Vaimo jäi kiinni pettämisestä kesäkuussa. Seksiä ei kuulemma ollut vain, puheluita paljon yms.txt viestejä väitti hän ja totuushan voi olla ihan muuta, mutta näin väitti viimmeiseen asti...en tiedä mutta me
saimme asiat sovittua, eli ei erottu vaikka vähältä piti. Kävimme avioliittoneuvojallakin. Kaikki siis pitäisi olla nyt hyvin mutta kun ei. Minua asia vaivaa edelleen ja käy mielessä päivittäin. Kuinka hemmetin kauan tätä mahtaa kestää. Riidankin asiasta olen saanut aikaan parikin kertaa kun olen tyhmänä asian ottanut esille.
Miten kauan menee ettei asia vaivaa? Vai onko niin että se vaivaa ja häiritsee minua aina. Tunnen itseni niin helvetin nolatuksi yms...... Vaimo on onnellinen rakastaa minua taas pitkästä aikaa mielestäni ihan tosissaan
ja iloitsee kun perheemme voi hyvin mutta ei tiedä että minä voin tosi huonosti.
saimme asiat sovittua, eli ei erottu vaikka vähältä piti. Kävimme avioliittoneuvojallakin. Kaikki siis pitäisi olla nyt hyvin mutta kun ei. Minua asia vaivaa edelleen ja käy mielessä päivittäin. Kuinka hemmetin kauan tätä mahtaa kestää. Riidankin asiasta olen saanut aikaan parikin kertaa kun olen tyhmänä asian ottanut esille.
Miten kauan menee ettei asia vaivaa? Vai onko niin että se vaivaa ja häiritsee minua aina. Tunnen itseni niin helvetin nolatuksi yms...... Vaimo on onnellinen rakastaa minua taas pitkästä aikaa mielestäni ihan tosissaan
ja iloitsee kun perheemme voi hyvin mutta ei tiedä että minä voin tosi huonosti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi - kaksi hyvinvoivaa ihmistä. Nyt vain toinen teistä voi hyvin. Sellainen suhde ei voi toimia kauan. Pintasi alla on asioita, jotka pitää saada ulos. Muuten alat kärsiä, epäillä ja olettaa ja nähdä vaaroja joka paikassa. Elämän nautittavuus ja onnellsuuden tunne vähenee.
Sinun on kerrottava nämä tunteesi ja tuntemuksesi vaimollesi. Voit aloittaa sanomalla, minä tunnen...minusta tuntuu...olotilani on ...pelkään, että ...Se on oikeutesi itseäsi kohtaan ja samalla myös suhdetta kohtaan. Näin et syyllistä ketään, mutta kerrot oman tilasi. Nolatuksi tunteminen tuollaisessa tilanteessa, jossa olet ollut, on normaalia. Riidanhalu syntyy helposti siitä, että joutuu kätkemään tunteitaan, erityisesti pelkojaan. Koska riita harvoin auttaa tuomaan kätkettyjä tunteita esiin, se vaan pahentaa asiaa ja tuo mukaan lisää sotkua. Sanotaan, että ongelmista 90 % on kommunikointiongelma.
Ole tunteillesi rehellinen, sillä ne ovat se perusta, jolle elämä ja suhde rakentuvat. Mikään ei voita hyvää tunnetta ja mikään ei raunioita ja rajoita elämää niin paljon kuin huono tunne.
Hei vaan. Olet ihan oikeassa varmaankin ja varsinkin se että kerron tunteistani mutta en ala syyllistämään on asian avain. Se vaan on niin helppo ruveta syyllistämään ja liikaa helposti lipsahtaa sille tielle. Toisin sanoen on oltava kait itselle varsin tiukkana että pystyy asiasta keskustelemaan eikä.....että sun vika..pläpläplää.
Tähänastiset keskustelut on johtaneet vain riitoihin...ja vaimo sitä mieltä että hän ei jaksa enää jos aina menee tähän vanhojen muisteluuun. Elä tätä päivää älä menneisyyttä koska meillähän on niin hyvin nyt
joten älä pilaa sitä. Tuntuu van että pää räjähtää =/ Kiitos paljon asiallisesta vastauksestasi =)
Jos jutusta on vain puoli vuotta, se ei todellakaan ole vanhojen muistelua! Mieheni yritti samaa jorinaa, kun kärähti pettämisestä. Petetyn osapuolen on ihan pakko saada rauhassa käydä läpi koko asia, vaikka siinä menisi monta vuotta. Ja pettäjän on pakko sietää se! Johan tämä on terapiassa kerrottua. Jos vaimosi on haluton keskustelemaan asiasta järkevästi ja empaattisesti, olet todellakin itsekkään kusipään kanssa yhdessä. Hänen mielestään hyvä parisuhde on vain sitä, kun piilotellaan hänen mokia ja leikitään onnellista sen sijaan, että keskustellaan ne mokat ja siihen johtaneet asiat läpi, tai tehdään se surutyö yhdessä. Hänen onnellisuutensa ei ole yhtäkuin teidän onnellisuutenne. Hänhän toki on onnellinen, jos pääsi kuin koira veräjästä....
kauan mene. Halu näyttää että kyllä minäkin osaan tai etsii tosissaan seuraa koska ei halua olla yksin. Itse petin miestäni siis exää ja jo oli kuukauden päästä lähdöstäni uusi suttura kainalossa. Nuorempi, hoikempi, kauniinpi tietysti. Exällä menee hyvin tänä päivänä. Rahaa ja omaa aikaa riittää. Hiukset kasvanut takaisin päähän. Saa juoda niiin paljon kuin haluaa ja muutenkin laiskotella. Elatusmaksuilla kuittaa niin lasten kasvatuksen kuin lapsille tarvittavat hankinnat. Kaikin puolin ulkoistanut itsensä lasten elämästä.
Itse tässä sinkkupäiviä viettelen....
Tietysti nämä asiat ovat yksilökohtaisia. Joillakin menee kauemmin kuin toisilla. Luulen kuitenkin että pettäneellä menee kauemmin käsitellä asioita ja saada itsensä ehjäksi vaikka olisi suunniteltua ja tarkoituksenhakuista.
Oppikirjojen mukaan traumaattisesta kriisistä alkaa helpottua puolen vuoden tai vuoden päästä. Silloin alkaa asian käsittely. Unohtaa ei voi koskaan. Mulla myös asia koko ajan mielessä, suoraan sanoen joka ikinen minuutti, vaikka tapahtui jo syyskuussa. Korjaan jäi kiinni syyskuussa koko vuoden kestäneestä sutinastaan. Kaikki mitä tapahtui vuoden aikana on nyt kirkkaana mielessäni ja syytän itseäni etten luottanut vaistooni. Luulin itseäni hulluksi. Mutta totta se oli. Ja ikinä ei voi luottaa enää. Kyllä se tekee sen uudestaan, miksikö se muuttuisi. Se on elämäntapa ja riippuvuus. Merkit on taas ilmassa ja minä en enää luule itseäni hulluksi. Ahistaa niin helvetisti että elämä meni tällaiseksi hermojaraastavaksi. Koko ajan on huono olo.
Mun pitäisi pettäminen vaimolle kuulemma kostaa niin sitten lakkaisi mua vaivaamasta. Lapsellista puhetta aikuiselta ihmiseltä mielestäni. Kuinkas sen nyt sitten kostaisi 1/2 vuoden sala-suhteen jossa ei mitään seksiä kuulemma ollut? Pettäminen olisi pitänyt selvittää silloin perinpohjin kun kiinnijääminen tapahtui. Tuntuu että koko totuus on jäänyt kertomatta. Nyt jos asian ottaa esille niin voi helvetti mikä riita on pystys. Ei tätä tahdo jaksaa mutta ei erokaan oikein kiehdo kun on noita lapsukaisia. Oon niin väsynyt tähän koko juttuun.
