mä olen luonteeltani erakko. Haluan elää yksin. En halua miestä. En jaksaisi edes töissä käydä. Mieluummin oikeastaan siivoaisin kuin olisin sosiaalisessa työssäni. Mutta nuoruuden koulutus määrää urani.
Minua ei sinällään vaivaa mikään, mutta kaipaan elämääni vain muutaman läheisen ihmisen. En kaipaa menestystä työelämässä, vaikka sitä hieman on. Kaipaan rauhaa, luontoa ja harmoniaa. Olen 30-vuotias ja joskus nuorena nautis isoista porukoista, mutta nykyään ei kiinnosta yhtään. Lapsiakin minulla on, mutta miestä en halua.
En tiedä tekeekö tämä minusta oudon. Näin olen kuitenkin onnellisin.
Minua ei sinällään vaivaa mikään, mutta kaipaan elämääni vain muutaman läheisen ihmisen. En kaipaa menestystä työelämässä, vaikka sitä hieman on. Kaipaan rauhaa, luontoa ja harmoniaa. Olen 30-vuotias ja joskus nuorena nautis isoista porukoista, mutta nykyään ei kiinnosta yhtään. Lapsiakin minulla on, mutta miestä en halua.
En tiedä tekeekö tämä minusta oudon. Näin olen kuitenkin onnellisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitäs pahaa siinä outoudessa olisi, jos se itsestä hyvälle tuntuu?
Olen saman ikäinen kuin sinä, ja lapsiakin mulla on, mutta miehen haluan. Lasten isän kanssa tiet erkanee, mutta toivoakseni en silti jää elämään sinkkuelämää. Väkisin ei mikään suhde toimi ja kenen kanssa vaan ei suhdetta voi edes kuvitella virittelevänsä.
oudolta, vaan hyvinkin tutulta.
Mä en muista, oliko se joku dokumentti tv:ssä vai olenko lukenut sen jostain lehdestä, mutta kuitenkin siinä kerrottiin ihmisistä, jotka halusivat paeta "kaikkea" ja menivät johonkin pieneen kyläyhteisöön, jossa ei ollut mitään nykyajan mukavuuksia eikä hienouksia. Siellä saivat etsiä itseään ja olla rauhassa. Tuo kuulostais ihan joltain paratiisilta.. en nyt tarkoita loppuelämän ajaksi, mutta vaikka vuodeksi... Jos mulla ei ois lapsia, niin haluisin varmaan mennä johonkin tollaseen paikkaan.
Kuulostaa karmivalta. Kerran olisi ollut mahdollisuus hiljaisuuden retriittiin, mutten voi olla hiljaa kokonaista vuorokautta vai kokonainen viikonloppuko se oli. Tuntuu myös aivan näivettyneeltä, jos ei saa aikuista seuraa.
hiljaisuutta. Yksin kotona ollessani en pidä ikinä tv:tä tai radiota päällä. Vuorokauden hiljaisuus onnistus multa ainakin helposti, jos nyt kuitenkin sais niiskuttaa, tuhista ja tarvittaessa aivastaa (mä kun niiskutan lähes ympäri vuoden) :)
Juu, no tavallaan minäkin, mutta en neljän seinän sisällä. Aamuöinen melontaretki yksin on aivan mahtava... tosin kun luonto alkaa herätä, niin lintujen äänet kuuluu ja veden ääni melan liikkeiden mukaan, mutta ei niitä lasketa, koska ne ovat kauniita ääniä. Satunnaiset moottoriveneet eivät haittaa, koska sekin on vain yksi tapa liikkua vesillä.
oon sua vajaa kymmenen vuotta nuorempi ja mikäli tuo nyt jo kuulostaa tutulta (lapset pois kuten myös harmonian kaipaaminen) niin mites sitte kymmenen vuoden päästä. :D mutta mitäs outoa siinä olis jos ite on häpi.
Et halua klassista miestä kotileikkeihin vai et yleensäkään halua vastakkaista sukupuolta tunteidesi kohteeksi ja kanssakäymiseen?
Kai sä tiedät että miehen kanssa oleminen voi olla muutakin kuin saman katon alla asumista ja vakio-parisuhteen tekemistä? Koska kuitenkin ilmaiset suoraan että kaipaat läheisiä ihmisiä ja sulla lapsiakin on niin se tarkoittaa että miehet ei kuitenkaan ole ihan vieraita; eikä tätä olettamusta ainakaan heikennä se että avaudut aiheesta miesten logiikalla.
Eli mistä kenkä oikeasti puristaa? Lapsillasi on väistämättä isä. Siitä voi arvata jo jotain.
En usko että olet vailla seksuaalisia ja emotionaalisia tarpeita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Sensijaan tahto harmoniaan on vastamasti melkoinen. Mä uskon että nuo kaksi pystyy yhdistämään ainakin riittävän hyvin, mutta se nyt ei ainakaan pessimismin ja pakenemisen kautta voi toteutua. Pessimismillä karkoitat tilaisuutesi ja pakenemisella löydät vain määränpään huonot puolet.
pettyny elämään ja käperryt itseesi...
Ajattele miten energistä ja elämäntäyteistä elämäsi olisi jos et nyt katkeroituisi, ajattele lapsia nekin tarvitsee elämää ympärilleen