Kerroit, että kärsit seksin puutteesta, kun teillä harrastetaan seksiä 1-3krt kahdessa viikossa.
Olisin onnellinen noin vilkkaasta seksielämästä!
Olen 22 vuotias nainen, ja olen ollut samanikäisen avomieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta. Kyllä, aloitimme seurustelemaan 16 vuotiaina. Aluksi asuimme molemmat vanhempiemme luona, ja olimme tuolloin muutoinkin niin "pieniä", ettei seksi edes tavallaan käynyt mielessä. Seurustelu oli 18 vuotiaaksi asti henkistä, ja tietenkin pussailua,mutta ei muuta, edes pettinkiä.
Menetimme neitsyytemme siis 18 vuotiaana, ja olemme molemmat toisiemme ensimmäisiä, kumpikaan ei ole seurustellut aiemmin kenenkään muun kanssa.
Lukion ja armeijan jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle ja yhteen asumaan. Nyt olemma siis asuneet yhdessä miltei kolme vuotta ja kihloissa olemme olleet vajaa kaksi vuotta.
Seksi elämämme ei oikein ikinä ole ollut mitenkään hirmuisen aktiivista. Silloin aikoinaan ei mahdollisuuksia oikein ollutkaan, jos ei halunnut vanhempien saavan kiinni itse teosta...
Ja luulin, että tilanne muuttuu, kun muutetaan yhteen, omaan kämppään, jossa kukaan ei ole tunkemassa makuuhuoneen ovesta sisään kesken kaiken.
Aluksi, ehkä ensimmäisen puolen vuoden aikana se oli ehkä juuri tuota 1-3 krt kahdessa viikossa, ja se oli varmaan aktiivisinta, mitä meillä on ollut.
Nyt minulla saattaa keritä mennä kahdetkin menkat, ennenkuin seuraavaa kertaa kuuluu. Eli tahti on sattunnaisesti sellaista kolmenviikon välein kerran tai kerran kahdessa kuussa.
Olen puhunut tästä avomiehelleni, mutta hän vain selittää olevansa vain sellainen, joka ei aina ajattele seksiä.
Hän ei missään nimessä ole mikään pettäjä-macho tyyppiä, vaan ennemminkin sellainen ujo ja sukon kyllä tosiaan, ettei mielessä käykään pettäminen, kun ei kerran seksi noin yleensäkään. En ole löytänyt yhtäkään pornolehteä tai kasettia koko seurustelumme aikana.
Mutta minä hypin seinille. Olen jatkuvassa puutteessa, vaikka en mikään seksi-addikti ole. Minulle riittäisi mainiosti edes kerta parin viikon välein, ja tuo 1-3 krt kahdessa viikossa olisi ihanaa. En ole koskaan pettänyt avomiestäni, enkä petä. en edes haluaisi ketään toista. Masturboidessanikin fantasioin vain hänestä.
Inhoan masturboimista, mutta tämä tilanne pakottaa minut siihen. Tuntuu, etten muuten saa mitään tehdyksi, esim. tenttiin lukemisen keskittymisestä ei tule mitään, jos on liian kiimainen.
Vonkaan ja koitasn tehdä aloitteita, mutta ne eivät vain onnistu. aina on joku syy, "väsyttää" "ei nyt", "maha on kipeä". Jos hiplaan hänen vartaloaan ja käteni siirtyvät pepulle, hän työntää ne pois vaivautuneen oloisena.
Sitten olen pitkään vain "hiljaa", enkä edes yritä mitään, ja toivon että poikaystäväni muistaisi, että seksi on olemassa. Muta ei se huomaa mitään, on kait vain tyytyväinen, kun en vongu.
Jos joskus saan tahtoni läpi, saattaa käydä niin, ettei avomieheni kykene, alkulämmittely kyllä sujuu, mutta kun pitäisi itse asiaan päästä, saattaa kalu lerpahtaa. Ei tietystikään aina. Tähän avomieheni kertoo syyksi sen, ettei oikeasti ollut sillä tuulella. Tämmöistä ei koskaan tapahdu hänen itsensä tehdessä aloitetta. Mutta sitä tapahtuu _niin_ harvoin että saisi rastin piirtää seinään.
En tiedä miten tätä tilannetta parannetaan. Onko kellään ideoita? (Muutakuin viagran murskaaminen salaa hänen ruokaansa.) Miestäni rakastan muutoin joka suhteessa, enkä ole jättämässä häntä.
Jos ei muu auta, niin kaipa tähän tahtiin on vain totuttava. Pelkään vain, että jonain päivänä se loppuu kokonaan.
Olisin onnellinen noin vilkkaasta seksielämästä!
Olen 22 vuotias nainen, ja olen ollut samanikäisen avomieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta. Kyllä, aloitimme seurustelemaan 16 vuotiaina. Aluksi asuimme molemmat vanhempiemme luona, ja olimme tuolloin muutoinkin niin "pieniä", ettei seksi edes tavallaan käynyt mielessä. Seurustelu oli 18 vuotiaaksi asti henkistä, ja tietenkin pussailua,mutta ei muuta, edes pettinkiä.
Menetimme neitsyytemme siis 18 vuotiaana, ja olemme molemmat toisiemme ensimmäisiä, kumpikaan ei ole seurustellut aiemmin kenenkään muun kanssa.
