Onko kellään tälläistä?? Minä olen 22-vuotias ja mieheni 24-vuotias ja meillä on kohta 2-vuotias tyttö.
Asumme sellaisella paikkakunnalla, jossa kaikki asunnot on ihan kauhean kalliita. Nytkin asumme 49 neliön kaksiossa ja vuokra 500 euroa. Jos haluaisimme kolmioon, saisimme pulittaa lähemmäs 900 euroa, eikä kannata vuokraa maksaa sellaisesta. No, mieheni kotipaikkakunnalla saisi ostettua kolmion itselleen 17 000 ja vielä voisi remonttilainaa ottaa eikä siltikään asuminen kaikkinensa olisi niin kallista kuin tässä pienessä asunnossa.
Ongelmana kuitenkin on äitini, joka on ihan järkyttävän määräilevä. Yritimme kerran, muuttaa yhteen 500 euron vuokrataloon, jossa olisi ollut neljä huonetta, mutta äiti terrorisoi niin pahoin koko hanketta että hyvä kun ei järki mennyt meiltä kaikilta. Hän on itse työtön ja päivät yksin kotona niin se meidän tyttö on hänen pelastava enkelinsä eikä hän voi antaa meidän lähteä tästä asunnosta mihinkään.
Se ei kestä mitään muutoksia. Kesällä kun ostettiin uusi auto, oli varmaan pari kuukautta mykkäkoulussa eikä ollut näkevinäänkään jos sattui vaikka kaupassa vastaan.
Mieheni äiti on tosi ihana ja hän haluaisi mielellään aina tyttöämme katsoa (äitini ei kylläkään koskaan ehdota että menkää kahdestaan jonnekin, minä katson tyttöä, toisinkuin anoppi). Nyt kun oltiin taas muutama päivä anopin luona niin tunsin oloni todella onnelliseksi ja olisin halunnut jäädä sinne.
Monet saatatte nyt sanoa, että mitä sinä äitiäsi kuuntelet, muuta jos haluatte, mutta se ei tosiaan ole helppoa, jos toinen tulee uhkailemaan oven taakse ja aloittaa puhelinterrorismin ym ja haukkuu samalla meidät kun ollaan niin pentuja ettei tajuta mitään.
Isälle nyt on ihan sama vaikka muutetaan, se nyt ymmärtää että meillä on oma elämä, mutta äiti ei tosiaankaan. Se on välillä niin kateellinen meille kun meillä olisi mahdollisuus parempaan, kun itse on siinä samassa paskassa.
Aina kun ajattelee, että olisi ihana muuttaa, kohta tulee taas ajatus että mitä äiti siihen sanoo ja sitten haluaa unohtaa koko homman ja olla täällä. Äiti on kyllä tosi pelottava, kun se ei kestä mitään muutoksia elämässä, kaiken pitäisi aina olla samanlaista eikä se varsinkaan kestäisi että meidän tyttö olisi enemmän anoppini kanssa kuin hänen!
Asumme sellaisella paikkakunnalla, jossa kaikki asunnot on ihan kauhean kalliita. Nytkin asumme 49 neliön kaksiossa ja vuokra 500 euroa. Jos haluaisimme kolmioon, saisimme pulittaa lähemmäs 900 euroa, eikä kannata vuokraa maksaa sellaisesta. No, mieheni kotipaikkakunnalla saisi ostettua kolmion itselleen 17 000 ja vielä voisi remonttilainaa ottaa eikä siltikään asuminen kaikkinensa olisi niin kallista kuin tässä pienessä asunnossa.
Ongelmana kuitenkin on äitini, joka on ihan järkyttävän määräilevä. Yritimme kerran, muuttaa yhteen 500 euron vuokrataloon, jossa olisi ollut neljä huonetta, mutta äiti terrorisoi niin pahoin koko hanketta että hyvä kun ei järki mennyt meiltä kaikilta. Hän on itse työtön ja päivät yksin kotona niin se meidän tyttö on hänen pelastava enkelinsä eikä hän voi antaa meidän lähteä tästä asunnosta mihinkään.
Se ei kestä mitään muutoksia. Kesällä kun ostettiin uusi auto, oli varmaan pari kuukautta mykkäkoulussa eikä ollut näkevinäänkään jos sattui vaikka kaupassa vastaan.
Mieheni äiti on tosi ihana ja hän haluaisi mielellään aina tyttöämme katsoa (äitini ei kylläkään koskaan ehdota että menkää kahdestaan jonnekin, minä katson tyttöä, toisinkuin anoppi). Nyt kun oltiin taas muutama päivä anopin luona niin tunsin oloni todella onnelliseksi ja olisin halunnut jäädä sinne.
