Hei,
Mieheni petti minua työpaikkaromanssilla, ja olen nyt miettnyt, miten hän voi silti JOKA ilta sanoa "hyvää yötä, minä rakastan sinua"?
voiko pettäjä silti rakastaa "puolisoaan" ? olisiko suhde jännitystä tms?
Pyysin häntä pakkaamaan kalsarit kassiin ja painumaan naikkosensa luo.. ei halunnut lähteä.. Mutta unohti.. ehkäpä minä en enää halua tätä yhteistä elämää...
Mieheni petti minua työpaikkaromanssilla, ja olen nyt miettnyt, miten hän voi silti JOKA ilta sanoa "hyvää yötä, minä rakastan sinua"?
voiko pettäjä silti rakastaa "puolisoaan" ? olisiko suhde jännitystä tms?
Pyysin häntä pakkaamaan kalsarit kassiin ja painumaan naikkosensa luo.. ei halunnut lähteä.. Mutta unohti.. ehkäpä minä en enää halua tätä yhteistä elämää...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei voi rakastaa kahta naista! MIEHEN SYDÄMEEN EI MAHDU KAHTA ÄMMÄÄ:) Totta kai nämä petturit lässyttävät kotona vaimolleen rakkaudesta jne, niillähän on kuitenkin pelko perseessä että akka pistää pihalle ja joutuu erilleen lapsesta/lapsistaan äijä!!! Eli haluavat tietenkin että huolto yms.pelaa kotona niinkuin ennenkin! Mukava vaan välillä virkistäytyä vieraassa pedissä, siitähän nämä petturi äijät saavat intoa ja puhtia kestää perhe-elämää!! Itse henk.koht.pistin petturin pihalle enkä ole katunut päivääkään!!! Minuun ei uponnu mitkään lässytykset rakkaudesta, se on kerrasta poikki, ilman muuta!!
sieltä sitten vastaili ap:lle ja ei kovin mukavaa luettavaa.
Ei asiat ole niin yksiselitteisiä, uskon, että miehillä rakkaus ja seksi voivat olla niin irrallaan toisistaan, että luulempa, että sun tapauksessa mies todella rakastaa sinua. Ehkä se oli jännitystä, uuden hakemista, niin ainakin minun tapauksessani oli. Voi olla joku ikäkriisi menossa tai jos on joitain huolia paljon esim. töissä, niin jotkut miehet tuppaavat hakemaan ratkaisua pahaan oloonsa toisesta naisesta. Mutta kukaan muu ei tiedä vastauksia kysymyksiisi kuin miehesi.
Miestä ei eikä miehen ajatuksi voi nainen ymmärtää.
Kyllä ne voi rakastaa useitakin naisia ja tilanteen mukaan aina ajatus
sinkoilee eri naisten luo.
Suomessa vaan se useamman vaimon pitäminen ei ole sallittua. Kyllä asia vaan on niin
monimutkanen ettei se uppoa naisen aivoihin ja tajuntaan.
Mitä tuota selittelemään. Löyhää moraalia ja sitä on turha paikkailla muilla selityksillä. Järkee lienee jokaisen päässä se määrä et hakee jännityksensä muusta kuin riskeeraa tärkeimmän ihmissuhteensa.
rakkautta. Pettäjä ei rakasta ketään, ei itseään, puolisoaan tai toista naista/miestä.On lähinnä riippuvainen muista ihmisistä. Pakkaa siis itse kamas ja lähde jos pystyt.
Totta. Pettäjä osaa kyllä puhumisen taidon, mutta tuo ei ole rakkautta - ei sinua eikä tuota toista naista kohtaan.
Onko syynä omat tunteesi?
Etkö rakasta miestäsi?
Jos vastaat ettet rakasta eihän siihen sitten trvita kun vaan päätös sinulta jos haluat hänet jättää.
Mies ilmiselvästi sinua rakastaa kun niin sinulle sanoo joka ilta.
Ei sinun tarvitse miettiä hänen pettämisiään jos muutenkin haluat eroon miehestäsi.
