onko teillä kokemuksia? hyviä vai huonoja? :)
Suomi24-treffit
lottamari
1891607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 189
Vanhimmat
Ei ole, mutta jos mä nyt tätäkin palstaa luen, siis suhteet ja tunteet keskusteluja, niin kyllähän näitten palveluitten käyttäjistä 80% on vammaisia (päästään, fyysinen vamma ei vielä mitään), kännissä, 12-vuotiaita, idiootteja, perverssejä, epätoivoisia ja itsekeskeisiä narsisteja, tai alistuvia narsisteja. Osa tuntuu olevan jopa lukutaidottomia, jos katsoo minne asia saadaan väännettyä siitä, mitä se on alunperin on. Se 20 % on satunnaiskävijöitä, muutama fiksumpi optimistinen vakikävijä, jotka yrittävät pitää jotain keskustelua yllä ja pääosin varattuja. Joten enpä ainakaan kävisi henkeäni pidättelemään että täältä löytyisi ensimmäistäkään helmeä yhtään mihinkään :D
Mutta jos täältä ei löydäkään usein mitään järkeviä keskusteluja, täällä muistaa aina sen, ettei sinkkuus ole ollenkaan huonoin vaihtoehto elämässä. Itseasiassa suurimmassa osassa tapauksia hyvä vaihtoehto. Paljon huonompiakin löytyy :D
Joitakin vuosia sitten etsin kavereita kaupungista, johon olin muuttamassa, ja tapasinkin ihan mukavia ihmisiä. Tapaamiset oli ihan mukavia ja luontevia, vaikka kaikista ei kavereita tullutkaan. Yhden miehen kanssa juttu kehittyi kaveruudesta seurusteluksi ja nyt ollaan asuttu jo muutama vuosi yhdessä.
Muistaakseni en saanut kuin yhden törkyviestin silloin, kun minulla oli profiili treffeissä, eikä sekään ollut mikään mieleenpainuva.
Tapasin mieheni siellä kolme vuotta sitten. Hänen profiiliaan kommentoin ja hän kommentoi takaisin. Sitten oli seuraavana päivänä treffit ja se oli menoa. Rakkautta ensisilmäyksellä. Ihanaa on ollut. Asumme yhdessä ja naimisiin ollaan menossa. Suosittelen.
Internet on oikeastaan vaarallinen foorumi, koska kaiken maailman hyypiöt voivat levittää typeriä ajatuksiaan sananvapauden varjolla.
Treffit ovat perseestä, mieluummin katso pornoa kun menet treffeille!
Dear Lottis GET A LIFE
http://www.youtube.com/watch?v=7sjCcg123Y8
Lähdetkö minun kanssani treffeille Paavo?
Vaikka olisit itse enkeli en lähtisi treffeille kanssasi, koska voisit vaikka raiskata minut.
Ihan vihoviimeinen paikka ja roskis tämä netti on johon kaikki mädät ihmiset kokoontuvat.
Toisaalta voisin halutakin treffeille kanssasi.
Usko, on vaan väärä aika ja paikka.
Seuraavassa elämässä sitten.
Sitä paitsi minä en ole ainoa mies joka haluaa sinun stringisi pöytälaatikkoon.
Aamulla jo huomaat kuinka ihanaa on herätä ilman kauheaa Paavoa ja dildoilla rauhassa.
No, onneksi en kuulu noihin mätien joukkoon. Harmi, että et halunnut treffeille :( mutta sellaista se on, kun pelimiehen työ kutsuu. No, en silti olisi lähtenytkään, olisit kuitenkin raiskannut minut. Kuinkahan monta elämää sinulla mahtaa olla? minulla kun on vaan yksi elämä. Enhän minä mitään mokomaa dildoa vielä tarvitse, enhän omista edes sellaista härveliä.
minä lepään vasta haudassa
sitä paitsi minulla on niin monta elämää kuin haluan
en elä ainoastaan yhtä
jos sinulla on vain yksi elämä niin hanki toki äkkiä toinen
rakastan omaa eläimellistä itseäni niin paljon etten alennu kenen tahansa Lotan kanssa treffeille
olen lähtenyt sellaiselle polulle josta ei ole paluuta
minä hurmaan naisia vaikka en edes ole mikään homorokkari
odotan että kottaraiset palaa etelästä:)
http://www.youtube.com/watch?v=kRLAyG3gKYg
Se on hyvä valinta. Tee niin ja ole onnellinen rakas.
Ei minua kiinnosta olla onnellinen. Pinnalliset ihmiset haluavat olla onnellisia.
Minua kiinnostaa nainen ja omatuntoni ääni joka käskee minun panemaan naisia.
Ei Jumala luonut ihmistä joulukinkuksi tai citysinkuksi vaan mieheksi ja naiSEKSI joten Jumala halusi ihmisten pornoavan, mutta kun ihmiset ovat niin itsekkäitä paskoja niin sitten he tekevät kaikenlaisia "rajoitteita" että tuota minä en ainakaan pane yms roskaa. Kaikki pahuus ja natsismi on juuri sitä ettei kelpuuteta joitain ihmisiä joukkoon. Se on valitettavaa, mutta suurin osa ihmisistä on juuri sellaisia rasisteja.
Vaikuttaa tosiaan siltä, että sinä olet oikeasti herkkä taiteilijasielu, koska he ovat juuri tuollaisia pihtarihuoria. He haluavat juurikin pitkän parisuhteen jonkun sielunkumppanin kanssa.
He myös yleensä saavat sen jossain vaiheessa.
En tiedä mikä minä olen, mutta en näe mitään estettä panna 100 ja 1000 naista.
Mielestäni teen vain siinä hyvän teon naisille.
Sitä en voi ymmärtää miksi Jumala antoi naisen rupsahtaa rumaksi rusinaksi?
Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka PornoPaavoa pelkää!
Sinun kana-aivo pollaasi ikuisesti rakastaen ja pakastaen
Miksi sinä Paavoseni raivoat, kiukuttelet minulle ja haukut pihtarihuoraksi? Minä en kyllä ymmärrä sinua? Minä en ole rasisti, itsekäs paska, enkä laita mitään rajoitteita ihmisten välille, kuka kelpaa ja kuka ei. Sinä niitä rajoitteitasi asetat, minäkin olen sinun silmissäsi vain joku pinnallinen itsekäs paska ihminen, etkä kelpuuta minua, vaikka minä kelpuutan sinut. Minä olen herkkä taiteilijasielu ja niin olet sinäkin, miksi sinä tuhoat itsesi tuolla tavalla? Sinun omatuntosi ei toimi, jos se käskee sinun panemaan 100 tai 1000 naisia. Et saa tuollaisesta elämästä mitään, kai sinäkin kaipaat jotain muuta, koska noin vihainen ja katkera olet.
Miksi kaikki vanhenee ja rupsahtaa?, se on elämää. Elämässä mikään ei ole ikuista, ei edes nautinto.
Rakastan sinua porno aivo!
yhteen sekuntiin voi mahtua koko elämä ja ikuisuus, sitä paitsi elämä jää joka tapauksessa mysteeriksi ainakin minulle, mikä minä olen sanomaan mikä on ikuista tai ei, enkä usko mitään typerää salomoniakaan
elämä saattaa vaikka alkaa nanosekunnissa kun sperma on pilluun päässyt ja siinä on se itse ikuisuus tahvo!
ihmiset Jumala katsos loi suoriksi mutta kuten sinäkin, niin he itse keksivät kaikenlaisia mutkia
miksi itse teet elämästäsi niin vaikeaa?
ota vanhasta isä bachista mallia..sehän sävelsi, soitti ja pani kuin kaniini
se löysi jotain mitä muut eivät
tässä kaikuu taivainen riemu kun paratiisissa paneskellaan vailla surua
http://www.youtube.com/watch?v=uDAD9ieNOh4
hyvästi
ikuisesti rakastaen, pakastaen ja lakastaen
Paavosesi
En tiedä miksi sinä saat minut aina ahdistumaan ja raivostumaan tuolla typerällä asenteellasi. Olet kuin mikäkin vanha Salomon. Oikein jäärä. Mitä v...a sinä jauhat Jumalasta, kun et siitä mitään edes välitä, etkä tiedä yhtään mitään mutkista ja suorista. Kerro minulle mitä vitun mutkia minä teeeeen, syytät kaiken aikaa minua milloin mistäkin ja olet katkera, enkä tiedä siihen syytä. Miksi olet tuollainen, miksi muutuit tuollaiseksi minua kohtaan??? Miksi sinä neuvot minua elämään riettaasti ja löytämään siten elämän, kuten muka Bach. Tuohon aikaan kaikki taiteilijat elivät riettaasti ja käyttivät huoria.
Olet kiukkuinen minulle minun siveydestäni, kun en alennu huoraamaan, kuten sinä. Koet kuitenkin onneton syyllisyyttä ja luulet, että pidän sinua huonompana kuin itseäni. Luulet vaan.
Etkö ole lukenut raamttuasi mokoma. Jeesus sanoo, opetuslapsilleen, että ei taivaassa mennä miehelle eikä naimisiin, eikä naida, vaan ollaan kuin enkelit taivaassa. Siinä sinulle Paavo rakas miettimistä.
Kaivaten sinua ikuisesti, Marisijasi
kaiken tarpeellisen. Mutta marisijamussukka ei se tieto, vaan se taito.
Taito tulkita lukemaansa. Mistä sinä tiedät mistä välitän. Minähän olen Jumalan suuri ystävä ja käyn dialogia hänen kanssaan, olenhan kuin Salomo (tosin vain vailla loistoa).
Tee siis toisille se mitä itsellesi haluaisit tehtävän.
No mitä haluaisin? Haluaisin että joka päivä kaunis nainen pyytäisi minut luoksensa teelle.
No eihän semmoista tapahdu joka päivä, ei edes joka vuosi. Mitä siis minun pitää tehdä?
Opiskella pelimieheksi tietenkin. Kuinka monta kertaa tämäkin pitää vääntää rautalangasta.
Jos en ota elämääni omiin käsiini niin kuka elää sitten puolestani.
Kyllä minä ehdin enkelinä olemaan. Uskoisin kuitenkin että enkelit surevat sitä kun eivät saa käyttää vehkeitään.
Mutta kyllä Jumala hoitaa hommansa jos hän on olemassa. Ei siihen Paavoa tarvita.
Haluaisin katsos laulaa 70senä karaokessa my wayta
eihän se ole liikaa vaadittu?
niin ja en minä halua sinua muokata miksikään
minun silmissäni olet täydellinen nainen
alati rakastaen ja pakastaen
paavo
Siinä se onkin Paavomussukkani, kun sinulla sitä taitoa oikeaan tulkitsemiseen ei ole, Joutuisin opettamaan sinua täällä kuukausi kaupalla, että saisin sinut ymmärtämään, että tulkintasi on päin per.....ä. Voihan sitä dialogia Jumalan kanssa käydä, mutta pitää muistaa, että Jumalalla on myös omat dialoginsa, joita pitää kuunnella, eikä vaan itse paasata omiaan Hänelle. Ole vaiti joskus ja ala kuuntelemaan, niin kuulet ja ymmärrät, että teet väärin itseäsi ja muita kohtaan haluamalla olla pelimies. Minä haluan, että sinä lopetat sellaisen ja alat kunnolliseksi mieheksi, sinulla on siihen hiton hyvät ominaisuudet. Lopeta se elämäsi pilaaminen.
Saat kutsuja teelle heti, kun olet kunnollinen. Mitä luulet mitä nainen arvostaa miehessä? pelimiestaitojako? Voisin vaikka rakastua ihan oikeasti sinuun, jos olisit kunnollinen, mutta en näe sinussa muuta kuin pelimiehen, joka tuhlaa elämäänsä, eikä anna, eikä saa siitä mitään.
70senä voit laulaa ilomielin karaokessa Sinatran My Waytä, mutta paremmalla ja puhtaammalla omalla tunnolla kuin paatuneena ja huonolla omallatunnolla.
Minua sinä et ole koskaan oppinut näkemään, etkä tuntemaan oikealla tavalla, sääli.
Sinun,
Minä löydän joka ihmisestä aina uusia puolia joka päivä.
Tai ainakin etsin. En pilaa elämääni. Vaan parannan sen.
En minä ole mikään tavallinen sieluton pelimies, joskus ehkä.
Älä yritä parantaa minua. Sen verran paatunut olen, että en kuuntele sinua näissä asioissa.
Olisi Daavidinkin kannattanut opetella pelimiestaitoja, ei olisi jonkun yhden yön jutun takia tarvinnut tappaa. Minä käytän kyllä "pimeitä" keinoja, mutta mieluummin kuolen itse kuin tapan, vaikka kyseessä olisi nainen. Toki minäkin runoilisin Jumalalle, jos vahingossa tappaisin, mutta en ymmärrä sellaista Jumalaa joka antaa anteeksi murhaajille. Mieluummin uskon itseeni. Mutta jätän Jumalan nyt taas rauhaan.
Hän on niin kiireinen.
Nuku hyvin, marisija mussukka!
http://www.youtube.com/watch?v=5tK7-OuYfJc&NR=1
Kokemuksia? On
Hyvä vai huonoja? Hyviä, luulemma
Ei mitään pysyvää, eikä edes sen suurempia ystävyyssuhteita. Samaa kuin todellisessa elämässä, hyvän päivän tuttuja muutama. Rakkautta, nolla. Mahdollista treffiseuraa, ehkä kaksi, mutta nekin molemmat poistivat profiilinsa. Taisivat löytää "sen oikean" tuolta todellisesta maailmasta, huoh.
Jos vielä jotain tarkennusta ko. sivustoon tahdot, niin suosittelen kurkkaamista tuonne
"Suhteet ja tunteet > Nettideittailu"-palstalle.
En taida kurkata. Mitä sieltä löytyy? Hyvä, että sinulla on hyviä kokemuksia. Tai, no. Taitaa niitä huonoja kokemuksia olla vaan enemmän ihmisillä, kun hyviä?? Aika huono maine näyttäisi olevan nettideittalulla? Hauska kuva sinusta :)
Pitäisikö tuo nyt ottaa sitten kohteliaisuutena, ehh. Otan jokatapauksessa ;)
Kiitos kaunis.
Huonot kokemukset voi myös olla sitä, ettei ole vain saanut mitään irti ko. palvelusta.
Ja mitä tulee varsinaisiin häiriköihin jne...pyydän anteeksi koko miessukupuolen puolesta mikäli naisia kuvottaa.
Tottakai se oli kohtelijaisuus, ole hyvä vaan. Miten sinulla hommat edistyy? Ei sinun täydy kenekään puolesta pyydellä anteeksi, jokainen vastaa itse omasta käytöksestään. Kerro vähän itsestäsi.
Kiitos, kaunis :)
Hommat ei edisty, koska kyse on naisten markkinoista. Miehiä on tarjolla, mutta vaan ne tiettyyn muottiin mahtuvat viedään käsistä. Ja siksi on paljon sinkkuja poikamiehiä, joista osa pyörittää naisia.
A vot...siinä klassisimmat(?). Tää kaikki on prosenttilaskua:
Jos nainen päättää, että kelpaa VAIN ja AINOASTAAN sellainen mies, joka on "unelma" niin muilla ei ole mahdollisuuksia.
Mä pyytelen anteeksi jokaisen sellaisen puolesta joka ei osaa puhua. Rehellisesti tai muuten vain ;)
"Kerro vähän itsestäsi."
Nyt sä kyllä myrkyn lykkäsit. En osaa sanoa, kysy edes hieman tarkemmin jotta mä voin kertoa. Jos tahdot satusetää niin pelkäänpä että et sitä musta saa.
Muuten sanavalmiin yksilön kyllä.
"Hommat ei edisty, koska kyse on naisten markkinoista. Miehiä on tarjolla, mutta vaan ne tiettyyn muottiin mahtuvat viedään käsistä."
Naisten markkinat huomaa kun liittyy chattiin naisen nimimerkillä. Treffejä en ole vielä kokeillut naisen nickillä.
Mitkä ovat muuten sellaisten miesten tuntomerkit jotka viedään käsistä?
185 cm pituus, vapaa, akateeminen, urheilullinen, komea ulkonäkö. Siinä varmaan netin suosituin miestyyppi. Kautta historian. Kaikissa ikäluokissa.
Kaikilla on pelkästään positiivisia luonteenpiirteitä. Väitän että tuollainen nettimies pääsee aina treffeille useimpien naisten kanssa.
Savuton, Korkeintaan sukujuhlissa lasin kuohuvaa saa juoda, Varakas, "Sosiaalinen" (lue: tyhjänpäiväistä small-talkia osaava)...
En nyt muuta keksinyt, kun en halua yleistää.
Jännää on muuten se, että tuollaiset Senja.:n kuvailemat miehet ovat suosituimpia. Mutta katsokaapa toista ääripäätä...aina suosittuja:
Isokokoiset "nallekarhut", jotka eivät puhu mutta pussaavat silloin tällöin, eivät korota ääntään tai itke, siis "tosimiehet".
Miettikää sitä osaa miehistä, jotka eivät jompaakumpaa näistä kahdesta ole. Huh.
Minun mielestäni pituus/iso koko miehellä tekevät miehestä suositun naisten keskuudessa. Moni suomalainen nainen on (ainakin korkkareiden kanssa yli 170 cm pitkä itsekin) ja sitten tuo isokoko (nallekarhumaisuus) miehellä on tietysti sitä, ettei mies saa missään nimessä olla pienempi/hoikempi kuin nainen.
Mä en noihin tosimies ei itke-juttuihin usko, en usko että sellaisella lauseilla on suosittu naisten keskuudessa. Tuo sosiaalisuus on ilman muuta plussaa samaten varakas, hyvässä asemassa, matkustelu tekee miehestä myös kiinnostavan. Liuta hyviä harrastuksia (tennis, laskettelu, golf, purjehdus, sukellus, juokseminen, kuntosali, pallopelit) täydentää kokonaiskuvaa.
Minä perustan käsitykseni siihen, että pelimiehet laativat sellaisia ilmoituksia joiden arvelevat uppoavan naisiin.
Joo-o. Sitten kun nainen menee tuollaisen tyypin kanssa treffeille, huomaa että äijä on -10 cm, 15 kg, 10 vuotta, peruskoulun käynyt, naimisissa, viinaan menevä (driksuja vedetään jo lounaalla) ja niin edelleen.
Netti-ilmoituksen tarkoitus onkin päästä treffeille ja loppu hoidetaan sitten puhumalla. Jos ne kertoisivat totuuden itsestään kukaan nainen ei lähtisi heidän kanssaan treffeille.
Kyllä netissä ihan fiksujakin miehiä on. Ihan varmasti.
Niinnoh, nää on näitä legendoja joista kuulee, mutta joita on jotenkin vaikea uskoa. Eihän ne miehet kai mitenkään edes yritä perustella sitä, miksi on ilmoituksessa niin räikeästi valehdellut.
"Tuo sosiaalisuus on ilman muuta plussaa samaten varakas, hyvässä asemassa, matkustelu tekee miehestä myös kiinnostavan. Liuta hyviä harrastuksia (tennis, laskettelu, golf, purjehdus, sukellus, juokseminen, kuntosali, pallopelit) täydentää kokonaiskuvaa."
Muistatko hetkeä, jolloin persoonalla ja henkilökemialla olisi ollut enemmän merkitystä?
Tuollainen naaraminen on kyllä jotenkin sairasta, vaikka sitä kuinka biologialla selittäisi.
Rakkaus ei kestä ellei mies pelaa golfia...hmm...
Ja mitä tulee siis tuohon tosimies ei itke-juttuun...
Sanoin, että sellaista haetaan. En siis todellakaan sitä, että sillä miehet "myisivät" itseään. Naiset tahtovat "miehen", eivät pelkästään miehistä omakuvaansa.
"Ja, siksi on paljon sinkkuja poikamiehiä, joista osa pyörittää naisia", tarkoittaa mitä? Miksi nämä sinkkumiehet sitten kierrättävät naisia? Mitä, jos homma ei edisty, kun miehet hakevat sitä unelma naista itse. Jospa sinäkin haet sellaista naista?
Luulen, että suurin osa naisista ei hae mitään unelma miestä, vaan ihan sellaista, jonka kanssa kemiat sopii yhteen ja joka on itselle sopiva? Jos, ulkoiset seikat määräävät liikaa, voi joutua kokemaan noita jatkuvia pettymyksiä ja unelman romahtamista.
Niin, olet mielenkiintoinen persoona ja siksi olisin halunnut tietää millainen muuten olet, mitä ajattelet jne? Jokainen kai osaa itsestään kertoa jotain. Millainen nainen sinua kiinnostaa ja etsitkö tositarkoituksella kumppania itsellesi vai oletko juuri näitä sinkkumiehiä, jotka pyörittävät naisia?
Aika paljon täällä on saanut lukea miesten mielipiteitä siitä millaisina miehet pitävät naisia ja millaiset vaatimukset miehillä on naisia kohtaan. Suoraan sanoen olen aika kauhistunut, kun itse olen vasta tutustunut näihin palstoihin. Todellinen kulttuuri shokki tämä Suomi24 on ollut minulle.
Miksi luulet, että tahdon kuulla satusedän juttuja sinulta? Onko naisten vaatimukset muka niin korkeita, että miesten täytyy keksiä itsestään satuja ja tarinoita päästäkseen treffeille? Eihän siinä mitään järkeä olisi. Minusta rehellisyys ihan a ja o kaikessa. Sellainen ihminen on mielenkiintoa herättävä, joka uskaltaa olla rehellisesti sitä mitä on.
Tästähän tulikin äärimmäisen mielenkiintoista. Piti oikein tarkistaa aiempia kirjoituksia...
Niinh, haluttu poikamies on haluttu poikamies. Mä taisin ilmaista asian liian kärkkäästi. Ja siitähän tulee aina sanomista, ihan oikein :)
Jos mies tietää olevansa haluttu, niin kasvaahan se nälkä syödessä (tai jotain sinnepäin). Ja jos vielä tahtoo, niin voi "pyörittää" naisia. Ja nämä naiset tyytyvät osaansa, eivätkä katso muita vaihtoehtoja. Näin siis väitin, väitän vieläkin. Mutta en niin kärkkäästi kuin sen aiemmin sanoin.
Mä voisin melkein loukkaantua tuosta väitteestä, että itse etsisin "kevytkenkäisiä" naisia. Hetken mietin sitä ja naurahdin. Ei mulla ole jakoa niillä markkinoilla.
"Luulen, että suurin osa naisista ei hae mitään unelma miestä, vaan ihan sellaista, jonka kanssa kemiat sopii yhteen ja joka on itselle sopiva? Jos, ulkoiset seikat määräävät liikaa, voi joutua kokemaan noita jatkuvia pettymyksiä ja unelman romahtamista."
Erittäin hyvin sanottu. Mä en todellakaan tiedä mitä naiset (yleisesti) hakevat. Kemiat on toki tärkein asia jotta voidaan ajatella parisuhdetta. Se kaikki mikä tulee sitä ennen, voi toki määräytyä jonkun vähemmän proosallisen asian ansiosta.
Mä en tykkää puhua ulkoisista seikoista, koska ne käsittää niin paljon asioita. Ellet sä tarkoita yksityiskohtaisesti ulkonäköä...?
Mä etsin tositarkoituksella kumppania. Mä suhteutan myös asioita...paljonkin :D
Tunnen naisia, ihan vain tuttavina, enkä ole huomannut esimerkiksi mitään yksittäisiä asioita mitkä yhdistää näitä ihmissuhteita. Korkeintaan samanlainen maku musiikin tai kirjallisuuden osalta, mutta ei mitään sellaista mikä lyttää tuttavuuden kokonaan.
Mun on vaikeaa kertoa itsestäni. Mä en ole tottunut siihen, tarpeeksi. Joten jos sulla on jotain tarkentavia kysymyksiä, niin mä lupaan vastata kaikkeen. Mulla ei ole mitään salattavaa.
Mutta...kuten todettua, mun on jotenkin vaikeaa alkaa kertomaan ominaisuuksistani ilman että tiedän miksi niitä halutaan (todella) kuulla.
Herättääkö se mielenkiintoa, jos on rehellinen ja se tarkoittaa sitä että on samanaikaisesti sisäänpäin kääntynyt yksilö?
Satusetäily nyt tarkoitti sitä, että on jatkuvasti niin supliikki ihminen, että saa siitä tikusta asiaa vaikka useammaksi tunniksi. Ei sitä, että keksii päästänsä asioita jotka eivät ole totta. Ihan vaan rehellistä paskan jauhamista. Siihen mä olen jäävi, koska mä en osaa sanoa asioita joita en tarkoita. Toiset taas voivat pitää sellaista "small-talk"-ominaisuutta tärkeinpänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona.
En minä mitään sellaista ole väittänyt, että kevytkenkäisiä naisia olisit etsimässä, mutta kaikkihan täällä voi olla mahdollista, mistä minä voin tietää, kuinka rehellinen sinä olet ja mitä naiselta odotat. Täällähän niitä pelimiehiä riittää ja ihme, jos yksi on joukossa, joka olisi jotain muuta. Ei sinun siitä suuttua tarvitse, vaan puolusta itseäsi, jos olen väärässä.
"Herättääkö se mielenkiintoa, että on sisäänpäinkääntynyt yksilö"? No, mitä sillä haluat sanoa? Sehän voi olla mitä vaan....hieman outo, narsisti, mielenterveysongelmainen tai jotain muuta kiinnostavaa. Riippuu siitä millaista sisäänpäinkääntymistä tarkoitat? Katsos, jos olet sitä mitä sanot, kova puhumaan, small-talk sujuu, supliikki ihminen jne..niin miten sellainen ihminen voi olla samaan aikaan sisäänpäinkääntynyt? Rehellinen ihminen on minusta tutustumisen arvoinen, silloin hän on aito ja minä arvostan aitoutta ihmisessä.
Miksi sinulle ei sitten ole kelvannut kukaan nainen, olethan varmasti jo tavannut monenlaisia? Pidätkö omia vaatimuksiasi liian korkeina vai mistä johtuu, että et ole lötänyt sopivaa? Luulisi niitä naisia riittävän, joiden vaatimukset täytät?
Oh, vaikutinko vihaiselta? Ei ollut tarkoitus.
Hmm, kylläpäs meillä nyt on näitä keskenäisiä väärinymmäryksiä.
En puhunut itsestäni, kun puhuin mielenkiinnon herättämisestä. Tämä menee nyt rautalangasta vääntämiseksi, mutta niin kai on tarkoituskin:
Minun on vaikeaa kuvitella että mielenkiintoni heräisi ihmistä kohtaan, joka on jotenkin sisäänpäinkääntynyt. En näe siinä mitään kiinnostavaa, että katsellaan omaa sisintä päivästä toiseen ja sosiaalinen kanssakäyminen tehdään täysin omilla ehdoilla. Joku tietysti voisi sanoa, että tuo on tulknta autismista. Jotain sinnepäin, ilman sitä poikkeavaa lahjakkuutta missään asiassa, joka tietysti lisäisi mielenkiintoa.
Mä puhun kun mulle puhutaan. Mä puhun myös vaikka mulle ei puhuttaisi. Mutta mä olen todella huono puhumaan jos en koe että mulla on jotain sanottavaa. Ota yhtälöstä pois yksi "ominaisuus", niin huomaat että sosiaalinen kanssakäyminen voi muuttua radikaalisti.
Mulle on kelvannut useampikin nainen. Kahden kanssa jopa rakkauteen asti, joten uskon tietäväni mistä puhun. Useamman kerran olen tarkastanut vaatimuksiani. Ne eivät ole kohtuuttomia, saatika että edes korkeita. Ei varmastikaan ole olemassa vain yhtä syytä sille, miksi en ole löytänyt (netistä) sopivaa naista.
Viimeinen lauseesi on juurikin se sama, jota mä pyörittelen päässäni silloin kun se tulee mieleen.
Miten itse koet nämä asiat? Ovatko omat vaatimuksesi omasta mielestäsi kohtuullisia, vai pitäisikö sinulle löytyä vaatimukset täyttävä sopiva mies helposti?
Et kai vihainen ole ollut, enkä sellaistakaan ole väittänyt. Kylläpä tosiaan viestit muuntuu tässä välissä? Niin, sisäänpäinkääntynyt ihminen ei varmasti jaksa kovin kauaa kiinnostaa, jolla ei ole mitään muuta sanottavaa ja kerrottavaa, kun oma napansa. Ei sitä tarvitse koko ajan olla äänessä ja jauhamassa asioita, jos ei kerran mitään sanottavaa ole. Sellainen on tosi väsyttävää, kun joku pälättää jatkuvasti korvaan, kun itse haluaisi keskittyä kirjaan, telkkariohjelmaan tai vaan levätä.
Pidän omia vaatimuksiani melko kohtuullisina. Ei minulle ole vaikeuksia löytää miehiä, mutta kyllästyn helposti ja olen aika ronkeli kuitenkin. Minä en etsimällä etsi ketään, se oikea tulee sitten kun on tullakseen, vaikka vahingossa tai tupsahtaa taivaalta autoni konepellin päälle ajaessani maantiellä, tai ihan miten vaan.
Se semmoinen joka pälättää, ei varmaankaan tule yllätyksenä. Tarkoittaen että kun sellaisen ihmisen tapaat niin näet (rehellisesti?) mitä tulet saamaan hänen kanssaan parisuhteessa. Nämä sisäänpäinkääntyneet (lue: ujot) ihmiset taasen vaikuttavat mystisiltä...kun ne niin vähän puhuvat. Ja voivat intiimissä suhteessa avautuakin. En todellakaan tiedä mitä naiset tahtovat. Olisiko minulla "vientiä" jos olisin introvertinpi tapaus? Puhunko liikaa? Kokevatko naiset sellaisen uhkana?
Vai niin, sinunkin vaatimuksesi kohtuullsia. Kyllästyt helposti ja olet aika ronkeli. Näetkö etteivät nuo asiat sulje toisiaan pois?
Hmm, ei sinun toisaalta tarvitse ajatella sitä, kun uskon kyllä että sinulla ei ole vaikeuksia löytää miehiä. Ja niinikään tahtomiasi miehiä.
Eihän meistä oikeasti juuri kukaan etsi etsimällä ketään. Niin tapahtuu vain elokuvissa. Vahingot tarkoittaa yleensä sitä, että niitä ei ole ollenkaan osannut odottaa. Siksi rakkaus. Tai jos se on liian voimakas sana, niin ihastuminen.
Jos ajatellaan sitä, mitä syvällisemmässä mielessä toisesta puolikkaasta tahdotaan, niin me ollaan tyytyväisiä vähään. Siihen johonkin, joka hymyilee kun katsoo silmiin (rehellisesti), pitää kädestä kiinni ja ymmärtää mitä minä tarkoitan kun...
Loppujen lopuksi kaikki muu on sitä niin sanottua "plussaa". Mahdollisuuksien maailma, ronkelit pysyvät kuitenkin vallassa koska voivat estää tunteita. Näin tällä kertaa, koetin provoa, sinä saat päättää onnistuinko.
Aj niin, loppuhuomio:
Nettideittailun saldoa menneeltä viikolta: 33% yhteydenottojen onnistuminen...ei se varmaankaan toiseen viestiin asti yllä, mutta hiljaisuus rikkoontui. Olen vieläkin ihmeissäni.
No, kyllä sinä ainakin etsimällä etsit naista itsellesi, koska neittiin olet itsestäsi tehnyt profiilin. Minä en ole, enkä aio sellaista tehdä. Ujo ei ole minusta mystinen, olen tavannut ihan tarpeeksi ujoja miehiä ja kaikki he ovat olleet ihan muuta kuin mystisiä. Mystinen mies taas on ihan muuta. Ujot ja mystiset kyllä erottaa, tai ainakin minä erotan ja olen aika hyvä ihmistuntija, usko pois. Introvertti mies voi olla kiintoisa, jos se on hänen luonnollinen luonteenpiirteensä, mutta jos hän yrittää esittää kovin ulospäinsuuntautuvaa, humoristista, eikä se tule luonnostaan, niin se on kupla, joka puhkeaa siihen paikkaan ainakin minun silmissäni.
Minulle tärkeintä miehessä on hyvä luonne, jonka kanssa tulee toimeen. Se, tosiaan, että katsoo silmiin rehellisesti ja jonka kanssa on hyvä olla vaikka vain ihan hiljaa kainalossa. Mies, joka ymmärtää ilman, että täytyy vääntää rautalangasta joka ainoa pienikin asia, joka tietää ja aistii tunteeni, sen mitä haluan ja mitä en halua.
Ronkeli olen positiivisella tavalla.
Minä en ymmärrä tuosta nettideittailusta mitään, niin minulle nuo prosentit ja muut eivät sano mitään, sori olen citysinkku, jolla on maalaisen järki, mutta tuo kai tarkoitti, että sinulla menee taas hyvin.
Jos etsimällä etsisin, niin väittäisin että se olisi pakkomielle. Siinä menisi ikä ja terveys. Turhaa olisi yrittää muuta elämää järjestää, jos aina vain etsisi oikeanlaista naista niin kuin koira makupalaa.
Niinh...niin tässä nyt ollaan todettu. Miten voidaankaan nähdä asioita NIIN eritavoin. Me voidaan tietysti puhua vain omasta puolestamme, mutta sinä tahdot nimenomaan puhua vain omasta näkökulmastasi.
Luulemma, ihan vain huomiona.
Ehkä mä proosailen liikaa, mutta mä voin hyvin uskoa, että tuo "ujous-mystisyys-kiinnostavuus"-yhtälö on olemassa. Sä et ole mun kanssa siinä ilmeisesti ollenkaan samaa mieltä, koskien sun ihmistuntemisen taitoja. Niistä mä en osaa sanoa, joten en edes yritä.
Ja nämä ennakkoluulot purevat myös toisinpäin. Se pitää muistaa. Aina.
"Minulle tärkeintä miehessä on hyvä luonne, jonka kanssa tulee toimeen. Se, tosiaan, että katsoo silmiin rehellisesti ja jonka kanssa on hyvä olla vaikka vain ihan hiljaa kainalossa. Mies, joka ymmärtää ilman, että täytyy vääntää rautalangasta joka ainoa pienikin asia, joka tietää ja aistii tunteeni, sen mitä haluan ja mitä en halua."
Voisiko tuosta tehdä tiivistyksen? Mitäpä luulet....
Voisin uskaltaa sanoa, että pidät todella tärkeänä, että mies on fiksu. Siinä mielessä kuin me se käsitetään. Fiksu sydämestään, jotta voi aistia tuntemuksia vaikka ei olisikaan meedio. Fiksu, jotta tietää koska olla hiljaa kun toinen sitä tahtoo. Fiksu, joka ajattelee omilla aivoillaan (ja on oikeassa, jotta sinun ei tarvitse selittää kahdesti).
Siinä olisi paljon fiksuutta ilmassa.
Älähän nyt, ei ole ronkeliutta positiivisella tavalla. Ihan niin kuin sitä ei ole negatiivisellakaan tavalla.
Jos olisi, niin negatiivinen ronkelius olisi laput silmillä kulkemista ja sitä, että ei anna asioiden tapahtua (jos niikseen tulee), vaan pyrkii kontrolloimaan elämäänsä jatkuvasti. Aivan kuin sillä olisi jotain suurempaa nautinnollista tarkoitusta.
Ja tämä siis vain minun nöyrä mielipiteeni. Se taisi olla myös erittäin kärjistetty, huoh.
Jokatapauksessa, en vielä ole keksinyt mitä se positiivinen ronkelius voisi olla. En osaa ajatella niin rajoittavasti.
33% yhteydenotto-onnistuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että olen lähestynyt kolmea naista viestillä ja yksi heistä on vastannut viestiini. Hän joka vastasi viestiini, omaa vajaavaisen profiilin. Siksi kai hämmennyin. Siitä kaikesta voidaan saada aikaan pinnallinen analyysi siitä, että mitä määrätietoisempi nainen, sitä todennäköisempää että edes kohteliaisuudesta ei saa viestiä takaisin. Kylmää on elämä deittimaailmassa.
Sama se, olet kuitenkin deitillä etsimässä netistä itsellesi naista, joten minusta se on jonkinlaista pakkomiellettä. Omasta näkökulmasta katsoen puhun ja omasta kokemuksestani. Mystinen mies voi olla hiljainen, rauhallinen, pohdiskelija, vähän ujokin, mutta ei yksistään mikään hirveän ujo ja sulkeutunut. Mystisellä miehllä on toisenlainen tatsi naiseen kuin sairaalloisen ujolla. Erittäin ujot miehet kätkevät yleensä sisälleen salaisuuden, joka ei aina ole niin positiivinen, kokemuksesta voin sanoa.
No, tuossa olet oikeassa, että sisältä fiksua tyyppiä "etsin", sellaista, joka ei ole välttämättä kirjaviisas, vaan sydämeltään viisaas. Tietää, tuntee ja ymmärtää naisen sisintä ja aistii helposti toisen mielialoja olematta kuitenkaan tunkeileva tai häiritse toisen elämää kontrolloimalla tai vahtimalla, jou nou...
Ronkeli positiivisella tavalla tarkoitin juuri tuota, että odotan miehen olevan sydämeltään fiksu, en odota miehen olevan mikään huippu komea, kirjaviisas ja moniosaaja, mutta ei nekään pahitteeksi ole, sellaista pakkausta nyt vaan ei ole olemassa. Nyt sitten tiedät mitä positiivinen ronkelius on, kun keksit sen itse.
Pakkasta pitää.
Mielenkiintoista. Varsinkin kuultuna ihmisen suusta, joka tyrmää nettideittailun siksi ettei sille itsellä ole tarvetta. Kun itse kuitenkin tämän keskustelun pistit alulle ja ilmeisesti omaat ennakkoluuloja ko. toimintaa kohtaan. Olen jäävi sanomaan omasta pakkomielteestäni. Enemmän tässä tunnen olevani opintomatkalla. Ehkä tuo profilointi nettideittailua varten on sairaalloista, kun ei kukaan voi tarkoittaa "tositarkoituksella" sitä itseään, ellei tapaa oikeassa elämässä ja sitä myöten voi tehdä sitä ensivaikutelmaa.
Kuinka tärkeänä pidät sitä, että tämä fiksu miehesi on mahdollisimman samankaltainen kuin peilikuvasi?
"Ronkeli positiivisella tavalla tarkoitin juuri tuota, että odotan miehen olevan sydämeltään fiksu, en odota miehen olevan mikään huippu komea, kirjaviisas ja moniosaaja, mutta ei nekään pahitteeksi ole, sellaista pakkausta nyt vaan ei ole olemassa."
Jos sellaista pakkausta ei kerta kaikkiaan ole olemassa, niin miksi et antaisi todellista mahdollisuutta jollekin vähäisemmälle? Johtuuko se siitä, että ei kannata "tuhlata" energiaa sellaiseen leikkimiseen?
"Pakkasta pitää."
Uskoni ihmisten lämminhenkisyyteni ei horju. En suostu kyynistymään, vaikka muuten kuolisin sukupuuttoon.
En minä tätä keskustelua ole alulle pistänyt, eikä minulla ole mitään mielikuvaa nettideittailusta ollut, eikä ole, koska en sitä ole käyttänyt ja tuskin tulen käyttämään. Minusta se on kuitenkin yksi keino live-elämän rinnalla. En toki tuomitse sitä tai sinua.
Fiksun miehen ei tarvitse ole minun peilikuvani ja ajatus siitä vähän pelottaisikin. Toinen lottamari istumassa vieressäni ja tekemässä ja ajattelemassa ihan samalla tavalla kuin itse, huh. Toki samanhenkinen on hyvä juttu, tykkää ja nauttii samoista asioista kanssani, se yhdistää, mutta silti voi olla ihan omatkin jutut ja harrastukset ja mielenkiinnonkohteet. En vaadi mitään omaa peilikuvaani siis, vaan toisen kemiat pitää sopia minun kemiaani, jokin juttu, joka vetää meitä puoleensa.
Niin, sitä juuri tarkoitinkin, että sellaista täydellistä pakkausta ei olekkaan, joten ei sellaista kannata odottaakaan. Siksi muut mahdollisuudet kaikki on tsekattava. Luulet varmaan, että rimani on pilvissä, enkä suostu tuhlamaan aikaani ja energiaani riman alla oleviin..
*hymyilyttää*
Kyllä sinun viestisi taisi aloittaa tämän koko ketjun, mutta se siitä. Hiusten halkominen on typerää hommaa.
Sen verran tosissani etsin tosirakkautta netistä, että en ole siitä valmis maksamaan. Tämän selkeämmin en osaa omia tarkoitusperiä selittää.
Me taidetaan "hakea" jotain samankaltaista. Sellaista yksilöä, joka täydentää meidät. Jatkojohtoa, paremman sanan puutteessa.
Mahdollisuuksia tsekataan, mutta vain ja ainoastaan oma lehmä ojassa. Jos tänään tekee mieli loppuelämän kestävää kumppaniutta, en tyydy muuhun. Jos huomenna kelpaisi jokin kevytmielisempi seura, voin katsoa rimani alittavia persoonia aivan eri tavalla. Näinhän se menee, en vain tiedä pitäisikö se mukisematta hyväksyä. Oma moraalikäsitykseni taitaa olla liian korkea *virn*
Riman alla olevat...hmm...sanotaanko mielummin, että epäsopivat meille?
Viesti ei ollut minun, mutta ei sen väliä, en ala hiuksia halkomaan siitä.
Mitä tosi rakkaudesta pitää maksaa? Ei sinun minulle tarvitse selittää mitään, et ole tilivelvollinen minulle omasta elämästäsi.
En tiedä mitä sinä haet, mutta sitä puuttuvaa osaa, joka täydentää itseni minä etsin tai odotan. Jatkojotoa tai kännykkälaturia.
Niin, ne miehet. Vaimo ehdokkaalle asetetaan korkea rima ja yhden illan juttu saakin olla ihan kuka vaan, kunhan antaa, sellaista se on. Tiedä sinun moraalikäsityksesi, näyttää menevän ihan samaa sarjaan kaikkien muidenkin miesten kanssa.
Riman alla hmm.. en osaa sanoa, kuinka alas sen voit pistää? Kauhean alas en voisi laskea omaani.
Tosi rakkaudestahan ei pidä maksaa mitään. Rakkauden ei pidä olla kaupan. Eihän?
En ole tilivelvollinen, mutta olisihan tämä koko keskustelu tympeää jos täällä ei tilitettäisi. Tuntemattomat ihmiset keskenään...
Ajattelinkin jotain tuollaista. Sinulle laturia tai jatkojohtoa. Itsestäni en ole aivan varma. Haluaisinko jonkun täydentävän osan vai sellaisen jolla on yhteensopivuus minun kanssani.
Me miehet. Kesti yllättävän kauan ennenkuin sukupuoli kortti lyötiin pöytään tässä keskustelussa.
Jos ei käytettäisi termiä "Vaimo ehdokas", sopiiko?
Jos tahdot yksinkertaistaa noin rajusti (tositarkoituksella = vaimo, ei-niin-tositarkoituksella = yhden yön pano), niin en aio väittää vastaan. Joten joudun selittämään, että en ajattele noin mustavalkoisesti. Sitä paitsi: "kuka vaan" ei tarkoita että onnistuu. Aika keljusti sanottu. Mielummin tyydyn omaan käteen kuin paskaan panoon. En ilmeisesti taasen ollut tarpeeksi selkeä moraalista puhuttaessa, mutta tarkoitin sitä, että en ole valmis olemaan niin kylmä ihminen, jotta voisin väittää naama peruslukemalla kylmät ja tunteettomat arvot. Koskee jokaista tuntematonta "kuka vaan"-henkilöä.
Mikä olisi pahin mahdollinen skenario mikä syntyisi jos laskisit riman alas? Siis, ihan vain yhtään yleistämättä (koska siihenhän tämä kommentti kirvoittaisi). Miten pahasti voisi mennä parisuhdeen muodostaminen pieleen, jos se rima olisi polven korkeudella?
Mielenkiintoinen keskustelu, lottamari ja deft.
Minulle jäi tunne, että deft halusi aidosti keskustella ja pohtia.
Lottamari välillä lyö läskiksi ja antaa kärkkäitä kommentteja takaisin: "tiedä sinun moraalikäsityksistä..." ja "sinulla on pakkomielle..."
Veikkaan, että todellisessa elämässä olette aina eri sarjassa ja että deft löytää ensin seuraa tositarkoituksella. Suhde, jolla on kaikki mahdollisuudet kestää pitkään :)
lottamari:
"Mies, joka ymmärtää ilman, että täytyy vääntää rautalangasta joka ainoa pienikin asia, joka tietää ja aistii tunteeni, sen mitä haluan ja mitä en halua. Ronkeli olen positiivisella tavalla."
Kuka tahansa normaalilla järjellä varustettu ihminen tietää, että toisen ajatuksia ei voi lukea. Välillä kuvaamasi kaltainen tunne voikin onnistua, mutta ei kaiken aikaa, aina ja kaikkialla.
Koska lottamari ei ollenkaan mieti niin päin, että myös hän osaisi tulkita miehen ajatukset, on helppo vetää johtopäätös, että hän haluaa harmittoman poikakaverin, joka on pois tieltä tarvittaessa, mutta palvelee, kun lottamari haluaa ja ilman, että lottamarin tarvitsee suutaan avata.
Tämä antaa kuvan, että nainen on itsekeskeinen ja hyvin pinnallinen, vaikka miten tässä on hänkin yrittänyt keskustella syvällisesti.
Se, että deft on laittanut deitti-ilmoituksen, tekee hänestä vain järkevän. Hän haluaisi löytää seuraa ja etsii sitä. Ei se tee hänestä pakkomielteistä.
Ei kalastajakaan saa yhtään kalaa, ellei heitä verkkoja vesille, juunou :)
Koska lottamari ei ollenkaan mieti niin päin, että myös hän osaisi tulkita miehen ajatukset, on helppo vetää johtopäätös, että hän haluaa harmittoman poikakaverin, joka on pois tieltä tarvittaessa, mutta palvelee, kun lottamari haluaa ja ilman, että lottamarin tarvitsee suutaan avata.
Tähän voisin kommentoida, että kaikki tapaamani miehet etsivät naista, joka palvelee heitä miehen ehdoilla. Oleellista on että naisen tulee pysyä pois miehen elämästä kun mies kyllästyy naiseen ja tulla sitten takaisin palvelemaan miestä kun mies napsauttaa sormia.
Minusta tuntuu, että Lottamari ironisoi tässä asioita, koska miehet ovat juuri tuollaisia itse. Moni muukin Lottamarin jutuissa oli suoraan käännettynä siitä mitä mies haluaa (vaatii) naiselta.
Näin minä asian tulkitsen. Mies haluaa naisen joka mielistelee miestä 24/7. Muunlaisia miehiä en ole koskaan tavannutkaan. Netissä nuo miesten vaatimukset vain kärjistyvät mutta sama kuvio toistuu myös elävässä elämässä. Seksiä pitää olla aina saatavilla muuten mies saa itkupotkuraivarin.
Harmi, jos sinä "Yksi nainen", olet tavannut miespuolisen lassematin :)
Naiset vaativat mieheltäkin tunneälyä. Eikä se todellakaan tarkoita samaa, kuin tossunalla oleminen.
Kyllä noille 24/7 mielistelyä vaativille miehille näyttää kuitenkin seuraa aina löytyvän.
Naiset varmaan vaativat tunneälyä mieheltä mutta kuinka monella sitten on mielenkiintoa huomioida naista onkin jo toinen juttu.
Avioeropalstalla voi lukea kuinka mies vaihtaa nuorempaan heti jos nainen lakkaa mielistelemästä. Eli vaatii miestään osallistumaan perhe-elämään tms. surullisia juttuja.
"Mies, joka ymmärtää ilman, että täytyy vääntää rautalangasta joka ainoa pienikin asia, joka tietää ja aistii tunteeni, sen mitä haluan ja mitä en halua. Ronkeli olen positiivisella tavalla."
Tuollaisia miehiä, tai naisia ei ole olemassakaan. Yksin jäämisen vaara on olemassa ja sitähän sinäkään tuskin haluat, vaikka et ketään tällä hetkellä tarkoituksenmukaisesti etsikään.
Tsot,tsot! Ei me miehet aina olla avioeroon syyllisiä, eikä vaihtamalla välttämättä parane! Uskon, että nykyisin miehetkin jo osallistuvat lastenhoitoon, yms.
Kyllähän ero johtuu usein joko siitä, että mies jättää lastensa äidin ja lähtee nuoremman naisen matkaan. Tai sitten mies heittäytyy hoidettavaksi vauvaksi ja nainen sitten eroaa kun ei jaksa hoitaa satakiloista vauvaa oikeiden vauvojen lisäksi. Onhan eroihin tietysti monia muitakin syitä. Mies vaatii seksiä 24/7 eikä tee mitään kotona ja nainen ei halua seksiä kun mies ei rakasta jne.
Moni eronnut mies haukkuu entistä vaimoaan nalkuttavaksi pihtariksi ja sitä ei ole kovin kiva kuunnella.
En väitä, etteikö tuollaisiakin miehiä olisi, mut kyllä se miestäkin pattiin ottaa, jos nainen aina sanoo, et nyt ei kyllä sovi, kun on pääkipeä.Ja minun puolesta exäni saa tehdä aivan mitä haluaa. Hänen tekemisensä eivät kuulu enää minulle!
sitä ja mies tätä, anna tulla vaan kaikki kun kerran vauhtiin pääsit...
Rakkaudella on aina hinta tahdotpa tai et, mikään ei rakkaudessakaan tule ilmaiseksi. Tarkoitin, että ei sinun minulle tarvitse selitellä tekemisiäsi, enkä minä ole mikään arvioimaan sinun tilannettasi, teet niin kuin teet. Samoin minä, en halua olla tilivelvollinen kenellekään.
Sukupuolikortti tuli sinun puoleltasi, ei minun. Jos, sanot että etsit tositarkoituksella tietynlaista naista, mutta toisena päivänä voitkin haluta vaan yhden illan juttua, niin ensimmäisessä vaateessasi rima pysyy, mutta toisessa voit sitä laskea. En voi sille mitään, että annat tietynlaista singnaalia minulle, josta vedän näitä päätelmiä, voi olla että välillä menevät metsään, mutta...
Mikä olisi pahin skenaario vai? Se, että ottaisin vain jonkun, josta en yhtään tykkää ja taistelisin joka päivä sellaisen ihmisen kanssa, joka sitä kitisisi "et välitä minusta yhtään"-tyyliin. Sellainen parisuhde, joka ei perustu rakkauteen ja sopivaan kemiaan on tuhoon tuomittu. Jos, ei ole intohimoa, ei halua, ei kunnioittamista, eli puuttuu keskinäinen rakkaus, niin sellainen parisuhde on kärsimystä.
Itse tahdon intohimoisen parisuhteen, jossa toista kaipaa silloinkin, kun hän ei ole paikalla ja joka vie jalat alta, kun hän astuu ovesta sisään. Vähempään en tyydy tällä hetkellä. Ne tavisjutut eivät anna minulle mitään, jos joskus on saanut maistaa millaista täydellinen yhteenkuuluvuus intohimoineen päivineen voi olla. Rimaa ei silloin kovin helposti lähde laskemaan. Mielummin olen myös yksin, kun otan jonkun no, miten sen nyt sanosi, ettei taas tule sanomista, mutta ymmärrät varmaan millaisesta tyypistä puhun.
Kyllä sellaisia miehiä on. Kun sellaisen miehen on kerran tavannut ja sitten sen jolle saa vääntää rautalangasta joka helvatan asian, niin silloin kyllä tietää jo mitä haluaa ja mitä todellakaan ei halua. Se on positiivista ronkeluutta, joka ei vielä jätä yksin, mutta antaa odottaa sitä oikeaa vähän kauemmin :)
Kyllä moni eronnut mies tilittää ja valittaa exästään siihen malliin että sanoisin että äijät ovat enemmän terapeuttia kuin naisystävää vailla. Vai onko nainen sitten miehelle terapeutti.
Ex pihtasi, ex nalkutti, mutta mies ei näe omassa toiminassaan mitään vikaa.
Mä luulen että aika moni "eronnut" mies on tosiasiassa naimisissa ja haluaa vaan tutustua vieraisiin naisiin. Kyllähän täällä palstoillakin on ollut paljon juttua siitä kuinka parisuhteessa elävä mies viettää kaikki illat koneen ääressä.
"Ne tavisjutut eivät anna minulle mitään, jos joskus on saanut maistaa millaista täydellinen yhteenkuuluvuus intohimoineen päivineen voi olla."
Suhde kuitenkin päättyi täydellisyydestä huolimatta...
Etkai sä tarkoita että ihmisen pitäisi seurustella loppuelämänsä saman ihmisen kanssa, esimerkiksi ensimmäisen tyttö/poikaystävän kanssa. Ei se, että suhde päättyy, tarkoita että suhde olisi ollut huono.
Sunnuntaipulla jo vastasikin tuohon toteamukseesi. Sude oli täydellinen, ja sen päättyminen johtui olosuhteista, ei meistä.
Jaahas, täällä kaipaillaan unelmienprinssiä. Nyt on kyllä tyytyminen ihan tälläiseen tavalliseen sammakkoprinsiin ;) Mutta on hyvä olla unelmia, joihin elämässään pyrkiä. Niistä saa voimaa omaan elämään. . . ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka haaveista tulisikin totta . . . joskus.
Prinssi kuin prinssi, kaikki prinssit käy. Voihan sitä koittaa suutelemalla saada siitä sammakkoprinssistä oikein ihkun ihanan unelmaprinssin :)
Nainen "häätää" miehen pois perheestä emokarhun lailla.
Ihan yhtä relevantteja molemmat syytökset.
Seuraavaksi tähän keskuteluun voidaan heittää feministi-kortti.
"Yks nainen." tuntuu haluavan ainakin sitä. Toisaalta, voi myös olla että hänelle on vain omassa elämässään käynyt niin sanotusti paskamainen nakki ja siksi pitää yleistää asioita.
Ethän sä tosissasi voi sanoa noita asioita, ethän?
Niin juu, sukupuoli-kortin heitin minä, kun yleistin miehistä sen mitä SINÄ sanoit. Nyt tässä ei joku täsmää...
Mitä tulee "ihannenaiseen", niin sinä kysyit, minä yritin vastata. Se tietysti oli virhe, kun selkeästi halusit ajaa minut ansaan. Jos sinulla ei ole halua keskustella tai yrittää ymmärtää toisten näkökantoja, niin ehkä parempi paikka kirjoitella edes hieman provokatiivisesti ei olisi täällä. Toivottavasti.
Herran jestas, pitäisikö minun nyt sitten ilmoittaa vakaasti, että en ole haluamassa yhden illan juttua. Että ei sitten siitä tulisi epäselvyyttä. Ja että olisin valmis panemaan ketä tahansa, koska se on parempi kuin ei mitään.
Olen kyllä kuullut valikoivasta...hmm...kuulosta, mutta tämä menee jo yli.
"Jos, ei ole intohimoa, ei halua, ei kunnioittamista, eli puuttuu keskinäinen rakkaus, niin sellainen parisuhde on kärsimystä."
Mistä sinä tunnistat näiden asioiden läsnäolon?
"Ne tavisjutut eivät anna minulle mitään, jos joskus on saanut maistaa millaista täydellinen yhteenkuuluvuus intohimoineen päivineen voi olla."
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tuohan kuulostaa mukavalta, eikä edes vaikealta. Tietty, jos katsot ensin muita kriteereitä, ennenkuin annat jollekulle mahdollisuuden "viedä jalat alta", niin silloin voit hyvin sanoa, että et VÄHEMPÄÄN tyydy.
En ymmärrä millaisesta tyypistä puhut ja sekös minua kiinnostaa. Noin niin kuin naisen mielipiteenä miehistä.
Kun sanot, että olet yksin, oletko silloin yksin...yksin vai "säädätkö" myös?
Ai. . . ja sen suudelman jäkeen mies saa aina sanoa sen viimeisen sanan: Kyllä rakkaani.
Älä vaan minulta kysy mikä mättää, minä en tiedä? Anti olla. Minä en ole mihinkään ansaan sinua yrittänyt ajaa. Tahallasi ymmärrät minut väärin, en tiedä miksi, no anyway..jossain mättää..
Mistäkö tunnistaa, että ei rakasta, ei ole intohimoa, eikä välillä ole kemiaa???, no, mistä sinä sen tunnistat? Minä tunnistan sen siitä, että toinen ei saa minussa aikaan mitään viboja..en tunne häntä kohtaan intohimoa, enkä halua häntä.. Jos, sellaiseen "Ystävyys"pohjaiseen suhteeseen lähtee, se voi merkitä sitä, että lopulta pettyy itseensä ja toiseen niin pahasti, kun huomaa, huijanneensa itsensä uskomaan, että suhde kuin suhde toimii ilman rakkauttakin. Ei se vaan toimi. Siihen tarvitaan ne tunteet ja se intohimo ja romantiikka. Oliko vaikeata?
Kyllä sinä ymmärrät millaisesta tyypistä minä puhun. Mitä tarkoittaa säätäminen? Olen citysinkku, mutta maalaistytön järki. En tiedä noista säätämisistä mitään?
Mies saa sanoa mitä haluaa, vaikka kysyä: "tuletko vaimokseni ihana Fiona"
Oho! . . . Se kysymys on esitettävä vasta todella pitkän ja syvällisen harkinnan jälkeen! Nuorena en malttanut pitää suutani kiinni, niin sitäpä olen tässä sitten saanutkin katua. Nohh, elämä opettaa ;)
Hyvin paljon mahdollista, ehkä me ei puhuta jokainen hetki samaa kieltä.
Anteeksi, jos kuulostin siltä että syytin sinua jostain.
Toivottavasti minun kysymykseni eivät ole turhauttavia. Kuten sanoin, kysyn puhtaasta mielenkiinnosta, en siksi että haluaisin automaattisesti kyseinalaistaa sinut.
Tuo kemian puuttuminen on aina mielenkiintoinen pointti. Sille voi sokeutua, ellei järki ole aina mukana. Tiedäthän...kun joskus voi olla kemiaa useiden viikkojen edestä, mutta yhtenä päivänä ei "kipinöi". Olisiko se vinkki siitä että kaikki on ollut turhaa?
"Ystävyys"pohjaiset suhteet ovat kyllä näivettymisen ensiaskel. Sellaiseen en itsekään lähtisi. Saatika että romanttinen ja intohimoinen suhde ajautuisi siihen "ystävyyssektorille". Todennäköisyys sille on suuri. Yksilöiden elämäntilanteet ja oma kasvu voi kliseisesti sanottuna viedä eri teille. Ja siitä sitten seuraa se "olemme kasvaneet erillemme"-syndrooma.
Luulisin, että ymmärrän millaisesta tyypistä puhut, haluaisin vain kuulla sen sinun suustasi. Noin niin kuin naisena, yleistyksenä miehestä.
Säätäminen tarkoittaa parisuhteen parhaita(?) puolia ilman sitoumusta. Ainakaan vakavaa tulevaisuuteen katsomista. Sellaista, millä nuoret ihmiset yleensä aloittavat parisuhdehistoriansa.
Tässä oli tarkoitus keskustella nettideittailuta ja minä kerron omista havainnoistani. Taas joku haukkuu feministiksi jos arvostelee miehiä.
Eipä tässä muuta sitten. Itse en jaksanut nettideittailua, koska valtaosa ajasta meni noiden turhien katkeroituneiden eronneiden (tai varattujen) perheenisien elämän kurjuuden (nainen pihtaa ja nalkuttaa) juttujen lukemiseen. En kyllä ymmärrä kuinka moni (lapseton) nainen oikeasti haluaisi tutustua heihin. En tietysti tiedä minkälaisia nuo miehet olivat noin muuten kun en heitä tavannut.
Oli siellä joukossa ihan fiksujakin tyyppejä, ei siinä mitään.
Ahas, hyvä että tämä selvisi. Meinasin ottaa kierroksia turhaan, anteeksi siitä. Tarkoitus ei ollut loukata.
Saako udella, että minkä ikäluokan miehistä sinun kokemuksesi ovat? Että voin itse ottaa jonkinlaista perspektiiviä asiaan.
Tuo on kyllä todella ala-arvoista käytöstä mitä sinä olet miehiltä saanut.
Itse kun olen toiseen sukupuoleen kallellani, niin omat tarinani ovat täysin toisenlaisia. Tympeitä silti.
En olekaan edes uhrannut ajatusta sille, miksi esimerkiksi varatut miehet käyttävät nettiä (uuden) parin etsimiseksi. Ja vielä tuo katkeroituminen. Hmm, kuinkakohan moni raaskisi jos siitä joutuisi maksamaan jotain konkreettista.
Pidä pintasi, surkeista miehistä riippumatta.
Ei sinun kysymyksesi ole turhauttavia, minä vaan itse turhaudun itseeni, kun en aina tajua näitä kuvioita. Olen niin vihreä ilmeisesti, että minulle saa vääntää ja selittää rautalangasta useamman kerran.
No, ei kai se kemia nyt sitä tarkoita, että yhtenä päivänä kun ei oikein jaksa kipunoida syystä tai toisesta, että se olisi vinkki siitä, että kaikki on turhaa. Suhdekin vaatii lepoa ja erillään oloa, omaa aikaa, jotta toisen seuraa taas alkaa kaipaamaan. Kemia ei mihinkään katoa, jos se on aitoa, se kyllä välillä lepää, mutta hyvä suhde löytää kemiat ja kipunoinnin aina uudelleen.
No, mielummin olen yksin, kun otan sellaisen, joka ei minua sytytä, jota kohtaan en tunne mitään ja loput saat arvata itse. Minä en voi yleistää mitään, sanon vaan oman mielipiteeni.
Säätäminen tarkoittaa siis panemista jonkun deitin kanssa, vai? Harrastanko sellaista? Saat arvata sen myös.
Niin, kaikista ei ole avioliittoon, toiset sopivat säätämään vain pelimiehenä loppuelämänsä.
No enpä tiedä herrojen ikää kun perusnettimieshän valehtee iästään -10-15 vuotta, pituutta on -10 cm vähemmän kuin profiilissa, painoa taas 20 kg. Lue tuolta nettideittailun puolelta naisten kertomuksia.
Pointtini on siinä, että nuo miehet etsivät netistä seuraa tai sitten ne kirjoittelevat aikansa kuluksi (varattuja) joten ei kai kukaan oikeasti tiedä keitä he ovat. Tuskin ovat alle 35-vuotiaita, jos näin karkeasti sanoisin.
Ikävä kyllä monella naisella menee mielenkiinto nettideittailua kohtaan noiden varattujen ukkojen kanssa.
Me ollaan nyt väännetty puolin ja toisin rautalangasta. Jos ei lähtöjään olla samalla sivulla, niin se meno voi olla kuoppaista.
Tuo on muuten hyvin sanottu, että suhde vaatii lepoa. Se taitaa ruokkia eniten sitä kaipausta. Pitkässä juoksussa tuo on kemiasta hyvin sanottu.
Säätäminen ei ole seksiä. Säätäminen on kevyt suhde. Sellainen hedonistin vaihtoehto rankalle rakkaudelle ja perhosille vatsassa. Olet sinäkin varmasti ollut joskus nuori ja "seukannut"?
Olipas huonosti sanottu, en pystynyt parempaan.
Tuo on kyllä harmittavaa. Ilman että tarvitsee sanoa muutaman mädän omenan pilaavan koko korillisen.
Kyllä miehet voivatkin olla sikoja naamaperuslukemalla.
Vaikka tämä tietysti on vain yhden naisen kokemus, niin et taida olla yksin näiden kokemusten kanssa.
Noh, et tietenkään ole yksin kun kerta nettideittailu-palstalla useampikin nainen kertoo samaa.
Etkö ole tavannut muunlaisia miehiä, kuin varattuja jotka pettävät puolisoaan tai vapaita miehiä jotka hyppivät kukasta kukkaan? Kyllä meitä uskollisiakin on vielä olemassa, mutta me emme pidä itsetämme meteliä! Kyllä mies päjää ja tulee toimeen yksinkin, siinä missä nainenkin. Kyse on asenteesta, haluaako takertua muihin vai pärjätä yksin ja omillaan!
Samapa tuo, kuoppaisellakin tiellä kelpaa körötellä, tahti vaan on vähän hitaampaa.
Jaa, mitä se säätäminen sitten on, jos ei seksiä? Kevyt suhde hmm....ei lupauksia, ei tunteita, ei romantiikkaa, vaan hedonista tarpeiden tyydystä, mtjaa..huonosti sanottu juu.
Ja kysehän oli siitä, että mitä säätäminen on. Sinä sanoit, ettet tiedä, mutta nyt olet jo määrittelemässä sitä. Jätit miltei ovelasti vastaamatta kysymyksiini, mutta kuten olet sanonut, et ole tilivelvollinen kenellekään. Kirjoitellaan sitten vain tänne mutta ei kerrota todella mitään.
Ja sitten asiaan...
Säätäminen voi olla seksiäkin. Mutta ei pelkkää seksiä. Se olisi vain seksisuhde, mutta sen kai tajuat itsekin.
"Ei lupauksia, ei tunteita, ei romantiikkaa, vaan hedonista tarpeiden tyydytystä"
Niin, todella yksinkertaisesti sanottuna. Mikä siinä sinulle särähtää korvaan?
Ja ennenkuin ehdit ymmärtää, että minä harrastan ko. suhteita ja pidän niitä hyvänä, niin saanen sanoa että en harrasta enkä ymmärrä miksi kukaan niin tekisi.
Tästä pitää nyt kiertää ison kiven ympäri, että voidaan purkaa yksi sana ("säätäminen") palasiksi.
Ei lupauksia...
Niin, ei lupauksia, ei paineita tehdä asioita väärin. Kumpikin on vastuussa loppujen lopuksi vain itselleen ja se on sanaton sopimus.
Ei tunteita...
Tuo onkin jo vaikeampaa, kun ihmisellä voi olla tunteita joita ei edes tiedosta. Mutta niin kauan kun ihminen on (mielenhäiriöissäänkin) tunteellinen olento eikä kone, niin tottakai tunteita voi "säätämisessä" olla. Ne eivät vain ole "olen valmis kuolemaan vuoksesi ja tahdon tehdä kanssasi perheen"-tunteita. Ymmärräthän?
Ei romantiikkaa...
Sitä "säätäminen" lähinnä voi olla. Romantiikkaa romantiikan takia tai sitten romantiikkaa sen takia, jotta saa vastauksen. Ei aina pyyteetöntä romantiikkaa.
Tästä kaikesta lopputuloksena on ihmissuhde jossa on minimaalinen mahdollisuus päästää toinen niin lähelle että se sattuu. Kevyt-suhde. Oli se sitten huonosti sanottu tai ei.
Kerro toki itse paremmin sanottu vastine.
Miksi pitäisi suhteessa olla vain suhteen takia? Miksi pitäisi olla suhteessa vain pelkän seksin takia? Ei ihminen ole robotti, joka voi sulkea tunteet intiimissä kanssakäymisessä off-asentoon. Miksi ei voisi olla vain pelkkä ystävä!
Moni mies etsii (netissä) seksiystäväsuhdetta. Siis sellaista suhdetta, jossa harrastetaan seksiä, mutta jossa nainen ei vaadi mieheltä sitoutumista. Tuollainen kevytsuhde tuntuu olevan monen miehen mieleen.
Minähän en todellakaan tiennyt mitä sinä sillä säätämisellä lopulta tarkoitit, kun sitä minulta kysyit. Sitten kerroit mitä se sinun mielestäsi on, mutta et kuitenkaan tyhjentävästi, joten taas, kuten huomaat vedin omat rautalangasta vääntämäni johtopäätökset, että kyseessä täytyy olla ihan puhdas seksisuhde, joko vakipano tai kerta sellainen....sori, mutta näin minun aivoni toimii ja sen minulle viestittää. Vaikka sinä yrität kauniiseen pakettiin pistää tuon "kevyen" säätämisen ja saada se näyttämään "kevyeltä suhteelta" jossa ollaan jotenkin yhdessä, mutta silti ei ollakkaan. Taas siis syytät, että olen antamassa jotain yleismääritelmää sanalle; säätäminen, vaikka vaan itse itselleni yritin tehdä sitä selväksi.
Hei,.. ei minulle särähdä tuossa mikään korvaan, olenko sanonut niin? Jokainen taaplaa tyylillään ja sellaiselle jolle tuo sopii, niin säätäköön vaan. Minä haluan, että on tunteet mukana, että on sitä romantiikkaa ja erotiikkaa ja joka ainoata tunnetta siitä tunteesta, että voin sen miehen kanssa mennä sänkyyn hyvällä omallatunnolla. En halua pelkän seksin tai läheisyyden takia mitään panoa, enkä näe siinä mitään järkeä.
Silloin, kun en mene sellaisen miehen kanssa säätämään, josta en pidä, niin minun ei myöskään tarvitse lupailla mitään, ei keksiä tekosyitä miksi en jatkossa halua tavata, ei ruveta selittämään mitään. Sellaisten miesten kanssa en säädä, joihin en tunne vetoa.
Minulle ei ole olemassa kevyttä suhdetta. Jos, tunteeni ovat jotakin miestä kohtaan vahvat ja tunnistan, että olen ihastunut, niin haluan normaalisti tutustua ja tehdä omat johtopäätökseni siitä, onko mies sellainen, jonka kanssa haluan "säätää" vähän lähemminkin.
En minä osaa kertoa muuta kuin miten minä toimin, sinä toimit omien viidakkolakiesi mukaan, enkä tiedä niistä mitään. Voi olla, että meni vähän sekavaksi, mutta niinhän se aina meillä.
Se taitaa olla oma "keskustelutyyli" joka tässä pukkaa päälle.
Niin, sinun näkemys ja minun näkemys. Hauskasti törmätään yhteen näissä :)
Kiitos että sanoit miten sanoit, koetan kertoa näkemykseni tyhjentävästi. Jälkeenpäin voi sitten nähdä olisiko mahdollista tehdä vielä tyhjentävämpää vastausta.
"Vaikka sinä yrität kauniiseen pakettiin pistää tuon "kevyen" säätämisen ja saada se näyttämään "kevyeltä suhteelta" jossa ollaan jotenkin yhdessä, mutta silti ei ollakkaan."
Tuo on muuten hyvin sanottu. Ja vaikuttaisi olevan sellainen viritelmä mitä olen itse seurannut viime syksynä läheltä. Kun kaksi nuorta (ainakin omasta näkökulmasta) ihmistä olivat suhteessa mutta eivät yhdessä. Huonostihan siinä jommallekummalle käy pidemmän päälle, ellei sitä erikseen sovita.
"Sellaisten miesten kanssa en säädä, joihin en tunne vetoa."
Tottahan toki. Ja pitäähän sen tunteen olla molemminpuoleista. "Säätäminen" ei vain tunne määrätietoisuutta. Eikä tulevaisuutta. Hetkittäistä hupia varmasti. Näin olen sen ollut näkevinäni. Itse en sellaiseen ole viehtynyt, saatika että olisi ollut mahdollista. Taidan olla liian raskasluontoinen, että voisin sopia suhteesta kevyin kantamuksin.
"Minulle ei ole olemassa kevyttä suhdetta. Jos, tunteeni ovat jotakin miestä kohtaan vahvat ja tunnistan, että olen ihastunut, niin haluan normaalisti tutustua ja tehdä omat johtopäätökseni siitä, onko mies sellainen, jonka kanssa haluan "säätää" vähän lähemminkin."
Ymmärsit siis että "säätäminen" on jotain mikä voi johtaa vakavimpaan suhteeseen ikinä. Hienoa.
Toinen vaihtoehto on nimenomaan se, että "säädetään" yhteisymmäryksessä, mutta varotaan polttamasta näppejä. Sinun "säätämisesi" sisältää mahdollisuuden suurempaan ja se on hyvä asia.
Viidakonlait toimivat viidakon eliöille. Ei kait me ihmiset niin suuresti erota simpansseista. Ne todelliset viidakonlait pätevät sitten ihan syvemmälläkin tasolla.
En ole valms kyynistymään kylmään ja tunnekylmään maailmaan, jossa pitäisi aina varoa ja pitää takaovi avoinna. Jos rakastun, rakastun todellakin ja satutan todennäköisesti itseni. Jos siinä prosessissa jotain uutta oppii (parisuhteista, naisista, itsestään) niin se kaikki on ollut sen arvoista.
"En halua pelkän seksin tai läheisyyden takia mitään panoa, enkä näe siinä mitään järkeä."
Tuo vielä piti mainita. Näen siinä nimittän järkeä. Ja se siinä ongelmallista onkin.
Miehille se varmasti on eri juttu tuo pelkkään läheisyyteen ja seksiin tyytyminen, mutta naisen se jättää tyhjäksi ja kylmäksi. Tietysti, jos ollaan sovittu pelkästä seksisuhteesta, niin se on eri asia, mutta, jos jompi kumpi antaa ymmärtää, että juttu voi olla muutakin, niin silloin se on huono juttu ja toinen voi tuntea tulleensa petetyksi.
Niin, kai tämä säätäminen tuli nyt jonkun verran selväksi, en tiedä onko se mikään hyvä sana silti. Minusta se vaikuttaa edelleen vähän sellaiselta pinnalliselta, johon ei tarvitse niin vakavasti suhtautua.
Miksi sinulle on ongelmallista, jos tahdot pelkkää seksiä ja läheisyyttä? Hommahan on sillä selvä, kun avoimesti kertoo toiselle mikä on pelin henki. "Olen naimisissa, mutta haluan".... jne...Silloin toiselle ei jää mitään epäselvää ja kumpikin saa sen mitä on tahtonutkin.
Aletaan päästä hetki hetkeltä lähemmäs toisiamme. Näillä viesteillä siis.
Tuo on kyllä pelottavaa, jos voidaan sopia jotain. Tunteista kun ei ikinä tiedä. Järkisyyt ja eräänlainen kylmyys voi laittaa ihmiset sopimaan keskenään sellaisesta "säätämisestä".
Ei se varmaankaan ole paras sana, mutta on kulkenut itsellä mukana jo pidempään joten...niin...
Pinnallistahan se on. Jotkut ovat siihen tyytyväisiä. Minä en voisi. Olisin voinut ehkä joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta kuten jo aiemmin totesin...se voi hyvinkin olla nuorten juttu. Ensimmäinen parisuhde ja niin edespäin. Näin olen sen nähnyt omassa lähipiirissä ja niin varmasti moni muukin on sen kokenut. Jos olen ainut eikä kukaan voisi siksi samaistua näihin termeihin ja määritelmiin niin oma vikani ilmeisesti.
"Miksi sinulle on ongelmallista, jos tahdot pelkkää seksiä ja läheisyyttä? Hommahan on sillä selvä, kun avoimesti kertoo toiselle mikä on pelin henki. "Olen naimisissa, mutta haluan".... jne...Silloin toiselle ei jää mitään epäselvää ja kumpikin saa sen mitä on tahtonutkin."
Ei tässä asiassa ole minulle mitään ongelmallista. Omasta puolestani voin kertoa että seksin perässä en ole ollut useampaan kuukauteen. Päätin jo toissavuonna, että olen liian vanha "säätämään".
Onko avoimuus rehellisyyttä?
Hyvä, että sujuu...nämä viestit siis. Jätetään tuo säätäminen niille teineille tosiaan, parempi että pysyy vain tällä aikuisten oikeesti linjalla, jossa mitään ei enää säädetä, vaan kaikki sovitaan.
Vähän vaikea uskoa, että olisit päättänyt tuollaista, että et ole seksin perässä ollut useampaan kuukauteen. Ei kai vanhuus tullut jo toissavuonna noin rajusti ja iskenyt oikein olan takaa?
Onko avoimuus rehellisyyttä? Ei avoimuus tarkoita automaattisesti, että on rehellinen. Rehellisyys vaatii moraalia. Avoimuus ei taas vaadi mitään ja voi valehdella päin naamaa. Avoin ja rehellinen luonne, se on se juttu josta käsin lähtisin arvioimaan ihmistä. Oletko sinä avoin ja rehellinen luonne?
Uskoa minua, se on ollut vaikeaa uskoa monelle muullekin. Ehkä mulla tuppaa olemaan kausittaista se...seksin perässä juokseminen. Ei nyt kuitenkaan mitään juoksuaikoja tai sen semmoisia.
Ei vain ole tehnyt...hmm...mieli. Ei siis ainakaan ole tehnyt mieli naista sellaisella tavalla. Jos olenkin näiden kuukausien aikana lähestynyt naisia (sekä nettideittisivustolla kuin myös oikeassa elämässä), niin kyllä mä olen jotain muuta mielessä niin tehnyt. Jos jotain yhteistä ymmärrystä ja...hmm...jotain muuta. Jännittävää sinäänsä, että suurin osa hyvistä kavereista ja tuttavista on jo siirtynyt täyteen perhe-elämään ja he kyllä jaksavat muistuttaa että miksi en pane. Että syyksi ei kelpaa se, että mielummin yksin kuin huonon panon perässä. Seksuaalisuus on mulle varmaankin jotain epätervettä jos se pelkästään ei kiinnosta. Kasvoton ja yhdentekevä seksi niin harvoin on sen kaiken vaivan arvoista.
"Ei kai vanhuus tullut jo toissavuonna noin rajusti ja iskenyt oikein olan takaa? "
Sinäkin, Brutukseni :D
Ehkä se sitten on, en voi sille mitään. Ehkä mun aivojen kemikaalit on niin epätasapainossa ettei tää ole terveellistä.
Kyllä mä uskaltaisin sanoa olevani avoin ja rehellinen. Mitään salattavaa mulla ei ole ja avoimuus on vapauttavaa. Hmm, erittäin hyvä kysymys.
Rehellisyyttä...moraalia...selkärankaa...ja avoimuutta...halua kertoa asioita...
Hauskasti sanottu, "se on ollut vaikea uskoa monelle muullekkin" Tuli vaan mielikuva, että kuinkahan moni on tietoinen sinun seksiasioistasi? Uskoisin, että moni ei varmasti tiedä minun seksiasioistani mitään, ha.(Minulle tulee aina juoksuaika näin keväisin ja sitten pitää mennä aidalle mouruamaan ja katselemaan, josko yhtään kollia olisi pihamaisemissa näkyvissä....että semmoista se kissan elämä on...kauhea kiima ja koko yön joutuu karaamaan kollien perässä...)
Pääset sitten helpolla, jos ei tee mieli hmm..naista.. Itse asiassa ethän sinä sitten mitään naista tarvitsekkaan.
Se on hyvä, jos ei ole salattavaa, on rehellinen, on moraalia, selkärankaa ja avoin, hmm...kuinkahan paljon tuohon uskoisi?
Aika moni on. Jos multa kysytään, niin mä vastaan. Rehellisesti. Eivät nämä nyt puheeksi enää nykyään niin usein tule, koska juuri se suurinosa tuttavista on onnellisesti pariutuneita, eikä heitä kiinnosta seksuaalisesti asioista puhuminen. Tainoh, naisia enemmän kuin miehiä, mutta ei mainittavasti enempää.
Joskus aiemmin olen ollut siinä uskossa, että tahdon naisesta jotain ylevämpää(kin) kuin hyvää seksielämää. Nyt sitten...hmm...osittain olosuhteiden myötä on tuo seksin kaipuu ollut vähäisempää. En vain ensimmäisenä näe naisia pantavina. Sitten toki jos sen aika on. Yhdenyön jutut on siis mulle turhaa sanahelinää, en usko niihin. Omalla kohdallani siis.
Niinh, kuinkahan paljon sä mua uskoisit. Miten mä voin vakuuttaa sut? Ehkä sittenkin parempi ettei tuohon vastaa, koska sittenhän sitä vasta epäluuloiseksi tulee jos toinen kertoo senkin jälkeen avoimesti:
"Eihän se voi rehellinen olla, kunhan vain kertoo mitä tahdon kuulla."
Voin vain sanoa, että uskoa mua. Jos mä salaisin jotain, en olisi rehellinen enkä avoin, niin selkärankaa olisi myöntää se. Ja sitten hakata omaa päätänsä seinään, koska en pitäisi itsestäni sen vuoksi.
Se on hyvä asia tuo omatunto, kun se alkaa kolkuttamaan, ei kaikilla tosin, mutta herkemmillä ihmisillä. Itselläni on herkkä omatunto, eikä se salli oikein kovasti, että sitä narutan.
Mietin, että jos mies ei näkisi minua pantavana ja haluttavana, niin loukkaantuisinko? hmm...olisiko se pettymys? Mitä itse ajattelisit, jos nainen ei näkisi sinua haluttavana tai pantavana? Tyytyisitkö sellaiseen suhteeseen?
Taidat kertoakin vain mitä haluan kuulla? Silti olen niin naiivin hömelö, että mielummin uskon ihmistä kuin epäilen, jos hän osaa olla vakuuttava. (osaa vakuuttavasti valehdella, he).
Omatunto. Yhym, se se taitaa olla. Ehdin jo ajatella että se olisi ollut joku moraalijohdannainen. Tainoh, onhan omatunto kyllä. Huoh...että voikin olla sanat hukassa.
"Mietin, että jos mies ei näkisi minua pantavana ja haluttavana, niin loukkaantuisinko?"
Niin, tuo taitaa olla se kysymys. Mä en ole ajatellut sitä koskaan noin. Lähinnä niin, että mies näkee naisen muunakin kuin pantavana. Mä olen aiemmin maininnut siitä, että mulla on naispuolisia tuttuja (ja vielä enemmän kuin miespuolisia), niin kertaakaan ei ole ollut edes flirtin poikasta ilmassa. Johtopäätöksenä voin sanoa näistä tapauksista että en ilmeisesti ole pantava. Tuntemattomista naisista en osaa sanoa, koska en ole kysynyt. Pitäisi ehkä...?
Vaikuttaisiko se, jos mä olisin täysin anonyymi? Jos mulla ei olisi olemassa tuota (kuvallista) profiilia, jossa esiinnyn omalla nimelläni.
Mä olen todella huono kertomaan mitä ihmiset tahtoo kuulla. Osaan lohduttaa, jos ymmärrän asian. Jos en ymmärrä, myönnän sen auliisti. Jokainen hetki, jokainen sosiaalinen tilanne on niin yht'äkkinen, etten edes ehtisi ajattelemaan mitä kanssakeskustelijani tahtoisi minun sanovan.
Mutta ei, ei mulla ole mitään syytä ainakaan valehdella näissä kirjoituksissa. Se olisi niin selvää ajanhukkaa, kun katsotaan taaksepäin monta viestiä meidän välillä on mennyt. Että ihan vaan lämpimikseen paskaa jauhaisi. Ei...siihen en pysty.
Olemme aika monta viestiä näköjään kerinneet viestimään, äsken käväsin oikein tarkistamassa. En ole lukenut näitä muita kommentteja tästä saitista, mutta äsken luin ja minua huvitti suuresti, miten erilainen käsitys ihmisillä on minusta. Lueskelin, että olen pinnallinen, haluan miehen, joka palvoo ja lukee ajatuksiani, minä napsautan sormeani ja prinssi on valmis tekemään kaiken puolestani. Ihan ääneen piti nauraa, niin pielessä ovat. Lottamari sitä, lottamari tätä ja deft löytää varmaan ennen itselleen seuraa, kun on laittanut deitti-ilmoituksen, kun lottamari, jolla on kovat vaatimukset ja joka ei deittaile. Auta armias, mitä olet mieltä?
En minä ole pinnallinen, oikeastaan päinvastoin hyvinkin vaatimaton ja syvällinen. Se käsitys mikä minusta on täällä tullut tai olen vähän joskus hullutellen antanut ei ole ihan koko totuus. Olen aina kammonnut sellaisia naisia, jotka haluavat alistaa miestä tai odottavat itselleen palvontaa tai pitävät itseään niin erinomaisina, että miehen on käveltävä edellä ja avattava jokainen ovi edeltä, levitettävä punainen matto ja palvottava maata naisen jalkojen alla. Huh, en ikinä suostuisi olemaan tuollainen akka..olen nainen, joka tekee ensin itse ja vasta sitten, jos ei osaa, niin pyytää miehen apua. Minä en tarvitse miestä palvelemaan ja palvomaan itseäni, vaan tasavertaisen kumppanin rinnalleni, jolla on yhtä hyvä olla minun kanssani kuin minulla hänen kanssaan, jossa yhteinen kieli on tasavertaisuus ja toisen kunniottaminen ja rakastaminen.
Minusta ei saa kyllä pinnallista tekemälläkään, sillä pinnallisuutta kammoan ihmisissä eniten, koska heitä ei koskaan pääse tuntemaan syvällisemmin, eikä opi koskaan tuntemaan.
Näin meistä siis muodostuu täällä jonkunlainen profiili jokaisen mielessä ja aika hauskaa välillä on, kun huomaa että aijaa, vai olen minä tuollainenkin, kappas vaan.
Ihme juttu, että sinusta saatiin heti kuva, että olet viaton pikku pulmunen ja oikeasti haluat tositarkoituksella etsiä itsellesi kumppania. Mistä ne vetävät näitä päätelmiä? Olen aika hyvä ihmistuntiaja ja voin sanoa, että vaaditaan vähän pitempiaikaikaisia taustatietoja ja profilointitaitoa ja pelisilmää nähdä näitä juttuja oikealla tavalla, jotta voi tehdä mitään johtopäätöstä kenenkään motiiveista.
En muista mistä viimeksi keskusteltiin, taisi mennä vähän eri aiheeseen nyt, mutta sinä voit jatkaa, jos haluat. Niin, taisi olla tuo rehellisyys ja hah, pantavuus. Olemmeko sellaisia? No, pinnallisesti sanottuna voisin sanoa omasta puolestani, että...enpä sanokkaan, antaa jokaisen taas päätellä itse mitä lottamari on. Se voisikin olla taas mielenkiintoista tietää millainen arvio siitä tulisi. Olisi tietysti hyvä, jos voisi laittaa kuvansa toisten arvioitavaksi, kuten facebookissa, niin saisi ainakin siitä puolestaan rehellisen arvion, vaikka ei sillä mitään merkitystä ainakaan minulle ole. Vain kokonaisuudella on merkitystä.
Millaisia kommentteja sinulle on annettu sinusta, ovatko osuneet oikeaan?
Niin niin. Kuinka joku (monikin) voi saada aivan väärän kuvan toisesta. Tiettyyn pisteeseen asti se on kyllä huvittavaa. Olen huomannut, että oma pinnani kestää kyllä pitkään, mutta sitä en tunnu painavan villasella että minut ymmärretään tahallaan väärin.
"Lottamari sitä, lottamari tätä ja deft löytää varmaan ennen itselleen seuraa, kun on laittanut deitti-ilmoituksen, kun lottamari, jolla on kovat vaatimukset ja joka ei deittaile."
Annas kun arvaan, nauroit tuolla aivan yhtä paljon kuin minäkin...
Kyllä sitä voisi varmasti tehdä mahdollisimman neutraalia tekstiä ilman mielipiteitä. Se olisi sitten oikeanlainen analyysi siitä mitä me ollaan. Siihen saakka, annetaan ihmisten ymmärtää väärin, mutta jos tahdotaan niin ollaan valmiita oikaisemaan karkeimpia vääryyksiä.
Niinh...tuo hulluttelu. Musta tuntuu että sä olet sanonut siitä yleisesti. Et varmaankaan jokaiseen viestiketjuun mihin kirjoitat, mutta kuitenkin. Yksinkertainen miesolento kun olen, voi minulla(kin) mennä pasmat sekaisin siitä, että kirjoitetaan raskasta tai ainakin täydestä sydämestä, ja jälkeenpäin huomataan että väliin kommentoidaan erilaisella mielentilalla. En todellakaan tiedä miten siihen suhtautua. Taidan vain olla liian raskas mieleltäni, huoh.
Tasavertainen kumppani. Omien vahvuuksien kautta?
Tuli salamannopeasti mieleen sellainen...esimerkki...
Sinä teet mitä osaat ja toinen tekee mitä osaa. Yhdessä molemmat osaavat. Tasavertaisesti.
Näetkö tuossa mitään mahdollista ongelmaa?
Voi olla, että tällaiset viattomat sanomisesi voivat kirvoittaa kommentteja siitä että olisit juuri se "akka".
Mä tunnen pinnallisia ihmisiä, ihme sinäänsä. Niille kaikille yhteistä on ikä, ei niin ihmeellistä. Eipä sillä, valloittavia persoonia ovat. Ja lämpimiäkin kun ei vastakarvaan silitä. Se stereotypia mikä suurimmalla osalla ihmisistä liittyy pinnallisuuteen on yleensä jotain sellaista mitä itse ei ole. Outoa.
Uskoisin, että ne koko kansan määrittelemät pinnalliset ihmiset viihtyvät hyvin keskenään ja se ei kuulu minulle.
Suuri offtopic tässä, palataan hetkeksi raiteille:
"Ihme juttu, että sinusta saatiin heti kuva, että olet viaton pikku pulmunen ja oikeasti haluat tositarkoituksella etsiä itsellesi kumppania. Mistä ne vetävät näitä päätelmiä?"
No nyt kyllä kirpaisi. Ja syvältä. Enkö minä ole viaton pulmunen? Enkö oikeasti (ja todella) halua tositarkoituksella itselleni kumppania?
En tiedä itkeäkö vai nauraako...
"Olen aika hyvä ihmistuntiaja ja voin sanoa, että vaaditaan vähän pitempiaikaikaisia taustatietoja ja profilointitaitoa ja pelisilmää nähdä näitä juttuja oikealla tavalla, jotta voi tehdä mitään johtopäätöstä kenenkään motiiveista."
Jesh. Hyvin sanottu ja niin totta.
"Millaisia kommentteja sinulle on annettu sinusta, ovatko osuneet oikeaan?"
Tarkoitatko tätä palstaa, koko elämää, vai nettiprofiileja?
Tällä palstalla olen saanut viimeksi muistaakseni kolmisen vuotta sitten kommentteja siitä, että olen empaattinen ja lämminsydäminen henkilö. Kertaakaan ei ole rumaksi haukuttu tai älykkääksi kehuttu.
Tuolla oikeassa maailmassa: Hieman outo, omalaatuinen, hyvä kuuntelija ja keskustelija. Suppeasti älykäs. Ymmärtää huumorin päälle ja nauraa enemmän kuin uskoisi.
Nettiprofiileissa (kerron tässä nyt vain tämänhetkisen deittiprofiilin):
Hiljaista on, naiset eivät kommentoi. Viime viikolla toki sattui poikkeuksia, kaksin kappalein. Toinen sanoi että profiilini ja yhteydenottoviestin perusteella olen mielenkiintoinen "tuttavuus". Toinen taasen sanoi että kyselen vaikeita ja olen muutenkin "hieman outo".
Ota siitä nyt sitten selvää, skitsofrenia voi tulla muualtakin kuin geeneistä :D
Pitävätkö nuo arviot sinun mielestäsi paikkansa sinun kohdallasi? Sinäkin tunnut pitävän minua pinnallisena ja minua se kyllä hiukan huvittaa.
Sinäkö viaton pulmunen?,en usko, että ihan niin viaton olet., enkä usko että olet tositarkoituksella etsimässä itsellesi kumppania.
Olen satunnaisesti seurannut keskusteluasi. Et sinä ole pinnallinen ihminen. Ja ronkeli kannataa olla! On parempi elää yksin, kuin huonossa suhteessa. Naisilla on se etu, että he voivat valita kenet haluavat. Miehet joutuvat usein tyytymään siihen, mitä saavat. Tästä seikasta johtuvat miesten katkerat mielipiteet. Ole uljaasti omaitsesi!
Älä pelkää, en pidä sinua pinnallisena. Pidän sinua järkevänä ihmisenä joka välittää jostain tietyistä yksityiskohdista kunnes toisin todistetaan. Luulemma...
Kerro kiinnostuneelle, miksi en olisi tositarkoituksella etsimässä itselleni kumppania?
Jos. käytäisiin tätä keskustelua vain kahdestaan, niin kertoisin, mutta ei ole hyvä idis kertoa sitä tässä.
Se olisi siis jotain arkaluontoista joka saisi minut näyttämään pahalta? Tai ainakin pahemmalta kuin olen vaikuttanut...
Johtopäätös tuli nopeasti. Ehkä liiankin.
Jos haluat kertoa yksityisesti niin tapoja sille löytyy kyllä.
Kyllä, arkaluontoista täällä kuullutettavaksi, en halua täällä siitä puhua. Et ole paha, eikä se mitenkään liity siihen, että se saisi sinut näyttämään pahalta, mutta kysymys on periaatteesta. Onko sillä väliä, haluatko tietää?
Sanalla sanoen: Haluan.
Kaikenlainen (syvä)analysointi kiinnostaa.
Pystyn näkemään itseni vain yhdestä kulmasta kerrallaan ja niitä erilaisia näkökulmia ei kai koskaan voi olla liikaa.
Niin?,.. ja miten minä sen sinulle kerron?
Keinot on monet, mutta nämä ne tavallisimmat minulle:
Sähköposti, puhelin ja facebook
Valitse myrkkysi...
Olen huono valitsemaan ja päättämään, mitä sinä ehdottaisit noista?
Riippunee muodosta millä haluaisit asiasi ilmaista.
Jos yhdellä pitkällä kirje-muotoisella raapustuksella, niin sähköposti on paras vaihtoehto.
Jos tahdot taas ilmaista asiasi yksityisesti nopeatempoisessa keskustelussa(?), niin facebookissa se onnistuu realiaikaisesti.
Jos taas...hmm...noh...puhelinta ei varmaankaan tarvitse mainostaa. Kaikki tietävät sen vahvuudet ja heikkoudet.
Näetkö nyt, kuinka vaikeaa naisen on valita. Heti, kun tulee enemmän kuin yksi vaihtoehto, niin ei osaa päättää. Ehkä tuo sähköposti on paras vaihtoehto.
Tykkäätkö tehdä valintoja, onko sinusta helppoa yleensä valita? Minulle kaikkinainen valinta on kauhistus. Jos, menen verho,- vaate tai-
tapettiliikkeeseen, tuskastun jo ovella siihen runsaudenpaljouteen. Kun luulen löytäväni juuri sopivan vaihtoehdon, niin metrin päässä onkin taas jo mukamas parempi, ja niin se homma menee, kunnes kävelen liikkeestä ulos tyhjin käsin ja pää pyörällä eräs esine otsassani kiinni.
Olen itseoppinut. Se mitä nyt kutsun "aiemmaksi elämäksi", oli sillä tavalla päämäärätöntä, että tuli välteltyä päätöksen tekoa. Ei osannut sanoa paremmasta. Ei kaikkinainen valinta ole kauhistus, yksityiskohtaisempi valinta voi olla. Joskus on vaikeaa päättää mitä syö tänään, tai huomenna. Mutta sitten kun päättää vaikka nyt keittää kupin kahvia niin se tulee tehtyä ja se siitä. Pää on meinannut kyllä hajota siinä "aiemmassa elämässä" kun tuollaisiakin päätöksiä tuli käänneltyä ja väänneltyä. Ehkä voisi sanoa, että jos tuntuu siltä että jokin asia on sen arvoinen, on myös siitä helppo päättää.
Aj niin, tarvitset varmaankin sähköpostiosoitteen:
[email protected]
...ellei sitä tuolta profiilista satu saamaan.
Kyllä minäkin helppoja valintoja pystyn tekemään, mutta heti kun sillä valinnalla on kauaskantoisempi vaikutus, niin päätöspä vaikeutuu huomattavasti. Päätöstäni ei helpota se, että asia olisi jonkin arvoinen, vaan ylipäätään asioiden päättäminen ja valinta on minusta hankalaa. Joskus on hyvä, että on monta asiaa mistä valita, kuten ruokakaupassa, mutta muissa kaupoissa meinaa mennä järki, kun se valinnan suo on niin loputon.
Miten se kännynumerosi, olisitko laittanut tähän näkyviin?
Ah, totta. Kauaskantoisempi vaikutus. Enpä olisi noin hyvin osannut sanoa.
Järki vai tunteet, jos toisella valitsee niin toisesta ei ole hyötyä. Ja sama toisinpäin.
Juurikin tuo mikä voi eniten jälkeenpäin kismittää: Valitsen tämän, vartin päästä näen jotain vastaavaa mutta parempaa. Nyt pitää sitten vielä päättää ottaako sen vai jättääkö ja "tyytyy" ensimmäiseen vaihtoehtoon. Äsh, kyllä tuosta aivot menevät mutkalle. Hyvä illuusio on se, että niistä päätöksistä luo kuvan itselleen. Jos valitsen jotain, niin pystyn elämään sen kanssa pää pystyssä...koska se on Minun valintani. Petollinen voi olla ihmismieli, itselleen.
Olisin laittanut kännynumeroni. Ja taidan laittaa sen nyt myös:
0407099444
Juu, sen väärän makuuhuonetapettivalinnan kanssa pitää pystyä sitten pitämään se illuusio ja vakuutella itselleen, että tämä on hyvä, tämä on hyvä, olenhan sen itse valinnut. Sitten, kun se illuusio kupla puhkeaa, niin sitten on vaan myönnettävä, että se toinen tapetti olisi kyllä sopinut paljon paremmin.
Järki ja tunteet ovat myös hyvä esimerkki naisen ja miehen välisestä erosta. Kun mies ja nainen menee yhdessä valitsemaan jotakin, mies vetoaa laatuun, hintaan, teknisiin ominaisuuksiin, kun taas nainen katsoo vain kuinka hienolta, kauniilta ja esteettiseltä tuote näyttää. Arvaa kumpi voittaa?
Jos me puhutaan miehestä ja naisesta parisuhteessa ja yhteisessä kodissa, todennäköisempää on se että, että yhteisen kodin sisustamisesta päättää nainen. En edes ymmärrä miksi tämän pitäisi olla yllätys enää kenellekään.
Mutta entäpäs jos miehellä ei ole sen suurempaa mielipidettä tapetin paremmuudesta tahi esteettisyydestä, niin onko silloin helppo "alistua" ja antaa naisen ottaa mitä parhaaksi näkee. Koska siitähän vasta poru syntyisi jos kävisi väittelemään asiasta. Nainen ei sellaista unohda, on elefantin muisti heillä jälkeenpäin.
Yllätys, yllätys, niitä on miespäsmäreitäkin, jotka päättävät tapetit ja muustakin kodin sisustuksesta. Ei se ole itsestään selvä se. Kodin sisustuksesta voi nainen hyvinkin päättää pääasiassa, mutta niihin teknisiin vempaimiin mies haluaa sanoa sanansa ja, jos nainen inttää vastaan ja sanoo haluavansa ulkonäöltään vain paremman näköisen, niin mahtaakohan mies alistua?
Mikä lasketaan muuten pinnalliseksi käytökseksi, milloin ihminen on pinnallinen? Mitä tarkoitit, kun sanoit että välitän jostain tieyistä yksityiskohdista, kunnes toisin todistetaan? Mitähän yksityiskohtia olen mahtanut miehestä luetella? Millaista naista sinä siellä deittipalstallasi muuten haet, millaiset vaatimukset sinulla on?
Naisella on elefantin muisti, miehellä valikoiva muisti, vai?
Nyt unille, öitä sinulle.
Niinh, tuollaiseen en ole itse törmännyt. En osaa varmuudella sanoa. Ne miespuoliset kaverini jotka ovat tuollaisessa tilanteessa olleet, ovat ainakin minulle uskotelleet että yhdessä on päätetty se ulkonäöltään kotiin sopiva vempain.
Tuo voidaan tulkita aivan miten halutaan. Tarkoitin sillä jotain sen suuntaista, että välittäminen yksityiskohtiin miehessä (pukeutuminen yms. en jaksa luetella sitä listaa koska et ole tyhmä ja ymmärrät vähemmästkin) ohjaa vahvemmin sinua kuin kenties jotain toista. Jos olet jotain mieltä, niin olet sitä mieltä. Ilman takaisinpalautusoikeutta. Ja kyllä, nämä ovat taasen ontuvia vertauksia, mutta älä näyttele tyhmää ja väitä ettet ymmärtäisi ollenkaan mitä tarkoitan näillä sanoilla...
Suoranaisia vaatimuksia:
Pitää tykätä minusta sellaisena kuin olen, vaatii kenties paljonkin sitä että ymmmärtää kun sanon jotain, eikä tarvitse jankuttaa jotta asiat menevät perille. En nyt oikeasti osaa sanoa muita vaatimuksia. Moni asia on todellakin plussaa...mutta en vaadi sen enempää tietynlaisia ruokatottumuksia kuin esimerkiksi savuttomuutta tai harrastuksia.
Aj niin...semmoinen tuli mieleen, että vaadin empatiakykyä ja tunneälyä. En kylmäkiskoista ja välinpitämätöntä ihmistä. Ei tarvitse olla jokaista mummoa tien yli auttamassa, mutta ei myöskään selän takana vittuilla laitapuolen kulkijoista.
Miehen valikoiva muisti pettää miehen, joten sen on pakko olla jotain muuta mitä miehillä on.
Jään innolla kuulemaan jatkoa tähän...
vielä ole kunnolla alkanutkaan.
Varmasti kaikki haluavat sitä; että "pitää tykätä minusta sellaisena kuin olen ja toivoo tulevansa ymmärretyksi vähemmälläkin". Toivonta on sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tosiaan ymmärrä vähästä, mutta ei liioin isommastakaan vihjeestä yhtikäs mitään. Sellainen on suorastaan raivostuttavaa ja uuvuttavaa.
Hmm...ei minun tavitse näytellä tyhmää, minä olen sellainen. Ehkä vähän ontuva tuo sinun esimerkkisi oli, sillä en minä miestä mittaa hänen pukeutumistyylinsä mukaan, enkä oikein muidenkaan ulkoisten seikkojen perusteella, jos nyt ei aivan poikkeustapaus ole,- renttulook. En usko, että yksityiskohdilla on mitään merkitystä minulle, kun kokonaisuus kuitenkin ihmisessä ratkaisee. Tai on minulla jotakin ehdottomia vaatimuksia kieltämättä, mutta ne eivät liity pinnallisuuteen tai ulkoiseen olemukseen. Merkitseekö sinulle yksityiskohdat paljonkin, ihan persoonassa tai ulkoisessa olemuksessa? Mitkä asiat ovat sellaisia mistä et ainakaan pidä ja mitkä taas sellaisia, jotka sinut "hurmaavat"? (tyhmä sana, mutta en keksinyt muutakaan).
Niin, tervettä tunneälyä ja empatiakykyä minäkin vaadin mieheltä ja yleensäkin tunteet tunnistava miehen pitää olla. Kylmäkiskoisen miehen kanssa ei tule elämästä mitään,.. tai tulee siitä; helvetillinen katastrofi.
Miehen valikoiva muisti pettää miehen, miten? Keksitkö muuta sen valikoivan muistin tilalle? Mitä muuta se voisi olla?
Tarkoitin että:
Toivonta on varmaankin tuota. Kuulostaa ainakin järkevältä.
En saanut mitenkään siitä sitten järkevää lausetta, kun ajattelin että toivonnalla tarkoitan sitä mitä se on.
Elikkäs, sellaista mikä ei ole omassa päätösvallassa ja mistä voi vain toivoa. Rakkaudessa ei voi mitenkään ajatella olevansa oman onnen seppä kun sitä ei voi yksin tehdä. Kyllähän joku varmasti voi tunteita toisen tunteita manipuloida, mutta ei kuitenkaan JOKAISEN muun tunteita.
Tainoh, kyllä se tiedetään mitä itserakkaus on mutta silti...
Toivon, että jos minua ei vähästä ymmärretä, ymmärretään sitten edes se miksi mahdollisesti voin uupua ja raivostua.
Onneksi en tehnyt sitä virhettä että nimenomaan olisin sanonut sinua pinnalliseksi. Se nyt näyttää olevan niin typerä käsite kun siitä seuraa ontuvia esimerkkejä jne.
En tiedä, ei sinun ilmeisesti kannata kysyä minulta miten joku voi nähdä sinut pinnallisena.
"Merkitseekö sinulle yksityiskohdat paljonkin, ihan persoonassa tai ulkoisessa olemuksessa?"
Hmm, alitajuisesti, väittäisin. Onhan minullakin mieltymykseni ulkonäön suhteen. Ja olen huomannut olevani heikoimmillani punaiseen tukkaan. Ulkoisessa olemuksessa ei näe mitään ehdotonta ei eitä. Jos ihminen kantaa itsensä niin sanotusti pää pystyssä niin vaikutuksenhan se tekee ennemmin kuin lysyssä oleva.
Jos vielä hieman tätä puretaan niin:
kohta a) Olemus
Olen kokeillut klassisesti pukeutuvan, hieman itseäni vanhemman naisen kanssa ja totesin että vaatteet ovat aatteet. Kyllä se näin jälkeenpäin varmaankin merkitsee, että jos toinen käyttää VAIN ennen 1970-lukua tehtyjä vaatteita niin...hmm...noh, kaikki tämä kytkeytyy persoonaan. Joka oli niin suuresti taas kytkeytynyt siihen ulkoiseen olemukseen. Huoh...
kohta b) Persoona
Toinen suhde, taisin rakastua niin sanotusti päätä pahkaa, tapaus oli persoonaton. Tai hänen persoonansa ei ollut ehtinyt päästä valloilleen. Imarteli hirveästi ja (ilmeisesti) yritti miellyttää. Aluksi tuntui todella mukavalta. Persoonallisuus siis. Tässä kaikessa oli kuitenkin takana paljon epämiellyttävää.
Lopputulema: Yksityiskohdat eivät merkitse paljon, mutta niistä on hyvä olla tietoinen. Suhteiden muodostamista ne eivät omalla kohdallani ilmeisesti ole koskettaneet.
"Mitkä asiat ovat sellaisia mistä et ainakaan pidä ja mitkä taas sellaisia, jotka sinut "hurmaavat"? (tyhmä sana, mutta en keksinyt muutakaan)."
Ei ollenkaan tyhmä sana tuo "hurmaava".
Niin, mistä en pidä. Listani ei tuolla deittiprofiilissa ole pitkä. Pitäisikö tässäkin ilmaista samalla tavalla kuin siellä. Että mitkä asiat "sytyttävät" ja mitkä ovat "turn off"?
Minut "sytyttää":
- Hyvät käytöstavat (lähinnä toisia ihmisiä kohtaan. se ei haittaa jos kyynärpäät ovat pöydällä kun syö)
Nyt täytyy pyytää anteeksi. Kääntelin tätä kysymystä useita minuutteja enkä saanut päähäni yhtään muuta. Uskomatonta...
Tekee mieli vain sanoa, että liikaa ei voi koskaan hymyillä. Ja että se on hienoa kun nainen kantaa itsensä ylväästi (tietäen omat vahvuutensa sekä heikkoutensa). Ja olisi se tärkeää (minun kanssani) että edes tietää mikä on kirjasto, vaikka ei olisi siellä ikinä käynyt.
Selvät "turn offit":
- Umpimielisyys
- Valittaminen (tietyissä määrin hyväksyttyä ilman että se minua haittaa)
- Liian järkevä suhtautuminen elämään
Tarkennuksia sopii kysellä, toivottavasti tuosta kuitenkin voisi jotain ymmärtää.
"Niin, tervettä tunneälyä ja empatiakykyä minäkin vaadin mieheltä ja yleensäkin tunteet tunnistava miehen pitää olla. Kylmäkiskoisen miehen kanssa ei tule elämästä mitään,.. tai tulee siitä; helvetillinen katastrofi."
Näin juuri. Tapahtuu samaa kuin minulla viimeisimmän eksäni kanssa. Sanoi se nainen joskus jotain mistä minäkin häkellyin:
"Sitä sattuu aina enemmän joka välittää enemmän tai liikaa"
Voi että teki mieli sanoa tuosta jälkeenpäin, mutta sen ilmiselvästi näki päällepäin.
En keksi muuta valikoivan muistin tilalle. Mieleen tuli vain asioita joista miespuolisten kavereiden kanssa olen lähiaikoina jutellut. Yhteistä asioissa on ollut se, että lähimuisti on pätkinyt. Ei valikoivaa muistamista, mutta ihan selkeää unohtamista. Sen parempaa en nyt tähän keksinyt.
Olen miettinyt tuota, kun usein kysytään millainen pitäisi olla se mies tai nainen, johon rakastuu. Minusta sellaista tuskin pystyy sanomaan, tai aika harva varmaa, minä en ainakaan. Minusta ihiminen voi rakastua niin erilaisiin persooniin elämänsä aikana, että tuskin mitään yhtä prototyyppiä tai variaatiota vain on olemassa. Uskon, että ihminen voi rakastua monennäköisiin, erilaisiin persoonallisuuksiin ja kaikella tavalla erilaisiin ihmisiin, oletko samaa mieltä?
Sinulla on aika lailla sitten samat turn offit kuin minulla, kuten tuo umpimielisyys, tietynlainen tyhmyys, valittaminen ja huumoritajuttomuus elämää kohtaan, eli liian vakava suhtautuminen kaikkeen pieneenkin asiaan elämässä. En minä tarkennuksia kaipaa, tuollaiset tyypit ovat ihan tuttuja minulle.
Minä taas en voi sietää punatukkaisia, paitsi yhden punatukkaisen miehen ottaisin heti,- David Caruson, aivan ihana symppis ja kiehtova mies. Pakko katsoa sen tähden CSI: Miamia. Minuun iskee tumma tukka ja ruskeat silmät tai vaalea viikinki. Hyvät käytöstavat on minullekin tärkeät, mutta kahden kesken voi heittäytyä välillä "järejttömän" ihanaksi idiootiksi..jou nou..Rakastun helposti veijareihin.
Ei ole prototyyppiä ei. Eikä pidäkään. Olen täysin samaa mieltä.
Siitäkin joku voisi väittää, että onpas mies kuin tuuliviiri, kun mieltymykset vaihtelevat vuodesta toiseen. Tai jotain muuta vastaavaa. Uskomatonta...
Nyt kun me päästiin tähän saakka, niin jatketaan siitä:
"Minä taas en voi sietää..." Aj että on mielenkiintoista kuulla tuollaista. Todella. Siis sitä, että olisi sisäänrakennettu automaattinen reaktio yksityiskohtaan. En ymmärrä, myönnän avoimesti sen. Sen takia se taitaa niin suuresti kiinnostaa.
Ulkoiset piirteet todella harvoin aiheuttavat sellaista typerryttävää reaktiota. Sellaista, mikä pistää virnuilemaan typerän näköisenä (luulisin?). Sellaista mikä tapahtuu huomaamatta ja luonnostaan. Voisin antaa omasta elämästäni esimerkin, mutta en taida kestä sitä kritiikkiä mitä siitä voi seurata ;)
Kaikki rakastuvat veijareihin. Joko siksi että sellainen tahtoo itse olla ja se että sellaisen "veijarin" lähellä saa olla, tuntuu jo voitolta. Tai vaihtoehtoisesti siksi, koska on itsekin sellainen, mutta ei mainosta sitä kaikille, koska se olisi ylimielisyyttä.
Kahden kesken järjetön idioottimaisuus. Ah, sitä onkin ollut ikävä. Ei enää vähään aikaan niin paljon kuin...hmhm...nojoo, silloin kun sitä oli.
ps. Kuinka kauan olet suunnitellut pitää minua jännityksessä sen arkaluontoisen asian suhteen?
Eivät kaikki rakastu veijareihin. Tosikko tyyppejä on, jotka eivät siedä veijareita ja pitävät heitä lapsellisina ja narsistisina. Itse osaan hullutella vapaalla ja kotona, mutta kodin ulkopuolella pitää ottaa se asiallisempi rooli. Kahdenkeskinen idioottimaisuus, hmm..eikö olekin hauska juttu?, ei ulkopuolisten katsottavaksi tarkoitettua.
Hmm..tahdotko toisaan tietää "arkaluotoisesta" asiasta. Miksi se muuttui muuten top secret- asiaksi? Mitä, jos loukkaannut ja tämä loppuu tähän? En tiedä, viitsinkö paljastaa omia top secret asiakirjojani sinulle, vai?
Tuokin totta. Eivät siedä veijareita jne.
Tulee mieleen oma äitini. Nuorempana. Nykyään on jo "löytynyt" pilkettä silmäkulmaan.
Asiallisempi rooli. Niin sitä kai itsekin pitäisi. Erottaa yksityinen ja julkinen minä. Joskus osaa hävetä omasta puolestaan tuolla ihmisten ilmoilla, joskus toiste taas huomaa ihmettelevänsä miksi muut eivät "hulluttele" julkisesti.
Kahdenkeskinen idioottimaisuus on todella hauska juttu. Se on sitä, että puhutaan keskenään aivan omaa kieltä. Sitä kaipaan. Kenties jopa enemmän kuin seksiä..........