Lukion ja armeijan jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle ja yhteen asumaan. Nyt olemma siis asuneet yhdessä miltei kolme vuotta ja kihloissa olemme olleet vajaa kaksi vuotta.
Seksi elämämme ei oikein ikinä ole ollut mitenkään hirmuisen aktiivista. Silloin aikoinaan ei mahdollisuuksia oikein ollutkaan, jos ei halunnut vanhempien saavan kiinni itse teosta...
Ja luulin, että tilanne muuttuu, kun muutetaan yhteen, omaan kämppään, jossa kukaan ei ole tunkemassa makuuhuoneen ovesta sisään kesken kaiken.
Aluksi, ehkä ensimmäisen puolen vuoden aikana se oli ehkä juuri tuota 1-3 krt kahdessa viikossa, ja se oli varmaan aktiivisinta, mitä meillä on ollut.
Nyt minulla saattaa keritä mennä kahdetkin menkat, ennenkuin seuraavaa kertaa kuuluu. Eli tahti on sattunnaisesti sellaista kolmenviikon välein kerran tai kerran kahdessa kuussa.
Olen puhunut tästä avomiehelleni, mutta hän vain selittää olevansa vain sellainen, joka ei aina ajattele seksiä.
Hän ei missään nimessä ole mikään pettäjä-macho tyyppiä, vaan ennemminkin sellainen ujo ja sukon kyllä tosiaan, ettei mielessä käykään pettäminen, kun ei kerran seksi noin yleensäkään. En ole löytänyt yhtäkään pornolehteä tai kasettia koko seurustelumme aikana.
Mutta minä hypin seinille. Olen jatkuvassa puutteessa, vaikka en mikään seksi-addikti ole. Minulle riittäisi mainiosti edes kerta parin viikon välein, ja tuo 1-3 krt kahdessa viikossa olisi ihanaa. En ole koskaan pettänyt avomiestäni, enkä petä. en edes haluaisi ketään toista. Masturboidessanikin fantasioin vain hänestä.
Inhoan masturboimista, mutta tämä tilanne pakottaa minut siihen. Tuntuu, etten muuten saa mitään tehdyksi, esim. tenttiin lukemisen keskittymisestä ei tule mitään, jos on liian kiimainen.
Vonkaan ja koitasn tehdä aloitteita, mutta ne eivät vain onnistu. aina on joku syy, "väsyttää" "ei nyt", "maha on kipeä". Jos hiplaan hänen vartaloaan ja käteni siirtyvät pepulle, hän työntää ne pois vaivautuneen oloisena.
Sitten olen pitkään vain "hiljaa", enkä edes yritä mitään, ja toivon että poikaystäväni muistaisi, että seksi on olemassa. Muta ei se huomaa mitään, on kait vain tyytyväinen, kun en vongu.
Jos joskus saan tahtoni läpi, saattaa käydä niin, ettei avomieheni kykene, alkulämmittely kyllä sujuu, mutta kun pitäisi itse asiaan päästä, saattaa kalu lerpahtaa. Ei tietystikään aina. Tähän avomieheni kertoo syyksi sen, ettei oikeasti ollut sillä tuulella. Tämmöistä ei koskaan tapahdu hänen itsensä tehdessä aloitetta. Mutta sitä tapahtuu _niin_ harvoin että saisi rastin piirtää seinään.
En tiedä miten tätä tilannetta parannetaan. Onko kellään ideoita? (Muutakuin viagran murskaaminen salaa hänen ruokaansa.) Miestäni rakastan muutoin joka suhteessa, enkä ole jättämässä häntä.
Jos ei muu auta, niin kaipa tähän tahtiin on vain totuttava. Pelkään vain, että jonain päivänä se loppuu kokonaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen 28vuotias mies. Luin Janen kirjoittaman jutun sekä muut kannanotot ja täytyypä sanoa miehiseltä puolelta että TUTULTA kuullostaa!
Olen tällä hetkellä kihloissa. Suhde on kolmas. Ensimmäinen oli 18vuotiaana. Se kaatui juuri siihen että nainen ei kiinnostanut seksuaalisesti enää vajaan vuoden jälkeen.
Kuvittelin että vaihto muuttaa tilanteen.. seuraava suhteeni kariutui tasan tarkkaan samaan asiaan. Tuskallista oli näytellä tyttöystävälle että syy on jossai muualla esim pääkivussa tms..
Sen jälkeen meni vuosia että suhteeni kestivät yhdestä illasta pariin kuukauteen. Kunnes aloin kaivata vakiintumista ja ikiomaa kultaa. Ajattelin että kylläse nainen kiinnostaa pitempäänkin kun sillä on hyvän luonteensa lisäksi myös ulkonäköä ja seksuaalisesti vetoavaa kroppaa...
Tutustuinkin kerrassaan herttaiseen nykyiseen naiseeni jossa ihastuin ihan kaikkeen.. Olemme olleet yksissä nyt noin vuoden päivät ja TAAAS
mieltäni kalvaa sama asia.. hyvin menee... tulemme loistavasti toimeen MUTTA... hän ei jaksa enää kiinnostaa seksuaalisesti muutakuin pimeässä ja silloinkun pussit ovat räjähtämispisteessä...
TIEDÄN sen että ratkaisu ei löydy syrjähypyistä... se johtaa entistä syvempään kriisiin itsensä ja ajatuksiensa kanssa mitänyt naisiin tulee...
