Mies: tapaat ihan kivalta vaikuttavan naisen, onko hänen lapset kuitenkin sinulle turn off?
Nainen: tapaat kivalta vaikuttavan miehen, onko hänen lapset sinulle turn off?
Miksi?
Nainen: tapaat kivalta vaikuttavan miehen, onko hänen lapset sinulle turn off?
Miksi?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kyl mulle ne lapset on turnoff...
Mutsinsa voi olla turnon :D
Se vähän riippuu siitä naisesta, jos sillä ei oo niiden lasten takia mulle aikaa. Niin sitten ne lapset on ongelma sille naiselle. :)
ainakaan ei ole mulle turn off, vaan ennemminkin lähentävä seikka. Kaksikin ois ihan ok, jos kuitenkin lasten äiti on kuvioissa mukana toisena huoltajana. Tätä enemmät lapset kyllä vähän tökkii, koska mä en itsestäni kyllä oikein saa mitään suurperheen äitiä helposti kuviteltua ja liika on aina liikaa, lapsissakin.
Kun ei vaan ole.
"Nainen: tapaat kivalta vaikuttavan miehen, onko hänen lapset sinulle turn off?"
-Lapsia vastaan mulla ei ole mitään, en vaan halua mitään uusperhehässäkkää. En myöskään missään nimessä aio enää jatkaa minään kotiorjana noissa lapsiperhejutuissa kun omat on lentänyt pesästä. Eli riippuu siitä minkäikäisiä ja missä asuvia lapset ovat. Isän luona asuvat ovat sen enemmän turn-offeja mitä vähemmäksi ikä käy. Estävä aika tehokkaasti seurusteluhalukkuuttani, ja ihan täydellisesti esim. yhteenmuuttamisen.
Aika aikansa kutakin ja mä alan oleen oman osuuteni tehnyt. Alkaa oleen mun vuoro elää pikkuhiljaa omaa elämääkin ja tehdä jotain muutakin välillä.
mies estää yhteenmuuttamishalukkuuden. Sillon kun molemmat asuu erikseen niin ei oo mitään vaaraa joutua kotiorjaksi tms.vaan molemmat hoitaa omat asiansa.
ehkä vähän siitä, onko mulla itsellä lapsia vai ei. Voi se riippua iästäkin. Nuori ihminen jolla ei itsellään ole lapsia ei välttämättä ole innoissaan kumppanin lapsista.
Voi olla, että nuorempana ei ole vielä edes harkinnut elämää lasten kanssa, jolloin ne ovat tietysti rajoite elämälle. Tai sitten haluaa juuri omia lapsia, ei jonkun muun lapsia.
Myöhemmin se on ehkä jotenkin perusasetus, että ihmisillä on lapsia. Ja mä tunnen niin, että haluan naisen ottavan mun lapset vastaan, joten minäkin otan hänen lapsensa vastaan. En tiedä tunteeko muut niin, mutta mun mielestä se on selvää, että naiseni lapset ovat osa häntä ja otan koko paketin kerralla.
Sitäpatsi samasta asiasta kinastellaan joka vitun viikonloppu. Kukaan rekattu ei ole voinut välttyä moiselta... Ei säälipisteitä tällä kertaa... :-(
merkkaa enemmän hänen tapansa suhtautua lapsiin.
Eivät ole turn off, mutta jos lapsia ei ole, niin se voi olla turn off. Niin se vaan menee, että mies jotenkin muuttuu edukseen tullessaan isäksi, joten en lapsetonta miestä heti katselisi, jos sellainen tilanne nyt eteen tulisi. Kuitenkaan mies ei saa enää haluta lapsia, tai sitten hän saa haluta niitä jonkun muun naisen kanssa. En jotenkin voi kuvitella, että alkaisin tehdä enää yhteisiä lapsia uusioperheeseen. Luulen uusioperhekuvion olevan ilman yhteisiä lapsiakin jo tarpeeksi haasteellinen.
Ei ois ollut silloinkaan kun ittellä ei ollut lapsia. Myönnettäköön että käytännön kokemusta isäksi tulleen miehen kanssa deittailusta ei ole. Lähipiirissä on kuitenkin tapauksia joissa tällainen kuvio on toiminut ihan hyvin.
se häiritsee jos mies on ilman hyvää syytä ne lapset hylännyt. Jos taas eroon on hyvä syy kuten nainen petti ym, niin parempi asia et miehellä on niitä lapsia kun mullakin on
En huolisi miestä, jolla on lapsia koska minullakaan niitä ei ole, jotan hyväksyn vain lapsettoman kumppanin jotta pystyisimme aloittamaan puhtaalta pöydältä kahden kesken ja kokea yhdessä se lapsen tuoma onni.
Olen aina pitänyt lapsista. Ei ole väliä vaikka olisi neljäkin.
Koska en halua lapsia, niin ideaalitilanne olisi tietysti lapseton nainen, joka ei halua niitä myöskään. Sellaisia naisia vain on niin harvassa, että jos sinkkuuntuisin, etsisin yh:n, jonka lapset ovat jo melko vanhoja. Niinpä hän ei alkaisi niitä minulta kärttämään ja kohtahan ne teinit muuttaisivat jo omilleen, jolloin saisimme olla kahden.
itsekäs paskiainen ;D
Minä aina ihailen lapsia haluavien pyyteetöntä uhrautumisen halua. Ajatella kun ne syntymättömät lapset kirkuvat kovaan ääneen päästäkseen syntymään juuri ko. naisen kohdusta ja nainen vastaa kutsuun.
Itsekäs hoivavietin tyydyttäminen on kaukana tästä laupeudentyöstä. ;-)
vaan on kivaa. Nih.
