Olen eronnut avokistani loppusyksystä. Käytännön syistä asustelemme edelleen saman katon alla, ts. hän ei saanut aikaseks hommata itelleen kämppää. Olen erossaoloaikana tavannut ihmisen, rakastunut, mut ennen kuin annan itselleni luvan heittäytyä mihinkään uuteen, haluan että eromme on selvä myös asumisjärjestelyjen kannalta.
Nyt tää exäni on saanut selville, että heilastelen jo toisaalla, ja sen seurauksena haluaakin mut nyt takasin! On valmis jatkamaan parisuhdettamme ja tekemään töitä sen eteen.. mitä ei siis ikinä suhteemme aikana tapahtunut. Koko erossaoloaikanamme ei ollut puhettakaan mistään yhteenpaluusta yms. miten mun uusi suhde on voinut saada hänet kääntämään päänsä? Luulisi et reagointi oisi päinvastainen, ja kiireesti pakkais tavaransa. MIks hänelle on nyt iskenyt joku menettämisen pelko tai mikä lie, kun sai tietää suhteestani? Ollaan kuitenkin kuukausia oltu erossa saman katon alla, joten aikaa olisi ollut muuttaa mielensä. En osaa luottaa hänen motiiveihinsa. Onko se todellakin suhde ja minä, vai johtuuko tämä jostain ihan muusta?
Oon todella hämmentynyt tilanteesta. Niin helpolta ja kivalta kuin se kuulostaisikin jatkaa tästä, varsinkin kun en ole nähnyt häntä ikinä noin vakuuttuneena meidän suhteesta.
Mut olen henkisellä tasolla jo niin irtautunut hänestä, vaikka edelleen hänestä välitänkin.
Eikä asiaa helpota se, että tämä toinen henkilö on mielessäni JATKUVASTI.Tämä tuntuu rakkaudelta mutta helppoa ei tämäkään koska ex-avokkini pyörii kuvioissa.
Nyt tää exäni on saanut selville, että heilastelen jo toisaalla, ja sen seurauksena haluaakin mut nyt takasin! On valmis jatkamaan parisuhdettamme ja tekemään töitä sen eteen.. mitä ei siis ikinä suhteemme aikana tapahtunut. Koko erossaoloaikanamme ei ollut puhettakaan mistään yhteenpaluusta yms. miten mun uusi suhde on voinut saada hänet kääntämään päänsä? Luulisi et reagointi oisi päinvastainen, ja kiireesti pakkais tavaransa. MIks hänelle on nyt iskenyt joku menettämisen pelko tai mikä lie, kun sai tietää suhteestani? Ollaan kuitenkin kuukausia oltu erossa saman katon alla, joten aikaa olisi ollut muuttaa mielensä. En osaa luottaa hänen motiiveihinsa. Onko se todellakin suhde ja minä, vai johtuuko tämä jostain ihan muusta?
Oon todella hämmentynyt tilanteesta. Niin helpolta ja kivalta kuin se kuulostaisikin jatkaa tästä, varsinkin kun en ole nähnyt häntä ikinä noin vakuuttuneena meidän suhteesta.
Mut olen henkisellä tasolla jo niin irtautunut hänestä, vaikka edelleen hänestä välitänkin.
Eikä asiaa helpota se, että tämä toinen henkilö on mielessäni JATKUVASTI.Tämä tuntuu rakkaudelta mutta helppoa ei tämäkään koska ex-avokkini pyörii kuvioissa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mä olin samassa tilanteessa kesällä asuin kuukauden samankaton alla kun mies ei maksanut varainsiirtoveroa niin en sen takia saanut kämppää itselleni
sinä kesänä löysin uuden ja ex yritti takas käytti kaikki mahdolliset keinot hyvät ja pahat
lapset vielä murkussa eli ei ollut yhtään kivaa
nyt sun pitää oikeesti miettiä kumpi on parempi ja mun ex lupas maat ja taivaat mutta nyt kun katson taaksepäin niin ei se elämä hänellä ole muuttunut eli tein oikean ratkaisun
mutta hyviä vointeja ja tee se päätös nopeesti mun syksy oli helvettiä
en toivo sitä kenellekkään
uudelle joka on vieläkin mun ihana rakkaani niin sai tekstareita yms eli säästä hänet siltä
moi
on että toisesta tulee yhtäkkiä niin tärkeä kun huomataan et kelpaa muillekin?? Sitä ennen ei ole ero paljon kaduttanut.
