Kerroin joskus viimevuoden puolella eräälle työkaverille että olen "hieman ihastunut" :) häneen. Tunne ei ollut molemminpuolinen joten se asia oli sillä selvä. Välimme ovat sen jälkeen olleet kuitenkin enemmän tai vähemmän vaivautuneet.... No, kuulin tässä hiljattain että hän on löytänyt jonkun miehen muualta (mikä on minulle ihan ok juttu). Tässä alkuviikosta kun oli sellainen "vaivautunut tunnelma" niin sanoin hänelle että onneksi olkoon siitä miehen löytämisestä ja toivotin onnea matkaan..:), ja ihan vilpittömästi.. Hän siinä sitten hieman hämmentyi aluksi mutta tovin kuluttua tunnelma kuitenkin rentoutui ja aloimme juttelmaan niitänäitä hymyssä suin. :). No, näin miehen logiikalla :) ajattelin että nyt saatiin tämä asia pois päiväjärjestyksestä ja voimme jatkaa taas ihan asiallisesti töitä jne.. Mutta, seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin tämä nainen on sitten ollutkin aivan jotain muuta mitä odotin.., ei puhu mitään, ei edes vilkaise päälle ja huomenenkin sanominen tuntuu olevan työn takana.. ja kysymys on tietysti että miksi näin..?
Naisen ajatusmaailma..:)..
1_Mies..
351079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Minulla on ollut muutaman kerran samankaltainen tilanne ja omasta puolestani voin sanoa, että parin vaivaannuttavan kokemuksen jälkeen olen ollut erittäin varovainen, etten 'anna turhaa toivoa' koska en ole ko. tyypeistä todellakaan ollut kiinnostunut. Kerran jatkoin ihan normaalilinjallalla aluksi, mutta silloin mies on jatkanut yrityksiään omasta mielestään sopivien tilaisuuksien tullen. Jos kyseessä on kollega yms. jonka kanssa täytyy olla jatkuvasti tekemisissä on todella hankala kovin vahvastikaan sanoa että meidän välillä ei koskaan eikä ikinä tule olemaan mitään. Hankalaa on tietty tuo välttelytaktiikkakin...
....mielenkiintoista :).., minähän nimenomaan halusin sanoa hänelle että hyväksyn asian että meistä ei mitään tule ja sitäkautta voitaisiin taas jatkaa entiseen malliin. En ole häntä sen "tunteidenilmaisun" jälkeen mitenkään "yrittänyt" vaan ihan normaalisti olen häntä kohtaan käyttäytynyt. On vaan ikävähköä kun työyhteisö on varsin pieni ja tiivis jossa pakostakin joutuu aina jotain puhumaan/keskustelemaan ja jos/kun muutkin tämän "ongelman" huomaavat niin yleinen tyäilmapiiri latistuu varmaan muillakin.. No, jospa hän nyt ajan myötä taas "palaa normaaliksi" :).
Tai sitten nainen on loukkaantunut sinulle jos sanot "onneksi olkoon miehen löytämisestä". Ikäänkuin nainen olisi epätoivosesti etsinyt miestä itselleen ja nyt sitten onnistunut siinä. Tuli mieleeni.
se oli vähän hölmösti sanottu. Itse en ainakaan olisi tykännyt.
Minä olisin kyllä veikannut jotain muuta syyksi. Nimittäin jotain inhottavaa johon olennaisesti liittyisi "eikö se enää olekaan minusta kiinnostunut ja edes jollain tapaa mustis kun noin onnittelee" ajatelma. Tai sitten tuntemukset ap:tä kohtaan on muuttunut. Tai sitten kun oikein ufoilee, niin entäpä jos uutta miestä ei ole ollutkaan, tai ei ole enää.
Tai sitten jatkaa samansuuntaisella mutta kovennetulla linjalla kuin ihastumisen tunnustuksen jälkeenkin, koska ei ehkä niin pidä (ihmisenä) aloittajasta - ei ainakaan enää, koska hänhän on ollut kiinnostunut. Ei "osaa" suhtautua tilanteeseen ja aloittajaan, ja vaikeapa tuollaisen jälkeen varmasti on ihmiseen normisti suhtautuakin.
Spekulointia, spekulointia. Siitähän meille maksetaan.
saa kehitettyä vaikka kuinka naurettavista jutuista syyn jonka varjolla voi kiukutella miehelle.
pitäny sanoa? "Vittu kun kamalaa että löysit miehen itelles"? Voi vittu naiset ja niiden logiikka.
"Minä olisin kyllä veikannut jotain muuta syyksi. Nimittäin jotain inhottavaa johon olennaisesti liittyisi "eikö se enää olekaan minusta kiinnostunut ja edes jollain tapaa mustis kun noin onnittelee""
Ihan mahdollista. Naisille ei koskaan riitä yhden miehen huomio kerralla.
ruveta ONNITTELEMAAN jostakin miehen löytymisestä! Yäk.
Olis nyt sitten vaikka sanonut: kuulin että olet ruvennut seurustelemaan, tai jotain muuta neutraalia. Onnittelu on tosi ällöä.
Onko ollut vaivattomampaa/kepeämpää elää kun on kertonut tunteensa/kiinnostuksensa vaikka vastakaikua ei tullutkaan ja näin "saanut" asian pois päiväjärjestyksestä?
Veikkaan että on (vaikka harmittaisikin).
...mun oma olo on helpompi, toki harmittaa kun ei vastakaikua tullut, sen kans on vain elettävä. Täytyy nyt sanoa että en minä häntä "Onnitellut" ihan "kirjaimellisesti" :) vaan että "hienoa kun hän on löytänyt jonkun ja toivottavasti se uusi on hyvä mies eikä mikään renttu" :D....kun nyt pitää näköjään ihan sanatarkasti kertoa :D... No, kakkaa tulee näköjään niskaan joka tapauksessa, tälläistä se miehen elämä on :)...
No, samaa sontaa tulee niskaan naisellekin, jos on ujoa/epävarmaa sorttia ja yrittää silti olla vähänkin aloitteellinen. Aina tuntee kuitenkin tehneensä jotain väärin.
Molemmissa sukupuolissa onnekkaimmat ovat ne, joilla on varaa olla passiivinen ja laittamatta itseään likoon. Me muut tehdään mitä voidaan, ja löydetään silti joka käänteessä uusia keinoja nolata itsemme, tai uusia tapoja murehtia siitä että mitä nyt tuli tehtyä väärin tai mitä jos kaikki menikin pieleen yhden väärän sanavalinnan takia tms. Sellaista se on. Eihän sille voi kuin nauraa.
minusta on kaikin puolin parempi että yleensäkään saa tehtyä edes jonkinlaisen aloitteen kuin ettei uskalla tehdä mitään. Minusta ainakin on helpompi elää niiden pakkien kanssa kuin kelailla asiaa omassa päässään. Mitä pikemmin asiaan tulee selko, sen parempi. Vaikka harmittaisi - ja harmittaahan se, mitäpä sitä kiistämään - niin ei ainakaan tarvitse kuvitella turhia kuten niin kovin moni tuntuu tekevän. Ja jos tuntuu siltä, että nolasi itsensä, niin kyllä se taitaa tuntua pääasiassa vain omassa päässä (vaikka joku v-mäistä palautetta aloitteesta antaisikin, niin silti).
Eikä noita "mitähän tein tai sanoin väärin" ainakaan pitäisi miettiä liiaksi, koska jos se johonkin "epäolennaiseen pikkuseikkaan" jo alkuvaiheessa kaatuu, niin kyllä se olisi kaatunut jo kohta muutoinkin. Ethän sinäkään varmaankaan kaikista kiinnostu, niin tuskin voi olettaa että kovin usea kiinnostuisi sinustakaan, ainakaan silleen enemmälti.
"hienoa kun hän on löytänyt jonkun ja toivottavasti se uusi on hyvä mies eikä mikään renttu"
Kun sinä nyt alat seurustella, mitä tuumaat, jos nainen tulee sanomaan sulle: "Hienoa, että olet löytänyt jonkun, toivottavasti se on kunnon nainen eikä mikään horo."
Vittuilulta kuulostaa, sanoi sen mies naiselle tai nainen miehelle (ja varsinkin, jos sen sanoo ihastunut henkilö).
Mä ainakin pitäisin ihan vinksahtaneena tyyppiä, joka onnittelee mua miehen löytämisestä. Ihan kuin mun pitäisi etsimällä etsiä miestä ja vielä ihan itse löytää se jostain. :) Ja sitten että joku joka on muhun ollut ihastunut vielä onnittelee siitä. Se kuulostaa silkalta vittuilulta ja kateellisen panettelulta. Olisi kannattanyut olla ihan vaan hiljaa. Ihan sama mikä oli tarkoitus.
No, mutta jos sua ei se nainen enää kiinnosta, niin onko sillä ihan kamalasti väliä, että se välttelee sua eikä halua olla sun kanssa missään tekemisissä. On jo tarpeeksi ärsyttävää, että joku ei-kiinnostava tyyppi on ihastunut, mutta että se vielä kertoo sen ja sitten senkin jälkeen yrittää olla kaveri. Ihan kuin ei yhdestä vihjeestä jo tajua, että edes se ystävyys ei kiinnosta.
Omat epävarmuudetkohan ne nyt pitää ääntä vai mikähän ruuvi kiristää kun tuollaista ehkä vähän ajattelematonta sanavalintaa, joka VOI olla täysin vilpitön, pidetään vittuiluna tai yleensäkään negatiivisena asiana.
No, samapa tuo.
siitä "horo -kommentista"? Sekin voi olla ihan vilpitön.
