Julkisuudessa puhutaan vain ulkomailta adoptoiduista

Kirjoituksestasi paistaa väheksyntä kv adoptoituja kohtaan "pientä tummaihoista babyaan jostain exoottisesta köyhästä maasta". Miten ihminen voi vajota noin alas??? Jos olet itse adoptoitu, et todellakaan kadehdi muita adoptoituja, etenkään maailmalta kotiinsa tulleita. Kyse ei ole vastakkain asettelusta joko kotimaan tai kv adoptiot!!! Hävetkää!

Mielestäni kotimaan adoptioista voisi kuitenkin ottaa opiksi myös kv-adoptioissa. Lisäksi Suomessa on kuitenkin paljon huostaanottoja ja sijaisperheissä kasvaneita lapsia. Ei tietysti sama asia kuin adoptio, mutta samantyyppisiä ongelmia niissäkin voi ilmetä.

Itse olen kotimaasta adoptoitu. Olen lukenut adoptioaiheista kirjallisuutta, etsinyt vertaistukea, mutta kovin vähän on meistä kirjoitettu.

Minusta olisi kiva kertoa tarinani (anonyymisti kuitenkin), jos joku tekee tutkimusta ja kirjaa aiheesta, mutta eipä taida olla kenelläkään kiinnostusta asioihin. Itse en lähtisi julkisuuteen adoptiotaustani kanssa. Olen saanut sen verran paljon huonoa kohtelua asiasta etten halua kokoa syrjintää uudestaan. Aikuisena en kerro asiasta kenellekään koska en halua satuttaa itseäni. Muutenkin pidän etäisyyttä ihmissuhteissa.

Kiinnostaisi tietää kuinka moni adoptiolapsi on perheetön aikuisiällä kun ei uskalla sitoutua ihmisiin?

Kotimaasta adoptoineita julkisuuden henkilöitä on paljon enemmän kuin vain Eva Biaudet, mutta kaikki eivät luonnollisestikaan halua kertoa adoptiosta julkisuudessa. Suomen julkkisten adoptioita on luonnollisesti tapahtunut enemmän silloin, kun kotimaisia adoptioita toteutettiin enemmän eli erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Eräs adoptiosta julkisuudessa kertonut kotimaan julkkis on Matti-Esko Hytönen, joka on ex-vaimonsa kanssa adoptoinut perheeseensä Joonaksen ja tämän pikkusiskon, jotka eivät käsittääkseni ole biologisia sisaruksia.

Ns. naistenlehdissä on silloin tällöin (noin 2 kertaa vuodessa) ollut juttuja aikuisista adoptoiduista ja varsin usein niissä on esiintynyt kotimaasta adoptoituja. Olisi mukavaa, jos joku perustaisi nettisivut, joille voitaisiin tallettaa näitä juttuja esim. PDF-muodossa. Tämä takaisi sen, että silloin kun adoptoitu kiinnostuu asiasta, hänen olisi helposti mahdollista lukea lehtijuttuja. Minulla on esimerkiksi tallessa varmaan kymmenkunta 2000-luvun aikana ilmestynyttä lehtijuttua kotimaan adoptiosta. Sivuille olisi kiva kerätä muutenkin esim. kirjavinkkejä, sillä onhan aiheesta kirjojakin kirjoitettu.

Ulkomailta Suomeen adoptoidut aikuiset perustivat viime kesänä yhdistyksen. Sen yhdistyksen jäseniksi huolitaan myös sellaisia kotimaasta adoptoituja, joiden vanhemmista toinen on ulkomaalaistaustainen. Olen samaa mieltä erään edellä kirjoittaneen kanssa siitä, että ulkomailta ja kotimaasta adoptoitujen ei ole järkevää taistella keskenään, vaan olisi hyvä yhdessä jakaa vertaistukea ja ajaa yhteisiä asioita. Ulkomailta ja kotimaasta adoptoiduilla on joitain erilaisia asioita taustassaan, mutta väittäisin että enemmän on yhdistäviä asioita. Sijaisperheissä kasvaneisiinkin koen itse yhteenkuuluvuutta ja osa sijaisperheisiin sijoitetuista lapsistahan adoptoidaan sijaisperheisiin. Eli ei maailma ole niin kauhean mustavalkoinen.