"uudelle joka on vieläkin mun ihana rakkaani niin sai tekstareita yms eli säästä hänet siltä"
--tää tarkotti mitä? kuka sai tekstareita keneltä, ja säästä kenet?:)
Onpas hankala tilanne, ei voi muuta sanoa.
se tuolainen on? Asut edelleen sen kanssa, joku pitää teidät yhdessä?? Minä en ainakaan haluis olla tuollaisen tuuliviirin kaa missään tekemisissä.
Jos sussa olisi edes senverran munaa, et heittäisit sen ukon ensiksi pellolle ja sitte vasta aloittaisit jotain uutta, ei tuosta kuviosta tuu lasta eikä paskaa..
eikai se kundi mihinkään lähdekkään kun palvelu pelaa, ei hän ole mitenkään eronnut.Taitaa vielä pannakin tyttöä.
Muutenkin tämän aloittajan tunteet on vinksinvonksin, on olevinaas rakastunut siihen uuteen ja välittää vielä "asuinkumppanistaankin".Ei taida tyttö tietää mitä haluaa.
ex-avokki tehnyt lähtöä kuukaistolkulla, mut mitään ei tapahdu. Ei kai se musta tee tuuliviiriä jos hän ei saa hommattua kämppää itelleen.
Kyllä asunnon yleensä saa, jos todella haluaa. Nyt keskustelet napakasti hänen kanssaan muutosta. Kyse on siitä, että mies ei halua lähteä mihinkään vaan yrittää ketkutella asunnossasi niin pitkään kuin mahdollista. Onko miehellä vanhempia , kavereita tms , jonne hän voisi tilapäisesti muuttaa. Sinä sallimalla asumisen, mahdollistat hänen lorvailun.
jollet saa sitä luuseria ulos, kyllä asuntoja löytyy jos viitsii hakea, mutta sinä olet niin lellukka ja jätkä tietää sen, ei se piruuttaankaan lähe mihkään.
Se sun uusi suhteesi menee heti karille kun kaverisi tietää, että asut jonkun jätkän kaa, en minä ainakaan jakais tyttöäni kenenkään kanssa. Pyydä sen uuden karjun heittää se jätkä pihalle ja se vois sanoo et se tulee asuun sun kaa, luulis jätkän siitä jo tajuuvan lähtee.
Te kaikki voisitte viettää niin onnellista elämää keskenänne. Tyyliin haaremi ja lentävä matto.
Niinhä tehdään saduissakin ja monet uskovat niihinkin.
Mitä turhaan odottelemaan ja näkemään yhtään vaivaa järjestääkseen asioitaan yleisesti hyväksyttyyn "normaaliin" tapaan kun helpommakin pääsee?
Mä erosin ite syksyllä, ja asuttiin ex-kumppanin kanssa vielä 2 kuukautta eron jälkeen saman katon alla, kunnes molemmat löydettiin asunto. Erottiin ihan ystävinä. Olimme tehneet sopimuksen, ettei olla toisten kanssa niin kauan kun asutaan saman katon alla, ettei satuteta toisiamme. Kaks viikkoa eron jälkeen mies ei tullut baarista kotiin. Seuraavana päivänä kotiutuessaan kertoi olleensa yhden naisen luona, mutta he eivät olleet tehneet mitään eivätkä edes numeroita vaihtaneet. En tietenkään uskonut, mutta mies vannoi tätä kaikkea minulle monta päivää.
Unohdin koko asian. Aloimme harrastamaan kiihkeää seksiä monta kertaa päivässä. Rakastuin tavallaan uudestaan exääni, mutta en halunnut kertoa sitä hänelle. Vihdoin muutimme erillemme, ja muutamien kiemuroiden kautta sain kuulla hänen tapailleen koko tämän ajan sitä toista muijaa. Raivostuin suunnattomasti. Meillä on pieni lapsi, joten joudumme olemaan jatkossakin yhteydessä, ja olisi kiva jos voisi luottaa toiseen. Nyt olen kuullut useammalta taholta että exä ois mua pettänyt, hän itse ahkerasti jaksaa kieltää kaiken mutta kuka tollaiseen voi enää luottaa. Inhottaa vaan olla näin kiinni vieläkin exässä, kokoajan mulla pyörii ne mielikuvat että se on ollut toisten naisten kanssa ja sitten tullut kotiimme, missä mä olen hoitanut meidän lasta ja leikkinyt kotia.