Se ei löydy myöskään naista vaihtamalla. Kyllästys iskee... Olenkin ajatellut että olenko jotenkin tunnevammainen mutta kaverini kertoessa vastaavaa, olen huomannut etten todellakaan ole yksin.
Kerrompas nyt naiset teille mistä se johtuu...Sieltä mistä kaikki muutkin eli korvien välistä!!
Ensinnäkin... naiset ovat niin erillailla ajattelevia.. tunnepuolella paljon sitoutuvempia.. syvällisempiä..
Lisäksi..naiset ja miehet käsittelevät stressiä eri tavoin...
Työpaineiden ja stressin alla naiset haluavat takkatulta ja lämmintä kainaloa. Miehet taas hyvin usein vetäytyvät kuoreensa jonka seuraamuksena myös tunnepuoli tukahtuu ennenpitkää.
Työpaineet siis toisinsanoen vievät ajatukset kauemmaksi naisten ajatusmaailmasta. Ei vain kertakaikkiaan jaksa pitkän päivän jälkeen, alitajuisesti stressaantuneena laskuista ym olla enää hellä ja rakastava omalle vaimolle. SILLOIN nimeeenomaan sukupuolten väliset ajatusmaailman erot tulevat parhaiten esille.
Miehet saattavat kärsiä jonkinasteisesta ulospäin näkymättömästä masennustilasta ym joka vie seksihalut auttamatta mukanaan.
Mikä siis olisi paras lääke siihen... jutelkaa miehennen kanssa juuri k.o asioista ja EI MISSÄÄN NIMESSÄ ongelmien nimellä. Vaan esimerkiksi illalla ennen nukahtamista kysellä että mitä se oma rakas nyt tarkkaanottaen tekikään töissään... Ihan kuin mielenkiinnosta kyselette ja miehethän tunnetusti tykkää puhua työstään..
Saattaa olla että kertomisen aikana alkaa tipahtelemaan myös niitä stressitekijöitä tai mikäli ei niin jo pelkkä puhuminen purkaa miestänne... Kun hän saa purkaa "näkymätöntä" painettaan niin varmasti seksihalutkin sinua kohtaan kasvavat kokoajan... Olkaa kiinnostuneita miestenne asioista..sitä ne vieraistakin hakevat...jos sellaisiin erehtyvät...
Tarkoitatko, etta aiemmat suhteet karisi siihen, etteivat exasi kyselleet vointiasi tai olleet kiinnostuneita tyostasi?
Ei läheskään kaikki miehet ole tollasii törppöjä. Olen tuntenut vaimoni yli 20 vuotta ja vieläkin rakastelisin hänen kanssaan vaikka pari kertaa päivässä. Ei kyllästytä yhtään. Kyllä suurimmalle osalle miehistä kelpaa yksi nainen. Naiset ne yleensä pihtaa ja miehet haluu, näin on ja tulee aina olemaan.
"Tarkoitatko, etta aiemmat suhteet karisi siihen, etteivat exasi kyselleet vointiasi tai olleet kiinnostuneita tyostasi?"
Kuulostaisiko se hurjalta jos vastaisin että kyllä. Luonnollisempaa olisi lienet sanoa että suhteemme toimi loistavasti mutta rakkaus loppui. Loppuukose rakkaus tai kiinnostus toiseen ilman syytä..?
Syy on yleensä sellainen mytty joka koostuu monista pienistä asioista. Juuri se mytty joka tulisi avata eron jälkeen, levittää pöydälle ja miettiä että MIKÄ meni pieleen.
Vastaan siis sinulle adele että nuo asiat löytyivät muunmuassa minun mytystäni levitettyäni sen eron jälkeen. Muita asioita siellä oli juuri oman työstressit ym jota en viitsi alkaa tässä enepää vatvomaan.
"Ei läheskään kaikki miehet ole tollasii törppöjä."
Jaa..kuka niin on väittänyt että olisi...Toisekseen...
mitä törppöä on siinä jos eroaa ennen perheen ym perustamista vielä "seurusteluvaiheessa"??
"Kyllä suurimmalle osalle miehistä kelpaa yksi nainen."
Hmmm... Et taida ymmärtää nyt mistä on kysymys joten keskityhän vaikka siihen omaan naiseesi....
Kaikista saamistani kommenteista voisi vetää johtopäätöksinä seuraavaa.Nämä voivat passata haluttomuuden syihin miehesikin osalta tai sitten osa näistä.
* miehen työpaineet tai yleensäkin stressi (tutkimusten mukaan miehen työpaikan paineet vaikuttaa enemmän kuin naisilla seksihaluihin)
* väsymys (ei hetkellinen,mutta jo pitkään jatkunut, voi olla seurausta edellisestä)
* Masennus (seurauksia edellisistä tai joku muu trauma mistä mies ei ole toipunut)
* biologiset syyt, joita mies vaikenee, esim erekstiohäiriöt (voivat olla, vaikka ne harvat rakastelukerrat onnistuvatkin)
* Miehen vaikeneminen em asioista tai muista ongelmista
* Naisen pitkään jatkunut vonkaaminen ja tyrkyttäminen,jonka seurauksena miehellä kiinnostus asiaan lopahtaa
* Miehen huono itsetunto - tai alemmuudentunne verrattuna naiseen
* Nainen on liian dominoiva
* Me ihmiset vain olemme ERILAISIA haluinemme, tarpeinemme, se on vain hyväksyttävä
Nuo em syyt ehkä normaalimpia syitä, seuraavat ikävämpiä, mutta ei päde kohdallani eikä varmaan sinunkaan kohdallasi:
* miehellä on toinen nainen
* miehelläsi on homoseksuaalisia taipumuksia
* Mies purkaa itseään masturboimalla,ja katsoo sen riittävän....ja seksiä harvemmin
* Miehesi mielestä nainen ei ole tarpeeksi haluttava
Pärjäillään Jane, ja muistetaan, että kaikessa auttaa puhuminen, puhuminen ja puhuminen.Ainakin se helpottaa suuresti omaa oloa jos ei muuten.
