Fortuna on roomalaisessa mytologiassa onnen ja sattuman jumalatar. Hänen vastineensa kreikkalaisessa mytologiassa on Tykhe. Fortuna saatettiin esittää side silmillään ja sokeana, kuten nykyajan Oikeus, esittämässä elämän ja onnen oikukkuutta.
Fortunan seurueeseen kuului Copia, yltäkylläisyyden jumalatar, joka kantoi yltäkylläisyyden sarvea. Annonaria-nimisenä Fortuna suojeli viljavarastoja. Roomalaisessa kalenterissa 11. kesäkuuta oli pyhitetty Fortunalle, suuren juhlan, Fors Fortunan ollessa 24. kesäkuuta.
Fortunaa lepyttelivät ennen kaikkea naiset. Servius Tulliuksen katsotaan tuoneen hänen kulttinsa Roomaan. Fortunalla oli temppeli Forum Boariumilla, julkinen pyhäkkö Collis Quirinalisilla, yhdellä Rooman seitsemästä kukkulasta Rooman suojelushenkenä, Fortuna Populi Romani, "roomalaisten (hyvänä) onnena", sekä oraakkeli Praenestessa, missä tulevaisuuden valitsi pieni poika joka valitsi tammisauvoja joihin oli kirjoitettu mahdollinen tulevaisuus.
Kaikkialla roomalaisessa maailmassa Fortunaa palvottiin lukuisissa pyhäköissä eri nimillä jotka oli yhdistetty häneen sen mukaan, mitkä olivat ne erityiset elämäntilanteet missä toivottiin hänen apuaan. Fortuna ei ollut aina hyväntahtoinen: hän oli epäileväinen (Fortuna Dubia); hän saattoi olla "häilyvä/vaihteleva" (Fortuna Brevis) tai suorastaan pahansuopa (Fortuna Mala).
Fortunan nimi tullee etruskijumalatar Vortumnasta, "hänestä joka panee vuoden kiertymään (ajan pyörässä)".
Fortunan seurueeseen kuului Copia, yltäkylläisyyden jumalatar, joka kantoi yltäkylläisyyden sarvea. Annonaria-nimisenä Fortuna suojeli viljavarastoja. Roomalaisessa kalenterissa 11. kesäkuuta oli pyhitetty Fortunalle, suuren juhlan, Fors Fortunan ollessa 24. kesäkuuta.
Fortunaa lepyttelivät ennen kaikkea naiset. Servius Tulliuksen katsotaan tuoneen hänen kulttinsa Roomaan. Fortunalla oli temppeli Forum Boariumilla, julkinen pyhäkkö Collis Quirinalisilla, yhdellä Rooman seitsemästä kukkulasta Rooman suojelushenkenä, Fortuna Populi Romani, "roomalaisten (hyvänä) onnena", sekä oraakkeli Praenestessa, missä tulevaisuuden valitsi pieni poika joka valitsi tammisauvoja joihin oli kirjoitettu mahdollinen tulevaisuus.
Kaikkialla roomalaisessa maailmassa Fortunaa palvottiin lukuisissa pyhäköissä eri nimillä jotka oli yhdistetty häneen sen mukaan, mitkä olivat ne erityiset elämäntilanteet missä toivottiin hänen apuaan. Fortuna ei ollut aina hyväntahtoinen: hän oli epäileväinen (Fortuna Dubia); hän saattoi olla "häilyvä/vaihteleva" (Fortuna Brevis) tai suorastaan pahansuopa (Fortuna Mala).
Fortunan nimi tullee etruskijumalatar Vortumnasta, "hänestä joka panee vuoden kiertymään (ajan pyörässä)".
Vastaukset 1
Vanhimmat
antoi minulle Una- Fortuna aikaa elää vielä vuoden 43 kuoleman tuomion jälkeen. Tästä ajasta on kulunut monta vuoskymmentä. Eräät hyvät kaverit keksivät minulle tämän nikin. Tämä on not too bad nikki. Paljonhan olisi jäänyt näkemättä, jos elämäni lanka olisi katkennut ennen toisen maailman sodan päättymistä. Monia rikkaita kokemuksia on kertynyt elämäni polun varrelta. Saarnaja sanoo että kaikella on aikansa. Meillä on aika syntyä ja aika kuolla. Yhtä varmaa kuin on syntyminen yhtä varma asia on Hopealangan katkeaminen ja
Hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennenkuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammenuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta.