Ovatkohan he koskaan kuulleetkaan kysynnän ja tarjonnan laista?
Koulutettuja, vapaita sinkkumiehiä on huomattavasti vähemmän tarjolla kuin vastaavia sinkkunaisia:
http://www.kasvi.org/index.php?3111
MOT
Koulutettuja, vapaita sinkkumiehiä on huomattavasti vähemmän tarjolla kuin vastaavia sinkkunaisia:
http://www.kasvi.org/index.php?3111
MOT
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ainakin kohtaamani akateemiset naiset ovat olleet niin kranttuja, ennakkoluuloisia sekä myös huomattavan idioottimaisesti asioihin suhtautuvia että he jäävät jo muutenkin yksin.
Toisin kuin nainen luulee niin mies ei jaksa ajatella naista prinsessana joka pitää itseään niin vitun hyvänä kun on yksi papru kourassa.
Olisin päässyt jos olisin tahtonut akateemiseksi mutten halunnut koska tiedän ettei se tee välttämättä hullua hurskaammaksi.
Naisten elitismi jyrää varsinkin netissä paria muodostaessa enemmän kuin moni tajuaa.
Kaikki puheet samanlaisista elämäntavoista, ties mistä kemioista yms. voi unohtaa koska se mikä netissä jyllää on ihmisen status. Perustuipa se ulkonäköön tai sitten miehen koulutukseen/lompakon paksuuteen.
Yksi esimerkki on siitä se että aiemmin kuvatonta profiilia tuskin huomattiin mutta kun sain pari naista kiinnostumaan niin yhtäkkiä arvioita alkoi ilmaan, vieraskirjaan ilmestyä merkintöjä jota kautta alkoi tulla viestejä ja flirttejä naisilta.
Suosio lisää suosiota ja netissä suosion alku lepää statuksessa.
Sitten kun on tuosta alkukarsinnasta selvinnyt niin sitten voidaan alkaa puhua "kemioista" ja muista naisten höpötyksistä. Ennen sitä mennään ns. naama-arvon mukaan eli statuksen.
En halua tuomita ketään koulutuksen perusteella kun se ei ketään tee hullua hurskaammaksi niin kuin kirjoititkin. Ikäväkseni voin todeta että mulla on aivan samanlaisia kokemuksia nimenomaan akateemisesti koulutettujen naisten tiimoilta mitä tulee netissä tutustumiseen.
En todellakaan ymmärrä miksi niille koulutus on niin tärkeää. Harmi vain että suurimmalla osalla netin naisista on maisterin tutkinto ja ihannekumppani -sarakkakkeessa vaaditaankin sitten vähintään yliopisto/korkeakoulututkintoja. Nämä naiset ovat yleensä myös hyvin kranttuja muidenkin vaatimusten osalta, itse en enää näihin maisterisnaisiin viitsi ottaa yhteyttä.
minä olen akateeminen ja kaikki seurustelukumppanit on olleet duunareita. Akateemisest miehet katsoo nenänvartta pitkin, on kummallisia, etsivät itseään yli 10 vuotta nuorempaa naista ja tuntuvat muutenkin pitävän naista statussymbolina.
Olen akateemisen loppututkinnon suorittanut mies. Siitä huolimatta ei tulisi ikipäivänä mieleen laittaa kumppanin hakukriteeriksi tutkintoa tai ammattia. Olen hakemassa elämänkumppania, en työntekijää. Jos nainen kaipaa jatkuvaa ihailua ja keskipisteenä olemista tai nauttii pätemisestä, siinähän jää lehdille soittelemaan.
Minua ainakin kiinnostaa ihan normaali, arkinen elämä. Työelämässä saa suorittaa ja revetä jo ihan tarpeeksi. En kaipaa samaa menoa vielä vapaa-ajalle ja tulevaan parisuhteeseen.
Mun puolesta nainen saa olla koulutukseltaan vaikka lastenhoitaja tai siivooja, kunhan suhde on muuten toimiva ja tullaan hyvin juttuun.
Muutenkin on alkanut kyrsimään tämä suorituskeskeisyys, kun jo melkein vapaa-aikakin pitäisi viettää tuottavasti, jotta olisi sosiaalisesti hyväksytty tapaus.
olen epäillyt. Korkeasti koulutettu mies on usein itse kunnianhimoinen ja uraihminen ja tietää mitä se merkitsee. Hän haluaa tapapainon nimissä jo elämäänsä toisenlaisen ihmisen, koska kokee sen paremmaksi elämäksi, tai edustavan sitä mitä häneltä elämästä puuttuu.
Juuri tähän lopputulokseen olen tullut, että miksi johtaja valitsee lähihoitajan.
