Onko teillä ollut niin, että teitä häiritsee ystävyytenne joko varattuun mieheen taikka naiseen, itse ollessa sinkkuna?
Ystävyys - liian pitkällä?
K-THoo
6549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täytyy myöntää, että ajoittain häiritsee. Varsinkin, kun on oltu hyviä ystäviä jo reilusti toistakymmentä vuotta. Aina on voitu tavata ja keskustella vakavastikin. Koskaan ei meidän välillä ole kuitenkaan ollut mitään hyvää ystävyyttä suurempaa ja kumpikin on sen sanomattakin ymmärtänyt. Mutta, mitä huonommin hänen parisuhde voi, sitä enemmän meillä tuntuu olevan aikaa toisillemme. Ja nyt viime aikoina olen voinut havaita suhteessa jotain ystävyydelle epätyypillistä; pitkiä katseita, kosketuksia, tapaamiseen valmistautumista ja entistä pidempiä halauksia. Tärkeäksi tarkoittamansa lauseet hän jättää usein kesken ja oleellisin jää kertomatta. Kun itse puhun omista suhteistani, hänestä tulee jotenkin vaitonainen.
Aivan kuin hän valmistelisi minua mahdolliseen eroonsa ja haluaisi pitää minut vapaana.
Uusi tilanne on saanut myös omat ajatukseni aivan sekaisin. En tiedä mitä ajatella ja kuinka suhtautua, jos seuraavalla kerralla katkennut lause tuleekin kokonaan ulos. Ystävyyttäni en halua pilata missään tapauksessa. Kestävän ystävyyden pohjana taas ovat olleet erilaiset elämäntilanteemme. Muuten olisimme olleet yhdessä jo pitkään, niin samanlaisia tunnumme olevan.
Nyt haluan unelmoida korkeintaan yhteisestä vanhuudesta ja yhdessäolosta.
Niinpä niin, mä näkisin, että miehelle ideaali tilanne on se, että sä oot sen käytettävissä 'aina'. Ja se, että hän on vaitonainen, kun keskustelette sinun suhteistasi, johtuu varmaan siitä, hän kieltää itseltään sellaisten olemassaolon ihan kokonaan. Reilu 10 vuoden jälkeen, ihme homma kerta kaikkiaan on se, että sen intiimimpään yhteyteen ette ole vielä päätyneet, mutta veikkaan, että sellainenkin aika vielä koittaa..
No tunnen kyllä henkilön ja suhteemme niin läpikotaisin, että ei hän varmasti minun suhteita vastaan ole, hyvää toivoo minulle, kuten minä hänelle. Olkoon se hyvä vaikka sitten ulkopuolisen ihmisen rakkautta. Oikeastaan en ole edes aiemmin ajatellut meitä yhdessä, mutta nyt vain jotenkin on tuntunut erilaiselta. Ehkä me kumpikin elämme tyytyväisen parisuhteen ja kasvatamme lapsemme "ulkopuolisen" puolison kanssa ja joskus tulevaisuudessa lasten kasvettua kokeilemme yhteiseloa.
Perheen rikkojiksi ja pettäjiksi ei ole kummastakaan. Ehkäpä tosirakkaus vain odottaa oikeaa hetkeään...
Tässä tunteessa on tavalliseen ihastumiseen se ero, että ajatukset eivät niinkään liity seksiin tai fyysiseen vetovoimaan (vaikka hän hyvin puoleensa vetävä onkin), vaan ennemminkin läheisyyteen ja asialliseen keskusteluun.
Tiedän täysin mitä henkilö on, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
Onpa kyllä kiva kuulla, että ajattelet toisesta noin. Miten usein te näette tai soittelette tällä hetkellä noin keskimäärin? Tietysti on aikoja, että toisinaan useemmin ja toisinaan harvemmin...
Toivottavasti sydämenne löytävät toisensa. :)
Kaikkea hyvää elämääsi!
...just siitä syystä, kun en voinu olla huomaamatta sitä kemiaa. huokaan :(
Pakko on avautua sen verran, että himottaa ihan liian paljon yks naimisissa oleva nainen, joka on ihan täydellinen, ite oon tietenkin sinkku.... Tätä tuskaa on jatkunut pian kolme vuotta, eikä ystävyyttä pidemmälle juttu ole koskaan mennyt, vaikka himot on välillä julmetut.