Viä kun onnistuis kasvattaan ne kunnon ihmisiks...
Minä olen jonkun kerran ihmetellyt, kun joku nainen on sanonut elämänsä suurimmaksi saavutukseksi lapsen saamisen. Minusta kun se ei vaadi kuin hetken huuman miehen kanssa lakanoiden välissä ja 9 kuukauden odottelun. Mutta siinä olisi jo saavutusta kerrakseen, jos sen lapsen saa kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi.
aina ihan niin helppoa ole se tiinehtiminenkään :( ja ei sitä tunnetta vaan osaa selittää kun joku kasvaa sun sisällä...varsinkin sitten kun liikkeet tuntuu. Ei sitä antais pois. Mut joskus joutuu silti...luopumaan.
jos pelkkä ajatus seurustelustaki tuntuu ahistavalta niin mitäs lapset saa aikaan? omia hommaan sitte ku hommaan.
vaikka toisaalta joo, säästän sanojanne; mitäs minä näistä tietäisin, minähän olen vain pieni keskenkasvuinen pissis (joka on karannu heti ku on tullu puhe toisen pennuista että sinällään omat tuntemukset tiedän vain).
silloin jos pentu tai pennut olis äidillään tai josain niin sillon olis kai ihan ok.
tai ainakin helpompaa aloittaa suhde ikään kuin samoista lähtökohdista. - Sillain alle 3-kymppisenä on ihan ymmärrettävää, että lapset ovat turn-off. Mut sit kun ollaan jo "toisella kierroksella" eikä välttämättä tahdokaan enää lisää lapsia, niin sit sillä ei ole enää niin kauhean paljon merkitystä, kun vain kaikki hyväksyvät toisensa :)
mitäpä tuohon enää lisäämään. :) on sitä tosin myös tavattu sellasia muutamanki vuoden vanhempia jotka niitä ois halunnu ja kärttäis ja tietty seki saa ihan yhtä lailla jalat alle; kuka hullu niitä nyt HETI olis haluamassa jos ei ees tunneta kunnolla ja muutenki?!?!?!
Kannattaa kaksikin kertaa harkita sitä, että onko valmis ottamaan vastaan juuri sellaisen lapsen, kun kohdalle sattuu ;) Tyttären jälkeen ajattelin vielä, että kolme lasta olis kiva määrä, mutta pojan jälkeen totesinkin, että tää on nyt tässä, kiitos...
- No jaa; kahta en vaihtais :D
mitäs me hautomakoneet.
Ei ole.
'
Ei ole turn off. Päinvastoin.
Minua kiinnostaa senikäiset miehet, että heillä on ihan luonnollista jo ollakin omia lapsia. Se on vain hyvä ja yhdistävä tekijä.
välit lasten äitiin ovat selkiytyneet, ei eletä keskellä mitään kriisiä, erosta on aikaa ja lapset ovat sopeutuneet, jos saan hyvän ja asiallisen kohtelun (esmes lasten äidiltä en rupea mitään vättyilyä kattomaan).
En ole lasten äiti enkä sitä yrittäisikään. Mukuloista muuten näkee nopeasti, millaiset vanhemmat sillä on.
Mukulat on mukavia, kyllä niitten kanssa juttuun tulee. Omasta asenteesta kiinni enimmäkseen. Itekkin tahtoisin jälkikasvua saada aikaiseksi, joten ei mulla ole mitään muidenkaan jälkikasvua vastaan, vaikka ne omalle kontolle tuliskin. Tilanne, että olis isihahmona jonkun toisen muksuille, ei ole vieras kokemus, vaikkei siihen kokemukseen parisuhdetta liitykkään.
On isoin turn-off mitä voi olla. En todellakaan halua elämääni kenenkään kakaroita, hyi helvetti.
Olen nainen ... miehen mahdolliset lapset eivät olisi suoranainen turn off, mutta tietysti heidän olemassaolonsa tilanteeseen vaikuttaa.
Ensinnäkin tilanteessa on usein mukana myös toinen vanhempi. Mikä se heidän tilanteensa on, millaiset välit ovat jne. Mihinkään kesken olevaan parisuhdedraamaan en lähtisi mukaan.
Toisekseen lapsilla on myös mielipiteensä tilanteesta. Varsinkin vähän isommilla lapsilla saattaa olla paljonkin sanottavaa, joka taas usein liittyy usein todellisuudessa enemmän siihen lapsen ja hänen vanhempansa väliseen tilanteeseen. Eli taas mikä se tilanne on.
Kolmanneksi, mä en alkaisi miksikään varaäidiksi. Hätätilanteessa voin toimia lastenhoitajanakin, mutta noin pääsääntöisesti lapset ovat vanhempansa vastuulla. Jos multa odotettaisiin, että ykskaks alan leikkimään heidän äitiään, niin se olisi turn off.
Neljänneksi, lasten ikä vaikuttaa paljon. Pienen vauvan suhteen olisin paljon vastentahtoisempi olemaan hirveästi tekemisissä. Mies saisi kyllä hyvin pitkälti hoitaa ihan itse kaiken sen vauvatouhun. Mä voin leikittää, lukea jne. enpä juuri muuta. Teinit ja esiteinitkin voivat sitten myös olla hyvin hankalia, joten sen draamailun mies saisi hoitaa ihan itse. Mä en osallistu, jollei kyse sitten ole aikuisena olemisesta tilanteessa, jossa tiedän varmaksi mikä heidän vanhempansa kanta siihen asiaan on.
Eli eivät ole turn off, vaan huomioonotettava tekijä.