Ja minä, joka olen maisteri tappelen sitten näiden duunareiden ennakkoluuloja vastaan kun niidenkin mielestä nainen jolla on yliopistotutkinto on uraihminen, minua kun ei kiinnosta uralla eteneminen. Tai ehkä syynä on se että tekee töitä, joiden sisältö on raudoittajalle täysin hämärän peitossa. En minäkään paljon rakentamisesta ymmärrä, että eiköhän sitä olla ihan tasoissa.
Mutta sen johtajan hommista voisin jotain ymmärtääkin :) Kävi joskus sekin mielessä, että sekin voi olla pelottavaa... että vaimon seurassa haluaa unohtaa työmaailmansa täysin.
"olen epäillyt. Korkeasti koulutettu mies on usein itse kunnianhimoinen ja uraihminen ja tietää mitä se merkitsee. Hän haluaa tapapainon nimissä jo elämäänsä toisenlaisen ihmisen, koska kokee sen paremmaksi elämäksi, tai edustavan sitä mitä häneltä elämästä puuttuu."
Et ainakaan näyttänyt ymmärtävän viestin sanomaa...
Ensinnäkin, mistä päättelet, että kaikki akateemisen tutkinnon suorittaneet miehet ovat urakeskeisiä johtajia ? Olen tehnyt koko tähänastisen työurani ns. lattiatason hommia, eikä voisi vähempää kiinnostaa päällikkötason hommat. Ne ovat usein vain jatkuvaa ajatuksella leikittelyä ja palavereissa menehtymistä. Minua ainakin kiinnostaa enemmän käytäntö ja tekeminen. Paskaa voi jauhaa muuallakin kuin töissä...
"Juuri tähän lopputulokseen olen tullut, että miksi johtaja valitsee lähihoitajan."
Joku voi näin tehdä, mutta eivät kaikki. Ihmiset ovat yksilöitä. Osa ihmisistä valitsee kumppaninsa luonteenpiirteiden ja samanlaisen elämänkatsomuksen perusteella, eikä muodolliset tittelit voisi vähempää kiinnostaa.
"Ja minä, joka olen maisteri tappelen sitten näiden duunareiden ennakkoluuloja vastaan kun niidenkin mielestä nainen jolla on yliopistotutkinto on uraihminen, minua kun ei kiinnosta uralla eteneminen."
No, sitten tässä on kaksi samanlaista. Toki työn pitää olla mielekästä, jotta se motivoi muutenkin kuin rahallisesti. Ja kyllä verottaja muistaa ottaa osansa myös hyvästä palkasta....
"Tai ehkä syynä on se että tekee töitä, joiden sisältö on raudoittajalle täysin hämärän peitossa. En minäkään paljon rakentamisesta ymmärrä, että eiköhän sitä olla ihan tasoissa."
Meille jo koulussa opetettiin, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Mikä minä olen kirurgia tai raudoittajaa neuvomaan, kunhan he eivät tule neuvomaan minua työssäni. Toki, mikään ei estä antamasta tai pyytämästä neuvoja. Kysyvä ei tieltä eksy, paitsi autokoulussa. Ainakin tieteen ja tekniikan alalla poikkiteiteellisyys on pikeminkin plussaa, ja eri koulutustaustan omaavilta ihmistiltä voi tulla hyvinkin rakentavia ideoita eri näkökulmista....
Olen keski-ikäinen nainen. Tykkään keskustella ja olen kaikinpuolin normaali. Kerran minä juttelin erään deittailua lähes työkseen harrastavan ( yli 5 vuotta jo ) miehen kanssa ja kun kysyin kuinka hän on jaksanut kaikki nämä vuodet...tuloksetta, niin hän vastasi (vapaa lainaus) " kurkoitan kuuseen, haluan itseäni nuorempia ja hyvin koulutettuja ja kauniita naisia " Niinpä, ajatellaan kukin tykönämme tästä mitä ajatellaan. Me kaikki löytäisimme ihania kumppaneita, päätyisimme avioon, saisimme lapsia, viettäisimme upeita vanhenemisen vuosia...jos tyytyisimme tavalliseen. Lokki Joonatanin (Richard Bach) sanoja lainatakseni " jos on kerran päässyt hipaisemaan loistokkuutta, ei voi tyytyä tavalliseen" Siinäpä meille nettideittailijoille paljonkin pohdittavaa. Jos tavallisuus on loistokkuutta, siihen on silloin syytä panostaa.
Tsemppiä meille kaikille täällä!