Ei siinä tartte olla mitenkään herkkä. Normi-ihminen kokee ton vittuiluna. Ei voi mitään. :) Vilpittömästi voi sanoa ihan mitä vaan. Esim. Onpas sulla hilseinen pää :D
Eikö kaikki kuitenkin melko pitkälle riipu siitä, minkä verran molemmat tuntevat toisiaan ja/tai miten yleensäkään suhtautuvat toisiinsa, eli millaisina ihmisinä toisiaan pitävät eli miten hänen sanomisiinsa suhtautuvat ja etenkin MITEN koko asia ilmaistaan, jos se kerran yleensäkin ilmaistaan?
että kovin monet meistä ottavat kaikenlaisen miten tahansa ilmaistun havainnoinnin, pienenkin kritisoinnin, arvioimisen, yleensäkin aivan minkälaisen muun tahansa kuin perseennuolennan (luultavasti tosin ottavat senkin) vittuiluna.
Onko tuollainen sitten mainitsemasi normi-ihmisen omaa jonkinlaista henkistä laiskuutta ajatella asiaa sen kummemmin (miten asia ilmaistaan, kuka sen ilmaisee ja MIKSI se ehkä ilmaistaan), omien epävarmuuksien tiedostamista ja alemmuudentunnetta sanojaan/muita kohtaan, vai mitä se on että kaikki/melko moni asia otetaan nimenomaan vittuiluna, eikä mahdollisena rakentavana kommentointina?
Kuten nyt vaikka sanoisin sinulle, että miksi et kirjoita kirjakieltä vaan väännät puhekielen ilmaisuja (tartte, ton, sulle) kirjoitettuun sanaan, niin vittuilenko minä sinulle? Vai kysynkö vain sulta, että miksi kirjoitat noin?
Tuo aloittaja kaikesta päätellen ei ole onnistunut ilmaisussaan.
tuota aloittajan sanomaa ruvetaan pohtimaan: "miten asia ilmaistaan, kuka sen ilmaisee ja MIKSI se ehkä ilmaistaan" niin sitä enemmän se vittuilulta vaikuttaa.
Mies sanoo ihastuksensa kohteelle: "toivottavasti uusi miehesi on kunnon mies, eikä mikään renttu". Miksi hänen niin piti sanoa? Toivooko hän siis salaa, että mies kuitenkin olisi renttu, jotta nainen huomaisi miten paljon tämä menettikään hänet torjuessaan? Kateelliselta tuo mies ainakin vaikuttaa.
Niin minä en osaisi aivan tuollaista johtopäätöstä tehdä annettujen tietojen valossa.
Olethan?
"Toivooko hän siis salaa, että mies kuitenkin olisi renttu, jotta nainen huomaisi miten paljon tämä menettikään hänet torjuessaan?"
Mulla on varmasti puutteita tuolla ajatusten pururadalla, mutta noin sanoessaan (kun ei siis ilkeile) eikö tuo nyt herranen aika voi tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että "toivottavasti mies ei satuta (henkisesti tai fyysisesti) sinua" ja jos on vielä tuollainen tilanne, kuten ap:llä, niin eikö se voi olla eräänlainen kädenojennus/sovinnon ele "ei kanneta/EN KANNA kaunaa vaikka tunteeni ovatkin/olivatkin yksipuolisia"?
Tuohon kateellisuusjuttuun en edes (uudestaan) puutu. Enkä vittuiluun.
Jos sinä minulta noin kysyt, niin totta kai sinä vittuilet. Miksi muuten kysyisit. Tiedäthän jo vastauksen: Tämä on keskustelupalsta ei äidinkielen koe. ;)
Nää on just niitä kädenojennuksia, joita kukaan ei tarvitse. Miksi olla kaveri jonkun epäkiinnostavan tyypin kanssa? Ja sitäpaitsi toi kyllä kuulostaa ihan siltä, että aloittaja epäilee naisen miehenvalintataitoja kun ei itse tullut valituksi. Siitä tuo renttu-kommentti. Ja miksi nainen kantaisi kaunaa, se mie on hälle ilmaa. Se nainen ei sitä miestä mieti yhtään.
....on sanottu juuri se mitä tarkoitin :). Pisteet "dayum":in ajatuksille...:). Älkää nyt kuitenkaan toisianne haukkuko :D.. Koska te ette kuitenkaan ihan kaikkea tiedä asiasta niin on aivan turha alkaa ketään solvaamaan. Asiat ovat jo muuttuneet :)....ja vieläpä naisen aloitteesta. Kaikki ok. Case closed.
...yksi kommentti ylöspäin..:).
Et oikeastaan voi jättää meitä tänne hiekkalaatikolle tukkanuottasille näyttäen pitkää nenää, vaan oikeastaan voisit kertoa mitä käytöksen takaa paljastui - jos mitään on paljastunut.
tuumin, että sovitaanko minun jäävän nyt siihen uskoon, että aivan tarkoituksella "ymmärrät" väärin/asian vierestä. Joohan?
Samaa mieltä! Jo ihan opetusmielessä voisit kertoa, tulevia (palsta)sukupolvia ajatellen... ;)
.
hä...vittuiliko joku, kuka ei tykännyt, kuka jäi miettimään mitä?