Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut ystäväsuhde erääseen pitkäaikaiseen lapsuudenystävääni. Olen siis mies ja tämä kaverini on myös mies, emmekä ole "niitä miehiä". Kait miehet saa tämmöisistä asisoista kirjoittaa ihan heteromielessäkin. Meillä molemmilla on puolisot ja perhettä.
Ongelma on siinä, kun en tiedä millaisia ystäviä, kavereita tms. me olemme. Eli olemmeko hyviä-, pelkkiä kavereita vai vaan tuttuja. Keskustelemallahan tämä selviäisi, mutta tällein miesporukassa se on vaikeaa. En siis tiedä, millä tavoin ottaisin asian puheeksi. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme jo yli 20-vuotta, joten luulisi olevan helppoa, mutta kun ei. Ehkä parin lasillisen jälkeen voisi ruveta onnistumaan, mutta en haluaisi sotkea alkoholia tähän. On hieman kurja tunne, kun itse olen pitänyt häntä ystävänäni mainitun ajan ja hän pitäisi minua pelkästään "hätäkaverina". Eli hätäkaveriin otetaan yhteyttä silloin, kun muut eivät vastaa. Kieltämättä tämä tuntuu jokseenkin epämiesmäiseltä, poloisen vaikertelulta. Mutta sanonta kuuluu, että "kaveria ei jätetä eikä ystäviä ole koskaan liikaa". En ole sellaista tyyppiä, joka vain tokaisee toiselle "No, haista sit ¤%ttu jos ei kiinnosta!". Miten voin selvittää tämän asian hänen kanssaan?
Ongelma on siinä, kun en tiedä millaisia ystäviä, kavereita tms. me olemme. Eli olemmeko hyviä-, pelkkiä kavereita vai vaan tuttuja. Keskustelemallahan tämä selviäisi, mutta tällein miesporukassa se on vaikeaa. En siis tiedä, millä tavoin ottaisin asian puheeksi. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme jo yli 20-vuotta, joten luulisi olevan helppoa, mutta kun ei. Ehkä parin lasillisen jälkeen voisi ruveta onnistumaan, mutta en haluaisi sotkea alkoholia tähän. On hieman kurja tunne, kun itse olen pitänyt häntä ystävänäni mainitun ajan ja hän pitäisi minua pelkästään "hätäkaverina". Eli hätäkaveriin otetaan yhteyttä silloin, kun muut eivät vastaa. Kieltämättä tämä tuntuu jokseenkin epämiesmäiseltä, poloisen vaikertelulta. Mutta sanonta kuuluu, että "kaveria ei jätetä eikä ystäviä ole koskaan liikaa". En ole sellaista tyyppiä, joka vain tokaisee toiselle "No, haista sit ¤%ttu jos ei kiinnosta!". Miten voin selvittää tämän asian hänen kanssaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä tällä foorumilla vastataan kaikenlaisiin kysymyksiin, mutta tämä näyttääkin olevan astetta vaikeampi.
Taidat olla oikeassa, ettei miesten ystävyydestä keskustelu olekaan ihan jokapäiväinen asia. Naiset ovat ottaneet siihen etuoikeuden ja saavat ihan luvalla vatvoa ihmissuhdeasioitaan isossa ja pienessä.
Minusta kirjoituksesi kuitenkin osoittaa vahvuutta tuoda esille sen, mitä ei ainakaan suomalaisessa miesporukassa osata osoittaa eli ystävyyttä. Olen nimittäin mieheltäni joskus kysynyt ihan samaa kuka on hänen ystävänsä, mutta hänellä jako on lapsuudenkavereihin, työkavereihin ja pelikavereihin. Jopa naapurikin on kaveri, jos voi jutella autoista aina heidän tavatessaan.
Mietin vain, mikä sinut on saanut epäröimään ystävyytenne laatua? Olisiko kyse siitä, että kaipaat enemmän puhumista ja kohtaamista? Onko ystäväsi sellaista äijätyyppiä, jolle ystävyys on käydä saunassa ja juoda kossua päälle?