(p.s. nyt olen ollut vonkaamatta jo kohta kaksi viikkoa, eikä ole mitään herunut)
Älä ihmeessä odota , jollet yritä et mitään myöskään saa. Vain yrittäminen palkitaan. Älä neuvo miestäsi, älä huomauttele tekemättömistä töistä vaan kysele miten päivä meni ja kehu häntä. Katsokaa telkkaria ja hieroskele häntä. Kyllä normaali mies haluaa.
Mielestäni vonkaaminen ei kuulu onnelliseen parisuhteeseen. Siitä tulee kummallekin vain huono mieli. Eikä se vonkaaminen loppujen lopuksi mitään auta. Se on tavallaan toisen painostamistakin. Kyllä kerralla, jos sanotaan, kannattaa uskoa. Ei siinä nöyryytä kuin itseään.
Miestä kannattaa lähestyä muilla kun fyysisillä osa-alueilla. Kysele kuulumisia ja huomioi esim. tekemällä iltapalaa jne. Älä luo tunnelmaan "seksiä odottavaa" ilmapiiriä. Kun mies tuntee, ettei ilmassa ole vaatimuksen ja painostuksen henkeä, on sen helpompi olla oma itsensä. Sitten kun lähestyy sitä henkisellä tasolla, se kyllä pikkuhiljaa lähenee se fyysinenkin. Ja jos ei, niin varmasti syy haluttomuuteen selviää ainakin keskustelemalla.
*Väität että yleistän kertoessani ongelmista.
*Väität myöskin että normaalit miehet haluaa aina vaimoansa..
Lueppas näitä juttuja läpi... aiemmassa Janen aloittamassa keskustelussa on vain sellaiset 80 000 lukijaa ja tuhansia kommentteja.
Mieti sen jälkeen, kumpi yleistää ja mikä on loppujen lopuksi normaalia....
Meillä on äijän kanssa ollut sama ongelma jo n.5 vuotta. Tosin musta tuntuu siltä ettei ukko sitä edes tiedä/tiedosta.(olen kyllä sanonut mutta se on tietysti nalkutusta) Sen mielestä meillä on kaikki hyvin. Kaikki on sen mielestä hyvin kun se saa viettää aikaansa tietokoneen tai telkkarin ääressä.
Eka vuosi oli kiihkeä, seksiä monta kertaa viikossa. Sitten alkoi tahti laantumaan; muutettiin yhteen-> seksi väheni, mentiin kihloihin-> seksi väheni.
Nyt seksiä on max 2 kertaa/kk ja voiko sitä edes seksiksi sanoa. Oikeammin ilmaistuna se on suoritus, jossa molemmat tähtäävät omaan päämääräänsä eli orgasmiin. Siinä ei ole siis enää kyse siitä, että nautittaisiin toistemme läheisyydestä vaan siitä, että molemmat saavat haluamansa. Välillä tuntuu, että onko sillä edes merkitystä, kuka siinä vieressä on. (siinä on kuitenkin ollut aina oma mies, kertaakaan en ole pettänyt enkä petä)
Tuli mieleen tuo Markuksen kommentti. Kun munkin ukkoa huvittaa yleensä vain yöllä, kun on pimeää eikä toista edes näe. En voi sanoa, että vartaloni olisi kuin supermallilla, mutta olen kuitenkin urheillut koko ikäni eikä ylipainoa ole. Pidän itseäni seksikkäänä, ja usein miehet katsovat minua "sillä silmällä". Mielestäni vartaloni kestää päivänvalon. Mistä siis johtuvat öiset pikapanot? Minä kun innostuisin pitkästä, kunnon seksistä tai päiväpanoista viikonloppuisin tai töiden jälkeen.
Alunperinhän tämän keskustelun aloitti Jane, joka ei saa tarpeeksi. Jane kertoi, että hän päätti olla tekemättä aloitetta. Itse kokeilin samaa silloin joskus 5-6 vuotta sitten, ja siitä seurasi pitkä selibaatti sekä omalla kohdallani masturbaatioputki. Pikkuhiljaa tilanne on ajautunut siihen, että harrastamme seksiä silloin kun mieheni sitä haluaa. Itse en enää monet pakit kokeneena edes uskalla ehdottaa seksiä ennenkuin olen varma, että saan sitä (esim. muutaman viikon seksittömyyden jälkeen). Jatkuvat torjunnat saivat minut tuntemaan itseni nöyryytetyksi. Tämä torjutuksi tulemisen pelko on takaraivossani edelleen, eikä varmaan lähde sieltä enää pois.