Jos et rakasta jätät, jos rakastat pysyt miehesi vierellä
Kyllä siinä luottamus menee ja usko toiseen, kun pettää.
Ei ole ihme, jos ei meinaa uskoa sanoja ja niiden merkitystä.
Miten voi joka ilta sanoa, että rakastan sinua ja kuitenkin on käyttäytynyt toista kohtaan ala-arvoisesti. Missä on toista kohtaan tarvittava kunnioitus ja arvostus??
Teot vasta puhuvat puolestaan.
Haluaako mies jatkaa suhdetta (siis kumpaa suhdetta) ja rakastaako hän ihan oikeesti vaimoa vai ei??
Ei tehtyä saa tekemättömäksi eikä parannettua vain sanoilla...
Kyllä on tuskainen taival edessä, johon tarvitaan voimia!
Jos rakkautta riittää, niin siitä voi selvitä vaikkei helppoa olekaan.
Vaimon tarvii miettiä, haluaako vielä petturimiehen itselleen, jota ei tällä hetkellä tunnista omakseen.
Elämä on juurikin niin monimutkaista kun sen haluat mutkikkaaksi tehdä.
Toisaalta voit myös sen tehdä suoraki ja selkeeksi. Älä väännä asioita vaan teet tarvittavat pois alta ja eenet sen mukaan.
Helppoa ei ole kellään vaikka toisen elämä näyttää helpommalta kun oma. jätä se turha jahkaaminen ja miettiminen turhaa ajanhukkaa ja itsensä kiusaamista.
Jokainen tekee joskus vääriä valintoja mutta eihän niihin maailma kaadu, ei edes se pieni maailma sinun pään sisällä.
Ihminen selviytyy aika hurjistain ongelmista ja paikoista kun vaan viitsii yrittää eikä aina ensin etsi hirttoköyttä tai asetu arkkuun makaamaan. Ei ne meidän ongelmat ole isoimpia ja tosiaan ainoita
täällä pallolla. Niskasta kiinni itseään on joskus vaan pakko ottaa ja jos mahdollista potku persauksiin ja eteenpäin.
Sen tuskaisen taipaleenkin on moni ihminen tehnyt ja selvinny maaliin,
et ole sen huonompi.
Vaikka sen paskan ois joku ääliö sun niskaan kaatanu silti jatkat jos hauat eteenpäin.
Surkeimmat jää vielä taakse ruikuttamaan, tulevat sitten myöhemmin perässä kunhan säälipisteet on kerätty.
Edellinen laittoi kaiken mitä pitää.
Vaikka sattuu ja tuntuu, että maailma on hajonnut, niin kannattaa pitää mielessä, että ei se oikeasti ole. On vain tullut kolhuja ja viiltoja. Olet hengissä, sydän lyö ja keuhkot vetää happea. Mitä sen lisäksi, niin voit päättää itse.
Moni asia on tahdon-asia. Rakkaus, luottamus, uskollisuus ja selviytyminen kriiseistä. Ei tunne-asia. Silloin mennään metikköön ja jäädään sinne makaan ja märehtiin.
Aikansa sattuu kun uskaltaa antaa sattua. Huuto, kiroilu ja syyttely auttaa jonkin aikaa. Sitten on pakko valita.
Erota tai jäädä. Välitila voi kestää vain hetken. Siksi se on välitila. Elämässä ei voi vain nipin napin selvitä. Sitä täytyy välillä ihan oikeasti uskaltaa elääkin. Muutoin matka täällä ei ole minkään arvoista.
Mua petettiin. Monta vuotta. Sattui niin, että meinasi järki lähteä.
Enää ei satu kuin joskus vihlaisuna kaukaa. Ja yhdessä mennään. Rakkauttakin on enemmän kuin ennen.
Virheistä voi oppia. Se vaatii kyllä ensiksi rohkeutta katsoa niitä virheitä.
Voimia kaikille eroaville ja yhteen jääville. Eläkää aina välillä.
Jos rakastat, et tee mitään loukataksesi.
Jos rakastat, et petä luottamusta.
Jos rakastat, välität.
Jos rakastat, ymmärrät.
Jos rakastat, haluat hänelle vain parasta (mitä ei ole pettävä kumppani!)
