Olen noin 25 vuotias mies ja nyt kovaa vauhtia taas ihastumassa erääseen ihastuttavaan naiseen ja aloittamassa siis uutta parisuhdetta. Olemme nyt olleet tiiviisti yhteyksissä useampien viikkojen ajan ja suhde alkaa muuttumaan todella vakavaksi.
Ongelmana on se, että olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt henkirikoksen (itse en sekakäytön vuoksi muista tapahtumasta mitään, mutta tiedän teon kuitenkin tehneeni), josta olen jo aikoja sitten tuomioni kärsinyt ja vuoteni vankilassa viettänyt. Sittemmin opiskeluni suorittanut, työelämään siirtynyt ja nykyisin omassa kodissani asuva ja täysin normaalia elävä nuori mies. Päällepäin minusta ei mitenkään voisi tietää, että olen mitään tuollaista koskaan voinut tehdä. En ole luonteeltani lainkaan väkivaltainen - pikemminkin täysin päinvastoin. Olen hellä, mukava, ihana, herkkä, huomioonottava, rakastava, ym...
Kaikissa edellisissä suhteissani olen asiasta kertonut yleensä ennen ensimmäistä seksikertaa, eli ts. ennen kuin suhde menee aikuisten oikeasti vakavaksi. Yksikään ei ole karkuun juossut, kaksi jopa oli tiennyt asiasta etukäteen, mutta silti jokaikinen kerta asiasta kertominen ahdistaa, koska ikinä ei voi tietää miten toinen suhtautuu. Olkoonkin, että koko tapahtumasta on jo kymmenen vuotta.
No, tämä uusi nainen on siinä mielessä nyt hankalampi tapaus, että hän tuntee erään omaisista (jonka kanssa itse olen kylläkin asiat jo vuosia sitten puhunut ja selvittänyt, eli hänellä ei pitäisi mitään vastaansanomista asiaan olla), mutta toisaalta hän ei ole ensimmäinen näin läheisesti asiaan liittynyt, jonka kanssa olen seurustellut. Silti tämä nyt ahdistaa jotenkin extrapaljon. Ihastukseni kohde on aivan mahtava, enkä häntä missään tapauksessa halua menettää, koska tunnumme olevan toisillemme melko täydellinen "match", mutta toisaalta en asiasta voi olla kertomattakaan, koska väistämättä hän saisi siitä joskus kuulla jotakin muuta kautta ja haluan kuitenkin olla kaikissa asioissa ehdottoman rehellinen.
Kaipailisin nyt siis neuvoja miten minun kannattaisi asian suhteen nyt edetä? Huonoja neuvoja tuskin on, mutta turhan ivailun ja haukkumiset voi jättää suosiolla kirjoittamatta.
Ongelmana on se, että olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt henkirikoksen (itse en sekakäytön vuoksi muista tapahtumasta mitään, mutta tiedän teon kuitenkin tehneeni), josta olen jo aikoja sitten tuomioni kärsinyt ja vuoteni vankilassa viettänyt. Sittemmin opiskeluni suorittanut, työelämään siirtynyt ja nykyisin omassa kodissani asuva ja täysin normaalia elävä nuori mies. Päällepäin minusta ei mitenkään voisi tietää, että olen mitään tuollaista koskaan voinut tehdä. En ole luonteeltani lainkaan väkivaltainen - pikemminkin täysin päinvastoin. Olen hellä, mukava, ihana, herkkä, huomioonottava, rakastava, ym...
Kaikissa edellisissä suhteissani olen asiasta kertonut yleensä ennen ensimmäistä seksikertaa, eli ts. ennen kuin suhde menee aikuisten oikeasti vakavaksi. Yksikään ei ole karkuun juossut, kaksi jopa oli tiennyt asiasta etukäteen, mutta silti jokaikinen kerta asiasta kertominen ahdistaa, koska ikinä ei voi tietää miten toinen suhtautuu. Olkoonkin, että koko tapahtumasta on jo kymmenen vuotta.