Monet saatatte nyt sanoa, että mitä sinä äitiäsi kuuntelet, muuta jos haluatte, mutta se ei tosiaan ole helppoa, jos toinen tulee uhkailemaan oven taakse ja aloittaa puhelinterrorismin ym ja haukkuu samalla meidät kun ollaan niin pentuja ettei tajuta mitään.
Isälle nyt on ihan sama vaikka muutetaan, se nyt ymmärtää että meillä on oma elämä, mutta äiti ei tosiaankaan. Se on välillä niin kateellinen meille kun meillä olisi mahdollisuus parempaan, kun itse on siinä samassa paskassa.
Aina kun ajattelee, että olisi ihana muuttaa, kohta tulee taas ajatus että mitä äiti siihen sanoo ja sitten haluaa unohtaa koko homman ja olla täällä. Äiti on kyllä tosi pelottava, kun se ei kestä mitään muutoksia elämässä, kaiken pitäisi aina olla samanlaista eikä se varsinkaan kestäisi että meidän tyttö olisi enemmän anoppini kanssa kuin hänen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äläkä kerro mitään aidillesi ja muutattte jos haluat ja jos äitisi häiritsee sinua ja tulee teille tai harrastaa puhelin terroria niin soita poliisit ja teet rikosilmoituksen niin saat äidillesi lähestymiskiellon niin rauhoittuu ja laitat äitisi ruotuun ja sanot että tämä on minun elämä ja teen niikuin haluan ja sei ei hänelle kuulu. Äidilläsi on jäänyt elämä elämättä jos ei salli mitään muutoksi ja ei ymmärrä että lapsilla voi olla ja mennä paremmin kuin hänellä ja äitisi voisi olla onnellinen kun lapset pärjäävät paremmin kuin hän. Ihmettelen myös ettei miehesi laita äitiäsi kutiin ja sano sille että meidän perhe tekee niikuin haliaa eikä se kuulu hänelle ollenkaaan.
Kyllä se mies sanoo, mutta äiti on aina silloin vaan hiljaa tai sitten sanoo että mikä olet meitä arvostelemaan ym.
Jos me muutetaan niin kerron kyllä vasta kun kaikki on selvää ja pitää enää vaan muuttomiehet tilata.
Minusta tuntuu, että sun täytyy nyt alkaa ottamaan etäisyyttä äitiisi. Älä kerro hänelle asioistasi. Kun äiti soittaa, sano että sinulla on "kiire". Olen itsekin kokenut samanlaista puhelinterroria kun yritin ottaa etäisyyttä. Äitini soitteli myös miehen kännykkään eli mikään ei auttanut. Mies sitten sai äitini jotenkin rauhoitettua, äitini aina esittää miehelle toisenlaista kuin minulle.
'En voi muuta sanoa kuin että tuo äitisi käytös on ikävää ja toivoisin että olisi jokin keino jolla sen saisi loppumaan sivistyneesti. Tuo uhkailu oven takana on kyllä jo sellaista toimintaa, josta naapurit saattavat soittaa poliisille jos toiminta häiritsee.
En minä oikein tiedä mitä noille vallanhimoisille äideille pitäisi tehdä. Ainaista syyllistämistä ja marttyyrin leikkimista se tuntuu olevan.
mutta missä vaiheessa sitten ajattelit irrottautua äitisi napanuorasta? Olet aikuinen, teet omia päätöksiäsi ja äitisi vaikuttaa kovin lapsenmieliseltä ja tasapainottomalta. Älä anna hänen noin paljon määräillä elämäänne,äläkä anna äidin pahan olon syyllistää itseäsi-äidilläsi on ongelmia ja olet vaikeuksisaa yrittäessäsi loputtomasti miellyttää häntä!!!! Hankkeistanne et ilmoita etukäteen.
Hanki lähestymiskielto äidillesi tai tee rikosilmoitus. Kyllä tuollainen voisi jo jonkun kotirauhan häirinnän merkit täyttää.
Voi hitsi! Oli kyse mistä tahansa isosta tai pienestä ongelmasta, täällä takuulla joka ketjussa joku esittää rikosilmoituksen tekemistä.
Onkohan hän aina sama ihminen? Ja hänen ongelmansa on ... mikä?
Häiritsee liikaa eikä muuten lopu se on ainos vaihtoehto. Jos sinullekkin joku soittelisi vaikka tunnin välein 24/7 niin kyllä siinä hermot menee ja määräilee sinua niin jotain on tehtävä ennen kuin se loppuu. Se tikosilmoituksen teko on viimeinen vaihtoehto jos vaikka puhelin terrori ei lopu. Jollekkiin ex puolisoille on joku harrastanut puhelin terroria eron jälkeen ja oikeuden päätökden mukaan se on kotirauhan rikkomista mutta tämä on vain viimeinen keino jos vanhemmat tai joku muu tuut rupeaa liian uteliaaksi ja määräileväksi.