Välillä tunnen oloni katkeraksi siitä, että olen antanut tilanteen luisua tähän lähestulkoon seksittömään ja tunteettomaan suhteeseen. Miksi en voisi edelleenkin vongata ja keimailla seksikkäänä miehelleni? En jaksa. En halua olla mikään epätoivoinen vonkaaja. Mieluummin jatkan tätä rataa, eli tyydytän itseni juuri silloin kun itse haluan, ja niin monta kertaa kuin milloinkin huvittaa. Silloin minun ei tarvitse tuhlata energiaa toisen vonkaamiseen ja sen jälkeen yrittää nukkua toosa märkänä ja niellä katkeria kyyneleitä, kun toista ei taaskaan huvita. On muuten todella surkea olo sellaisen tilanteen jälkeen.
Aivan tarkalleen sama ongelma täällä.
Mukava huomata että meitä on muitakin.
Juuri nöyryytetyksi sitä alkaa itsensä tuntemaan, kun koittaa saada toista innostumaan, eikä sitä koskaan tunnu huvittavan.
Tuo on niin tuttua tuo kuvailemasi tilanne, jossa saa " yrittää nukkua toosa märkänä ja niellä katkeria kyyneleitä, kun toista ei taaskaan huvita".
Se ei tee itsetunnolleni hyvää ja masentaa joka kerta. Eikä se mies edes varmaan tajua loukkaavansa. Vaikka on siitäkin puhuttu monet kerrat.
Enää en edes uskalla ottaa sitä puheeksikaan, kun se kuulema on nalkutusta, ja avomieheni valittaa, että siitä vasta suortuspaineita tuleekin.
Enkä myöskään enää niin usein uskalla tehdä aloitteita.
Kuvio menee yleensä siten, että minä vonkaan, mies torjuu. Minä koitan vähän ajan kuluttua uudelleen, mies torjuu jälleen, minä loukkaannun ja joskus itkenkin, me puhutaan. Tulee piiitkä seksitön kausi. Minä vonkaan taas, ja saan sylissä pitoa ja halimista, enkä muuta. Onhan sekin jotain.. mutkun sekin on torjunta... sitten vaan olen niin kuin seksiä ei olisi olemassakaan, ja odotan, milloin jotain taphtuu.
Pahinta minusta on, että mies ikäänkuin "pelkää" läheisiä hetkiä. En tietenkään ole joka hetki miehen kimpussa, eikä sylissä olo tosiaankaan tarkoita minulle, että alkaisin kähmiä toista siinä. Niin silti mies tuntuu välttelevän sylissä kaikkea sellaista, josta saattasin saada väärän käsityksen, siis että luulisin hänen haluavan minua. Pusut tulee poskelle, ei suulle, ja kädet pysyvät tiukasti selässäni,hän ei vahingossakaan edes lanteilleni laita niitä. Ja viimeaikoina haliminen on tarkoittanut hänelle vain vierekkäin köllöttelyä, jos tulen lähemmäs, siis yritän halata, mies nousee pois: "jaa, pitää mennä keittämään kahvia/katsomaan conania/jääkiekkoa" tms.
Sitten kun mies silloin harvoin sille päälle sattuu, niin todellakin, se on vain pikapano ja suoritusmainen pyrkimys saada se kauan kaivattu orgasmi.
Me kyllä sekstataan päivälläkin.
Omituisinta on, että mies pyytää yleensä aina minua laittamaan jotkut mustat tai punaiset stay-up sukat jalkaan, stringit js joskus jopa korkokengät. Monesti ollaan miehen ehdotuksesta tehty se keittiön pöydällä, tai suihkussa vaatteet päällä. Ei siinä muuten mitään, mutta jos itselläni ei ole sellainen olo, että tykkäisin pitää noita vaatteita, niin tulee aika huorahtava olo. Mutta jos meinaa saada sitä miestä, niin pakko kait se sitten on...
Olen sanonut monet kerrat, että minusta olisi ihanaa jos minut kaappattaisiin ihan kesken tavallisen päivän rakasteltavaksi. Vaikka kesken ruuanlaiton tai kun tulen sisään ulko-ovesta. eikä minulle välttämättä tarvitsisi olla mitään spesiaalia, tai sitten ihan kynttilätkin riittäisivät. Mutta ei sellaista tapahdu koskaan. Miestä ei kai sitten kiihota arkiset vaatteet tarpeeksi. :( Se masentaa sitten vielä enemmän, kun tuntuu, etten minä ole sen mielestä kaunis enkä haluttava ilman niitä huorakostyymejä.
Tekstisi oli kuin itseni kirjoittama!!Niin paljon samanlaisia tuntemuksia, niin paljon samanlaisia fiiliksiä!
Esimerkki jostakin illasta:
Torjumisen jälkeen mies antaa pusun suulle, sanoo hyvää yötä ja että alkaa nukkumaan, kääntää selän...
Minä jään selälleni makaamaan pimeyteen, kyyneleet alkavat valumaan silmistäni, mieli on tyhjä, niin tyhjä, olo on kuin halvalla naisella, rumalla, hylätyllä. Olo on turhautunut ja mieli maassa.Sitä tunnetta ei osaa kuvailla.
Seuraavaksi mies kuulee nyyhkytykseni, sanoo, että elä nyt viitsi, tulee painostava olo ja sellainen että pakotat!
Sanon, että tuli vain paha mieli kun torjuit.En todellakaan pakota, olisin vain halunnut...
Mies sanoo: Jos mua ei nyt huvita, niin ei silloin huvita, äläkä itke, ala nukkumaan.
Kohta mies kuorsaa, minä itken hiljaa ja yritän unta.