No, tämä uusi nainen on siinä mielessä nyt hankalampi tapaus, että hän tuntee erään omaisista (jonka kanssa itse olen kylläkin asiat jo vuosia sitten puhunut ja selvittänyt, eli hänellä ei pitäisi mitään vastaansanomista asiaan olla), mutta toisaalta hän ei ole ensimmäinen näin läheisesti asiaan liittynyt, jonka kanssa olen seurustellut. Silti tämä nyt ahdistaa jotenkin extrapaljon. Ihastukseni kohde on aivan mahtava, enkä häntä missään tapauksessa halua menettää, koska tunnumme olevan toisillemme melko täydellinen "match", mutta toisaalta en asiasta voi olla kertomattakaan, koska väistämättä hän saisi siitä joskus kuulla jotakin muuta kautta ja haluan kuitenkin olla kaikissa asioissa ehdottoman rehellinen.
Kaipailisin nyt siis neuvoja miten minun kannattaisi asian suhteen nyt edetä? Huonoja neuvoja tuskin on, mutta turhan ivailun ja haukkumiset voi jättää suosiolla kirjoittamatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanha juttuhan tuo jo on..Kerro heti kohta pimulle tarinas..on kuitenkin aina parempi,kun kuulee sen sulta iteltä ,kun kyliltä!
Itseeni ei ainakaan noin vanha asia enää paljo kolahtais..kerro kuitenkin alkajaisiksi asia sille itse!!
Kuule itelläki,etten olis ukkoo puukolla lyöny! On se niin kova vittuileen ja ilkeileen päissänsä!
Että vähän aina tuuriikin mukana!
Unohda itekki jo vanha juttus,jos kerran oot tapas muuttanut ja kerro tytölle tarinas! Siinä se!
suhdetta, niin kaipa sun on pakko olla rehellinen, niin kuin muissakin isommissa asioissa. Ei ole kovin hyvä pohja suhteelle, että valehdellaan, tuo on jo aika iso asia salattavaksi. Toinen tekee sitten valintansa, ja sinun on vain hyväksyttävä se. Kannattaa antaa toiselle aikaa ajatella tarpeeksi tuon kertomisen jälkeen, aluksi saattaa olla lievähkö shokki. Fiksulta kaverilta kuitenkin vaikutat, kun olet kertonut asiasta ennenkin, nyt on vielä tärkeämpää kertoa, jos kerran olet tosissaan. Tsemppiä!
Olisi mielenkiintoista tietää, että tietääkö tämä uhrin omainen, joka juttuun liittyy, siitä kenen kanssa tyttö seurustelee? Mitenköhän hän suhtautuu, onko läheistäkin sukua tai kaveria?
Tietysti olen rehellinen ja niin kuin jo mainitsinkin, olen tästä asiasta aina tyttöystävilleni kertonutkin.
Omainen, joka tuon tytön tuntee on hyvin läheistä sukua uhrille, mutta toisaalta olen juuri hänen kanssaan tapahtuneesta jo vuosia sitten keskustellut, asioita selvittänyt ja nykyisinkin olemme vielä väleissä, eikä kummankaan tarvitse juosta karkuun jos toisemme sattumalta näemme. Toisaalta, kun tämä on pieni paikka, niin olen ennenkin erehtynyt ihastumaan ihmiseen, joka sattuikin olemaan hänen kaverinsa, eikä siitä silloinkaan ongelmaa tullut kenenkään puolelta ja suhdekin kesti vuosia. Jotenkin vain nyt silti jännittää, kun en tiedä kuinka hyviä kavereita he ovat keskenään - enhän sitä ole voinut periaatteessa kysyä, kertomatta samalla asiaani.
Omainen ei siis vielä tästä jutusta tiedä, mutta eipä siinä enää kauan voi mennä, että puskaradio tavoittaa. :)
Kyllä sun on ehdottomasti kerrottava naisystävälles mitä pikimmiten sillä kyllä tuommoinen nyt on semmoinen asia ettei sitä ainakaan keneltäkään ulkopuoliselta halua varmasti kuulla! Kuitenkin puhut nyt uhristakin eli ilmeisesti tähän sun tapaukseen on liittynyt jotain vakavampaa koska oot tuomionkin saanut. Siis ite en vois hyväksyy et tuommoisia asioita ei kerrota jo heti alkumetreillä, ja sehän on sit sen naisen päätös jos pitää sitä niin vakavana ettei halua enää olla sun kans ni sen päätöksen tekee hän etkä sä siihen pysty vaikuttaa vaikka miten lykkäisit asian kertomista eteenpäin. ja niinkuin sanottu ni se nainen sen sit päättää, totta et et voi olla varma mikä on hänen ratkaisunsa mutta kyllä sun silti pitää se nyt hänelle mitä pikimmiten kertoa.