Ehkä paras keino on sanoa suoraan, että olet hyvä ystäväni. Sen voi kohdentaa synttäreiden aikaan tai jossakin sellaisessa tilanteessa, jossa toinen kaipaa kannustusta tmv. Jos ystäväsi näkee siinä syyn kartella sinua, niin ainakin olet selvillä vesillä missä hänen kanssaan mennään. Toisaalta jos olet aina ollut pohdiskelevaa tyyppiä ei kai ole tyhmä idea pohtia ystävyyttä myös ääneen. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että hyvä ystäväsi sen takia vaivaantuisi ja istuisi tuppisuuna seurassasi.
Kaippa se puhumattomuus on meidän kansallisongelmamme ja etenkin suorasukaisuus myönteisessä palautteessa?
Se mikä saa minut epäröimään on, että hän ei ota minuun kontaktia vaan se tapahtuu minun aloitteestani. Kun taas muut vähäiset kaverini ovat minuun yhteydessä, joko soittavat tai tulevat käymään tai vaikka nykytekniikalla "mesettävät". Mutta tämä ko. kaveri ei tee niin. Ja mitä tuohon porukkahenkeen tulee, niin kuluneena viikonloppunakin hän oli muiden kavereittensa kanssa liikenteessä, mutta ei kuitenkaan kutsunut minua mukaan. Kuulin asiasta yhteiseltä kaveriltamme jälkeenpäin ja tuli hieman orpo olo.
Kieltämättä olen pohdiskelevaa tyyppiä, mutta rohkeutta saisi olla lisää, jotta tästä asiasta pystyisi jouhevasti keskustelemaan. Kyllähän niitä "oot hyvä äijä" -tokaisuja ja olalle taputteluja on harrastettu alkoholin vaikutuksen alaisena puolin jos toisin, mutta eipä se merkiste siinä tilassa mitään.
Olisipa kiva tietää ovatko muut kaverit pyytäneet häntä mukaan kuin kaverisi olisi oma-aloitteisesti ottanut muihin yhteyttä? Sen voisit selvittää, koska jos kaverisi on luonteeltaan aloitekyvytön ja lähtee liikkeelle vain muiden pyynnöstä voisit aivan hyvin ajatella niinkin, että kaverisi nyt ei vaan älyä ystävyyden pieniä huomaavaisuuksia. Onhan sellaisiakin ihmisiä, joille ei ikinä käy mielessäkään kutsua ketään yhtään mihinkään.
Kokeile sitä että annat hänen olla, ja että hän saa ottaa yhteyttä välillä itse.
Minun mielestäni perheellisellä ihmisellä ystävyys tulisi ollakin luontevaa, tulee mieleen, soitanpa hänelle.
Tuttavapiirissäni on keski-iän ohittaneita miehiä, jotka käyttäytyvät yhtä lapsellisesti kuin 20-vuotiaina, he kärsivät ystävyydestä, mutta eivät silti lopeta. Yksi kaveri kyllästyi ja otti pitkät.
Tarkoitan sitä, perhe etusijalle, niinpä he ovatkin monet yksinäisiä, liitot eivät onnistuneet itsekkyyden tähden, muija nalkutti juomisesta, ja kun miehelle ei saa sanoa...
Tietenkin naiset sama juttu, olin syrjitty usein, ja totesin näitä juttuja kuunnellessa, en mitään ole hävinnyt, vaikka he edelleen kokevat, olen menettänyt jotain hirveän arvokasta.
Ole spontaani, miehet kai silti puhuvat vielä suoraankin.
Totta! Joskus yksinkertainen keino on paras keino eli jos kyse on vain siitä, että tekemällä samalla tavoin kuin toinenkin, menee viesti parhaiten perille.
Nyt kun luin kommenttejanne, niin muistin että joskus on käynyt niin, etten omien kiireitteni vuoksi ole ollut tähän kaveriini yhteydessä miltei kuukauteen. Viimeksi silloin, kun ostimme asunnon ja muutimme. Tuolloin en kerennyt edes sukulaisiini olla yhteydessä. Mutta tosiaan, eipä tämä kaverinikaan ottanut tuolloin minuun päin minkäänlaista yhteyttä. Kieltämättä hieman kieroa, sanoinsinko...