenenä, sellaiseksi niitä usein hommataankin. Mulle se on ihan sama, miten tutkimukset ym tilastot lähestyy tätä aihetta, mutta mä koen että mun kissa rakastaa mua ja millään muulla ei ole mitään väliä koska mun kissa on mulle _todella_ tärkeä. PISTE :D
Ihmisellä puhutaan tunteesta ja eläimellä siis vietistä, fine by me.
Mutta sama asia se silti on. Eläimellä toki rationaalisempi kuin ihmisellä ja siksi sanonkin, ettei eläin koe inhmillisiä (=epärationaalisia) tunteita.
ja mitä pahinta, saatat vahingoittaa lemmikkiäsi tuolla ajattelutavalla. Lemmikit eivät todellakaan saa hyvää elämää perheenjäsenenä, vaan ne kärsivät käytösongelmista yhä enemmän:
Liiallisen inhimillistämisen seurauksena yhä useammalla koiralla esiintyy käytösongelmia. Asiantuntijat toivoisivat ihmisten kohtelevan rakkaita koiriaan koirina.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/koira_ei_rakasta_ihmista_ihmisen_toivomalla_tavalla_1295683.html?origin=rss
Voit huijata itseäsi, mutta älä nyt sentään ala järkeville ihmisille selittämään mitään kissasi loukkaantumisista. Loukkaantuminen on monimutkainen tunnereaktio, eikä viettien varassa toimiva eläin kykene sellaiseen. Tulkitset kissaasi aivan väärin, mutta se ei tarkoita että se olisi ihmiseen verrattavissa oleva otus, joka toimisi kuten ihminen.
Ihminen osaa ennakoida ja pelätä tulevaisuuden uhkakuvia ja mahdollisesti tapahtuvia asioita. Eläin yksinkertaisesti reagoi tapahtuneeseen eli säikähtää ja vaistonvaraisesti joko hyökkää tai pakenee. Se ei osaa ennakoida tulevaa, eikä siis voi sitä pelätä.
Ihminen taas osaa ennakoida tulevaa ja rationaalisesti miettiä vaihtoehtoisia toimintatapoja tulevassa tilanteessa.
Voihan nenä sun kanssas kun oot niin sinnikäs. Mulla tämä kissan loukkaantuminen perustuu kokemusperäisiin tietoihin, sulla kirjoitettuun tutkimukseen. Mä luottaisin kokemukseen enempi, meillä oli aikoinaan kolli joka jäi vahingossa ulos kun lähdettiin kesällä rannalla käymään. Tuli aikamoinen ukkospuuska keskellä kirkasta päivää ja kissalla ei valitettavasti ollut suojaa. Mitä tapahtui, kun kauhuissamme mentiin kotiin päästämään kissaa sisälle? Se meni piiloon ja sähisi meille 3 päivää, kyllä söi ihan normaalisti mutta ei antanut ollenkaan koskea. Me tulkittiin se selvästi loukkaantuneisuuden tunteiden osoittamiseksi. Ja näitä riittää, sitä se on kun elää lemmikin kanssa.
Nykykoirat varmasti kärsivätkin kun jos niille syötetään kaiken näköistä makkaraa ja teollista kamaa, pidetään pienissä kerrostaloasunnoissa ja viedään ulos kolmesti päivässä, ollaan päivät töissä ja annetaan haukun repiä ja tehdä tuhojaan. Se on silloin täysin omistajan vastuulla, millaisen koiran kasvattaa ja tietyisi koira on laumaeläin, perhe on sen lauma ja laumassa pitää olla laumanjohtaja. Jos ei ole selkeetä laumanjohtajaa, koira pyrkii etuasemaan olemalla ongelmallinen ja silloin ei auta muu kuin ottaa luulot pois. Se on viettien varaista, mutta se ei silti todista etteikö eläimillä, kissoilla ja koirilla, ole tunteita. Ja me ei siis puhuta inhimillisistä tunteista, vaan tunteista yleensä.
Ne tutkimukset ei tietenkään perustu empiiriseen tietoon, vaan ovat jonkun tutkijan omia kuvitelmia, joihin tutkija on päätellyt näkemättä yhtään eläintä.
Miksi tulkitsit kissan shokkitilan loukkaantumiseksi?
Shokkitila se ei ollut kun se eli muuten ihan normaalisti paitsi että se ei ollut huomaavinaankaan meitä muuten kuin sähisten.
Ja edelleen, me puhutaan nyt EI inhimillisistä tunteista, eläinten tavasta tuntea, ei ihmisten nimeämistä ja ihmisten tavalla kokemista tunteista mitä muka vois syöttää eläimeen. Eikä se ole sitäpaitsi itsepetturuutta jos mä uskon, että eläin tuntee. Mä tiedän, että se tuntee koska olen sen nähnyt ja kokenut ihan isse. Koska eläin ei pysty käsittelemään aikaa eikä paikkaa, ei pysty ajattelemaan kuten ihminen, se tuskin pohtii eilistä tapahtumaa että mikäs siinä oli kun emäntä oli niin vihainen.. Mutta eläin voi silti rakastaa, ikävöidä, loukkaantua, katua jne jne.. Se tekee sen tavalla, joka on meille vieras koska meillä on vain meidän tapa tuntea.
Koira ei esimerkiksi osaa katua tekemisiään tai ymmärtää tekojensa seurauksia.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/koira_ei_rakasta_ihmista_ihmisen_toivomalla_tavalla_1295683.html?origin=rss
Niin yksinkertainen eläin kuin koira tai kissa ei kykene rakastamaan ihmistä. Ne näkevät ihmisen lajitoverinaan. Ikävöimään eläimet eivät kykene, koska ne elävät hetkessä. Siksi niille ei tule mieleen, että omistaja voisi olla täällä. Eläin yksinkertaisesti sopeutuu tilanteeseen, eikä ajattele että se voisi olla jotenkin toisin. Loukkaantuminen ja katuminen on täysin mahdotonta, koska se edellyttäisi että eläimillä olisi odotuksia (mitä niillä ei ole, koska ne eivät suunnittele tulevaa) ja että ne ymmärtäisivät monimutkaisia syy-seuraussuhteita.
Eläin ei esimerkiksi piiloudu, koska se katuu tekoaan vaan koska se säikähtää omistajansa vihaisuutta. Liioin eläin ei ymmärrä, miksi omistaja on vihainen. Tai surullinen tai iloinen tai mitä tahansa, koska eläin ei ole ihminen.
Eläin on eläin ja ihminen on ihminen. Ihmisen elämä on jokaisen tervejärkisen mielestä arvokkaampi kuin eläimen.
Välillä tulee sellainen olo, että ei, ei tämä toimi. Että en tunne mitään ja että ollaan ihan eri maailmoista. Mutta suurimman osan ajasta tunne on ihan päinvastainen.
Ja nyt olen muuttanut mieleni niin monen asian suhteen, että pakko tän on sitä olla. Oikeaa rakkautta. :)
joo
Totta kai rakastan....edelleen välitän,enkä tällä hetkellä voi sille mitään, hän ei vaan halua olla minulle enää niin tärkeä.
Jouduin luopumaan,jotta hän olisi onnellisempi. Onko se väärin,en välttämättä. Muttei suotava ilmaisu kylläkään.
Toisaalta,mikä kaikeen yhdessäoloon vaikuttaa,muu kuin onnellisuus,välittäminen luottamus,usko ja rakkaus?....vaikutttaako...vai jäikö jotain sanomatta.??
Totta kai jäi,ja keskutella pitäis aina asioista ennemmin,kuin ne ovat lopullisessa pisteessä...