"Hmm..tahdotko toisaan tietää "arkaluotoisesta" asiasta. Miksi se muuttui muuten top secret- asiaksi? Mitä, jos loukkaannut ja tämä loppuu tähän? En tiedä, viitsinkö paljastaa omia top secret asiakirjojani sinulle, vai?"
Jokin tuossa meni nyt ns. yli hilseen.
Sanalla sanoen, tahtoisin edelleenkin tietää. Pallo on edelleenkin sinulla. Tai siis, on ollut siitä saakka kun olen antanut mahdollisuuden kertoa. Oma vikanihan se taitaa olla jos odotan kuulevani jotain mitä ei ole luvattu kertoa.
Niin, mietin vain kuinkahan paljon siitä sinulle hyötyä on, kun kuitenkin itse tiedät asian paremmin kuin minä. Minulla on vain oma arvio asiasta ja onko minun arviollani mitään merkitystä sinulle? Mikä meni yli hilseen?
Katson mitä vastaat ja mietin vielä,.. pallo on hallussa, mutta voit sinäkin sitä pompotella..
Jos tietäisin, kysyisinkö niin suuresti?
Sinun arviosi kiinnostaa. En saa sinun vastaustasi peilistä, enkä ehkä haluaisikaan. Kyllä sinun arviollasi on merkitystä minulle.
Uteliaisuus voittaa itsevarmuuden. Ja sellaisen umpimielisyyden minussa, että hyvän keskustelijan arvio ei merkitsisi.
Onko minussa vikaa kun koen näin? Kuuluuko siitä olla hyötyä?
Taidan olla kyselyiässä kun kysymysmerkkejä sinkoilen. Koeta kestää.
Kysymykseesi vastasit itse; "olet utelias tietämään"...sen mitä minä tiedän sinusta, siksi minun arvioni kiinnostaa sinua. Saat vastauksen peiliin katsomalla ja luulen, että et tarvitse siihen edes sitä. Sinussa ei ole mitääm vikaa, mutta kyllä; siitä kuuluu hyötyä olla, eikö? Jos, asialla ei ole merkitystä tai hyötyä, sitä ei myöskään tahdo tietää, jos taas sillä on merkitystä ja hyötyä, sen haluaa tietää.
Silti,.. sillä asialla on merkitystä vain minulle, sinä tiedät ja tunnet itsesi jo, minä en. Mutta voinhan jossain vaiheessa harkita pistäväni sinulle viestiä...jos haluat.
Aikamoinen ketku olet. Peili vastaa mitä tahdon sen vastaavan.
Sillä asialla on merkitystä, ehkä hyötyäkin. Palautteen ollessa rakentavaa ja vastaanottojan ollessa avoin ottamaan sitä vastaan, mitä tahansa voi tapahtua. Pelkästä uteliaisuudesta ei siis voisi kiinnostaa tietää...?
Miksi haluat pitää sen asian itselläsi? Olettaen että missään vaiheessa olisit ollut halukas kertomaan minulle.
Ymmärrän kyllä jos ihminen näkee sen hyvänä tilannetajuna, eikä siksi vuodata asioita ilman että ensin tekee tiedusteluja, mutta...hmm...niin, jos et tahdo sanoa niin älä sano. Minä sanon että sano ihmeessä. Ja jos se vaikuttaa päätökseesi, että pyytelisin suuremmin niin teen sen.
Olenko antanut niin itseriittoisen kuvan itsestäni? Ja tuo oli siis viaton kysymys, ei epäilys. En todellakaan osaa sanoa miltä viestini vaikuttavat, joten en tiedä pitäisikö minun reagoida toteamukseesi siitä, että tunnen itseni jo niin hyvin että peilistä näkisin mitä sinä olet mieltä.
Jos tahdot tuntea minut paremmin, suosittelen suoraviivaista kyselyä.
Harkitse pistäväsi viestiä. Siitä mikä sinulla aiemmin oli mielessä. Ja muutenkin.
Näinhän se peili tekee, jos ei ole itselleen rehellinen ja halua katsoa sitä peiliä läheltä ja oikeassa valossa. Minulla on tietty kuva sinusta ja sinulla minusta. Se mitä me tiedämme toisistamme tulee pelkästään näiden viestien välityksellä ja loput joudumme kuvittelemaan.
Oletko antanut itseriittoisen kuvan itsestäsi? Tuota noin, keskustelumme on aika yksipuolista ja painottuu siihen, että odotat minun kyselevän kaikkea sinuun liittyvää ja sinä vain vastaat kysmyksiini, mutta etpä juuri muuta. Siinä mielessä on vähän tuntu, että keskustelumme pyörii sinun ympärilläsi. Tuntuu, että haluat pelkästään tietää, mitä minä ajattelen sinusta ja kuinka kiinnostunut olen sinusta, eikö vain?
Huomenna voin pistää viestiä sinulle tähän liittyen, sillä haluan todella sanoa sen mitä tässä en voi sanoa.
Voit aloittaa uuden aiheen, sillä jätetään tämä hautumaan.
Niin. Peili itsessään harvoin vääristää. Se on yksilön oma mieli joka voi vääristyä kun näkee peilikuvansa.
Oletko aivan varma, siis että voit sanoa varmasti noin? Että sinulla on TIETTY kuva minusta ja minulla sinusta?
"Se mitä me tiedämme toisistamme tulee pelkästään näiden viestien välityksellä ja loput joudumme kuvittelemaan."
Tuo tietysti selittää paljon, mutta...niin...miten paljon mielikuvitus sitten laukkaakaan.
"Oletko antanut itseriittoisen kuvan itsestäsi? Tuota noin, keskustelumme on aika yksipuolista ja painottuu siihen, että odotat minun kyselevän kaikkea sinuun liittyvää ja sinä vain vastaat kysmyksiini, mutta etpä juuri muuta. Siinä mielessä on vähän tuntu, että keskustelumme pyörii sinun ympärilläsi. Tuntuu, että haluat pelkästään tietää, mitä minä ajattelen sinusta ja kuinka kiinnostunut olen sinusta, eikö vain?"
Sen verran voin väittää vastaan, että en ajattele kuinka kiinnostunut sinä olet minusta. Minä olen kiinnostunut siitä, miten joku täysin tuntematon ihminen, kenen kanssa on keskustellut (vakavasti), näkee minut. Tämän aiheen puitteissa ei varmaankaan ole suuren suurta mielipiteiden vaihtoa enää luvassa. En tiedä kuinka paljon ja minkälaista tekstiä kuuluisi suoltaa, jotta tämä viestiketju muuttuisi sitten...hmm...yleismaalisemmaksi. Tuo toisaalta kuulostaa pelottavalta.
"...keskustelumme pyörii sinun ympärilläsi."
Tarkoitukseni ei ole ollut tämä. Anteeksi. Olen tainnut kokea omat sanomiseni tärkeäksi. Liiankin.
Mukava kuulla että tahdot (todella) sanoa sen mitä tässä et voi.
Kai sinullakin on tietty kuva minusta aivan kuten minulla sinusta, eikö vain? Mistä ne mielikuvat tulevat? Eivätkö ne muodostu siitä mitä me tässä keskustelemme. Kumpi sinulle antaa enemmän tietoa minusta nämä viestit vai oma mielikuvituksesi? Minulle näiden viestien perusteella muokkauttuu kuva sinusta, ja mielikuvitus jää aika pienelle osuudelle. Entä sinulla?
Olet kiinnostunut siis tietämään miten täysin tuntematon ihminen kenen kanssa keskustelet, näkee sinut. Olen tuntematon sinulle ja haluat tietää mitä minä ajattelen sinusta, minusta se on sama asia, josta äsken puhuin? Kerron tuonnempana miten näen sinut.
Minua ei haittaa ollenkaan se, että koet omat sanomisesti tärkeiksi, nehän ovat tärkeitä myös minulle. Odottaisin silti hieman enemmän vastavuoroisuutta. Sellainen keskustelu, jossa minä teen kysymyksiä ja sinä vain vastaat kysymyttä itse mitään, tai antamalla mitään aihetta uuteen keskusteluun, ei oikein ole vastavuoroista ja keskustelu tyrehtyy siihen, että en saa sinun viesteistäsi mitään uutta,.. vain vastaukset tekemiini kysymyksiin, miten on, olenko väärässä?
"Jos tahdot tuntea minut parmmin, suosittelen suoraviivaista kyselyä".
Kun sanoit olevasi kyselyiässä, niin et sinä minusta kyllä paljon kysele. Minä taas sitäkin enemmän, mutta kysellään nyt sitten. Minkä ikäinen tämä kyselyikäinen on?
Teki mieli jo aiemmin sanoa, että mitäköhän se tarkoittaisi, jos näkisin sinut jonkinlaisena möhkäleenä. Sellaisena...hmm...tavallaan yhtä "kuvattomana" kuin itseni. Tällä ajatuksella voitaisiin mennä tooodella syvälle...
"Kumpi sinulle antaa enemmän tietoa minusta nämä viestit vai oma mielikuvituksesi?"
Viestit, ehdottomasti. Tietoa persoonasta...vai tietoa erilaisista mielipiteistä...se voisi olla myös kysymys.
"Minua ei haittaa ollenkaan se, että koet omat sanomisesti tärkeiksi, nehän ovat tärkeitä myös minulle. Odottaisin silti hieman enemmän vastavuoroisuutta. Sellainen keskustelu, jossa minä teen kysymyksiä ja sinä vain vastaat kysymyttä itse mitään, tai antamalla mitään aihetta uuteen keskusteluun, ei oikein ole vastavuoroista ja keskustelu tyrehtyy siihen, että en saa sinun viesteistäsi mitään uutta,.. vain vastaukset tekemiini kysymyksiin, miten on, olenko väärässä?"
Nyt kun näin tämän, voin sanoa että et ole väärässä. Ymmärrän nyt täysin.
Anteeksi laiskuuteni, omille sanoille on tullut oltua sokea, kun olen nähnyt omissa vastauksissa aiheita kysymyksille. Olen vain muotoillut ne väärin.
Olen myös tainnut olla typertynyt kysymyksiisi, en nimittäin kovinkaan usein käy tällaista keskustelua kenenkään kanssa, joten se että mietin hetken asiaa ennen kuin voin vastata, on tainnut viedä parhaimman teräni vastakysymyksien asettelusta. Nyt tuli myös ajateltua sitä, että kuinkakohan usein mahdan käydä (tuntemattomien) ihmisten kanssa keskustelua kysymyksillä, enkä suorilla mielipiteiden vaihdoilla kaikesta maan ja taivaan välillä.
Erittäin hyvin sanottua sinulta, tuo kaikki.
Noniin, hyvä että nyt huomasin, eikä näitä omia viestejä voi edes muokata jälkeenpäin. Tulipas tyhmä olo.
Olen 27-vuotias.
Noin, oli kokonaan uuden viestin tekemisen arvoista.
No, miltä se 165cm ja 54kg möhkäle mielessäsi näyttää? Miksi näet itsesi "kuvattomana"? Miten syvälle nämä kuvattomat möhkäleet voivat ajatuksemme viedä? Minä en näe itseäni kuvattomana, vaan ihan sellaisena kuin olen.
Näiden viestien sisällöstä ei periaatteessa saa tietoa kuin persoonasta. Muut tiedot on annettua faktatietoa, vai mitä?
Et sinä laiska ole ollut, mutta minä en vain ole osannut löytää niitä aiheita sinun viesteistäsi, joita sinä itse pystyt minua paremmin tulkitsemaan tietysti. Joudut ilmeisesti paljon miettimään ja pohtimaan vastauksiasi ja sanomisiasi, kuten sanoit. Ehkä salaat ja pelkäät jotain? Siinä päästään taas siihen rehellisyyskysymykseen.
Kun et usein käyt tälläistä keskustelua kenekään kanssa, niin miten koet tälläisen?
Hyvähän se on, että miehen muisti pelaa vielä, vaikka vain pätkissäkin,ha. Naisilla, kun on se elefantin muisti, niin ihmettelinkin vähän...ei tarvitse tuntea tyhmää oloa, minulle sattuu sata kertaa päivässä unohduksia, mutta onneksi takautuvasti vielä jotain muistaa.
Möhkäle ei näytä miltään...yksityiskohtaisesti, sehän siinä olisikin se idea. Se vähän niin kuin veistää itseään, jotta sitä ei voisi ymmärtää väärin käyttämällä mielikuvitusta.
Miksi näet itsesi "kuvattomana"?
Koska pelkään että jään jonkun tietyn kuvan vangiksi. Ja se kuva pitää silloin rikkoa. Useita kertoa elämässä.
Niin, faktatiedoista ei voi väitellä.
Faktatietoahan voi olla myös se mihin kovasti uskoo? Jos sanon, että pidän itseäni sellaisena-ja-sellaisena, niin siitä rakentuu sana sanaa vastaan tilanne. Äsh...mitattavat faktat ovat niitä joista ei tehdä kuvitelmia, olet oikeassa siinä.
"Kun et usein käyt tälläistä keskustelua kenekään kanssa, niin miten koet tälläisen?"
Koen tällaisen antoisana. Koska joudun pohtimaan ja miettimään asioita ja vastauksiani. Kun tarpeeksi syvälle, ja varoittamatta, sukeltaa niin siihen pitää totuttautua. Sinä voit kokea tämän kaiken arkipäiväisemmäksi ja siten helpommaksi. Hyvä sinulle. Olisipa minunkin jokapäiväinen elämä yhtä palkitsevaa ja stimuloivaa.
En aio väittää vastaan rehellisyydestäni. Minulla ei ole mitään salattavaa, usko se. Pelkoja voi olla, mutta eihän tässä nyt ole mitään hengenvaarallista. Että se niistä peloista, ellet nyt seuraavaksi uhkaile minua jostain. Silloin voisin osata pelätä Sinua.
No, ei sinun minua tarvitse pelätä, en kiusaa sinua, enkä uhkaile. Eikö sinulla ole mitään "peruskuvaa" itsestäsi? Kai sinulle on muotoutunut jonkinlainen sekä sisäisen, että ulkoisen olemuksesi perusteella sellainen perusaki. Oliko se muuten sinun nimesi? En muista.
Kyllä, faktat ovat faktaa, eikä niitä voi muuttaa,.. tietoa, joka ei muutu.
Hyvä, että koet tämän keskustelun antoisana, pelkäsin, että ahdistut tai jotain, kun minä kyselen tyhmiäni. Minulle tämä on arkipäivää ja keskustelu on minulle aina ollut helppoa, tulen helposti ihmisten kanssa juttuun ja toimeen. Olen yleensä se, joka aloittaa keskustelun porukassakin. Osaan tietysti olla myös hiljaa, mutta yleensä pidän keskustelemisesta.
Uskon, että olet rehellinen, onhan se keskustelu jo käyty. Uskon, myös että olet puhdas pulmunen. Pelkoja on kaikilla, mutta minulla ei ole mitään erityistä pelkoa, onko sinulla? Vaistoan, että olet ujo, se on kai pahin pelkosi? Pitääkö paikkansa? Niin minäkin,...olen ujo. Netti on hyvä siitä, että se antaa anteeksi ujouden, punastumiset ei näy,hi.
"Peruskuvaa"
On varmaankin. Koetan olla ajattelematta sitä, etten alkaisi elämään liiaksi sellaisen mukaan.
Jos osaisin kehua itseäni enemmän, olisin varmaan joku toinen Aki, siksi pelkään luoda peruskuvaa itsestäni. Se saa olla muiden asia. Niiden jotka eivät elä kanssani jokaista hetkeä.
"Minulle tämä on arkipäivää ja keskustelu on minulle aina ollut helppoa, tulen helposti ihmisten kanssa juttuun ja toimeen. Olen yleensä se, joka aloittaa keskustelun porukassakin. Osaan tietysti olla myös hiljaa, mutta yleensä pidän keskustelemisesta."
Keskusteltko paljonkin näin, anonyymisti, arjessa? Tuntemattomien tai sellaisten "hyvän päivän tuttujen" kanssa? Jos kenties olet sellaisessa työssä, missä kuuluu olla sosiaalisesti ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis niin se tietysti muodostaa osansa arjestasi.
"Pelkoja on kaikilla, mutta minulla ei ole mitään erityistä pelkoa, onko sinulla?"
Suurin pelkoni on identiteettikriisi. Joko siten, että herään joku päivä ja näen koko maailman eritavoin kuin aiemmin. Tai se, että ankkuroin itseni liian vahvasti merenpohjaan, enkä osaa nähdä asioita kenenkään muun näkökulmasta.
Onneksi en kuitenkaan ole pelkojeni suhteen paranoidi. Jos olisin, niin en varmaankaan kirjoittaisi näitä viestejä tai olisi sellaisessa tilassa että edes voisin. Lääkäri sanoi joskus (kymmenen vuotta sitten), että diagnoosi oli "lievä depressio", sellaiseen mä olen taipuvainen. Tai ainakin olin. Sitäkin voisi pelätä.
Outoa(?) on se, että juuri ujoutta en pelkää. Enkä sitäkään, että tekisin itsestäni pellen jonkun toisen silmissä. En näe itseäni niin p.skantärkeänä, että pelkäisin sellaisia asioita.
"...olen ujo. Netti on hyvä siitä, että se antaa anteeksi ujouden, punastumiset ei näy,hi."
Mä olen elänyt niin kauan on/off-nettimaailmassa, että en osaa tuohon sanoa. Muuta kuin että punastumiset voivat näkyä jos niiden antaa näkyä ;)
Sen peruskuvan tarkoitus on antaa meille identiteetti, tiedetään keitä me olemme. On hyvä, kun on olemassa tietty kuva itsestä ja siitä mitä on, jotta voi olla sinut itsensä kanssa. Ehkä tuo lievä identitettikriisi voi olla sitä, että sinulla ei ole vahvaa minäkuvaa itsestäsi? Sori analysoimiseni, paha tapa.
Keskustelen paljon ihmisten kanssa päivittäin, kuuluu työhöni ja kyllä teen sitä vapaa-aikananikin, kun tapaan ystäviä, hyvän päivän tuttuja ja tuntemattomienkin kanssa.
En minäkään ujoutta pelkää, mutta hankala kaveri se on, jos katseet ja kiinnostus kohdistuvat itseen. No, voihan tietysti ajatella, että tietynlainen "punastuminen", epävarmuus näkyy netissäkin. Oletko syntynyt netissä? Montako vuotta olet viettänyt täällä?
Mikä saa sinut alakuloiseksi ja depressioon? Entä miten pääset sieltä ylös?
"On hyvä, kun on olemassa tietty kuva itsestä ja siitä mitä on, jotta voi olla sinut itsensä kanssa."
Totta. Pelkään tuossa asiassa sitä, että jämähdän. Olen liian hyvin sinut itseni kanssa...tiedäthän...
"...tiedetään keitä me olemme."
...ja tahto on kovempi olla määrittelemättä, koska aina voisi olla enemmän tai parempaa. Ei sitä voi puolustella, sanoin kuitenkin jo, että se on minun (suurin) pelkoni.
Saat anteeksi, tämän kerran...
"En minäkään ujoutta pelkää, mutta hankala kaveri se on, jos katseet ja kiinnostus kohdistuvat itseen."
Tuota en aivan ymmärtänyt, anteeksi. Ei tarvitse selittää, se avautuu minulle varmasti myöhemmin.
En minä netissä ole syntynyt. Näitä kaikenlaisia chatteja ja keskusteluforumeita olen kyllä käyttänyt lähestulkoon kymmenisen vuotta. En jatkuvasti tosin. Tämä suomi24-profiili on ollut voimassa vuodesta 2003 lähtien.
"aiemman elämäni" sosiaalinen kanssakäyminen oli rajattu lähimpään naapurustoon. Niin meilläpäin oli tapana. Siitä kun kasvoi yli ja aikuseksi niin mahdollisuudet tietysti laajenivat. Ja kyllähän tuo muutakin, "oikeaa", elämää on. Noh, lähiaikoina ei niin suuresti, kun koulussa ei ole tarvetta useita tunteja viettää ja ne kaverit joista olen puhunut, ovat niin suuresti sidoksissa omiin/omaan elämäänsä, että siitä jaksaisi edes olla pahoillaan. Eikä tuolla kaupungin kahviloissa tai baareissa jaksa joka päivä kymmentä tuntia oleilla että muutamaa tuttua näkee.
"Mikä saa sinut alakuloiseksi ja depressioon? Entä miten pääset sieltä ylös?"
Tuohon ei ole vastausta, sen varmasti tiedätkin. Minut sai/saa alakuloon elämän tarkoituksettomuus ja ikävyys. Se, että koskaan ei tunnu olevan kaikki hyvin. Se, että kaiken ylläpitämiseen menee niin paljon energiaa, ettei aina ehdi tai pysty nauttimaan siitä mitä on. Se, että ei voi yhdistää itseään johonkin suurempaan.
Useimmiten auttaa rauha. Ihan vaan jouten oleminen. Pienistä asioista nauttiminen, rauhassa ja omaan tahtiin. Sellaiset voimauttavat hetket, kun mitään ei tarvitse ajatella. Puhuminen auttaa myös. Mutta ei kuuroille korville puhuminen. Yhteenkuuluvuus...porukassa tai rakkaudessa.
Olipas proosallista.
Pitkään olet jaksanut tätä nettielämää viettää. Varmasti on tullut "nähtyä" ja "koettua" kaikenlaista? Sanoit, että olet sinut itsesi kanssa, mutta kärsit kuitenkin jonkinlaisesta identiteettikriisistä. Tuntuuko, että et kuitenkaan riitä itsellesi ja haluaisit olla vielä vähän enemmän, kun se on pahin pelkosi?
Olen ajatellut, että minun on vain hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen tai muuten siitä seuraa juuri tuo identiteettikriisi, jos alkaa vaatimaan enemmän kuin mihin rahkeet riittää. On hyvä myöntää itselleen, että kelpaa ja olen hyvä tälläisenä, eikä minun tarvitse muuhun yltääkkään.
Et siis ymmärtänyt sitä, kun ujo joutuu pitäämään esitelmän, esiintymään ihmisten edessä, tai yleensä ihmisten tuijotuksen kohteeksi, niin se on aikas hirveä tunne, etkö sinä koe niin? Siinä olet vähän kuin toisten arvioitavana ja arvosteltavana, aika paljas olo. Harjoitus tekee tietty siinäkin mestarin, mutta perus ujo on aina ujo ja jännittäjä, minkäs teet. Tulipa selitettyä,.. avautuiko tämä nyt sinulle?
Piiri pieni pyörii, aika pienissä ympyröissä olet kasvanut ja aika pieni se taitaa nykyäänkin olla, vai? Nettielämä ei voi korvata oikeaa elämää, vaikka netissä onkin kiva välillä surffailla. Elämä kyllä kaventuu aikamoisesti ja kyllä siitä elämättömän elämän fiilis tulee. Itse keksin vasta vähän aikaa sitten tämän keskustelupalstan ja aika nopeasti tähän voi jäädä koukkuun. Onneksi on ystävät, jotka raahaavat minut aina välillä väkisin pois tämän koneen ääreltä tekemään muutakin.
Hauskasti sanoit, että "tuohon ei ole vastausta, sen varmasti tiedätkin",kun kysyin mikä saa sinut alakuloiseksi ja depiksen päälle. Sinulla oli kuitenkin siihen vastaus olemassa, että elämän tarkoituksettomuuden tunne ja ikävyys. Siinähän sitä on aihetta alakuloon ja depressioon. Nyt voi tietysti kysyä, kumpi on ollut ensin alakulo ja depressio, josta seurauksena on tullut elämän tarkoituksettomuuden tunne ja ikvävyys vai toisin päin. Hassua, mutta aina näistä saa väännettyä asian miten päin vaan, jos tahtoo.
Joskus rauha on hyvä, mutta joskus sitäkin voi olla liikaa ja silloin parempi olisi, kun olisi toimintaa ja ihmisiä ympärillä. Molempia tietysti tarvitaan ja oma rauha voi olla helpommin saavutettu kuin ihmisten ympärille saaminen.
En ole saanut lähetettyä sinulle sähköpostiviestiä, no ehkä se ei ole niin tärkeä asia kuitenkaan.
*miettii*
Enhän minä siitä kärsi, vaan pelkään sellaisen tapahtuvan. Vai menikö minulta nyt omat sanomiset ohi?
"Tuntuuko, että et kuitenkaan riitä itsellesi ja haluaisit olla vielä vähän enemmän, kun se on pahin pelkosi?"
Enemmän, parempaa. Paras mahdollinen ihminen. Jos me puhutaan pelkästä tahtomisesta. Se on sellainen taistelu itsensä sisällä, että kun hyväksyy itsensä mutta silti...bah...ei kuitenkaan koe, että on tehnyt parhaansa.
...ja sitten tajuaa tämän:
"Olen ajatellut, että minun on vain hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen tai muuten siitä seuraa juuri tuo identiteettikriisi, jos alkaa vaatimaan enemmän kuin mihin rahkeet riittää. On hyvä myöntää itselleen, että kelpaa ja olen hyvä tälläisenä, eikä minun tarvitse muuhun yltääkkään."
Sen takia se on suurin pelkoni, mutta ei elämääni rajoittava tekijä. En jaksa olla jatkuvasti peloton.
Avautui. Kiitos siitä.
En koe niin. Enää. Jos olen epävarma esiintymisestäni, en anna sen pilata kaikkea. Mitä enemmän hakeudun tilanteisiin, joissa olen mahdollisesta arvioitavana, sitä vähemmän kiinnitän siihen huomiota.
En kai minä nyt pienissä ympyröissä ole. Tai jos olenkin, niin koen että muutos pieneltä paikkakunnalta ihan oikeaan kaupunkiin kasvattaa niitä ympyröitä jo pelkällä olemassa olollaan. Ennen olin tunnettu tietyistä syistä, nykyään olen osa suurempaa kokonaisuutta. Se siitä citysinkkuilusta. Meinasin ymmärtää tämän jo loukkaavaksi...hmm...jollei se ole totta. En usko että se on totta, ellet sano vertailuksi omien ympyröitesi ulottuvan maailman ympäri ja siihen tuttavapiiriin kuuluvan useita satoja ihmisiä.
"Elämä kyllä kaventuu aikamoisesti ja kyllä siitä elämättömän elämän fiilis tulee."
Arvasin tämän tulevaksi. Näkökantamme ovat erilaiset. Siitä ei tarvitse kinastella. Tarkennukseksi:
Minulla on muutakin elämää, sitä "oikeaa" siis. Se oikea ei vain toimi ympäri vuorokauden. Netissä sosiaalinen kanssakäyminen ei lopu koskaan. Minulla ei ole ikinä ollut ongelma netin suhteen. Ei mitään sen addiktoivampaa kuin "oikeassa" elämässäkään.
Hmm, enkö sanonut, että siihen ei ole vastausta, jos kysytään "mikä auttaa depressioon?"?
Jos en ilmaissut itseäni niin selkeästi, pyydän sitä anteeksi.
Nuo asiat saa kyllä käänneltyä mitenpäin vain tahtoo. Uskon siihen, että ihmisen tarvitse kohdata mitään traagista jotta voisi olla alakuloinen. Eikä viralliseen diagnoosiin (lievästä) depressiosta tarvita myöskään mitään mullistavaa henkilökohtaista tapahtumaa. Ei minulla ainakaan.
"Joskus rauha on hyvä, mutta joskus sitäkin voi olla liikaa ja silloin parempi olisi, kun olisi toimintaa ja ihmisiä ympärillä. Molempia tietysti tarvitaan ja oma rauha voi olla helpommin saavutettu kuin ihmisten ympärille saaminen."
Huvittavaa sinäänsä, että tästä olen tänään jutellut (nykyisen) parhaan kaverini kanssa. Totesimme melkein yhteen ääneen, että silloin kun meillä oli yhteistä toimintaa (kavereiden kesken, kaikilla kivaa), niin kuinka paljon oikeasti ottikin vain päähän. Toisilla oli todella hauskaa ja toiset ovat miettineet jälkeenpäin että olipas turhaa toimintaa, en tykännyt. Siis...minä olen näistä sanonut aina kun siltä on tuntunut, mutta että kuulen nyt sellaista kun se tiivis kaveripiiri on hajonnut. Toiset olisivat halunneet vaikka mielummin olla yksin...rauhassa.
ps. Huomasin ettet ole saanut lähetettyä, ihmettelen mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa. Anteeksi, minun vikani kun niin ajattelen.