Tää ei nyt varsinaisesti liittynyt aloittajan viestiin, mutta pointtina tässä kaikessa onkin nyt se, että jos exä tulis ja sanois että haluais mut takaisin, mä suostuisin, ja tekisin aivan kaikkeni että suhde onnistuisi. Eli enemmän seksiä, enkä roikkuisi niin paljon toisessa (mulla on ollut lapsen kanssa aika yksinäistä) ja ottaisin hänen tunteet useammin huomioon. En tiedä, voisko meidän suhde enää toimia. Eiköhän ne toiset ämmät mua ärsyttäis vähän väliä jolloin ottaisin ne puheeksi ja siitähän sitä riitaa syntyisi.
Jäi näköjään viesti kesken.
Tarkoitan siis sitä, että ymmärrän exääsi. Mun mielestä jokaisen vakavamman suhteen jälkeen kuuluu olla "suru-aika", eikä heti hypätä uuteen suhteeseen (eri juttu jos suhteen aikana on jo kolmansia osapuolia(. Tällä tavoin osoitetaan kunnioitusta suhdetta ja entistä kumppania kohtaan. Exäsi tajusi, ettei hän ole tärkeä sinulle millään tavoin, ja siksi varmasti haluaa sinut taas, hän haluaa olla sinulle tärkeä eikä yhdentekevä.
Oot toki oikeassa, ja varmasti loukkaa tunteita. Itse ajattelin suoraviivaisesti että erottu mikä erottu joten en ole tilivelvollinen. Ehkä törkeesti toimittu mutta pystyynkuolleen suhteen jälkeen en pystynyt kieltäytyäkään.
Nyt kun hän ehdotti yhteenpaluuta enkä olllu siihen valmis, niin taatusti loukkaa kahta kauheemmin.
Kyse myös siitä ettei ole tehnyt elettäkään muuttaakseen.
Totta, erottu mikä erottu ja et todellakaan ole tilivelvollinen, ja tietysti tunteet on sellainen asia mille ei aina voi mitään, mutta jos olet joskus edes rakastanut exääsi, mielestäni sun pitäisi ottaa hänen tunteet huomioon vaikka olettekin eronneet.
Itse olen exäni kanssa facebookissa kavereita, ja pidän parhaimmalla tavallani vieläkin huolen (vaikka hän loukkasi minua pahasti) etten loukkaisi häntä mitenkään. Hän oli kuitenkin iso osa elämääni ja todella tärkeä. Mutta ehkä te miehet vaan ajattelette eri tavalla.
Oon pitänyt tärkeänä myös etten loukkaa, koska siihen ei mitään tarvetta. Nyt kun asiaa ajattelen niin tietenkin olen loukannut tunteitaan ja pahasti.
Mietin hyvin yksinkertaisesti et jos hän ei tahdo olla kanssani, ei halua mua ja olen muutenkin yhdentekevä, ja ero on selvä niin mikä estää mua elämästä sellaista jota oon kaivannut parin vuoden ajan.?
Ajauduin tähän uuteen suhteeseen monestakin syystä mutta jarrut päällä exäni takia. Mutta asia ei tullut exäni tietoisuuteen mitenkään hienotunteisesti, sillä luki kännykkäni läpi luki sieltä koko historiikin jokaista yksikohtaa myöten.
Heh, no meillä tuli ilmi samalla tavalla, eli mä luin exäni viestit kännykästä salaa, tosin oli pakko lopettaa kesken, sen verran rupes tulevaan oksettavaa seksiin viittavaa viestiä.. Ja se on varmaan kaikista kamalin tapa saada selville. Ja toinen kamala tapa on se kun yhteiset tutut ja kaverit alkavat kertomaan vanhoja asioita, mitä exä oli tehnyt suhteen aikana.
mikä sun mielen sit muutti yhteenpakuun suhteen, kun olitte jo kerran päätyneet eroon?