Jos rakastat, rakastat häntä ihmisenä.
Jos ajattelet kuinka ihana hän on, kuinka kiltti hän on sinulle, mitä kaikkea hän tekeekään vuoksesi, kuinka antelias, kuinka menestyvä, kuinka kätevä, kuinka kaunis, kuinka anteeksiantavainen hän on,
silloin rakastat, mutta silloin rakastat ITSEÄSI ja sitä tunnetta että sinulla on hänet/heidät. Silloin vain pidät, rakastaminen on jotain enemmän, tiedäthän, jos todella rakastat, uskallat päästää hänet vapaaksi.
Tuohon voisin sanoa, että kun tulee petetyksi kerran sitä haluaa uskoa siihen rakkauteen, kun se tapahtuu toistamiseen sitä pakottaa itsensä uskomaan siihen. Mutta kun tajuaa pettämisen jatkuvan ymmärtää hiljalleen ettei se voi olla rakkautta miski mies on siinä se on tarve pitää se helppo pysyvä koti siinä ja lapset. Eli halusin sitten vihdoin erota, enkä ole katunut jälkeenpäin, vaikka alkuun tuntuikin kamalalta. Jälkikätenn ajateltuna olisi pitänyt erota heti, mutta sitä on niin helppo pettää myös itseään uskottelemalla viimeiseen asti, että toinen rakastaa, nyt ymmärrän myöskin sen jos rakastaa ei toista loukkaa pettämällä siitä ei pääse mihinkään.
"Mies ilmiselvästi sinua rakastaa kun niin sinulle sanoo joka ilta."
Juuri siksi, kun sanoo joka ilta, ei tuo lause tarkoittane hänelle yhtään mitään!! Sanoo sen tismalleen yhtä rutiinisti kuin "Hyvää yötä". Ei sanat mitään todista, ei varsinkaan pettäjän sanat. Teot ovat merkityksellisempiä.
Aivan , rakkaus on tekoja ei sanoja! Tekojensa kautta ihminen osoittaa toiselle rakastaako ja kunnioittaako toista, ei siihen kuulu valehtelu, pettäminen saatikka loukkaaminen vaan aito arvostus toista kohtaan ottaen toisen huomioon kokonaisuuteena.
No,kyllä voi rakastaa kahta naista, ehkä erilailla,mutta kuitenkin, Kyllä!
Minäkin pystyn rakastaan kaikkia kolmea lastani.
Ja ei, minulla ei ole toista miestä, en ole katkera petetty toinen nainen. Olen ihan onnellinen näin, naimisissa 16v ihan tavallisen mukavan,huolehtivaisen miehen kanssa.
Miksei mies voisi rakastaa useampaa naista? Kyllä minä ainakin pystyn rakastamaan useampaa miestä.
olen tehnyt tässä elämän varrella, että kyllä mies voi rakastaa montaa naista samaan aikaan. Se on vaan erilaista se rakkaus kutakin kohtaan. Minäkin rakastan kahta miestä.
En usko että ihminen voi rakastaa kahta yhtä aikaa. Mutta on mahdollista rakastaa yhtä ja ihastua/rakastua toiseen siinä sivussa. Ainakin mulle kävi näin.
Ja sitten jälkikäteen ymmärsin, että ihastumisen/rakastumisen ero rakkauteen on valtavan iso. Ihastuminen sekoittaa päätä, antaa hyvänolontunnetta jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen ihmisen avujen, olemuksen tai kykyjen kanssa. Ihastuminen oli ainakin minulle hyvin itsekäs ja tiettyä omaa "tyhjiötä" täyttävä täyteaine. Eli kärjistetysti sanottuna ihastumiseni kohde olisi voinut olla aivan kuka tahansa jos olisin saanut häneltä ne asiat joita hain/etsin/halusin/tarvitsin juuri sillä hetkellä.
Pettäminen kun on itsekästä, niin ainakin minä helpotin omaa oloani antamalla tälle ihastumisen/rakastumisen tunteelle syvemmän ja suuremman merkityksen omassa mielessäni. "Tuneteilleen kun ei voi mitään". Oli helpompi levittää kätensä mahdottoman edessä kuin toimia vastuullisen aikuisen tavoin.