On se kumma miten tuollainen voi pilata koko elämän. Mikä hassuinta, rakastan vaimoani ja siksi asia kait satuttaakin niin hemmetisti. Oon aina yrittänyt huomioida vaimoa, laittanut ruokaa, siivoillut yms ollut mielestäni ns. hyvä mies ja silti kävi näin. Vikaan meni siinä että ei ollut mitään yhteistä harrastusta yms.
kuulemma.
Rehellisyys on suhteen elinehto!!!!!! Pieni asia minkä joutuu tekemään , jos koskaan haluaa palauttaa luottamuksen!!! Oma mies ei totaalista rehellisyyttä tajunnut ja ahdistui minun sitä vaatiessa. Lopetin suhteen, koska hän ei kunnioittanut minua olemalla REHELLINEN.
Huomio myös, että sinussa ei tarvitse olla mitään "vikaa"!
Itse olen nainen, jolle tuli keski-iän villitys, vaikka minulla oli ihana huolehtiva aviomies mutta niin tylsäksi oli suhteemme mennyt että aloin häntä pettämään...en loukatakseni häntä koska rakastin yhä, vaan ihan omaksi ilokseni! Mutta niinhän siinä vuosien saatossa kävi että sain maistaa omaa lääkettäni....ja nyt olen itse se petetty....kaikki mitä taakseen jättää edestään löytää ja arvaa harmittaako!
Itse en koskaan pystynyt antamaan anteeksi ja olen siitä iloinen. Yli kymmenen vuotta takana ja taakse sai jäädäkin. Nyt elämä on hieman yksinäistä, onttoakin mutta en ainakaan itse petä itseäni kuvitellen että olisin pystynyt antamaan anteeksi. Minä nimittäin en pystynyt.
Jos ja kun joskus narahdan rakkauteen .. Onko se uusinta vai jotain uutta?
Varmastihan ne on seksiäkin harrastaneet. mun akkakin kiisti viimeiseen asti seksin sen salarakkaan kanssa, mutta jäi viimein kiinni. Siitä on nyt 1,5 v. enkä luota yhtään enkä anna anteeksi. En ole eronnut lasten takia.
tapausta kuin on parejakin ja kyllä se on joillekin vaikeaa . Sinulla on hyvät mahdollisuudet parantua kun olette nöyrtyneet apuakin hakemaan. Luottamus vaimoa kohtaan on a ja o ja että pystyisitte keskustelemaan asiallisesti molempia kuunnellen ja lapsille ei kuulu ei riidatkaan. Varmaan oli tarve vaihdella vaihteluksi ajatuksia ja tuntemuksia . Sääli vaan kun liitoissa sidotaan ja omistetaan kun on itsetunto pieni eika useinkaan voi useinkaan kommunikoida aidosti ja siksi siitä tulee salaista ja kiehtovaa vaihtelua eikä uskalla tunnustaa saati olisi heti voinut ilmaista että on mielenkiintoinen ihminen sopisiko että me vaihtelisimme ajatuksia. Ymmärrän juuri sen puolen kun tuntee olevansa sidottu kumppanin ajatuksiin liikaa tai ei jaksa samaa raatamista ja rutiinia niin tilaisuus houkuttaa. Se huono puoli että kärähti eikä itse kerinnyt paljastaa mutta eipä olisi varmaan uskaltanutkaan.On kuitenkin olemassa ihmisiä jotka vilpittömästi kaipaavat muuta puhdasta inhimillisyyttä kuin pelkkää seksiä tai aina kaikki olisi seksiä. Olemme ihmisiä ja tarvitsemme vapautta kaikin tavoin myös henkistä ja jos emme unohda vastuuta ja esimerkkinä olemista niin varmaan luovimme oikein ja osaamme sopia ja saada sovituksi tarpeelliset tarpeemme liittoa kunnioittaen. Usko mitä sanoo,toivo eheytymistä ja rakasta antamalla anteeksi mutta kannattaa varmaan se usein hänelle muistuttaa niin ei jää kummittelemaan varmaan ehkäpä itsellekään ei saa pitää sisällä muuten tulee aika että räjähdät kuin pullataikina jos et vapaudu hae luotettava ihminen jolle voit keskustella (esim. sielunhoitaja terapeutti) MINÄ EN SUOMALAISENA MIEHENÄ PUHUNUT TUSKASTA VAIMOLLE EN KENELLEKÄÄN ja sairaasti meni erittäin paljon vuosia sinnitellen ENNENKUIN TUTUSTUIN henkilöön johon luotin ja kun kerroin vaimoa kunnioittaen tietty niin vasta silloin itse koin eheytymisen. ONNEA JA TERVEYTTÄ ps. tässä ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, puuttuu txt istä
Ihan vaan sellainen asia tuli tässä mieleen kun vähän samanlaisia asioita on tullut käytyä läpi. Eli jospa näkisi tuon "pettämisen" askeleena parempaan itsetuntemukseen. Ei tässä elämässä aina mene kaikki niin kuin saduissa tai oppikirjoissa, elämää eletään. Täysillä, virheitä tehden. Ja jos ei niitä virheitä tee, niin ei kai voi koskaan kehittyäkään.
