Minut jätettiin ja tuntuu, etten pääse tästä tuskasta ikinä eroon.
Itkin tyttöni perään, mutta hän ei kantaansa vaihtanut :(
Olen valmis yrittämään vaikka vielä vuoden päästä paluuta, mutta en tiedä miten olisin sen ajan.
Hän vaikuttaa siltä, ettei häntä haittaa vaikka tekstailen hänelle, mutta eipä häntä itseä se kauheasti nappaakaan.
Pitäisikö minun vain jatkaa samanlailla, mutta sillon tuntuu, että karkotan hänet vain kauemmaksi. Mutta hölmöltä tuntuisi olla vaan vuosi hiljaa ja sitten töksäyttää, että kaipaan sinua ja haluan sinut takaisin.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Itkin tyttöni perään, mutta hän ei kantaansa vaihtanut :(
Olen valmis yrittämään vaikka vielä vuoden päästä paluuta, mutta en tiedä miten olisin sen ajan.
Hän vaikuttaa siltä, ettei häntä haittaa vaikka tekstailen hänelle, mutta eipä häntä itseä se kauheasti nappaakaan.
Pitäisikö minun vain jatkaa samanlailla, mutta sillon tuntuu, että karkotan hänet vain kauemmaksi. Mutta hölmöltä tuntuisi olla vaan vuosi hiljaa ja sitten töksäyttää, että kaipaan sinua ja haluan sinut takaisin.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pystyt niin harvenna noita yhteydenottoja.... katso vaikka, että tuleeko sieltäpäin mitään, jos et enää tekstailekaan hänelle.
Jättäminen on kova paikka, itsekin samassa tilanteessa olen. Alkuun se oli exä joka aina ehti ensin ottaa yhteyttä (vaikka minut jättikin, ja nuo yhteydenotot teki pahaa.. en olisi silloin niitä kaivannut) nyt on taas niinpäin, että minä otan yhteyttä.... en tiedä miten tästä pääsisi...
se on vaan se ku on koko ajan kännykkä kourassa ja miettii, että tekstaanko.
Pitää vaan tapella aikaa vastaan ja keväällä sitten uudestaan. Tiedä vaikka olisi jo päässyt silloin yli.
Olen sinua vähän vanhempi nainen ja suhteeni juuri loppui. Olen itsekin ollut juuri tuossa tilanteessa, että kännykkä on ollut kädessä ja heikolla hetkellä olen laittanut kaipaavia viestejäni. Joskus on tullut enemmän tai vähemmän ylimielinen viesti takaisin vastapuolelta. Kun tarpeeksi monta kertaa "saa turpaansa", niin viestittely kyllä ainakin omalta puoleltani väheni. On kerättävä ne viimeisetkin ylpeyden rippeensä, ettei kadottaisi itseään täysin...
Selviät kyllä!! Ensimmäiset viikot ja ja kuukaudet tuntuvat pahalta ja varmasti se tyttösikin käy omalla tavallaan suruprosessiaan läpi, mikäli on sinusta yhtään välittänyt!!
Haluan kasvoni säilyttää ja sen verran hyvin itseni tunnen, että joskus se ylpeys menee tunteiden edelle. Sen takia minut varmaan jätettiinkin.
Ja tyttö sanoi, että oli miettinyt eroa pari kuukautta, niin hän alkaa olla aika selvillä vesillä varmaan :(
Voevoe. Tulee paska vuos...
Ei sulle välttämättä tule paska vuosi!!!! Susta tulee vahvempi ja paremmin itsesi tunteva Mies!! Tiedät tarkemmin mitä haluat ja mitä suhteelta tulevaisuudelta haluat! Etkä ehkä teekään niitä samoja erehdyksiä enää toiste! Kasvata tervettä ylpeyttä ja rajoja siihen miten sua kohdellaan, niin olet entistäkin vahvempi!
Näin toimin itsekin! Voimia sinulle!!!
Kiitos kannustuksesta.
Pakko se on vain yrittää kärvistellä eteenpäin.
Sorrun kyllä tekstaamaan hänelle ennen kesää varmasti, mutta toivotaan kuitenkin ettei koko vuosi mene ihan pelleilyksi.