Turhaan pyytelet niin paljon anteeksi, minun vikanihan tämä on. Minun jutuistani ei kannata loukkaantua, voin sanoa heti, että tyylini on aina vähän töksähelevä ja siitä voi saada ihan toisenlaisen kuvan, kun mitä olen tarkoitanut. Pitäisi kai olla enemmän tahdikas, mutta temperamenttini on aika yksioikoisen suora hmm..toivottavasti sinulla on vahva itsetunto.
Itse tarvitsen paljon rauhaa ja tilaa olla yksiksenikin. Nautin siitä, että voin ja saan vain olla sohvan nurkassa ja vahdata töllöä, eikä tarvitse välittää ympärillä olevista ihmisitä. Tykkään vieraista ja juhlista, mutta aina sen hälinän jälkeen osaa arvostaa sitä omaa tavallista rauhallista olotilaansa ja huomata miten sitä kaipaa. Vastapainoa pitää elämällä tottakai olla.
En tiedä mikä siinä on vaikeaa, ehkä en tiedä sittenkään mitä minun pitäisi sanoa, eilen minulla oli kaikki mielessä, mutta ei tänään enää. Olen vähän hukassa..huoh...
Sano mitä on mielessä ja sano se miten se tulee ulos. Sen jälkeen siitä voidaan keskustella. Eikä sen alkuperäisen tekstin tarvitse olla loppuun asti mietittyä.
Tämän jälkeen oloni on kuin kiinalaislla onnenkeksillä, oletan että ymmärrät mitä se tarkoittaa.
Hyvä että tuo tuli nyt selväksi, itsetuntoni kestää sen että ymmärrän väärin ja sen jälkeen voin ymmärtää.
Minulla on ollut tänään voimauttava päivä. Sellainen päivä, että olen toiminut omasta mielestäni omilla vahvuuksillani ja saanut siitä palautetta. Kukaan ei voi loukata minua niin kuin itse loukkaan itseäni. Se voisi olla merkki hyvästä itsevarmuudesta. Luulemma...
"Tykkään vieraista ja juhlista, mutta aina sen hälinän jälkeen osaa arvostaa sitä omaa tavallista rauhallista olotilaansa ja huomata miten sitä kaipaa."
Kummasta tykkäät enemmän, kumpi on sinulle tärkeämpää? Jos noita asioita voisi arvottaa...
"Vastapainoa pitää elämällä tottakai olla."
Niin pitää, olet täysin oikeassa.
Minulle rauha ja hiljaisuus ovat asioita, jotka merkitsevät paljon. Puhut voimaannuttavista asioista, ne ovat juuri sellaisia elementtejä joita kaipaan. Eli oma tavallinen rauhallinen olotila on se missä sieluni lepää ja kun kyllästyn siihen, niin tarvitsen "ystävä/vieraspiikin", joka herättää taas minun uinuvan sieluni hereille josta saan toisenlaista voimaa. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Toisaalta voisin olla vaikka erakkona tai hyvinkin pitkiä aikoja pelkästään yksikseni, viihdyn hyvin rauhassa ja hiljaisuudessa, vaikka tykkään myös ihmisistä ja elämästä. Menikö tämä ihan oudoksi?
Ei ole helppoa, usko pois......
Öitä sinulle
"ystävä/vieraspiikki" kuulostaa huvittavalta. Tai siis, ymmärrän sen konseptin kyllä. Hyvin sanottu. Yksin oleminen taitaa olla aika luonnollinen tila. Silloin kun ei ole mitään muuta kuin oma itsensä. Siinä vaiheessa kun sitten ne seinät meinaavat kaatua päälle, niin "piikki" palauttaa suhteellisuuden tajun.
"uinuva sielu", kas siinä sinulta toinen hienosti ilmaistu asia. Ymmärrän varmasti mitä tarkoitat.
Älä vertaa ihmisiä elämään. Vastavoimana sille erakoitumiselle ja yksin olemiselle/viihtymiselle. Se on ihan yhtä paljon elämää kuin muutkin ihmiset. Monikkoja ei kai pitäisi käyttää näissä asioissa vapautuneesti, kun siitä meinaa tulla sellainen kuva, että mitä enemmän, sen parempi. Hmm, tuo nyt meni oudoksi...huh
"Ei ole helppoa, usko pois......"
Uskon jos itsekin siihen uskot :)
Kiitos ja näkemiin, öitä.
ps. En uskalla laittaa sydämiä, anteeksi ;)
En minä tietoisesti ainakaan verrannut ihmisiä elämään, minusta ihmiset vain ovat osa sitä elämää, kuten sekin, että heitä ei aina ole lähellä. Takoitin, että itsellä on myös lupa valita, milloin haluaa seuraa ja milloin taas haluaa olla yksin. En minä sitä ollenkaan tarkoittanut, että mitä enemmän ihmisiä sitä parempi, ehei. Joskus on ihan toisin päin, yksi hyvä ystävä voi korvata kymmenen "huonoa" ystävää.
Entä sinä, kummasta tykkäät, kumpi on sinulle tärkeämpää yksinäisyys ja rauha, vai ympärillä hälisevät ja häärivät ihmiset? Itse väsyn silti aika nopeasti, jos on ihmisten kanssa paljon tekemisissä, vaadin ihan ehdottomasti oman rauhani, jossa voin ajatusteni kanssa olla hetken, muuten "tietokoneeni" (aivot) tukkeutuu.
Mietin tuota sähköpostin laittamista sinulle, enhän voi laittaa tuohon sinun osoitteeseesi suoraan omalta koneeltani, etkö saa silloin tietoosi tämän koneen käyttäjän tiedot?...vai? Minun pitäis laittaa omasta sähköpostiosoitteestani viesti sinulle, jos tahdon pysyä tuntemattomana, eikö niin?
Todella hyvän kysymyksen heitit, taasen ;)
Pitää sanoa, että nykyään olen enemmän kallellani ihmisiin. Tällä hetkellä. En enää koe sitä luontevaksi, että koettaisin olla sohvan nurkassa omien ajatuksieni kanssa. En ainakaan niin luontevaksi kuin joskus nuorempana. Tuntuu siltä, että on helppo sanoa näin, kun ei välttämättä ihan jokaikinen päivä ole tekemisssä puolen maailman kanssa. Jos olisin sen kaltaisessa palveluammatissa, että pitäisi jatkuvasti olla siellä missä ihmiset hälisevät ja häärivät, luulisin että silloin hiljaisuutta ja erakoitumista ottaisi "vapaalla" itselleen ihan mielellään.
Käytännön esimerkki:
Sen ajan mitä olen täällä, kaupungissa, asunut, olen miltei kokonaan asunut/oleskellut keskustan liepeillä. Viime huhtikuussa, parisuhteen loputtua, muutin noin kolmen kilometrin päähän keskustasta. Tuossa marraskuun aikana tuli ikävä sitä kaikkea...kaupunkia...ihmisiä..."elämää". Jos kouluni ei olisi ollut ydinkeskustassa, olisin varmaankin näivettynyt tänne taajamaan.
Ei täällä ole ihmiskontaktia, kun ei ole sellaista paikkaa missä voisi olla spontaanissa yhteydessä edes naapureihin.
"Mietin tuota sähköpostin laittamista sinulle, enhän voi laittaa tuohon sinun osoitteeseesi suoraan omalta koneeltani, etkö saa silloin tietoosi tämän koneen käyttäjän tiedot?...vai? Minun pitäis laittaa omasta sähköpostiosoitteestani viesti sinulle, jos tahdon pysyä tuntemattomana, eikö niin?"
En nyt tiedä, oletko hieman paranoidi, mutta älä pelkää. Vaikka saisin siinä samassa sinun mailiosoitteesi, ei se tarkoita että alkaisin urkkimaan sinun koko elämääsi :)
Minä taas enemmän olen kallellani tuohon sohvan nurkkaan, mukava tunne, kun saa sulkea kaiken ulkomaailman itsensä ulkopuolelle ja vaan ihan olla, minulle se on luontevaa ja ah, niin ihanaa. Koko vuosi on muuten kiireistä ja kaikenlaista touhua täynnä, niin pitää ottaa hetkestä kiinni ja suoda itselleenkin sellaista luppoaikaa. Hyvä musiikki, kirja tai elokuva on joskus parempi nautinto kun ystävien seura...kamalasti sanottu, kuulisivatpa vain, no ymmärrät varmaan pointin.
Tykkään asua kaupungissa ja pidän muuten sen hektisestä tunnelmasta, siihenkin vaan jossain vaiheessa väsyy ja kaipaa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta, mutta kaukanahan se luonto ja hiljaisuus ovat täältä kaupungin hälinästä.
En minä paranoidi ole, mutta et saisi minun mailiosoitettani vaan jonkun muun, siksi en pystynyt sitä viestiä sinulle lähettämään. Kännykkä taas on huono sekin, siitä saa myös kaikki lähettäjän tiedot...hmm.. tälläistä se on, mihin vaan kosket siihen jää kätesi jälki.....
Minua taas vetää puoleensa tuo sohva, rauha ja hiljaisuus. On mukava, kun ulkopuolinen maailma jää kotioven ulkopuolelle ja oma rauha astuu sisään. Sohvan nurkassa on kiva kuunnella musiikkia, lukea tai katsella telkkaria, se on sitä omaa laatu aikaa, joka pitää suoda itselleen. Hyvä kirja, musiikki tai elokuva on joskus parempi kuin hyvä ystävä, tai ei voi verrata, mutta tiedät pointin.
Tykkään asua kaupungissa ja sen hektisestä elämästä, mutta siihenkin väsyy ja välillä kaipaisi luonnon rauhaa, se luonto vaan on niin kaukana täältä kaupungista.
En minä paranoidi ole, mutta et saisi minun meiliäni vaan jonkun toisen, siksi en voinut lähettää sinulle sitä viestiä. Puhelin taas on huono, kun siitä saa myöskin kaikki lähettäjän tiedot. Tälläistä tämä tekniikka on, mihin vaan kosket, niin kätesi jälki jää....
"Koko vuosi on muuten kiireistä ja kaikenlaista touhua täynnä, niin pitää ottaa hetkestä kiinni ja suoda itselleenkin sellaista luppoaikaa."
Nimenomaan tuota tarkoitin. Jos on kiireistä ja hektistä (sosiaalista)elämää, vaikka vuoden verran putkeen, niin sen asian näkee varmasti eritavalla kuin minä näen. Siksi en tiedä, miten olisi omalla kohdalla, että kuinka paljon voi ottaa niitä virikkeitä vastaan ennen kuin tahtoo sulkea itsensä ulkomaailman ulkopuolelle.
"Hyvä musiikki, kirja tai elokuva on joskus parempi nautinto kun ystävien seura...kamalasti sanottu, kuulisivatpa vain, no ymmärrät varmaan pointin."
Tiedätkö mikä on yleensä vielä hieman parempaa...hyvä musiikki ystävän/ystävien seurassa. Tai jopa elokuva.
Ymmärrän täysin pointtisi.
Minä käytän kuulokkeita ja ulkomaailmaa. Kannettava soitin mukaan joka paikkaan ja elämään jatkuva taustamusiikki. Joskus voi melkein tuntea, että jakaa sitä oloa mitä siitä saa, kun kävelee ympäri kaupunkia ja kuuntelee musiikkia ja se jotenkin tarttuu ympäristöön. Tuota nyt ei voi ymmärtää...eihän...
Mä olen huono mökkeilijä. En kestä kauaa sellaista "luonnon hiljaisuutta". Pystyn toki käymään vaikka synnyinseuduilla, landella, mutta ne tuntuvat olevan enemmän ja enemmän pelkkiä nostalgiatrippejä. Rauhaa saa myös kaupungissa silloin kun sulkee itsensä kaiken ulkopuolelle.
"En minä paranoidi ole, mutta et saisi minun mailiosoitettani vaan jonkun muun, siksi en pystynyt sitä viestiä sinulle lähettämään."
Ah, no tuo onkin ihan hyvä syy miettiä kahdesti.
Ja kun tuo on niin totta, että käden jälki jää mihin vain. Siksi en sitä kammoa, koska se tapahtuu todennäköisesti jokatapauksessa. Mennään sitten niillä ehdoilla, omalla nimellä ja naamalla, jos ne kuitenkin paljastuvat jostain...jotenkin. Komerossa ja piilossa eläminen olisi jotenkin huvittavaa.
Outoa, viestini tuntui katoavan johonkin ha, mutta se menikin oudosti toiseen paikkaa, jouduin säveltämään kahteen kertaan. Nyt on sinun vuorosi postata tuplana...jeh.
Olisi kiva, jos ei tarvitsisi kirjoittaa, voisi vain ajatuksen voimalla siirtää näitä ajatuksia sinne toiseen päähän. Tämä on aika vanhanaikaista, eikö..miksei ihminen voi postata ajatuksiaan ilman, että tarvii näitä vempaimia. Milloinkahan ihminen oppii sen taidon? Kuulostan varmaan ihan höpöltä, mutta helpompikin tapa saisi olla, kun tämä naputteleminen.
Hah,tuo on totta, että elokuvan katsominen innokkaan ystävän kanssa on kauhistus. Se jatkuva kommentoiminen on elokuvanautinnon loppu ja tuho.
Hyvin ymmärsin tuon kannettavan soittimen mukaan oton. Siten voi saada ulkonakin ihan eri tunnelman aikaan, sen voi jopa itse ihan valita musiikin mukaan. Joskus soi romanttinen biisi, kun on oikein hempeällä tuulella, toisinaan oikein kunnon hevy pistää virranjakajat toimimaan.
Kahvi piristäisi nyt
Sinä olet rohkea, kun olet omalla nimelläsi ja naamallasi liikkeellä, mutta se kai riippuu vähän ihmisestä, elämäntilanteesta ja kenelle sillä on väliä, jos joku tuttu tunnistaakin. Ajattele, jos naapurini, joka tuossa ikkunansa tykönä istuu ja näpyttelee omaa tietokonettaan äkkäisi minut täältä, "ai, naapurin lottamarikin on täällä, ei olisi uskonut",.....Mielummin komerossa tuntemattomana, kun katsoa naapurin virnuilevaa ilmettä.
Helpompi tapahan on se, että tapaisi fyysisesti ja aina kasvotusten. Et kuulosta ollenkaan höpöltä. Ei tämä paras tapa ole millään tavalla, mutta kätevin varmasti. Itse kun olen joko puhelin ihminen, siis nimenomaan puhuva ihminen, kun silloin kaikki tapahtuu realiaikaisesti ja jotenkin inhimillisemmin. Mutta jos tässäkin tapauksessa mahtaa olla niin, että fyysinen välimatka tuo ylimääräistä hankaluutta kohtaamiselle, niin tällainen näpytteleminen on paras(?) vaihtoehto.
Keitin juuri kahvia. En oikein tiedä miksi, ei niin suuresti edes tehnyt mieli. Olet tervetullut nauttimaan vaikka ne kaikki pois, ettei ihan pohjaan asti ehdi painua ;)
ps. Nyt nämä viestit jotenkin menivät haarakkaaksi. Tästä koko ketjusta näyttää muodostuvan elävä puu oksineen.
...kun uskon ettei ketään kiinnosta jos ei kiinnosta. Elämäntilanne voi toki sanella ehtoja, mutta minulla niitä ei ole. Tainoh, on ollut, kerran, ja siihen anoin siunausta suuremmalta taholta :)
Meillä on koululla on sellainen eräänlainen "työasuste", jota ei saisi käyttää kouluajan ulkopuolella. Kerran kävi niin, että en ollut koulussa tapahtuneen työharjoittelupäivän jälkeen lähdössä suoraan kotiin, vaan oli tarkoitus lähteä käymään kaupungilla ja vielä paikassa jossa tarjoillaan alkoholia. Eikä minulla siis ollut tarpeeksi omia "siviilivaatteita" mukana jotta olisin voinut ko. paikkaan mennä. Sain sitten luvan kun minut todettiin sivistyneeksi ja koulun mainetta hyvin ylläpitäväksi yksilöksi. Silloin on riskialtista toimia omalla naamalla tai kovaäänisesti. Samahan koskee työelämää, luulemma.
"...jos joku tuttu tunnistaakin."
Tuli vain mieleen sanoa tuohon että, mitäs sitten? Mitä väliä sillä on?
Ja me ei varmaankaan olla niin häilyviä, että jos tuttu tunnistaa jossain sellaisessa yhteydessä mitä EI IKINÄ olisi meistä uskonut.
"Ajattele, jos naapurini, joka tuossa ikkunansa tykönä istuu ja näpyttelee omaa tietokonettaan äkkäisi minut täältä, "ai, naapurin lottamarikin on täällä, ei olisi uskonut""
Se se vasta olisikin tilannekomiikkaa. Toisaalta, jos ikkunan tykönä istuvan kanssa on oikeasti jonkinlaisessa vuorovaikutussuhteessa, niin silloin siitä voitaisiin puolin ja toisin mainita:
"Ai säkin käytät tota suomi24:sta, just just"
"Joo, viestejä oon kirjoitellut tuntemattomien ihmisten kanssa. Mielipiteiden vaihtoa ja sen semmoista"
"Joo, niin mäkin"
"Kappas kun sattuikin, voihan sitä näinkin "naapuriin" tutustua"
Miksi nämä viestit näin menevät, olemme saaneet sekoitettua tämän palstan, jep. Luulin ensin, että oma koneeni hajoaa, kun se välillä jumittaa ja kenkkuilee minulle. Kiitos kahvikutsusta, tulenkin juomaan sinun kahvisi pois, niin ei tarvitse itse keittää..
Niin, välimatkaa on hirmuisesti, jos toinen asuu Suomessa ja toinen jossain muualla. Ihan helpostihan sitä ei lennetä kahvikupposen ääreen jutustelemaan. Muuten olisi parempi höpönassu naamat vastakkain jutustelu. Niin, läppäriä kun ei voi kantaa mukana, kuten puhelinta, että voisi samalla tehdä muutakin ja liikkua, siksi tämä on Aatamin aikuista puuhaa. Jokin parempi keksintö pitäisi tähänkin kehitellä, taidanpa kehitellä sellaisen puheesta muodostettavan tekstityslaiteen tuohon korvalle ja se toimisi vähän samoin kuin kännykkä, mutta muuttaisi puheen tekstin muotoon ja se korjaisi ja muokkaisi ja toimisi kuten tietokone, mutta sitä ei tarvitsisi näppäillä ollenkaan. hmm.. taisi mennä vähän ufoksi taas..Iltapäiväväsymys ehkä iski..
Ja sitten kävisikin niin, että se naapuri olisikin se, jonka kanssa olisikin kaiken aikaa jutellut. Maailma voi olla joskus pieni.
Häilyväinen on nainen...
Voisi kuvitella tässä olevan jotain maagista kun meinaa yksi viestiketju kaatua kahden ihmisen voimin. Hyvä me.
"Niin, läppäriä kun ei voi kantaa mukana, kuten puhelinta, että voisi samalla tehdä muutakin ja liikkua..."
Hassua sinäänsä, mutta tuo ei ole totta. Olen kokeillut. Kun ensin otin selvää miten hyvin läppärin akku kestää ja mitä kaikkea sillä voi liikkeellä tehdä ;)
Tietysti, jos ei jaksa kantaa läppäriä minkäänlaisessa laukussa mukana muutamia tunteja (kerrallaan) niin sitten. Ja joo, eihän se ole käytännöllistä ollenkaan.
"...taidanpa kehitellä sellaisen puheesta muodostettavan tekstityslaiteen tuohon korvalle ja se toimisi vähän samoin kuin kännykkä, mutta muuttaisi puheen tekstin muotoon ja se korjaisi ja muokkaisi ja toimisi kuten tietokone, mutta sitä ei tarvitsisi näppäillä ollenkaan."
Kuulostaa hyvältä, hihkaise minulle kun sellainen on todellista. Sillä voisi sitten antaa itsestään hieman fiksumman kuvan, kun se kerta korjaisi ja muokkaisi sanomisia. Jokainen ihminen voisi olla lipevästi supliikki ja samalla loppuisi ujous maailmasta, hiphei!
Sinun iltapäiväväsymys näköjään tuottaa jotain. Omani on korkeintaan levoton.
Selvähän se, että meillä yhdessä on niin voimakkaat mangneettikentät, että viestitkin sekoilee. Olemme ilmeisesti ja - napainen pari. Vetovoima näämmä pelaa. No, en silti ihmettele yhtään, kun minusta on kysymys, saan yleensä kaikki tekniset laitteet hajalle.
Niin, on minullakin tietysti läppärissäni akku ja sitä kantelenkin mukana, mutta eihän siitä mitään tule, kun täytyy se aina kuitenkin laskea johonkin. Ei sitä kaulassa roikkumassa voi pitää, haa.
Valmistelen prototyypin ensin ja sitten voidaan kokeilla ensialkuun yhdessä miten se minun tietophono pelittää. Älyni ei taida ihan riittää toteutukseen asti, mutta eiköhän sitä joku insinööri jostakin löydy, joka minun suunnitelmani toteuttaa. Sinähän olet jo ihan fiksu ja filmaattinen ja lipevästi supliikki, mitään korjattavaa siis ei ole. Persoonallisuutta minun ideani ei tuhoa ja me ujot saadaan olla ujoja ihan hamaan maailman tappiin saakka.
Sinä olet varmaankin unten mailla jo, minäkin tästä menen uinumaan. Hiphei, levoton sielu tavataan huomenna, jos emme ole saaneet Suomi24 kaatumaan yön aikana.
ja -
Ying ja Yang. Mitä muuta voisikaan olla...hmmm...
Jos sinä yksin saat tämän hajalle, niin se on kyllä sen arvoista. Voin virnuilla tyhmänä vieressä.
Ei voi kaulassa roikuttaa, ei kovin kauaa. Tai sitten se alkaa tuntumaan haamuraajalta.
Voidaanko me kokeilla sitä ensialkuun?
"Sinähän olet jo ihan fiksu ja filmaattinen ja lipevästi supliikki, mitään korjattavaa siis ei ole."
Tuo on kai kohteliaisuus. Kiitos kaunis.
En ole unten mailla. Olin ulkoilemassa. Pään sisäinen tukkoisuus vaatii joskus äärimmäisiä keinoja, jotta näkee maailman sellaisena kuin se on. En siis ollut kävelemässä turhaan.
Jos me saamme tämän kaatumaan, olen erittäin otettu. Se tarkoittaisi, että olisin saavuttanut jotain mikä jää elämään...
Ei tätä Suomi24 saa näköjään kaadettua minunkaan energioillani,..kova pala. Katsotaan nyt mitä saan aikaan, tämä viesti voi mennä vaikka Kiinaan. Ying ja Yang, maailmankaikkeuden kaksi vastakohtaa, toisiaan täydentävää perusvoimaa. Minä olen tuo Ying, joka edustaa naisellisuutta, pimeyttä ja passiivisuutta. Sinä tuo miehinen puoli Yang, joka edustaa miehisyyttä, positiivisuutta , valoa sekä aktiivisuutta.
Minusta Kiinalaiset ovat aina olleet tosi fiksuja ja minusta he ovat hyvin perillä elämän perusasioista, kuten juuri Jinistä ja Janista. Minä näen nämä vastavoimat hyvänä ja pahana, jotka ovat aikojen alusta asti olleet erottamattomat.
Jiniä ja Jania ei voi erottaa, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia, ilman toista ei ole toista. Tähän perusvoimaan kuuluu kaikki vastakohdat mitä maailmankaikkeudessa on, kuten kaunis/ ruma, hyvyys/ pahuus, mieli/ ruumiis jne..
Kun ajatellaan, että maailmankaikkeuden vastakohdat ovat ja kuuluvat tähän maailmankaikkeuden lakiin, niin ymmärtää, että kumpikaan ei ole toistaan parempi. Mitäs sanot?
Ulkoilemassa olin minäkin aamulla, rämpinyt lumikolan kanssa pihan siistiksi ja kaivanut lumen alle hautautuneen autoni esille. Mikään ihan pieni operaatio se ei ollut ja kyllä siinä tunnin verran kolata sai, että alkoi taas näyttää pihalta, eikä Himalajan vuoristolta...
Miten aivosi säteilevät tänään, onko metabolinen uhka poissa, vai vieläkö pään sisällä tuntuu tukkoiselta?
Tänään on perjantai ja näyttää, että minun viikonlopustani taitaa tulla aika kiireinen.
Hmm. tovottavasti löydät tämän viestin jostain täältä, mielenkiintoista nähdä mihin tämä nyt meneeeeeeeeeeeeeeeeeee
"Sinä tuo miehinen puoli Yang, joka edustaa miehisyyttä, positiivisuutta , valoa sekä aktiivisuutta."
Kuulostaa hyvältä, tiedä sitten kuinka paljon siitä tapahtuu omalla kohdalla.
Kiinalaiset ovat hyviä ottamaan asiat niin kuin ne ovat. Ei stressiä, ei jatkuvaa eipäs-juupas-väittelyä. Asiat vain joko ovat, tai sitten eivät ole. Minusta tuntuu, että maailmankaikkeuden vastakohtat ovat olemassa syystä. En vain osaa sanoa sitä syytä.
"Ulkoilemassa olin minäkin aamulla, rämpinyt lumikolan kanssa pihan siistiksi ja kaivanut lumen alle hautautuneen autoni esille. Mikään ihan pieni operaatio se ei ollut ja kyllä siinä tunnin verran kolata sai, että alkoi taas näyttää pihalta, eikä Himalajan vuoristolta..."
Huh. Ei käy kateeksi...
Itselläni ei kyseistä ongelmaa ole kun ulkoilen. Ei autoa, ei ongelmaa...ehh
Aivoni tuntuvat vielä hieman tukkoiselta. Nukuin huonosti. Harmittaa.
Joskus en vain osaa nukkua...huoh...
Viikonlopusta olisi minullakin tulossa kiireinen, jos tahdon sosiaalista elämää viettää. Joku toinen asia tietysti kärsii siitä, esimerkiksi pyykkivuoron ottaminen. Voi päätöksien maailmaa.
Sama täällä, väsyttää kun nukuin huonosti, onkohan siellä taas joku täysi kuu? Me suomalaiset stressataan liikkaa, kun vertaa kiinalaisiin, ne osaavat ottaa rennosti, jumpata joka aamu ja päivälläkin pitävät breikkiä puistossa voimistelemalla. Meillä painetaan niska limassa aina, hyvä kun kahvikupin ehtii juomaan seisaaltaan ja taas mennnää. Kyllä voi olla erilaista nuo kulttuurien väliset erot.
Sinulla on hyvin, jos ei ole mitään velvotteita tuon luonnon suhteen, että täytyisi lunta lähteä lapioimaan ennen kuin pihasta pääsee pois. Eniten pattiin ottaa se, kun olen kolannut pihan ja portin pielen, niin aura- auto ajaa tieltä taas kauheat läjät takaisin portin suulle, eikä siinä auta, kun taas aloittaa homma alusta. Järjetöntä, että kaunpungilla ei raktori esimerkiksi kulje perässä ja lykkää niitä lumia johonkin pois jalkakäytäviltä ja ihmsten portin edestä. Että sellaista.
Nukuit huonosti, sekö harmittaa? vai harmittaako sinua joku ja sen vuoksi nukuit huonosti? Hassu kysymys.
Viikonlopustasi et siis vielä tiedä pesetkö ja pyykkäätkö vai lähdetkö viettämään sosiaalista elämää? Minulla kaverit ovat järjestäneet pääni menoksi taas jotain, mitä lie hauskaa ja pahoin pelkään, että joudun taas johonkin testiin, huh.
Niin, maailmankaikkeuden vastakohdat ovat siitä syystä olemassa, että on se Jin ja Jan, josta kaikki on saanut alkunsa...eikös?
Taitaa olla liian pilvistä täyskuulle. Tai sitten näköni on heikentynyt huomattavasti, jos en erota asioita.
Tuo kyllä kuulostaa erittäin ärsyttävältä, kun niitä lumia ei mukamas voi minnekään ajaa.
"Nukuit huonosti, sekö harmittaa? vai harmittaako sinua joku ja sen vuoksi nukuit huonosti? Hassu kysymys."
Hassu...hmm...njoo...kenties. Harmittaa. Hmm, nyt harmittaa joku ja sen vuoksi voisi kuvitella nukkuvansa ensiyönä huonosti, mutta viimeyönä nukuin huonosti ja se harmitti. Älytön noidankehä.
