Aloitetaan siitä, että elin kurjan lapsuuden vanhempien alkoholinkäytön vuoksi. Minä olin perheen "äiti" eli kävin kaupassa ja pidin kodin siistinä. Siivosin yöhön asti ja laitoin itselleni ruokaa. Kaksi vuotta sitten perheeseeni syntyi pikkuveli, jonka johdosta sitten jouduin/joudun koulusta jäämään pois, koska en uskalla jättää häntä yksin. Rakastan veljeäni niin paljon, että jos tiedän viinan jälleen maistuvan niin jään kotiin ja hoidan hänet.
Söin nuorempana myös silloin suruuni, mutta laihdutin n.27kg ja olen siis todellakin jo täysin normaalipainon puolella. En kuitenkaan ole koskaan tyytyväinen itseeni joten haluan laihtua lisää, koska sillä koen hallitsevani itseäni kaikin muinkin tavoin.
Arvaattekin varmaan, että olen myös masentunut. Olen viillellyt, koska koin sen helpottavan. Syötyäni joskus mielestäni liikaa, niin työnnän sormet kurkkuun. Olen myös käyttänyt toisen ihmisen unilääkkeitä yliannostuksen, jotta nukahdan. Sama koskee alkoholia. Vihaan itseäni ja koen itseni heikoksi, vaikka en sitä kenellekkään suoraan päin naamaa myönnäkkään, sillä lapsesta asti olen tottunut olemaan se, joka pitää kulissia yllä. En tiedä miten kauan jaksan tätä kaikkea, enkä silti uskalla/kehtaa pyytää apua keneltäkään, koska kokisin, että olisin luovuttaja ja säälittävä, koska en selviydy elämästäni. En saa nukutuksi melkein ollenkaa ja olen koulussa yleensä kahdeksasta neljään.
En keksi enää muuta mahdollisuutta kuin puhua terveydenhoitajalle, niin onko se mahdollista ilman että kukaan muu saa tietää? Varsinkaan vanhemmat..
Söin nuorempana myös silloin suruuni, mutta laihdutin n.27kg ja olen siis todellakin jo täysin normaalipainon puolella. En kuitenkaan ole koskaan tyytyväinen itseeni joten haluan laihtua lisää, koska sillä koen hallitsevani itseäni kaikin muinkin tavoin.
Arvaattekin varmaan, että olen myös masentunut. Olen viillellyt, koska koin sen helpottavan. Syötyäni joskus mielestäni liikaa, niin työnnän sormet kurkkuun. Olen myös käyttänyt toisen ihmisen unilääkkeitä yliannostuksen, jotta nukahdan. Sama koskee alkoholia. Vihaan itseäni ja koen itseni heikoksi, vaikka en sitä kenellekkään suoraan päin naamaa myönnäkkään, sillä lapsesta asti olen tottunut olemaan se, joka pitää kulissia yllä. En tiedä miten kauan jaksan tätä kaikkea, enkä silti uskalla/kehtaa pyytää apua keneltäkään, koska kokisin, että olisin luovuttaja ja säälittävä, koska en selviydy elämästäni. En saa nukutuksi melkein ollenkaa ja olen koulussa yleensä kahdeksasta neljään.
En keksi enää muuta mahdollisuutta kuin puhua terveydenhoitajalle, niin onko se mahdollista ilman että kukaan muu saa tietää? Varsinkaan vanhemmat..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi ja ymmärrän asian kokemuksesta. Runsas alkoholin käyttö varsinkaan perheessä perheessä, jossa on lapsia ei todellakaan ole hyväksyttävää. Kuitenkaan syy ei ole sinun, joten älä viiltele, äläkä varsinkaan käytä jonkun muun unilääkkeitä. Varsinkin yli-annostus alkoholin kanssa otettuna on erittäin vaarallista ja johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan.
Suosittelen keskustelua terveydenhoitajan kanssa. Suomen lain mukaan hoitajalla on salassapitovelvollisuus, joten tiedon leviämistä ei ole syytä pelätä. Mene rohkeasti puhumaan terveydenhoitajan kanssa asiasta.