Monesti jos olen ollut kiihoittunut jo ennenkuin aloin ehdottelemaan miehelle, mutta tulin torjutuksi, saatoin masturboida sitten miehen nukahtaessa...
Sen jälkeen olo on kyllä fyysisesti tyydytetty,mutta henkisesti tyhjä, niin tyhjä.
Jos en ajattele seksiä tai mitään siihe liittyvää, pystyn olemaan aidosti onnellinen ja minusta tuntuu, että parisuhteessani menee loistavasti, olen ylpeä miehestäni, meillä on hauskaa ja tehdään yhdessä kaikkea. viimeksi tänään leivottiin piirakoita yhdessä!
Mutta heti kun ajattelen seksiä, alemmuuden tunne valtaa mieleni ja tunnen itseni huonoksi,rumaksi,(vaikka mies monesti kehuukin, mutta silti)epäkiihottavaksi ym ym.
Nämä tunteet ovat seurausta kymmenistä torjutuksi tulemisista OMAN RAKKAAN MIEHEN TAHOLTA.
Silti minä rakastan häntä!
En voisi elää elämää jossa häntä ei olisi.
Hän kuuluu elämääni, sen jokaiseen päivään!
Ja tosiaan seksi, kun sitä harvoin on, se on tyydyttävää ja ihanaa, mutta miksi niin harvoin, miksi???!!!
Meillä ei ole sellaista, että mies pyytäisi minua pukeutumaan mitenkään erityisesti tms.Hetket, joina hän tekee aloitteen (kerran 2kk:ssa), ovat lähes aina normaaleita ja yleensä aamuja, jolloin molemmat nukutaan pitkään ja herätään niin silloin mies haluaa...
Mieheni ei koskaan ole sanonut kiihoittuvansa erityisesti mistään esim alusasuista, korkokengistä ym "rekvisiitoista". Hän haluaa minut täysin alasti.Kesäisin hän on kiimaisempi uimarannoilla (vaikka siel ei olisi muita) tai esim mökkimme pihalla tai saunalaiturilla.Silloin hän joskus tekee aloitteen ja olen aivan äimissäni!Itselläni on ollut mielessä ihan muut asiat...
Tämä elämä on ihmeellistä, ja seksiasiat on näköjään ihan yliluonnollisia... ei oikeestaan hirveesti keksi enää edes mitään sanottavaa...tämä on näin, siihen on kai tyytyminen... Oon oikeesti aika väsynytkin jo tähän aiheeseen, kun tuntuu että jutut pyörii vain ympyrää......
Mutta ymmärrän sinua Viivi ja monet muut!Hyvää jatkoa teille!!!Pärjäillään kaikesta huolimatta!
Lueskeltuani jo niitä aiempiakin viestejä voin vain todeta, että samoja tunteita me miehetkin käydään läpi, jos naiselle ei taaskaan käy. Niin se vain on, että jos ei haluta niin ei haluta.
Painostava olo tulee tietenkin, kun toisella on paha mieli seksin puutteesta, eikä ole muuta tapaa auttaa kuin vasten tahtoaan alkaa seksihommiin. Minulle ainakin välittyi kuva miehestä, joka todella välittää naisestaan, mutta katsoo vääräksi tehdä vasten "luontoaan".
Janen kuvaukset miehestään olivat nimittäin jotenkin niin sitä samaa kuin mitä itsekin sanoisin, jos ei vain kertakaikkiaan huvita.
Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, ettei se "saman jauhaminen" jaksa kiinnostaa niin usein. Ja jos arvostaa toista, on vaikea vain "hoitaa homma" vaikkei yhtään kiinnostaisi sillä hetkellä. Jokseenkin sama kuin alkaisi syödä ilman ruokahalua. Puhumattakaan Janen miehestä, joka selvästi näyttää olevan täysillä mukana eli haluaa rakastella eikä vain "suorittaa yhdyntää". Vahvasti nousee esiin vaikutelma, että hän aidosti välittää ja on oma itsensä.
Lopultakin tulee mieleen, mistä syistä oikeastaan haluat seksiä niin usein. (Minusta 1-2 kertaa viikossa ei ole vähän.) Olisiko kyse enemmän henkisestä yhdessäolon tarpeesta? Oletko liikaa kiinni suhteessanne? Voisitko suunnata energiaasi muuanne?
Kommenttisi sai lohduttamaan ja ajattelemaan taas lisää.
Ehkä se sitten TODELLA JA OIKEASTI onkin niin, että kun "ei vain huvita, niin ei vain huvita", todella tarkoittaa ettei huvita.Tähän asti olen vain etsinyt sanalle "huvita" syvällisempää ja todellisempaa sekä uskottavampaa merkitystä...Ehkä turhaan.Ehkä sitä on avattava silmät ja uskottava, että meitä on joka lähtöön,monen näköisiä, monen luonteisia,seksin määräänkin katsomatta....Ja sen EI tarvitse tarkoittaa sitä, että rakastaisi vähemmän, tai ei pitäisi haluttavana.
Nyt minun on avattava silmät.
Mieheni todella on sellainen, että ei tee mitään vastoin luontoaan.Ehkä siis mieheni tässäkin asiassa on siinämäärin "jääräpäinen"(huonossa merkityksessä) ja aito(hyvässä merkityksessä), että kun seksi ei huvita niin silloin sitä ei tarvitse harrastaa!