Käytännössähän tuo pese-ja-pyykkää tai näe-ihmisiä kilpajuoksu on jo hävitty. Jos tekisin toista niin ajattelisin että pitäisi tehdä sitä toista. Hmm, tai ehkä sain jo eilen ihan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä ja koetan vakuuttaa itselleni, että en kaipaa kavereita enää tänä viikonloppuna. Enkä tuttavia. Enkä lähde etsimään naisia. Huoh...
Mihin "testiin" kaverit voi toisen järjestää? Vai onko tämä jokin yleinen ajanviettotapa teilläpäin?
Pimeys ei ole muuta kuin valon puutetta. En todellakaan tiedä. Synnyttämisen metaforana se on tietysti pätevä.
Mitenköhän minusta vielä tuntuu, että pää on tunkkoinen. Liian väsynyt ymmärtämään ensilukemalta. Anteeksi...
Ketuttaa, kun tämä näin haaraantui, eikö olekin k-e-t-t-u-m-a-i-s-t-a! Mistähän tämä johtuu?
Kuuhullu kun olen, niin tuli mieleen tuo täysikuu, mutta ei taida olla vielä täydenkuun aika.
Huomaan, että sinua harmittaa joku, voihan surku. Mikä siihen auttaisi? Onko se harmitus omaa, vai ulkopuolisen aiheuttamaa?, jos saa udella. Viikonloput voi joskus toisille olla oikein harmituksen päiviä. Viikolla kasantuuneet paineet pääsevät purkautumaan ja harmitus voi iskeä, sitten on tietysti ne ihmissuhde jutut hmm...vaikeita...
Mistähän pimeydestä mahdoit puhua tuossa, ei ihan taida ajatuksesi olla täällä maanpäällä nyt. Joku sinua painaa ja ajatuksesi näyttävät olevan siinä. Hmm..tukkonen olet huomaan. Ehkä sinun pitää yrittää nukkua kunnolla univelkasi pois, että ajatus saapuu takaisin tänne maanpäälle.
Kiva, jos et lähde metsästysretkelle, voit höpöttää välillä täällä ärsyttävän lottamarin kanssa, he,... jos minua ei raahata mihinkään sokkotreffeille tällä kertaa, en tiedä?
Anteeksi, on jo sinun tunnuslauseesi. Saat kaiken anteeksi ja vähän etukäteenkin jo annettuna.
Siihen auttaa...hmm...noh, on kaksi juttua mitkä voivat auttaa. Ja toinen niistä liittyy siihen miksi harmittaa. Ja se on mahdollista lopettaa huomenna. Luulisin...
Omaa harmitusta. Ei aivan täysin mutta kuitenkin.
"Viikolla kasantuuneet paineet pääsevät purkautumaan ja harmitus voi iskeä, sitten on tietysti ne ihmissuhde jutut hmm...vaikeita..."
Älä muuta virka, siskoseni.
Ajattelin, että kun tuli mieleen se lause. Jonkun mukamas fiksun ihmisen sanomaa. Jos on Valo ja Pimeys, niin tarkoittaako se suoraan sitä, että ne ovat toistensa vastakohtia, vai voisiko Pimeys vain olla Valon puutetta...jos ymmärsit?
Kyllä tämä nyt on jo helpottanut, oh. Se vaati hetken seinään tuijottamista ja mielen tyhjentämistä. Tukkoisuus lähti.
Huomiselle olisi varmaankin luvassa jonkinlainen rysäys maanpäälle. Juuri kun aloin tottua siihen, että voi tukkoisena...olla jossain muualla.
"Kiva, jos et lähde metsästysretkelle, voit höpöttää välillä täällä ärsyttävän lottamarin kanssa, he"
Joko tai, ei muita vaihtoehtoja. Voi ei...mitä teen...
Olisi tietysti mukavaa, jos ei tarvitsisi metsästää, mutta kun ei vuori tule muhamedin luokse. Ei edes liikahda.
Kuvittelenkohan omiani, vai oliko sinun viimeisin viestisi persoonallisin ja lämpimin toistaiseksi? Varautuneisuus...hmm..en tiedä. Taidan kuvitella.
ps. Et ole ärsyttävä, et ainakaan toistaiseksi. Jos se on siis tarkoituksesi ollut, olet epäonnistunut.
Niin, toivottavasti et rysähdä kattoni päälle, tai no voisi olla kiva raahata sinut sieltä palotikkaita pitkin alas. Minusta on aina kurjaa, kun joku kärsii, melkein voin itse silloin huonosti, ihan oikeasti. Otan ihan kummasti toisten vibat itseeni ja huomaan pian olevani ihan samoissa syvissä vesissä.
En minä tiedä mitä tarkoitat tuolla persoonallisella viestillä, mutta et sinä kuvittele mitään, kyllä minä ihan lämpimästi ajattelen ja tunnen.(sinuakin kohtaan) Olenko sinun mielstäsi varautuneen oloinen? No, se johtuu siitä mitä en voinut täällä kertoa sinulle ja siitä piti keskustella vähän yksityisemmin, mutta...
Olen minä aika ärsyttävä tiedän sen itsekin. Välillä mietin itsekin, että miksi minussa on niin monta puolta. Huomaatko, onko sinulla monia puolia, jotka tulevat esiin aina eri tilanteissa. Huoh, en taaskaan osaa selittää mitä ajan takaa, luotan että olet niin fiksu, että ymmärrät.
"Niin, toivottavasti et rysähdä kattoni päälle, tai no voisi olla kiva raahata sinut sieltä palotikkaita pitkin alas."
...ja nyt sen näki tapahtuvaksi omassa mielessä. Huvittavaa.
"Minusta on aina kurjaa, kun joku kärsii, melkein voin itse silloin huonosti, ihan oikeasti. Otan ihan kummasti toisten vibat itseeni ja huomaan pian olevani ihan samoissa syvissä vesissä."
Tuo on hienoa. Ei pelkästään sen empatian takia vaan...hmm...jos olen sanonut että kaipaan yhteenkuuluvuutta, niin tuollainen...vibojen ottaminen on jo todella suurta.
Mutta ei tämä ko. asia kosketa sinua, älä anna sen häiritä sanomisiasi. Kun sanoin, että en pelkää asettaa itseäni naurunalaiseksi (tai jotain sen suuntaista), niin en tainnut ottaa huomioon miten minua voikaan harmittaa se, jos todella asetan itseni sellaiseen tilanteeseen, mitä en osaa saada päätökseen.
"No, se johtuu siitä mitä en voinut täällä kertoa sinulle ja siitä piti keskustella vähän yksityisemmin, mutta..."
Edelleenkin odotan mielenkiinnolla sitä yksityistä, mutta...?
"Huomaatko, onko sinulla monia puolia, jotka tulevat esiin aina eri tilanteissa. Huoh, en taaskaan osaa selittää mitä ajan takaa, luotan että olet niin fiksu, että ymmärrät."
Tottakai. Uinuvia ja Uskomattomia puolia. Niin olen sen jaotellut. Uinuvat tarvitsevat sataprosenttisesti oikeat olosuhteet ja Uskomattomat puolet tulevat esille ilman minkäänlaista yrittämistä. Sitten on vielä tietysti se mikä määrittää sinut, noin niin kuin jokapäivä.
En nyt kuvitellutkaan, että sinun asiasi koskettaisivat minua, miten ne edes voisivat? Anteeksi, mutta jos oletkin vain jotenkin ylireakoinut ja ottanut liian vakavasti jonkun juttusi, joka nyt harmittaa. Ehkä se ei ole ollenkaan niin paha, kun sinä kuvittelet? Joku sinulta taisi mennä ohi tai et saanut vietyä päätökseen? Kai se sitten oli jokin merkittävä juttu sinulle, harmitus...
Minä laitan sinulle viestiä, kunhan keksin keinon miten sen teen ja miten sanottavani sanon. Muistatko mikä se aihe oli? Mistä meidän piti keskustella? Miten sinä näet sen asian, ihan rehellisesti?
Uinuvat ja Uskomattomat puolet hmm..kivasti sanottu, noin se minulla menee, kun ajattelen. Uinuva puoleni herää, kun siihen tökkäsee oikealla jutulla ja Uskomaton puoleni on se joka minussa toimii kaiken aikaa huomaamattakin...niin, minussa on se herkkä taiteilija puoli, sitten taas vilkas temperamenttinen puoli, vähän melankoliaan taipuvainen puoli, hassuttelija, romantikko, syvällisen vakava,....jne...miten paljon ihmisessä voikaan olla näitä puolia. Millaisia sinä tunnistat itsessäsi.
Myötäeläminen on varmasti sitä yhteenkuuluvuutta, jota tunnen silloin kun toisella on paha tai hyvä olla. Joko sinun maailmasi alkaa näyttämään taas valoisammalta, kovasti ainakin olen yrittänyt siihen vakikuttaa..
"Anteeksi, mutta jos oletkin vain jotenkin ylireakoinut ja ottanut liian vakavasti jonkun juttusi, joka nyt harmittaa."
Ilmeisesti. Mä kuulen siis tällaisesta sellaiselta ihmiseltä, josta muuta en tiedä kuin nimimerkin lottamari. Ai että, mä en ole kummoinen ihmistuntija, onneksi en edes ole väittänut olevani.
"Joku sinulta taisi mennä ohi tai et saanut vietyä päätökseen? Kai se sitten oli jokin merkittävä juttu sinulle, harmitus..."
Mä näin ensimmäistä kertaa, kuin jokin asia murentuu silmien edessä, vaikka mitään lupauksia mistään ei ole ollut. Tekisi mieli sanoa muutama asia, ei sen kummempaa. Siihen ei vain taida enää olla mahdollisuuksia. Toisaalta, mulla pitäisi olla niin sanotusti voittajaolo...
"Muistatko mikä se aihe oli? Mistä meidän piti keskustella? Miten sinä näet sen asian, ihan rehellisesti?"
Jos tässä on kyseessä triplabluffi, niin en tiedä mistä meidän piti keskustella. Muistan, että sinun piti sanoa minulle jotain minusta. Arkaluontoista oli se sana mitä me käytettiin.
Miten näen sen asian...tämän asian...minkä asian? En ymmärtänyt, anteeksi.
Tunnistan itsessäni ympäristöä huomioivan puolen. Se on se läsnäoleva puoli, korvat ja silmät auki joka suuntaan. Ja sitten parhaan puolen. Mutta ihan niin kuin kauneus on katsojan silmässä, paras puoli on kokijan silmien edessä.
"Joko sinun maailmasi alkaa näyttämään taas valoisammalta, kovasti ainakin olen yrittänyt siihen vakikuttaa.."
Ei sinun tarvitse yrittää, kiitos kaunis.
Se valoisuus ei ole itsestä kiinni. Ei aina. Ja silloin kun se on jonkun toisen käsissä, että tuleeko asiaan selkeys, niin...huoh...pitää odotella. Kärsivällisyyttä...
Tälläistä se on. Minäkään en aina saa selvää sinun salakielestäsi, kuten tuo ensimmäinen kappale meni minulta vähän ohi. Ei se mitään, se oli kai tarkoitettu minulle piikiksi. Oma vikani.
Aika kolaus tuon on täytynyt sinulle olla, koska käytät sanaa "ensimmäistä kertaa näit, kun jokin asia murentuu sun silmiesi edessä". Ei vaikuta ihan hepposelta asialta sittenkään, anteeksi jo loukkasin sinua vähättelemällä tunteitasi. Tilanne on kuitenkin jo ohi ja silti koet voittaja oloa, hmm... aika vaikea ulkopuolisen on hahmottaa toisen tilannetta, kun ei tiedä toisen elämästä mitään, joten en ymmärtänyt, eikä varmasti ole tarkoituskaan minun ymmärtää.
En nyt tosissani sanonut yrittäneeni sinua "valoon" saada, mutta ei sitten. Se valoisuus ei toisiaan ihan itsestä ole kiinni, eikä toisen piristys yrityksistä. Kärsivällisyys palkitaan usko pois.
Mikä triblabluffi , miksi aina epäilet, että minä kieroilen tai bluffaan tai valehtelen, kun kysyn suoraa asiaa? Minusta sinä et hae netin kautta itsellesi ketään ja se oli se asia, josta keskustelua käytiin, kyllä sinä muistat. Miten olen päätynyt tuohon teoriaan, niin siitä en halunnut keskustella täällä yleisesti. Eli mitään bluffia ei ole, näetkös, vain selvä kysymys, miten sinä reakoit siihen, että ajattelen näin.
Ei ollut tarkoitettu piikiksi. Päinvastoin. Kummastukseksi siitä, että joku voi aistia mitä koetan sanoa. Tai tarkoitan.
On se asia heppoinen. On se...
Vertailussa se sijoittuun jonnekin mustelman ja haavan välimaastoon. Että ei ole kyse mistään kovin pahasta. Se vain tuntuu siltä. Haamusärkyä asiasta (ja sen hoitamisesta) joka ei edes luvannut mitään.
Voin kertoa yksityskohtaisemminkin. Kuten olen sanonut...minulla ei ole mitään salattavaa.
Pitäisi kokea voittajaoloa, en tehnyt mitään väärää tai pahaa. Olen ollut kiltisti, mutta ehkä...hmm...häkeltynyt. Ja se on voinut vaikuttaa pahalta.
Ah, niin olikin. En muistanut, myönnän sen. En epäile sinua, en enää. Epäilin omaa ymmärrystäni tajuta suoraa kysymystäsi. Sinä se saat minut tuntemaan itseni tyhmäksi, useimmiten siihen on riittänyt oma peilikuva.
"Minusta sinä et hae netin kautta itsellesi ketään..."
Se on se teoria. Siitä meidän kuuluisi keskustella. Olisi kuulunut keskustella siis.
Pitäisikö tämä haarottunut puu katkaista ja tehdä ihan uusi aloitus, kun tätä on aika vaikea enää seurata?
No, hyvä jos ei ollut piikki lihaani. Minä, kun en aina tajua milloin joku asia voi loukata toista, tai kun olen muotoillut kysymykseni väärällä tavalla ja toinen ymmärtääkin sen ihan toisella tavalla kuin olin tarkoittanut.
Aha, siis ei kuolemanvakavasta asiasta ollutkaan kysymys, hyvä niin. Jos, kysymys on mustelemasta ja haavan välimaastosta, niin eipä se sitten kovin iso tosiaan ollut. Kun ei edes puhuta avohaavasta...sydän, joka vuotaa verta. Se on tietenkin joku nainen, joka on taas ollut asialla, niinhän ne yleensä.
Katselin muuten eka kertaa Maajussille morsian-ohjelmaa ja täytyy ihmetellä Suomalaisten naisten epätoivoa, kun vino pino kirjeitä posti oli tuonut joka hemmolle sinne maalaiskorpeen. Ajattele, naiset haluavat vapaaehtoisesti sinne maalle, missä ei ole mitään kilometrikaupalla kuin peltoa, metsää, lehmiä ja yksi ukko, joka hoitaa sitä maatilaa. Minulla menisi järki ja mielenterveys, jos sinne asti pitäisi lähteä jonkun maajussin perään. Jotakin se kertoo tämän maan miestilanteesta...minusta tuntuu, että miehet ovat sukupuuttoon kuolemassa tai jotain on tapahtunut, kun naiset eivät löydä enää kunnon miehiä itselleen.
Maalla tosiaan on ne kaikkein järkevimmät, rehdimmät ja tosi fiksujakin tyyppejä, mutta se eristynyt maaseutu ja yksinäisyys, niin siinä pitää olla sen luonteinen ihminen, että kestää sen karun olotilan siellä maalla. Kesällä se vielä menettelee, kun kaikki on kaunista ja vihreää, mutta talvella on varmasti karua ja hiljaista. En kyllä lähtisi vapaaehtoisesti maajussille morsiameksi, en.
Häkellys on sanana erikoinen. Se on vähän kait jotain säpsähtämistä, hämilleen menoa tai "pasmat sekaisin" menemistä, en tiedä. Sellaisen olotilanko siis koit. No, ainakaan ei kovin pahalta vaikuta, vähän kuin hämmentynyt olotila luulisin.
Minusta tuo tunne on molemminpuolinen, koska koen, että sinäkin saat aina minut tuntemaan itseni niin tyhmäksi. No, sitten ei hätää, jos molemmat niin tunnemme, sellaisia varmasti myös olemme, ha.
Eihän meidän pakko mistään ole keskustella mistä sinä et halua, enkä sinua pakota mihinkään, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, kuten tiedät.
Ei tämä kuitenkaan aio lahota. Mutta niin, ehkä olisi parempi istuttaa jo uusi...
"Se on tietenkin joku nainen, joka on taas ollut asialla, niinhän ne yleensä."
Tuo kaikki on kyllä aina niin ilmiselvää. Minun tapauksessa ehkä ainakin. Voi että...
Ei sitä voi ajatella noin. Pitää tajuta ja muistaa myös oma osansa. Että asialla on ihan yhtälailla ollut "joku nainen" kuin minäkin.
"Jotakin se kertoo tämän maan miestilanteesta...minusta tuntuu, että miehet ovat sukupuuttoon kuolemassa tai jotain on tapahtunut, kun naiset eivät löydä enää kunnon miehiä itselleen."
Tiedätkös, en olisi osannut sanoa mitenkään yhtä hyvin tuollaista asiaa.
Taidat olla oikeassa. Itse en ko. ohjelmaa seuraa, millään tavoin. Eipä sillä että olisi edes mahdollisuutta.
Hmm...jotain on kai tapahtunut, kun naiset eivät löydä...herranjestas!
Miten ihmeessä...
Mun pienet aivoni ei pysty käsittämään siinä tapauksessa naisia ollenkaan. Vaikka kokemusta onkin ja uskoa siihen että jotain olen oppinut. Huoh...
Se maaseutu ja sellainen korpimaa kiinnostaa aikuisia naisia. Tainoh, jos nyt kuitenkaan ei yleistetä. Tai jos yleistetään eikä se esimerkiksi sinua kiinnosta ollenkaan niin, onneksi olkoon, et ole tylsämielinen aikuinen.
Hyvähän se on siellä jossain naapureilta ja muilta kutsumattomilta vierailta olla turvassa, rakentamassa pesää ja ylisuurta perheyksikköä, joka unelmoi täydellisestä itseriittoisuudesta.
Häkeltynyt on juurikin tuota kaikkea. Myös sitä, mitä ei voi harjoitella. Aidon avoin tunnereaktio. Siitä seuraa yleensä hämmennys. Että ihan kuin jotain olisi kysytty, mutta jollain tuntemattomalla kielellä. Silloin se vastaaminen/reagointi tapahtuu verkkaisesti...
Kaksi tyhmää tai tyhmäksi itseään tuntevaa eivät tee yhtä fiksua. Harmi...
"Eihän meidän pakko mistään ole keskustella "mistä sinä et halua, enkä sinua pakota mihinkään, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, kuten tiedät."
Niin niin, niinhän se on, huoh...
No, jos itse kertoisin tuntevani tuolla tavalla, niin etkö päättelisi ihan samoin, että "asialla on ollut joku mies", niinhän se on, ilmiselvää, kun on kysymys ihmissuhteista, ei siinä paljon arvata tarvitse. Toki oma osuus on muistettava, mutta eihän se aina ole oma syy, jos jokin asia ihmissuhteessa tökkii, voi olla että toinen ihan yksin tekee jonkun tempun ja siitä seuraa kauhea kankkunen. Aina sanotaan, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta, mutta minusta näin ei aina tarvitse olla.
Minusta tuo maajussille meno vaimoksi kertoo siitä, että naiset arvostavat miehessä uskollisuutta, rehtiyttä, aitoa suomalaista suoraselkäistä miestä, joka pitää vaimoaan hyvänä ja arvostaa tätä. Minusta nykyajan kaupunkilaismiehet ovat muuttuneet aika narsistisiksi ja omien himojen ja halujen perässä juokseviksi pikkupojksi, joilla ei enää ole halua tehdä kunnon työtä, halutaan vain juhlia ja pitää hauskaa. Arvot ovat hukassa. Kauheaa moraalisaarnaa taas, mutta jossain mättää, kun naiset ihan tosissaan hakeutuvat vaikka korpeen saadakseen itselleen kunnon miehen.
Häkeltyminen on myös siitä kurja juttu, että se ei kykene siinä paikassa vastaamaan mitään, tai reakoimaan, siinä jää yleensä sanattomaksi tai haavi auki tai menee ihan ajatukset sekaisin, niin että ei kykene reakoimaan tai sanomaan toiselle yhtään mitään.
Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, miksi huokaus?
Näkökannat voivat heittää asiat niin sanotusti takalistolleen. Siinä missä itse voi nähdä konfliktin, voi toinen nähdä hyvin onnistuneen kohtaamisen. Tai pahempaa: Toinen ei näe siinä mitään. Siis...ei...mitään.
"Aina sanotaan, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta, mutta minusta näin ei aina tarvitse olla."
Olen ymmärtänyt sen niin, että riitelemiseen tarvitaan kaksi, mutta riitaan voi riittää yksikin. Moni (liiankin moni) asia selkeytyisi puhumalla. Ja ratkaisut pitäisi tehdä lavealla ymmärryksellä, eikä hätiköidysti. Yksinkertaisia asioita, joita ei tarvitse odottaa tapahtuvan jotta ne oppii.
Olen puhunut, ugh.
Tuo on kyllä...hmm...hankala aihe. Uskon sinun olevan oikeassa siinä, miten (monet) naiset näkevät tuon tilanteen. Jos monella naisella on kokemusta juuri tuollaisista miehistä jotka mainitsit, niin kyllä kai se on vain loogista että korvessa voi olla todennäköisesti jotain parempaa.
Mustavalkoisuus ei ole omia vahvoja puoliani koskaan. Liian hankalaa eritellä asioita...mutta silti, uskon että olet oikeassa. Ja jossain mättää. Naisten mielestä ainakin.
"Häkeltyminen on myös siitä kurja juttu, että se ei kykene siinä paikassa vastaamaan mitään, tai reakoimaan, siinä jää yleensä sanattomaksi tai haavi auki tai menee ihan ajatukset sekaisin, niin että ei kykene reakoimaan tai sanomaan toiselle yhtään mitään."
Aamen sille.
Vapaaehtoisuus tuntuu joskus kuristavalta ja vastuuttomalta. En tahdo niin sanotusti hyppiä kenenkään nenille, mutta jos se on ainut tapa jonkin lämminhenkisen reaktion saamiseen niin....en tiedä.
Kaipaan lämpöä ja läheisyyttä *huokaus*
Kysymyksiä:
Jos kieltäytyy kerran, onko sen jälkeen mahdollista olla enää haluttava?
Jos kieltäytyy siksi, että uskoo sen olevan paras vaihtoehto kaikille/molemmille, pitäisikö asialle uhrata enää sen jälkeen ajatustakaan?
Vaikeita kysymyksiä, joihin en voi vastata, kun en tiedä asian tarkempaa yhtämäkohtaa. Periaatteessa ratkaisun tekoon tarvitaan sekä tunteet, että järki. Asiaan liittyvät seikat sitten taas itsessään ratkaisevat sen kumpaa kuluu/haluaa käyttää.
Voih, sitä kaikki kaipaa; lämpöä ja läheisyyttä. Hali sinulle.
Halu ratkaisee useimmiten asiat. Tai haluttomuus.
Ensin pitää olla syy ja sitten seuraus. Ei pitäisi häkeltyä, kun sen järjellä ajattelee.
Silti...
Niin varmasti kaipaavat.
Minä kaipaan nyt...kun olen nähnyt mitä se minulle tekee.
Joskus sitä tuntee, että vaatii liikoja. Niin sen täytyy olla. Jos vaatisin kohtuudella sen mitä voin ansaita, niin silloinhan kaikki olisi hyvin, vai mitä?
Sen täytyy olla niin, että en ole ansainnut todellista lämpöä ja läheisyyttä, kun se on omassa päässä ollut näin vaikea asia.
En keksi miten muuten siihen suhtautuisin. Oma vikani todennäköisesti.
Kiitos halista.
Lähetän niin hyvin kuin osaan sinulle sellaisen takaisin. Lämmöllä.
Nyt koetan nukkua, rauhassa. Loppu viikonloppu näyttää sitten paremmalta. Sen on pakko, ei tässä olisi muuten mitään järkeä...
ps. Koeta hyvä nainen keksiä mitä sen yksityisyyden arvoista sanottavaa sinulla on minulle ;)
Mitä kohtuuttomia sinä olet vaatinut? Miten se liittyy sinun lämpösi ja läheisyytesi saamiseen? Vaaditko vain itsellesi ja pyydät vain toisen sen antamaan, mutta et halua itse antaa kuin vain sen mistä itse hyödyt.
Sinä ansaitset yhtälailla lämpöä ja läheisyyttä kuin kuka tahansa, mutta jos et ole valmis antamaan itsestäsi muuta kuin tyhjän kuoren, niin kukaan ei halua pelkän kuoren kanssa olla hetken ja vain antavana osapuolena.
Onko sillä enää mitä väliä mitä minulla olisi sinulle sanottavaa, kun sinun kiinnostuksesi on jo muualla.
Kiitos lämpöisestä halista, heippa.
Olin tainnut tehdä yhdestä asiasta muurin itselleni. Sellaisen, minkä olisin voinut ylittää.
Kun...hmm...lämpöä ja läheisyyttä ei voi edes pyytää. Jos sitä ei ole olemassa kuin puoliksi leikillään eikä tosissaan.
Muutenhan näissä asioissa ei olisi juuri ongelmaa eikä vaaraa häkeltyä, jos tietää niistä kemioista. Ja se mitä niistä on tietänyt, on häkeltänyt. Taisin kuvitella jotain mitä ei ole, ainakaan tarpeeksi. Omalta kohdaltani siis olisi ollut ja olisin käyttänyt sen mahdollisuuden mutta...niin, en osaa selittää. En ainakaan hienosti.
"Sinä ansaitset yhtälailla lämpöä ja läheisyyttä kuin kuka tahansa, mutta jos et ole valmis antamaan itsestäsi muuta kuin tyhjän kuoren, niin kukaan ei halua pelkän kuoren kanssa olla hetken ja vain antavana osapuolena."
Kuten todettua, taisin olla valmis antamaan liikaa suhteessa toiseen. Todennäköisesti kuoreen. Harmittavaa.
"Onko sillä enää mitä väliä mitä minulla olisi sinulle sanottavaa, kun sinun kiinnostuksesi on jo muualla."
Tuon jos siis käännät toisinpäin. Oma kiinnostukseni ei ole muualla.
Nämä on muuten siitä hassuja juttuja, että kun olen sinun näkökulmasta ja kokemuksista(?) kuullut, niin omat ajatukset eivät ole pelkästään se ainoa oikea tapa.
Tiedätkös, joskus sinun sanasi kuulostavat omaan korvaani sen verran raadollisilta, että jään sanattomaksi. Kiinnostuksen siirtymisestä, noin vain. Kohtuuttomisesta ottamisesta ja siitä, ettei anna mitään takaisin.
Sellaisia...kylmiä...asioita. Elämän ja ihmissuhteiden realiteetteja luulemma. En vain aina osaa ymmärtää heti kun kuulen.
Ja tämän sanon hymyillen, en piikitellen.
Tiedätkö Aki, minun olisi paljon helpompaa, jos viestisi olisivat suoria, eivätkä niin salaperäisiä, että minä en saa niistä yhtään kiinni. Vaikka olen aika hyvä lukemaankin toista ihmistä ja hoksaamaan asioita, niin jotenkin vaan tuntuu, että puhut asioista ympäri kierrellen ja tulee tunne, että minä en ole kukaan, enkä mikään täällä koneen päässä, kunhan juttelet vain jollekin viruaaliolennolle, jonka mielipiteillä ja tuneilla ei ole väliä. Anteeksi, jos kuulostan raadolliselta, kohtuuttomalta ja kylmältä, mutta en jaksa leikkiä mitään arvausleikkejä ja etsiä neulaa heinäsuovasta saadakseni pisaran verran ymmärrystä ja selvää siitä mitä toinen oikein tahtoo sanoa ja kertoa. Olen itse hirveän suora ja mutkaton ja jos sinusta tuntuu, että sanani ovat kylmiä kohtuuttomia tai raadollisia, niin se johtuu turhautumisesta jota koen, kun tunnen, ettei toinen anna itsestään oikeastaan yhtään mitään ja joka kerran jää vain tyhjä ja ontto olo.