Vasta kun kupla puhkesi, jouduin miettimään tätä asiaa oikeasti. Kumman miehen menettäminen suistaisi minut raiteiltani? Ja kauhukseni en edes joutunut miettimään, vaikka olin kuukausi kaupalla pähkäillyt "suuria tunteitani" toista kohtaan. Ne tunteet katosivat aika nopeasti kun todellisuus astui mukaan kuvaan ja tajusin, että nyt voin menettää sen, jota rakastan.
En kuitenkaan kiellä, että omat tunteeni puolisoani kohtaan eivät olisi laimentuneet suhteen aikana. Niin oli jotenkin pakko käydä. Ei ne tunteet kuitenkaan loppuneet tai kadonneet, pistin ne vain sivuun. Vähän samalla tavalla kun lapseni synnyttyä. Ihminen kun ei voi revetä tunnetasolla liian moneen suuntaan. Joku saa aina kunakin hetkenä suurimman osan minun tunteistani. Ei kaikki kerralla ja tasaisesti. Lapsi, puoliso, "toinen" tai jopa minä itse välillä. (Lapsella nyt on etuajo-oikeus, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.) Eri elämäntilanteet vaihtelevat, elämä ei ole viivasuoraa putkea. Onneksi.
Minulla meni aika kauan ymmärtää näma asiat. En tiedä ymmärtääkö puolisoni tätä vieläkään. En tiedä voiko ylipäätään joku, joka ei ole pettänyt, ymmärtää tätä. Ennen pettämistä minäkin ajattelin aika viivasuoraan, että jos rakastaa, ei petä. Silti minulle kävi näin. Ja vaikka kuinka olen miettinyt, että loppuiko rakkaus puolisoni ja minun välillä, niin en voi vastata siihen, että "kyllä". Ymmärrän, että se ajatus repii petettyjä, koska se repii pettäjääkin.
pettäjä, selvitit sellaista asiaa, jota mieheni on minulle käryn jälkeen jankannut. Hän on kivenkovaa väittänyt, ettei rakastanut tuota toista naista koskaan niinkuin minua, ihastunut kyllä oli ja myönsi sen. Ja ihastus sumensi silmät ja hän on näin jälkikäteen analysoinut omaa tilannetta niin, että kulki kuin sumussa, tiesi, että on väärin, mutta ei päässyt kuitenkaan irti ja sumu vain jatkui. Mieheni ei esim. muista kaikkia menneiden vuosien tapahtumiakaan eli on varmaankin elänyt täysin omaa sumumaailmaansa. Mieheni sanoi, että on aina rakastanut minua, vaikkakin monet vuodet se rakkaus oli sivussa, niinkuin sinäkin kerroit. On vaikea ollut uskoa, että voi pettää, vaikka rakastaakin kumppaniaan. Ei sitä meinaa ymmärtää. Mutta tässä meidänkin tapauksessa miehelläni oli jokin tyhjiöaika elämässään menossa ja monet asiat olivat muutenkin huonosti.
Hyvä kirjoitus kuitenkin, kiitos siitä, valaisi taas monen monta asiaa.
kiitos kaikille..eniten kolahti tuo "rakkaus on tekoja, ei sanoja."
totuus kirpaisee... :'(
Kahta tai kolmeakin voi rakastaa samaan aikaan, ja vaikka olla ihastunut neljänteen. Yleensä kuitenkin on ihan käytännön kannalta pakko valita kenen kanssa jakaa elämänsä. Elämästä tulee turhan haasteellista, jos sitä yrittää jakaa kaikkien kesken. Rakastamastahan ei mikään tästä huolimatta estä. Rakkaudessa onkin mukavinta se, ettei siitä tarvitse edes puhua, molemmat vain tuntee sen. Välillä rakkauden kahden ihmisen välillä näkee myös toiset ihmiset.