Luulisi että sullakin niiden viestien lukemisen jälkeen tulisi ihan päinvastainen reaktio, mut rakastuit uudelleen?
Mä rakastuin uudelleen ENNEN kuin luin ne viestit, mutta silti oisin kyllä valmis ottamaan mun exän takaisin jos hän haluaisi, ja oisin valmis yrittämään uudestaan. Silloin kun toisella on ollut jo jonkun toisen kanssa jotain, sitä oikeasti tajuaa että me ollaan erottu, ja silloin iskee se paniikki: en haluakkaan erota, haluan sittenkin olla yhdessä!
Mä kaipaan mun exää, hänellä oli aivan mahtava huumorintaju, oli tosi kivaa käydä kahvittelemassa hänen kaveripariskuntien kanssa jne. Meillä oli mahtavaa yhdessä, ainakin tällä hetkellä mun muistoissa. Mutta viimeiset kuukaudet mitä olin suhteessa, muistan kuinka itkin itseni uneen iltaisin koska mulla oli suhteessa kurja olla. Mies juoksi baareissa ja vietti aikaa tietokoneella, ei enää halunnut seksiä, läheisyyttä, ei mitään. Nyt kun jälkeenpäin mietin, hän oli selvästi muhun jo kyllästynyt. Pidin vaan sitä itsestään selvyytenä, että juuri hän haluaa olla mun kanssa, ja mä olen ainut joka mietti eroa. Kun mulle selvisi, ettei näin todellakaan ollut, iski se oikein paha eroahdistus. Ehkä sitä varten haluan hänet takaisin, haluan todistaa itselleni että kyllä mä kelpaan hänelle vielä. Ja tietysti, kyllä mulla on ikävä häntä, ja sitä läheisyyttä.
En tiedä onko sun exällä samat mietteet mielessään, rakastaako hän oikeasti vai haluaako todistaa itselleen että kelpaa sinulle vai onko vain menettämisen pelko vai mikä on. Eron jälkeen tajusin vain, kuinka moni asia on mulle ollut itsestään selvyyttä, ja miten niitä pieniäkin asioita kaipaa. Ja ne tulevat ilmi vasta kun on muutettu erilleen: ja se on teillä vielä edessä, ja voipi se sinullekin vielä iskeä ikävästi päin naamaa, jollei tämän uuden rakkauden takia vielä heti, mutta jos uusi rakkaus ei toimi, vähintään sen jälkeen huomaat kyllä kaipaavasi entistä avokkiasi ja yhteistä elämäänne. Ja silloinhan monet palaavat yhteenkin. Mä olen "valinnut" tämän hetkisen sinkkuuden, eli en halua elämääni nyt uutta miestä, lapseni ja myöskin itseni takia. Haluan ensin päästä tämän surun yli, ja vasta sitten antaa rakkauden tulla. Ja voi luoja kuinka toivon, että exäkin tekisi samoin, mutta eipä hän taida.
Onhan tossa ristiriitaa että kaipaat ja kehut exääsi, ja samaan aikaan muistelet itkeneesi itses uneen.. eli et kovin onnellinen ole ollut.
Luulen et oma exänikin on laskenut vahvasti sen varaan, että ero on hänen ideansa eikä mee kuin hetki niin olen rukoilemassa häntä takaisin. Niin on käynyt ennenkin.
Tavallaan kaipaankin meidän yhteistä elämää, mut en läheisyyttä hänen kanssaan tms. koska sellasta meillä ei ollut enää piiitkään aikaan, nin pitkään aikaan etten osaa ees kaivata. Siks mietinkin että on tuhoontuomittua ees pohtia yhteenpaluuta.
Mikäs siellä on tilanne? Meillä taitaa olla nyt todella lähellä tuo yhteen palaaminen, koska molemmat haluavat sitä kovasti. Mä olen valmis tekemään paljon työtä, että tää suhde onnistuisi. Yhteen ei varmasti muuteta vielä pitkään aikaan, aloitetaan suhde tälleen kevyemmällä tavalla :)