Jokin juttu sinulla oli/on meneillään ja minun pitäisi siitä jotain ymmärtää niiden pienien vihjeiden perusteella, mutta kun en ymmärrä. Haluat läheisyyttä ja lämpöä, mutta mitä olet valmis tekemään sen eteen? Kyllä läheisyyttä ja lämpöä voi pyytää ja saadakin se on vain itsestä kiinni. Tuntuu, että teet asioista liian vaikeita itsellesi, todellakin muurin, jonka takaa sinun on vaikea nähdä todellisuutta.
Tarkoitin sitä, että miksi tuhalaat aikaasi minuun, kun sinun pitäisi keskittyä häneen, josta aidosti olet kiinnostunut. Hänen mielipiteensähän ne tärkeitä ovat kuulla ei minun, tuntemattoman virtuaaliolennon.
Sehän tässä ajatus onkin, että elämää tulisi katsottua vähän laajemmaltikin, toisenkin ihmisen näkökulmasta, ettei vain oman perspektiivin kautta. Sinä tulkitset ajatuksiani yksiviivaisen suorasti ja sanatarkasti, vaikka niillä on monta kertaa syvempi merkitys. "Kohtuuttomasta ottamisesta"?, tai "ei anna mitään takaisin"?, on vaan ajatuksen heitto, jota voi miettiä, mutta joka ei ole yksiselitteisesti tarkoitettu koskemaan sinua tai ketään muutakaan, se on sitä elämän realiteettia, mitä voi itsekukin pohtia.
Tiedän. Ihan niin kuin sinä tiedät, että en tee sitä ilkeyttäni. Nyt ainakin tiedät sen. Jesh.
Lupaan sanoa suoraan. Tästä eteenpäin. Ilman turhia mutkia ja kaarteita. Anteeksi.
"...ettei toinen anna itsestään oikeastaan yhtään mitään ja joka kerran jää vain tyhjä ja ontto olo."
Vaikka ajattelen asioita niin, etteivät ne kuulosta suorilta, niin tiedän...se on ongelma tällaisessa kanssakäymisessä.
"Tuntuu, että teet asioista liian vaikeita itsellesi, todellakin muurin, jonka takaa sinun on vaikea nähdä todellisuutta."
Nyt on käynyt niin, että tein asiasta itselleni vaikean. Kun olisi pitänyt olla tekemättä siitä mitään. Unohtaa koko juttu.
Nukuin yön. Ja hyvin nukuinkin. Unohdin koko jutun. Mitään pahaa ei ollut tapahtunut, eikä ole ollut lupausta mistään. En käsittänyt, kun itse olisin ollut valmis...hmm...johonkin.
Mä tiedän, että jotain vikaa mussa on. Ei tällainen ole mun tapaista. Mä tiedän myös sen, että kaikki kokemukset yhteenlaskettuna tää on ihan normaalia. Että kun viimeksi seurustelin ja se loppui noin yhdeksän kuukautta sitten, en sen jälkeen ole...niin suuresti innostunut katsomaan naisia ensisijaisesti sillä silmällä. Eipä tästä ensimmäisestä kunnollisesta kerrasta tapahtunut kuin se häkellys, että katsoin sillä silmällä. Mutta joo, se nyt meni. Ja parempi niin, loppujen lopuksi, meille molemmille. Mä sain herätyksen ja se on parempi kuin mahdollinen seksi olisi voinut olla. Näin mä väitän. Toisesta osapuolesta en osaa täysin sanoa, mulla voisi olla mahdollisuus(?) tänään saada tietää tai edes sanoa muutama asia. Ehkä pyytää anteeksi sitä, että vaikutin tunnekylmältä kun olin häkeltynyt. Tai sitten pyytää anteeksi sitä, että vaikutin kiinnostuneelta, vaikka toinen ei ole ollenkaan samaa mieltä mun suhteen.
Mielummin keskityn sinuun, koska tämä ko. tapaus ei ole pitkäikäinen. Lähtötasokin on ollut sama kuin meillä tässä.
...ja usko mua kun sanon: Mä keskityn Häneen, heti kun Hän (tai joku toinen Hän) tulee olemaan todellisuutta.
En tiedä sinun normaalistasi, mutta kovin outoja nuo sinun kuviosi ovat,.. oikein säätämistä. Miksi edes lähtisit pyytelemään enää anteeksi toiselta mitään, mitä ei ylipäätään ole ollut. Jos olet ollut kylmä tai kiinnostunut mutta et kuitenkaan yhtään tosissasi, niin ei kai sitä sen enempää kannata miettiä. Koit, että sait herätyksen, no se herätys oli sitten ok, jos se pelasti sinut joltain mihin et olisi halunnut sekaantua.
Jos, tunnet että parempi niin, että jutusta ei mitään tullut ja olet helpottunut, niin miksi enää sitä kaivelisit.
Miten pitkäikäisiä me sitten olemme olleet? Muutaman päivän, vai kauemmin? Lähtötasosta en tiedä mitä se on? Sinä olet täällä ollut pitkään minä vasta aika vähän aikaa, meillä kummallakin taitaa olla erilaiset motiivit täällä olemiseen.
Niinpä. Säätämisen vaara, vaikkakin yksipuolisen, on se mikä harmitti.
"Miksi edes lähtisit pyytelemään enää anteeksi toiselta mitään, mitä ei ylipäätään ole ollut."
Koska on vaara, että en ole tuonut itseäni ilmi oikein.
Mikään ei ota mua niin paljon päähän toisissa ihmisissä, kuin se että mut ymmärretään väärin.
Kestän haukut ja kestän ilkeyden, mutta en sitä, jos mua ei ymmärretä. Silloin olen itse tehnyt/sanonut jotain varmasti väärin...näin uskon.
"Koit, että sait herätyksen, no se herätys oli sitten ok, jos se pelasti sinut joltain mihin et olisi halunnut sekaantua."
Juuri näin. En halua sekaantua epäselvään säätämiseen. Luulisin, että siksi koin herätyksen.
"Jos, tunnet että parempi niin, että jutusta ei mitään tullut ja olet helpottunut, niin miksi enää sitä kaivelisit."
Koska mulla on taipumusta siihen. Kaivelemiseen. Asioissa jotka voisivat olla positiivisia. Oma mokani, tiedän. Se ei ole yleistä, koska niin harvoin (ainakin lähiaikoina) on ollut mitään, mihin olisin käyttänyt ajatuksia niin paljon.
"Lähtötasosta en tiedä mitä se on?"
Meidän lähtötasomme oli sama kuin kenellä tahansa kahdella täysin toisilleen tuntemattomilla persoonilla, joita ei sido yksikään yhteinen asia. Korkeintaan se, että kirjoitamme samaan paikkaan tekstiä, enemmän tai vähemmän henkilökohtaisista asioista.
Ei tämä vaadi motiivia. Hmm...en ainakaan halua ajatella niin. Voisin huudella näitä asioita torillakin, ilman motiivia. Jos motiiviksi ei lasketa yhteyttä ympäröivään maailmaan ja kädenojennuksena sille, että minunkin sanomiset/tekemiset otettaisiin huomioon. Edes joskus.
Näin se menee. Sauna teki taas terää ja saunoinkin eka kertaa uudessa kodissani, sytytin takan ja kynttilöitä palamaan ja avot on ihanan tunnelmallista. Nyt sitten voi miettiä mitä seuraavaksi tekisi. Ulkona on aikamoinen keli, lunta saataa tai anakin satoi vähän aika sitten, kun tulin kotiin.
Tuo on muuten juttu, joka ärsyttää minuakin aika paljon, jos en saa itseäni ymmäretyksi oikein tai joku käsittää sanani täysin väärin. Sitä haluaisi ehdottomasti aina oikaista ja näyttää, että miten asia oikeasti oli tarkoitettu ymmärrettäväksi, mutta olen huomannut senkin, että joskus selittelyt vain pahentavat tilannetta ja se menee vielä monimutkakaisemmaksi.
Huvittavaa on ollut seurata tuota keskustelua kemiasta. Siinä näkee, miten toisen sanominen voidaan käsittää ihan väärällä tavalla ja vetää siitä ihan kummallisia johtopäätöksiä. Oikeastaan olen aika hämmästynyt miten vääränlainen kuva ihmisillä on henkilökemiasta, mitä se on, miten se toimii ja vaikuttaa eri tavalla eri ihmisillä, eri tilanteissa. Aika selkeästi se on naisten keskuudessa mielletty pelkästään fyysiseksi ja seksuualiseksi tunnelataukseksi? Ihmisten välisellä kemialla tarkoitetaan kokonaisvaltaista yhteensopivuutta ihmisten kesken ja siihen luetaan mukaan kaikki ihmisen piirteet, jotka toisen mielestä ovat sopivia, ja jotka hän hyväksyy ja näkee positiivisena sopivaksi omaa persoonaansa kohtaan. Se ei ole pelkkä seksuualinen tunnelataus, mutta seksuaalinen vetovoimakin on kemiaa, joka voi olla ja kestää vain hetken, kun taas oikeanlaiseen henkilökemiaan mukaan liittyy koko toisen ihmisen peroona. Taitaa mennä vähän sekavaksi näin nopeasti laitettuna tähän, mutta näin se jotenkin menee...
Minulla motiivina ei taida olla muuta kuin pelkkä ajatusten virta ja kirjoittaminen. Asioiden pähkäily on varmasti se pointti, mene ja tiedä?
Tähänkin kyllästyy välillä todella paljon ja aika ajoin tympii koko netti oikein kunnolla, silloin on aika tehdä taas jotain muuta........
Oi että, sauna tekisi kyllä terää. Harmi ettei siihen ole ollut mahdollisuuksia pitkiin aikoihin. Ainakaan siellä, missä asuu.
Olen päätynyt taistelemaan parvekkeen oven kanssa. Pitää sulattaa jatkuvasti tiivisteiden vierestä että saa oven kiinni...ja auki...
Kirjoitit niin hyvin kemioista, että minulla ei ole siihen mitään lisättävää. Todella tyhjentävää tekstiä. Tunnelatauksista kyllä sen verran, että kun niille ei ole mitään selkeää reittiä, niin se saa nuo kemiat tuntumaan aivan kaikelta muulta kuin eksaktilta tieteeltä. Ja niinhän se pitäisikin olla.
Ovatko motiivisi kuinka henkilökohtaisia? Siis sellaisia, jotka vaikuttavat elämääsi?
Jos et kirjoittaisi tänne, kirjoittaisitko vihkoon tai kirjaan tätä ajatusten virtaasi?
"Tähänkin kyllästyy välillä todella paljon ja aika ajoin tympii koko netti oikein kunnolla, silloin on aika tehdä taas jotain muuta........"
Niin kyllästyy, jos tätä käyttää jotenkin päämäärättömästi. Sen olen huomannut. Tekee hyvää, ottaa tämä tosissaan, niin että joku teksti tai jonkun kommentti tuntuu jossain.
Olen huomannut, että ne ihmiset, jotka pitävät nettiä omalla kohdalla jotenkin pelkkänä hupina, ovat myös niitä jotka kyllästyvät suhteellisen nopeasti asioihin. Mitä mieltä sinä olet?
Ei kai tämä vaikuta mitenkään minun elämääni. Sattumalta olen täällä. En ole kirjoitellut vihkoon tai kirjaan ajatuksiani, ne eivät ole sen arvoisia, mutta kirjeenvaihdossa olen ollut useamman ihmisen kanssa ja se on minusta ollut mukavaa... ihan erilaista, kun tämä netin kautta tapahtuva kommunikointi. Hitaampi tempoisempaa, mutta siitä jää jotakin kongreettista, jos haluaa palata kirjeeseen uudelleen vielä vuosienkin päästä.
Sinulla on sitten hyvä tuuletus kodissasi, hi..voi surku, ihan kuin elokuvassa; Vetää kaikista ovista. Siinä riittää sinulla pikku askaretta sitten, niin eipä käy tylsäksi.
En tiedä, voin ottaa välillä tämän hupina ja huumorilla, mutta voin kirjoittaa asiaakin, jos siltä tuntuu. En usko, että kyllästymiseeni on syynä se, että en ota tätä vakavasti, miksi pitäisi? Minusta tätä ei pidä ottaa missään nimessä vakavasti, siitä juuri tulee se turhautuminen ja kyllästyminen, jos rupeaa menemään liian vakavaksi nämä jutut.
Kyllästyminen tulee lähinnä siitä, että täällä pyörii lähes sama porukka joka palstalla ja kaipaisin uusia kirjoittajia ja vaihtuvuutta vähän enemmän tähän touhuun. Nämä palstat ovat muodostuneet aika paljon samojen henkilöiden tukipaikoiksi, jossa jo tunnetaan enempi tai vähempi toisiaan. Huono vai hyvä? en tiedä?
"Sinulla on sitten hyvä tuuletus kodissasi, hi..voi surku, ihan kuin elokuvassa; Vetää kaikista ovista. Siinä riittää sinulla pikku askaretta sitten, niin eipä käy tylsäksi."
Ajattelin jo, että olisit sanonut siinä olevan yhden hyvän syyn sille miksi kaipaan lämpöä...ja läheisyyttä. hah!
"En usko, että kyllästymiseeni on syynä se, että en ota tätä vakavasti, miksi pitäisi?"
Vaikka siksi, että voisi oppia jotain. Tai vaikuttaa siltä, että on oikeasti kiinnostunut mitä toiset sanovat. Mä olen sen verran raskassoutuinen ihminen, että en tee juuri mitään ellen ole tosissani. Paremmin pitäisi osata sanoa, en osaa.
Niin siis, se ei tarkoita, että multa puuttuisi jotain...huumorintajuun viittaavaa, lähinnä.
Mä en osaa jauhaa paskaa, sanoja ilman merkitystä. En ainakaan hirveän kauan, tai alan voida huonosti. Uh...
Ei mulla ole mahdollisuuksia tuntea oikeassa elämässä niin paljon niin toisistaan erilaisia ihmisiä, että saisin (vakavat) keskustelutarpeeni tyydytettyä. Ja ennen kuin ehdit mainita, en kaipaa ammattiauttajaa, enkä vertaistukea (hyvä sanamuoto muuten, tuo "tukipaikka").
Nyt, sen kaiken jälkeen "puheen" jälkeen, mitä mä olen sun kanssa jakanut, mun olo on jotenkin tyhmä. Aivan kuin sinä olisit oikeassa ja minä hölmö, kun puhun täällä henkilökohtaisuuksia ja omana itsenäni, enkä anonyymisti kevyenä "mitä mieltä olet hoikista naisista?"-palstana.
Todella moni asia muuttuisi täällä, jos kiellettäisiin pelkän nimimerkin takaa kirjoittelu. VIelä kun olisi kuvapakko niin sitten täällä voisi tuntea enemmän kuuluvansa johonkin...vaikka edes pieneen ryhmään, joka kirjoittaa omana itsenään. Yhteenkuuluvuus, voiko sitä painottaa liikaa?
Minä olen tälläinen hömelö, aina sanomassa suoraan mitä ajattelen,.. melkein, mutta sinä olet ihan jees tyyppi, kiva ja symppis ja ihana, joten et ole tyhmä ollenkaan. Minun sanomisistani ei tarvitse välittää. Välillä vaan niin ketuttaa kaikki, että kai sitä johonkin pitää purkaa. Sinä olet hyvä vastaanotin ja fiksu ja minä se hölmö. Että älä välitä minusta.
Oikeasti en syytä sinua mistään, en etenkään siitä, jos viihdyt täällä, sehän on ihan hyvä juttu juuri noin, jos siitä tykkää.
Tuota minulle ei tullutkaan mieleen, miksi kaipaat läheisyyttä ja lämpöä, sinullahan on kylmä siellä! jep, selvisi sekin. No, kaipaatko sitä oikeaa lämpöä ja läheisyyttä sitten ollenkaan? Minä kaipaan. Voi, kun olisi edes se kissa!
Naapuri taitaa muuten juhlia, aika älömölö kuuluu tänne työhuoneeseeni saakka. Hmm, näin sivuhuomautuksena.
Pidätkö minua ilkeänä, kun sanoin niin, että netti tympii minua välillä? Se on tietenkin ihan oma ongelmani, eikä kenenkään muun, jos niin tunnen. Toivottavasti et ottanut itseesi, herkkä kun olet. Uskotko, jos sanon, niin että en ole oppinut täällä mitään järkevää. Ainoa mitä olen oppinut tietämään on se, että netti on täynnä pornoa. Olen niin pussissa kasvanut, että tähän ikään en sitä ole tiennyt, mutta nyt olen senkin saanut tietää, että paljonpa olen viisastunut. Aika vähän on mitään sellaista, että olisin voinut hypätä riemusta ja ajatella, että hieno juttu täällähän oppii jotakin. Kyllä tämä on enemmänkin vain viihdettä tässä työni ja opiskeluni välissä minulla.
Minä arvostan sinua, kun puhut henkilökohtaisuuksiasi ja olet niin,.. no et sinä kovin avoin ole, mutta ihan omana itsenäsi kuitenkin täällä, et minkään nimimerkin takana. Minusta vaatii rohkeutta tulla omana itsenään esille. Mutta sinullahan ei ole mitään hävettävää, jos kerran puhut aina vaan asiaa, etkä halua jauhaa paskaa. Silloin imagosi säilyy. Minä taas voin suustani päästää sammakoita.
Mitähän muutoksia siitä tulisi, jos nimimerkit kiellettäisiin ja jokaisen pitäisi kirjoittaa omalla nimellään ja mukana pitäisi olla vielä oma kuva? Ehkä silloin voisi tulla niitä oikeanlaisia "ryhmiä", joissa jokainen voisi tuntea yhteenkuuluvuutta. En tiedä, voiko yhteenkuuluvuutta painottaa liikaa. Minä tunnen enemmänkin yhteenkuuluvuutta omaisiini, sukulaisiini kuin tuntemattomiin nettituttavuuksiin. Yhteenkuuluvuus on minulle siis enemmän lähisukulaisten ja live ystävien kanssa kuuluva juttu, kuin tämän tyyppinen juttu, en tiedä? äh.. Joillekin täällä varmasti muodostuu ihan sukuun verrattavaa yhteenkuuluvuutta ehkä???
"Minun sanomisistani ei tarvitse välittää."
Kas tässä sen oman tyhmyyteni siemen. Tottakai, sinä sen nyt sanoit, sitä kunnioitan. En vain...haluaisi...tai osaa olla välittämättä. En millään saa niitä sanoja laitettua sillä tavoiin taustalle, että niillä ei olisi merkitystä. Tiedät varmasti mitä tarkoitan, ethän sentään ole hölmö. Et ollenkaan.
"Voi, kun olisi edes se kissa!"
Voi kun voisinkin pitää kissaa. En kestäisi sitä allergian määrää. Harmittavaa sekin elämässä ;)
Naapureista sen verran että...hmm...tuollaiset sanomiset eivät enää olisi vain sivuhuomautus jos asuisit täällä missä minä. Toisilla ihmisillä vaikuttaa tuolla seinien takana olevan elämää jokaisen talon asukkaan puolesta.
"Uskotko, jos sanon, niin että en ole oppinut täällä mitään järkevää."
Uskon. Uskon aina kun kuka tahansa sanoo noin. Mistä tahansa.
Jännää sinäänsä, että omien opiskelujen sivussa netistä ei ole ollut juuri mitään hyötyä/iloa. Mietippä sitä, että nykyaikana jotain voi oppia pelkästään koulussa, eikä netti ole edes kunnollinen tietolähde sille alalle mitä opiskelen.
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät olisi voineet vaikuttaa elämääni jos nettiä ei olisi olemassa. On tietysti muitakin, yleissivistäviä, asioita ja niin edespäin, joilla voisi oikeuttaa netin olemassaolon. Minun mielestäni.
Niinnoh, minun avoimmuuteni on täysin suhteessa siihen, mitä minulta halutaan kuulla. Jos minulle sanotaan, että ei sillä ole väliä...puhu mitä puhut, ei se minua kiinnosta, niin tietenkään silloin en ala avautumaan. Sama kuin puhuisi seinille. Silloin olen enemmin turpa tukossa.
Kuinka suhtaudut siihen, että voit päästää suustasi sammakoita?
Tarkoitan että...
Se ei haittaa sinua?
"Joillekin täällä varmasti muodostuu ihan sukuun verrattavaa yhteenkuuluvuutta ehkä???"
Riippunee tietysti suvusta, mutta juuri noin. Useat kysymysmerkit ilmaisevat, että se on hankalaa ymmärtää?
Toisilla tietysti on koko suku(!) netissä, se se vasta onkin. Itse olisin varmasti paljon vähemmän tekemisissä isovelipuoleni kanssa, jos nettiä ei olisi. Kun puhelimitse on vaikeaa vakaa asioita joista voi helposti muun muassa sähköpostitse ilmoittaa.
Ja koulukavereiden kanssa pystyy pitämään paremmin yhteyttä, jos halutaan isolla joukolla vaihtaa kuulumisia tai koulujuttuja. Ihannetilanne olisi kyllä se, että kaikki sosiaalinen interaktio tapahtuisi livenä, oikeassa elämässä. Mutta siihen vuorokauden tunnit eivät riittäisi, eivätkä kaikki voi elää kommuunissa keskenään.
Miten suhtaudun, jos päästän suustani sammakoita vai? Noloa tietysti, onneksi en nyt niin hirveän usein päästele mitään suurempia sammakoita, mutta typeryyksiä varmasti tulee puhuttua joskus. Sinä tunnut olevan hyvin varovainen kommenteissasi. Minä olen sinulle ventovieras, niin minun sanomisillani ei onneksi ole sinuun mitään vaikutusta.
Saako sinusta kukaan koskaan mitään irti? Minä haluaisin kyllä kuulla enemmänkin sinusta, mutta tuntuu, että et halua puhua itsestäsi tai kovin paljon avautua. Ajatteletko, että avoimmuus on sitä, että vastaa vaan siihen mitä toinen haluaa tietää? Miten koet vastavuoroisuuden? Eikö se ole muutakin kuin tuota, että vastaa vain siihen mitä toinen haluaa kuulla?
Netin kautta on kyllä hyvä pitää yhteyttä kaukaisimpiin sukulaisiin, kuten sinä velipuolesi kanssa teet. Pidän myös yhteyttä sillä tavalla omaan siskooni.
Miksi tuollainen asenne? Koskien sitä, että millään mitä sanot ei voisi olla minuun mitään vaikutusta...
Tiedä siitä olenko varovainen, vai ihan muutenkin vain tällainen. Ei minulla kyllä useita persoonallisuuksia ole todettu, toistaiseksi. Joo, se on kyllä niin, että olen tällainen. Sitä en kyllä tiedä, että miten olen varovainen kommenteissani, se on sinun asiasi tietää.
Kuten olen sanonut, minusta saa parhaiten "kiinni" kysymällä. Ihan mitä vaan, ihan mistä vaan. Jos vastaukseni tässä ketjussa ovatkin olleet kryptisiä, niin se asia me taidettiin käsitellä jo. Joten suurin vaara on siinä mielessä ohi.
Ai niin, en mä myöskään turhaan lätise itsestäni. En osaa sitä taitoa.
Luota muhun, mä avaudun jos mut avataan.
"Ajatteletko, että avoimmuus on sitä, että vastaa vaan siihen mitä toinen haluaa tietää?"
Jos sä tarkoitat tolla sitä, että sä toivoisit mun vastailevan jotenkin sivuraiteille eksyen niin, asia selvä.
Kyllä mä kuitenkin toistaiseksi toimin niin, että jos multa kysytään (varsinkin jos kysyjä on "vieras" ihminen) mitä mieltä mä olen jostain, niin mä vastaan kysymykseen ja sen jälkeen vasta voin syventää vastaustani, riippuen siitä, haluaako kysyjä tietää lisää.
Vastavuoroisuushan ei tarkoita, että kahden henkilön puhuessa molemmat puhuvat ja kuuntelevat yhtäpaljon. Eihän?
Mun mielestä vastavuoroisuus on jotain suurempaa, mutta sen on vaikeampaa toteutua, jos näkökannat mielipiteiden sanomiseen ovat eri. En puhu sinusta, mutta esimerkin voin sanoa:
Jos toinen kertoo asiasta täydellä palolla ja toinen vähän niin kuin puolilliekillä, niin siinä ei ole väliä saavatko molemmat saman verran suunvuoroa, vastavuoroisuus on kuitenkin aivan eri luokkaa kun vaikka kiivas väittely.
Huh, huh..tuli nukuttua tosi huonosti täällä uudessa kodissa, en tiedä totunko koskaan. Hirveä muutos tälläinen muutto ja olen ihan rätti väsynyt kaikesta matkustelusta ja hässäkästä. Nyt on pää niin sekaisin, eikä osaa oikein tehdä mitään. Luulin, että totun uuteen ympäristöön nopeasti, mutta kaipaan vanhoja maisemia ja kavereitani, ääh ...miksi minä sinulle avaudun..sori.
Niin, eiköhän se ole niin, että tuntemattoman sanomisille ei yleensä pistä kauheasti painoa, joten en usko, että voin sinua sen pahemmin loukata, tai ylistääkään. Se on yleensä yhdentekevää, eikö totta?
Vastavuoroisuus....hmm, se ei ole näkökantojen tai mielipiteiden puimista tai vaihtamista pelkästään. Minusta vastavuoroisuudessa on kyse molemminpuolisesta vuorovaikutuksessa olosta, jossa molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita kuulemaan toistensa ajatuksia, tai noo, miten sen nyt sanoisi...
Mitä, jos minä pyytäisin sinua vastavuoroisesti tekemään uuden aloituksen, kun tätä on niin vaikea jo seurata. Tämän saitin selaamisessa menee hermo :)
Typeräähään se olisi, jos ottaisin sanomisesi todesta, kun kuitenkin olet nähnyt vaivaa loukata/ylistää minua, vai kuinka?
Meinasin jo keksiä jonkun syyn sille, miksi se ei ole (minulle) yhdentekevää, mutta se karkasi mielestä. Siltikin...
Minulle ei ole yhdentekevää. Sen verran ajatuksiani olen sinun kanssa jakanut, että ei se enää ole yhdentekevää. Täysin ainakaan.
Mä en enää oikeastaan kaipaa "vanhoja maisemia". Olen todennut, että koti on siellä missä minäkin, niin lapsuuskoti ja ne maisemat, eivät enää ole sellaisia minkä vuoksi olisin ikävissäni. Mun elämä on toisaalta ollut niin suppea, että mulla on vain kaksi vertailukohtaa noissa maisemissa. Sinulla on varmaankin useampia asuinpaikkoja ollut?
Tämän selaamisessa menee kyllä hermo, enkä tiedä onko tämä enää fiksua.
Että voidaan varmaankin aloittaa uusi. Jos annat mulle hetken aikaa, niin mä koetan keksiä jonkun hyvän aiheen tuonne laitettua.
Höpsis, enhän minä ketään loukkaa tahallani en sinua ainakaan, miksi sinä noin sanot? Kyllä sinä tiedät mitä minä tarkoitin. Onhan se noin kun sen sanot, olet oikeassa. Ei kai minullekaan olisi yhdentekevää mitä sinä sanoisit hmm..todella..
Niin, sitä tarkoitinkin, että koti on siellä missä sielukin on. Siellä missä ystävät ja kaikki muistot, huoh.. Ei minulla useampia asuinpaikkoja ole ollut, mutta olen paljon ollut poissa..hmm...maailmalla, josta on tullut minulle tärkeä paikka/koti, no, eipä sillä väliä...
Tosi hankalaa selata ja hakea viestiä kuin jotakin koodattua filminauhaa kirjaston selailulaitteesta, voimme varmaan haudata tämän ja aloittaa uuden, jota toivon mukaan emme taas saa sekaisin, sitten alan uskomaan jo siihen vetovoimaan..
OLEN LIHONNUT SAIRASTUTTUANI MASENNUKSEEN KOLMEKYMMENTÄ KILOA!
Höpsis kuoma, tarvitsen sitten kunnon venetyksen, kun halaan sinua ympäriltä. Muista, että halaus päivässä pitää kilot kurissa. Tule taas huomenna vastaanotolleni, niin laihdut tuota pikaa...ja hoito ei sitten maksa mitään.