Loppuhuomautuksena, että yleisintä on vain kuvitella rakastavansa kahta. Usein ajan kuluessa huomaa, ettei rakastakaan toista (tai kumpaakaan). On jokaisen oma asia kumpaa ei rakasta, mutta se ei tosiaankaan aina selviä ihan hetkessä. Joskus tarvitaan paljonkin tuskaa ja kipuilua.
ja rakastua voi monella tavalla. Sinä olit ihastunut melko puhtaasti omaan mielikuvaasi ihastuksesta, siksi sinun ihastuksen paikalla olisi voinut olla kuka tahansa, jolta saat tarvitsemasi asiat. Noin yksinkertaista se ei ole kaikilla...
Itse olen erinomaisen hyvä rakastumaan miesten erilaisiin piirteisiin, kykyihin ja muihin avuihin eli juuri siihen millaisia nuo miehet oikeasti ovat. Yle
ja muuta sellasta. Olen tosi pahoillani puolestasi, sillä meillä on sama tilanne tai tietämättä miten teillä petettiin niin vaikea arvioida.
Meillä pettäminen oli ihastuminen, rakastuminen, ja mieheni pohti 2vuotta tahollaan minun jättämistäni. Kohde selkeästi nuorempi työkaveri. Se tahtoo viedä mennessään se nuoruus ja sen ihannointi. Mutta pääasia varmaan oli se, että mies sai muualta jotain mitä kotoa ei. Ei se kohde ole edes mitenkään kaunis, no omalla tavallaan, mutta pääasia on se henkinen yhteys. Sitä en pystynyt tarjoomaan. Useimmiten ne toiset naiset ja miehet ei ole edes mitenkään erikoisia ulkoisesti. Mutta henkisesti ne on jotain ihan toista kun kotona. Tämäkin typy on todella kiva, hauska, naurava ja aina iloinen, kohtelee miestä hyvin kunnioittavasti ja antaa hänen tuntea olonsa miehekkääksi. No mitäpä siinä voi, kun kotona ei ole sama kohtelu eikä niin iloinen ihminen vastassa.
No me ei vielä olla erottu, mutta aika pian taitaa olla edessä. Kaiken tämän valehtelun vuoksi ei enää voi luottaa toiseen. Vaikka he eivät käsittääkseni panneet, niin kyseessä on rakastuminen ja se on miljoona kertaa pahempaa kuin seksisuhde. Erityisen veemäiseksi asian tekee se, että mieheni yhä vaan jatkaa minulle valehtelua yhteydenpidosta toiseen naiseen. Tämä tulee koitumaan nyt meidän avioliiton rikkovaksi asiaksi. Ei se, että hän pitää yhteyttä, vaan se ettei miehessä ole munaa sitä myöntää.
Valheet, ne on ne mitkä liitot kaataa, ei se pettäminen itse. Se että voi muka sen rakkaimpansa niin hylätä ja tosta noin vaan laittaa sivuun kuin rukkaset.
Munkin mies on pelimies, eli saan kuunnella näitä mitättömiä ja merkityksettömiä lurituksia rakkaudesta minuun ja että ei tahdo erota jne jne. Listaa tyhjistä sanoista voi jatkaa loputtomiin.
Teot ne on kun ratkasee, ei sanat. Näin se tosiaan menee. Kun toista rakastaa, niin toista ei halua loukata pahimmalla tavalla, eli pettämällä, petoksella, itsepetoksella, vaan toista kohtelee aina kunnioittavasti sen suhteen, että suhteeseen ei pääse yksinkertaisesti ketään väliin. Näin se on, eikä vähempään pidä tyytyä.
En usko, että on rakkaudesta kyse, jos toista voi pettää. Kuten täällä joku sanoi, että voi rakastaa kahta yhtäaikaa ja muuta potaskaa. Ei voi. Rakkaus on toisenlaista, ja lapsiin kohdistuva vielä erilaisempaa. Kyse on silloin kiintymyksestä, joka sekoitetaan rakkauden tunteeseen. Kun voi muka rakastaa kahta, niin toinen on se ketä mahdollisesti todella rakastaa, ja toinen se keneen on kiintynyt syystä tai toisesta. Ehkä se on fyysistä, ehkä henkistä, mutta rakastaa ja olla rakastunut, tämä voi kohdistua aina vain yhteen ihmiseen kerrallaan. Puhun nyt romanttisesta rakastumisesta ja rakastamisesta.