En millään tavoin puolusta pettämistä. Se on väärin. Aina. Mutta jos se onkin ollut ainoa (tuskallinen) tapa löytää itsestään (ja parisuhteesta) jotain mitä millään muulla tapaa ei voisi löytää. Ja en usko että kukaan parisuhteessa elävä lähtee sivusuhteeseen kevyin perustein. Varsinkin kun on lapsiakin mukana kuviossa. Eiköhän siellä syvällä ole jokin tarve tulla nähdyksi, rakastetuksi. Eikö näitä tarpeita ole tyydytetty sitten parisuhteessa, vai onko syyt pettäjäksi ryhtyneen omassa itsessä, näihin kysymyksiin olisi hyvä löytää vastaus. Sen jälkeen voi alkaa tie kohti parantumista.
Vihan ja pettymyksen jälkeen voi kuitenkin löytyä jotain säilyttämisen arvoista. Jos sitä löytyy, kannattaa siitä pitää kiinni. Mutta jos mitään ei löydy, kannattaisiko sitten lähteä elämään omaa, uutta elämää.
Näin, pieniä ajatuksia.
Ajatella ?! Se on ja pitäisikin olla ensimmäinen asia jo ennen kuin parisuhteeseen mennään ja lapsia hankitaan. Me ollaan niin kehittymättömiä että sukupolvi kaksi seuraa käytöstavoissa osin geeni ja osin mallikasvatusrasitteena mutta onneksi myös hienotkin sukuperimät seuraa ja kyllä tietty itse valitsemme ja päätämme mitä haluamme. Haluammeko muutosta itse ja mitä teemme ja mallina tahtoisimme siirtää (tämä viimeinen taitaa olla pahin useimmille meille kun ei ole helpoin) Olisi hienoa jos tajuttaisiin opettaa jo lapsille ja nuorille elämää kunnioitusta ihmissuhteissa ja kaikki sielu henki ja ruumis sekä ennakoimaan karikoita.Taitaa olla utopiaa utopiaa kun tiedän itsekin jo jotain kokeneena ...mutta niin se vaan pitäisi mennä. ,,,,,,,,, "suhteessa kaikki voi olla pienestä kiinni enkä tarkoita nyt sitä ... koska ei ole pieni"
Meillä samasta tilanteesta on yli 3 vuotta, eikä mene päivääkään, etten sitä ajattelisi ja jollain tasolla surisi.
Jos vaimosi tarinassa on aukkoja tai epäloogisuuksia, pakota kertomaan totuus. Mietin itse näitä epäloogisuuksia vielä tänäkin päivänä. Mielestäni en ole kuullut vielä totuutta ja se saa minut kääntelemään asiaa mielessäni loputtomiin.
Mieluummin kuulisin kaikki kauheimmatkin yksityiskohdat, jotta voisin käsitellä asian mielessäni ja siirtää sen sen jälkeen roskakoriin. Nyt en sitä voi tehdä, koska en tiedä, mikä on kokonaisuus. Keissi on kesken ja auki "pöydälläni". Kuluttavaaa......:(
Ei taida auttaa, että kysyisit toiselta osapuolelta?