Seurustelen ihanan jätkän kanssa ja meillä menee erittäin hyvin. Mulla vaan on maailman pahin masennus ja tuntuu et suutun pienistäkin asioista todella paljon tämän takia. En haluaisi olla tälläinen, mutta mitään en tilaanteelle voi ennen ku saan masennuksen pois. Minusta tuntuu, että jätkäkaverini on vienyt minulta mun ystävät. Minulla ei ole enää mahdollisuutta nähdä niitä niin usein kuin ennen mutta jätkäni näkee heitä koulussa joka päivä. Ymmärrän, että he kuitenki pitävät enemmän yhteyksiä, mut sillti tuntuu niin oudolta kun menee yhdessä kaverin luo niin se kaveri vaan katsoo minun jätkäkaveriani kun se selittää jotakin. Jään niin ulkopuolelle. En tahtoisi yhdessä mennä hänen luokseen tämän takia.. Muutenkaan kun minulla ei ole paljoa hyviä ystäviä, niin tuntuu et se vie ne viimeisetkin.. Oon niin paskana tämänki takia.. Ja kyllä, ne on naispuolisia ystäviä.
Jätkäni vie ystäväni
yksinäinen_00
0246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.