Pettäminen tapahtuu, kun sen antaa tapahtua. Moni luulee, että voi vähän kokeilla ja sitten lopettaa. Kun se menisikin niin, mutta ei, kun antaa itsensä ihastua ja ruokkii niitä tunteita, niin se on menoa sitten. Siinä unohtuu se oikea kumppani, ja ollaan jo hyvin vahvasti itsepetoksen tiellä. Mikään ei palaa enää ennalleen siinä vanhassa suhteessa, kun pettämisen tielle on lähdetty. Rakkaus jos sitä todella on, muuttuu, luottamus ei useimmiten palaa, usko toisen rakkauden lurituksiin menee, usko siihen että toinen on siellä missä sanoo olevansa, että ei ole enää yhteydessä siihen rakastajaansa, suhteelta yksinkertaisesti menee pohja pois. Ainoa mikä tämän voi pelastaa, on täysi avoimuus siitä mitä on tapahtunut ja miten siihen on jouduttu. Näin ainakin petetty voi rehellisista lähtökohdista päättää, haluaako yrittää vielä..
puhut, että on rakastunut ja kaksi vuotta jatkunut suhde eikä ole muka panneet? Hei herää.
...ja narsistinen asenne, mutta ei välttämättä vale. Jotkut miehet uskovat olevansa ihan oikeutettuja pitämään useampaa naista, mutta voi heillä silti olla se "lempivaimo" jonka kanssa haluaa elämänsä kuitenkin kulkea.
Toiset pettäjäthän tarjoavat kakkoselleen paremman parisuhteen kuin vaimolleen.
tavalla ne naisetkin pettävät. Turha aina syyllistää miehiä. Aviorikoksia tekee naiset siinä kuin miehetkin.
rakastavat vain itseään. Eivät sitä toista naista tai miestä, puhumattakaan omasta puolisostaan.
Siis pettämiseen on niin monta syytä,ja kaikki pettämisen syyt löytyy pettäjän korvienvälistä.
Mulla oli hyvä avoliitto,yli kymmenen vuotta ihan nätin naisen kanssa missä seksiä sai aina kun sitä halusi.
Ja voi pojat että se seksi oli hyvää,ei puuduttavaa aktia pimeässä peiton alla kerran keskiviikkoisin.
Ja kaikki kemiasta lähtien toimi meidän välillä hyvin.
Mutta silti mä petin sitä mennen tullen.
Joskus mä sitä mietin itsekseni että miksi mä niin teen? Mulla ei ole siihen mitään tieteellistä vastausta.
En nyt halua mennä sieltä missä aita on matalin,mutta ehkä se oli yksi tekijä monista että nuorena olin koulukiusattu ja hyljeksitty finninaama joka ei tasan tarkkaan saanut mitään vastakaikua tytöiltä muuten kuin naurun ja pilkan muodossa.Hyvä etten homoksi ruvennu.
jokainen kai kuitenkin kaipaa hyväksyntää,ja mun lapsuus ja nuoruus muistoissa sitä tunnetta ei ole.
Vasta parikymppisenä musta kuoriutu ulkoisesti mies joka herätti naisten mielenkiinnon, varsinainen komistus jota revittiin valomerkin jälkeen aina jonkun petiin,ja jos oli varattu neito,niin sitten mun luo.
Se oli mulle uutta ja huumaavaa kokea jotain sellasta,saada hyväksyntää sylin täydeltä.
Mitä mä yritän tässä sanoa on se että mun tapauksessa kyse oli varmaan huonosta itsetunnosta.
Ja kun löysin tämän naisen kenen kanssa muutettiin yhteen,olin kai jo niin syvällä siinä huumaavassa tunteessa mikä siitä tulee kun saa taas sulan hattuun siitä kun aamulla herää taas jonkun vieraan vierestä
etten edes tajunnu/halunnu etsiä muuta keinoa sille hyväksynnälle ja itsetunnon kohottamiselle.