Siinä me olemme toisaalta erilaisia kuin yö ja päivä: minä teen monesti sellaista, mikä ei itseä huvittaisi, mutta teen MIEHENI mieliksi.Tietenkin jotkut rajat, mutta tiiätte varmasti mitä tarkoitan.Mieheni ei näe asiaa tältä kantilta.
Ja kiitos sinulle "ateistimies" kun herätit minut tajuamaan senkin, että olen liikaa kiinni suhteessamme.Kaverit jäävät aina toiseksi.Joskus jos lähden tyttökavereitteni luo, on kokoajan olo, että mitähän mies tekee tällähetkellä, olisipa mukava mennä jo kotiin.Ei tietenkää aina tunnu noin, mutta usein.Ja se ei tarkoita,etteikö tyttöjen kanssa olisi hauskaa! ehei, mutta mieheni luokse tekee mieli!
Toiseksi: minulla ei ole mitään omakohtaista tärkeää harrastusta, joka veisi energiaani.Ennen urheilin paljon, mutta se on jäänyt.Haluaisin todella jonkun muunkin kiintopisteen kuin mies ja koti.Vaikka toisaalta: olen luonteeltani sellainen koti-ihminen, kotihengetär, joka haluaa olla omiensa luona, haluaa olla kotona, kutsua ennemmin muita kylään kuin mennä muualle, ja tarjota sekä kestitä vieraita sekä miestä hyvin...
Toivottavasti kommenttini oli sellaista, että siitä tajusi jotain...
Nythän on kriminalisoitu sellainenkin käsite kuin raiskaus avioliitossa. Siitä kuulee puhuttavan usein nimenomaan sellaiseen sävyyn, että mies harrastaa seksiä VAIN ja AINOASTAAN kun nainen sitä haluaa.
(Huom. en ole yleensä sitä vastaan, että raiskaus ja pahoinpitely kriminalisoidaan, päin vastoin)
Jotenkin varmaan useille miehille on käynyt niinkin, että tämmöinen toitotus avioliitossa on johtanut siihen, että seksielämässäkin kaikki aloite on jätetty naisille - ja miehille on niin usein sanottu "näpit irti", että siitä koetut turhautumiset ovat johtaneet siihen, että elämän mielekkyys ja "mukavat asiat" ovat sitten muualla kuin seksissä.
Miehelle ei useinkaan ole luonnollista, että aloite on VAIN naisen käsissä - vaikkakin nykyisin media korostaa asiaa. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin jäädä kulli pystyssä katsomaan niin unista naista, joka ei jaksa innostua jne. Siinä menee yöunet, eikä ihan hetkeen jaksa alkaa vongata todellakaan - vaan siinä sitten olettaa, että nainen kertoo, milloin haluaa, ettei "koe tulevansa raiskatuksi". Tosin siinä on sitten se riski, ettei miestä huvita.
Ehkäpä miehellekin olisi todella SUOTAVA se, ettei miestä huvita. Nykyisin niin useilla palstoilla naiset mouruavat ettei MIES YMMÄRRÄ sitä, kun nainen ei halua seksiä - ja sitten toiset ymmärtäväiset naiset vain sanovat, että "kyllä se mies on paska, kun se ei sitä ymmärrä"...
Tämä ilmapiiri ja henki voi olla monen miehen haluttomuuden takana - itselleni ainakin on sattunut niin usein, että kun haluan, naiseni vain nukkuu... sitten rääkyy, kun minä sanon, etten halua, ja kokee "tulleensa torjutuksi" (tuskin tajuaa, kuinka monesti olen itse muna pystyssä jäänyt jököttämään unettomuuttani - se on vienyt tosiaan halun tehdä yhtään aloitetta).
Jotenkin vaan nykyajan henki on sellainen, että sen miehen pitäisi olla "panokone", kun naista sattuu haluttamaan, ja sitten "ymmärtää", kun ei haluta. Valitettavasti (ainakaan kaikki?) miehet eivät ole sellaisia. Sen enempää kuin kaikki naisetkaan sellaisia, joita sattuu haluttamaan aina kuin miestä.
Ehkäpä Raamatun "seksiohje" sopii edelleen kaikkiin avioliittoihin... siellähän sanotaan, että sekä miehen että naisen "tulisi täyttää velvollisuutensa" toisiaan kohtaan.. Ts. siellä on ideaalina se, että se, jota ei huvita, olisi "kuitenkin valmis" satsaamaan sillä hetkellä kun toista huvittaa - ei niin päin, että se, jota ei huvita olisi se, joka määrää (kuten nykyajan henki ainakin naisen osalta tuntuu olevan).
Ts. karistettaisiin turhan ideaalinen suhde seksiin, ja nähtäisiin velvollisuutena palvella omaa rakasta silloin, kun häntä haluttaa - puolin ja toisin. Jos nyt miehellä ei satu seisomaan, niin sitähän voi keksiä sitten muita keinoja palvella naistaan - samaten naisella on muutakin keinoja varmasti käytössään kuin vain levittää jalkansa ja haukotella... (turhauttavinta, mitä tiedän, on kun mulla eräs partneri nukahti "alleni" - voi että, kun se saattoi vituttaa!!! - vaikka hän olikin todella uninen, pyysi anteeksi).
Tärkeintä kai olisi saada aikaan ilmapiiri, jossa ei ole häpeä, jos ei seiso tai jos ei innosta - mutta olisi kuitenkin yhteisesti sovittu sääntö, että toosa märkänä tai heppu pystyssä on huono nukkua, jolloinka tilanne pitää laukaista.