Pohdituttanut itseänikin tovin. Akateemisena miehenä ja suhteellisen naisvaltaisella alalla työskentelevänä en ole edes ystävystynyt todella läheisesti saati ihastunut/rakastunut sitten opiskeluaikojen kehenkään kollegaani, vaan aina tunnen löytäväni enemmän yhtenevää arvomaailmaa avustavan henkilökunnan puolelta. Täytyy myöntää etten ole kovin kunnianhimoinen, itseasiassa taistellut tyypillistä alani urakehitystä vastaan oman työtyytyväisyyden ja henkisen hyvinvoinnin nimissä. Muista akateemisista yleisesti olen löytänyt yhteneviä ajatuksia ainoastaan kasvatustieteitä lukeneiden joukosta, mutta mihinkään kestävään nekään eivät ole loppujen lopuksi johtaneet. Silti olen avoin, minua lähinnä kiinnostaa onko toinen tyytyväinen uraansa ja ettei se häiritse liiallisesti muuta elämää eli arvomaailma tämän suhteen olisi samankaltainen kuin minun.
täys kybä kommentista.akateeminen koulutus ei tee naista eikä miestä erityiseksi.päin vastoin pölijimmiksi--.,-.,
no ehkä pöljä tarvitsee toisen pöljän tullakseen ymmärretyksi...
Kun noita naisten profiileja selailee, niin kyllähän korkeasti koulutettuja on suhteellisesti aika paljon! Tosin on joittenkin kanssa kirjoittelua ja pari tapaamistakin tälläinen duunari saanut aikaan, että ei nyt sentään ihan jokainen tasoistaan koulutettua pelkästään hae, täällä ja muuallakaan!
Aito kiinnostus maailmasta ja itsensä sivistämisestä on jokaiselle mahdollista. Valitettavan harvalla sitä kiinnostusta vain on. Ihmiset hakevat pohjimmiltaan kuitenkin kaltaistensa seuraa, joten seuransa rajaaminen on ihan ymmärrettävää.
Mitäpä jos onkin niin että ei ole käynyt edes peruskoulua mutta silti tulotasokseen voi helposti sanoa ylio 51000vuosi? kumpi se on? se raha vai se koulu? Itse huseeraan lähinnä "kemian" alalla:D
Kävisikö teille naisille mieheksi ahtaaja. Nyt ovat vielä sopivasti vapaanakin, niin voisivat keskittyä parisuhteeseen. Keskipalkka on 47.000 vuodessa, useat pääsevat tuloihin 60.000 vuodessa. Nyt nämä ei-akateemiset parat haluaisivat 12 kk palkan jos heidän olisi pakko luopua töistään....
Mäkin olen jonkun verran käyttänyt noita deittipalveluja ja en oikeastaan mitään hyvää ole niissä nähnyt.
Jos sen varaan laskisin naisen haun niin kyllä ihmettelisin kovin jos siellä normaali naisihminen tulisi vastaan. Nämä huijarikirjoittelijatkin on parempaa seuraa kuin yksikään niistä naisista jotka minä olen tavannut netissä.
Oli sitten mikä tieteen tai taiteenala hyvänsä. Joten minä en ainakaan voi suositella kenellekkään itseänsä arvostavalle ihmiselle.
Taso on surkea tai vielä surkeampi.
Olen yrittänyt laskea rimaakin, mutta taitaisin tehdä limboamisen maailmanennätyksen ennemmin kuin pystyisin riman viemään niin alas.
Se minua tässä huolettaa eniten että koska siellä kuitenkin on tuhansia ihmisiä, niin olisiko se kuitenkin jollain tavalla poikkileikkaus väestöstä noin yleensä.
ja jos näin on niin olisiko syytä hakea munkkiluostariin kiinan maille ja pitäydyttävä selibaatissa loppuikä.
Ei hyvältä näytä
Vai olisiko laitettava säkki päähän ja korvatulpat korviin niin ehkä sitten voisi innostua.
koko touhu. Suomalaiset naiset on isin pikku tyttöjä, ei niist o mihinkään muuhun kuin koirien kusettajix.
Suomalaiset miehet ovat mamman poikia, jotka todellakin kuvittelevat itsestään aivan liikoja sekä ulkoisesti että sisäisesti. Jääkää yksin, se olette ansainneet!!!!
Pelkureita te naiset olette: miksi ette halua tavata kunnollisia miehiä edes? Pelkän profiilin tai kuvan perusteella ei voi vielä tietää kaikkea, vaan pitää tavata livenä. Jos te ette olisi tuommoisia pelkureita, niin ehkä saattaisitte jopa löytää jonkun kunnollisen miehen.
Deittailu on työtä siinä missä muukin työ. Ei se pelkästään nappulaa painamalla toimi että löytää oikean deitin. Monet ovat kehuneet itsensä sosiaalisiksi (epäilen vähän kyllä tätäkin), mutta se ei auta, kun ennakkoluulottomuus puuttuu. Mitäköhän valmiita harhaanjohtavia muotteja teidänkin päässänne pyörii? Jos on sosiaalinen, niin ei kai se häiritse että joutuu tapaamaan vaikka kymmenittäin sopivia ehdokkaita, jos riman laskee vähän alaspäin?
selibaatissa kuin näiden ämmien kanssa. (Jotkut ei osaa edes kirjottaa..)
onneksi koulutettu nainen näyttää kiinnostavan väehmmän koulutettujakinmiehiä, ei se ole vaan se tutkinto...