Musta tuli siinä niin taitava etten ikinä jäänyt edes kiinni.
Mutta mielestäni mä rakastin kyllä mun avovaimoa,ja kyllä se pettäminen sattu, mutta sen pettämisen tuoma huuma peitti kaiken paskafiiliksen alleen. Että mä kyllä vilpittömästi uskon että se ketä on toista pettänyt,pystyy se petettyä rakastamaan. Se mitä mä harrastin naisten kanssa oli ihan pelkkää kylmää panemista ilman tunteita,suorittamista. Ja joskus tuntukin jälkeenpäin että sama kun olis kädellä käynny, olis säästäny ainakin taksirahat. mutta avovaimon kanssa se oli tunteikasta rakastelua.
Erottiin sit ihan muista syistä,tunteet vaan kylmeni.
olin pari vuotta yksin ja löysin nykyisen vaimoni,ja mielestäni ne parisataa naista on nostanut mun itsetuntoni tarpeeksi korkealle ja nyt olen ollut pettämättä sen pari vuotta mitä naimisissa olen ollut,
enkä usko että ikinä tulen sitä pettämään.
Nyt mun tavoite on se että sit joskus vanhuksina me voidaan kävellä käsi kädessä rannalla ja tiedän että olen sitä kohdellut aina oikein.Siitä tavoitteesta mä yritän pitää kiinni.
Eli paatuneinkin voi toipua.Mutta tää vaan mun tarina,kaikilla on omansa ja oma syynsä pettää.
mutta voi olla yhtä hyvin "pelkkää seksiä". Jos on pelkkää seksiä, onko siitä mitään pahaa, kun molemmat seksin osapuolet tietävät missä mennään ja ehkäisyä käytetään? Ihan kuin irtosuhteissa ennen parisuhdettanne. Riippuu tietenkin siitä, miten omiin ja muiden irtosuhteisiin olet suhtautunut.
naisena olemistani, elämän tarkoitusta. Rakkauden kaipuu ja nautinnonhalu saa naisenkin tekemään tekoja , joita ei nuorena uskonut ikinä voivansa tehdä. Oma mies ei puhu eikä pussaa, yksipuolinen palvelusuhde vain. Arkeen tosiaan kannattaisi panostaa, jos haluaa olla onnellinen. Toinen toistansa palvellen, pieniä sanoja ja toiveiden totetutusta. Mutta on se sitten vaikeaa! Ollaan vieraille koreita ja kilttejä ja sille tärkeimmälle karkeita ja vaativia. Olisi se ihanaa, jos oma puoliso olisi kohtelias ja hellä, huomaisi oikeasti. Kehuminen moitteiden sijaan pitäisi monet parisuhteet oikeina.
Jos kotoa ei saa, saa kylässä. Joskus tuntuu , että salarakkaus on sitä virallista parisuhdetta lämpimämpi. Mitä sitten, jos se kestää vain aikansa.Lämmittelen potkittua sieluani vieraassa ja niin tärkeässä sylissä.
Voin rakastaa yhtä aikaa monta, niin se vaan on. Sävy voi olla eri, mutta min'ä haluan kutsua sitä rakkaudeksi.
Täällä puhutaan paljon rakastamisesta ja siitä voiko useampaa miestä/naista rakastaa. Ensin pitäisi kuitenkin määritellä mitä rakkaus on. Itse määrittelen sen omalta kohdaltani hyvin yksinkertaisesti: Toista rakastaa jos on valmis kuolemaan hänen puolestaan. Tällä mittarilla mitattuna minä rakastan ainoastaan lapsiani ja lapsenlapsiani, en muita.
Olen tämän asian kertonut myös vaimolleni ja hän on sanonut, että asia on ok. Olen myös kertonut vaimolleni, että tykkään ja välitän hänestä älyttömästi ja haluan hänelle kaikessa hyvää. Ja tuon otan myös kaikessa tekemisessäni huomioon. Vaimo sanoo tietävänsä, että välitän hänestä oikeasti, eikä häntä häiritse se, etten omalla mittapuullani voi käyttää rakastaa-sanaa.