Asiahan on sellaiselle helppo, joka sattuu uskomaan Raamatun periaatteisiin noin yleensäkin. Modernille ateistihumanistille homma lienee sitten vaikeampi. Mutta kyllä tuo vanha neuvo varmaan toimisi. Kannattanee ainakin kokeilla.
Ymmärrän Markusta, semmoisia miehiä olen tavannut ja asia kun kiinnostaa kyselen aina miten ko. "tapaus" asiat pääkopassaan ja mielessään kokee. Miehet jotka vain kyllästyvät, haluavat niinkuin uutta virikettä säännöllisin väliajoin - on se sitten viikko tai 2 vuoden välein. MUTTA samaa löytyy naisista. Tunnustan itseni siihen kastiin. Pahin mahdollinen on mies josta vuoden yhdessäolon jälkeen osaa ennakoida täsmälleen kuinka seksi toimii, ei mitään uutta enää. Silloin alkaa myös muilla alueilla mättään.
Nuorena tuli herättyä milloin mistäkin, yhdenyön jutuista - 4 vuoden suhteisiin. Jälkikäteen huomasin että lyhimmillään oli ne joissa mies nähtiin usein, asuin paikka lähellä jne. Pisimpään kesti ne joissa asuinpaikka eri paikkakunnilla ja viikonlopputapaamiset. Arkeni oli minun arkea ja elämää (aina ehd. uskollista kun parisuhteessa) ja viikonloput pysyi kauan ihanana läheisyytenä, kumppanuutena ja paljon täydellistä seksiä! Niissä aina puhelinyhteys päivittäin vapaaehtoisuutena, ei mitään "pakko-soittaa-joka-päivä". Silloin ei ollut tämmöistä helppoa känny kulttuuria.Luulin jo olevani jotenkin poikkeana nainen, voimakkaan seksuaalisuuden kanssa. Varsinkin on olet vuosien varrella kuullut että rimani on korkealla, olen liian vaativa ja kova pakkaus.
Avioliitossa seksi väljähti ekan vuoden aikana. 12 vuotta sitä kesti ja loppu vuosina vain n. 1-2 krt/kk. Molemmat olisi haluttu enemmänkin, mutta jotenkin ei vain kiinnostanut. Itse pidän seksinauhojen katselusta, ex ei, ehkä jos se olisi ollut yhteinen juttu, olisi seksi kiinnostuskin pysynyt yllä. Meillä oli erilaiset tarpeet, jotka ei kohdanneet pidemmällä ajalla.
Nykyinen kumppanini on samanlainen kuin minä. Seksiä riittää, samoin viihdymme tosi hyvin yhdessä muutenkin, samanlainen huumorintaju, samat viehtymykset avoimiin kokeiluihin. Puhelin yhteys 4-10 kertaa päivässä, myös puhelinseksi välillä mukavaa. Aina jommalla kummalla uusia ideoita jotka voi/uskaltaa sanoa ääneen. Silti molemmat elää lapsi arkea tahoillansa, luotettavana, uskollisena ja odottavan herkullisena. Eikä kyllästytä lähimaillekkaan, vuosi täynnä.
Hei taas Jane! Sinullahan saattaa olla ratkaisun avaimet lähempänä kuin olet huomannutkaan. Mainitsit, että miehesi on kiinnostuneempi uimarannalla tai mökillä. Ratkaisua voisi siis hakea joko valoisuuden lisäämisestä (solariumissa käynti, kylpyläloma, etelänmatka tai kirkasvalolamppu) tai sitten sopivan paikan hakemisesta. Valon ja levon suuntaan viittaisi kiinnostuminen aamuisin. Onnea kokeiluun.
Voi olla että ratkaisun avaimet olisi osaltaan tuossa... jotenkin vaan arveluttaa ja epäilyttää, että mitenkähän ensi kesä sitten menee seksin osalta..
Ehkä liikaa mietin asiaa ja se vaikuttaa siten käyttäytymiseeni..Ajatukseni pyörii nyt liikaa tämän aiheen ympärillä.
Muuten!
Eilen ku oltiin saunassa ja lähestyin miestäni aija ujosti, mutta siinä mielessä kuitenkin,hän lämpeni aika äkkiä ja se oli menoa!Taukoa ollut 2,5 viikkoa!!!
(mutta nyt taas ilman pitkän aikaa)
...jos kommenttini jotain antoi.
Toisen miellyttäminen taitaakin olla vähän enemmän naisten alaa :) Me miehet voisimme kai ottaa tässä naisista oppia. Ajatuskulku on juuri semmoinen "tällainen olen, ota tai jätä" ja unohtuu, että suhdetta voisi aktiivisemmin ylläpitää.
Toisaalta sattuu myös niitä tapauksia, että jos mies sitten päättää yllättää naisensa vaikka sillä klassisella kukkakimpulla, nainen alkaa epäillä syyksi uskottomuudesta aiheutuvaa syyllisyydentuntoa :D
Mutta kaikkea hyvää suhteellenne!
Hei Jane! Edellisestä viestistäni unohtui tietysti lämpö (siis ulkoinen). Sopivan lämmin rentouttaa ja siten antaa tilaa selviytymistaistelusta muulle toiminnalle. Sauna ja mökki viittaavat turvallisuudentunteeseen, joten paikan valinnalla (ja vaihtelulla?) lienee markitystä.