Yksi meistä kirjoitti:

Kotimaasta adoptoineita julkisuuden henkilöitä on paljon enemmän kuin vain Eva Biaudet, mutta kaikki eivät luonnollisestikaan halua kertoa adoptiosta julkisuudessa. Suomen julkkisten adoptioita on luonnollisesti tapahtunut enemmän silloin, kun kotimaisia adoptioita toteutettiin enemmän eli erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Eräs adoptiosta julkisuudessa kertonut kotimaan julkkis on Matti-Esko Hytönen, joka on ex-vaimonsa kanssa adoptoinut perheeseensä Joonaksen ja tämän pikkusiskon, jotka eivät käsittääkseni ole biologisia sisaruksia.

Ns. naistenlehdissä on silloin tällöin (noin 2 kertaa vuodessa) ollut juttuja aikuisista adoptoiduista ja varsin usein niissä on esiintynyt kotimaasta adoptoituja. Olisi mukavaa, jos joku perustaisi nettisivut, joille voitaisiin tallettaa näitä juttuja esim. PDF-muodossa. Tämä takaisi sen, että silloin kun adoptoitu kiinnostuu asiasta, hänen olisi helposti mahdollista lukea lehtijuttuja. Minulla on esimerkiksi tallessa varmaan kymmenkunta 2000-luvun aikana ilmestynyttä lehtijuttua kotimaan adoptiosta. Sivuille olisi kiva kerätä muutenkin esim. kirjavinkkejä, sillä onhan aiheesta kirjojakin kirjoitettu.

Ulkomailta Suomeen adoptoidut aikuiset perustivat viime kesänä yhdistyksen. Sen yhdistyksen jäseniksi huolitaan myös sellaisia kotimaasta adoptoituja, joiden vanhemmista toinen on ulkomaalaistaustainen. Olen samaa mieltä erään edellä kirjoittaneen kanssa siitä, että ulkomailta ja kotimaasta adoptoitujen ei ole järkevää taistella keskenään, vaan olisi hyvä yhdessä jakaa vertaistukea ja ajaa yhteisiä asioita. Ulkomailta ja kotimaasta adoptoiduilla on joitain erilaisia asioita taustassaan, mutta väittäisin että enemmän on yhdistäviä asioita. Sijaisperheissä kasvaneisiinkin koen itse yhteenkuuluvuutta ja osa sijaisperheisiin sijoitetuista lapsistahan adoptoidaan sijaisperheisiin. Eli ei maailma ole niin kauhean mustavalkoinen.

Lue lisää

Tuo sivusto olisi minusta hyvä idea. Olisi kiinnostavaa lukea muiden kokemuksia asioista. Kyllä minusta kaikki adoptiolapset voivat auttaa toisiaan. Kyllä minä koen yhteenkuuluvuutta myös sijaiskodissa kasvaneisiin lapsiin tai lastenkotilapsiin. Oleellista on tässä se, että olemme kaikki kasvaneet ilman biologista äitiämme/vanhempiamme. Olemme joutuneet sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ihan toisella tavalla kuin perinteisesti biologisten vanhempiensa kanssa elänyt ihminen.

Olisiko kenelläkään kiinnostusta sivuston perustamiseen. Sitä kautta voisi sitten saavuttaa suuremman kohderyhmän. Voisimme järjestää tapaamisia, vaihtaa kuulumisia.

Minua kiinnostaisi tietää miten adoptiolapsena eläminen on vaikuttanut ihmisten elämään. Ihmissuhteisiin, työhön, opiskeluun. Ehkä me kotimaan adoptoidut emme ole kohdanneet rasismia samalla tavalla kuin kv-adoptoidut, mutta moni on saanut syrjintää osakseen syntyperänsä takia.

Adoptioperheet-sivustolla oli maininta että yhdistys on tarkoitettu myös aikuisille adoptoiduille, onko kenelläkään kokemusta asiasta. Olisiko siitä meille apua?

Vertaistukea vailla. kirjoitti:

Tuo sivusto olisi minusta hyvä idea. Olisi kiinnostavaa lukea muiden kokemuksia asioista. Kyllä minusta kaikki adoptiolapset voivat auttaa toisiaan. Kyllä minä koen yhteenkuuluvuutta myös sijaiskodissa kasvaneisiin lapsiin tai lastenkotilapsiin. Oleellista on tässä se, että olemme kaikki kasvaneet ilman biologista äitiämme/vanhempiamme. Olemme joutuneet sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ihan toisella tavalla kuin perinteisesti biologisten vanhempiensa kanssa elänyt ihminen.

Olisiko kenelläkään kiinnostusta sivuston perustamiseen. Sitä kautta voisi sitten saavuttaa suuremman kohderyhmän. Voisimme järjestää tapaamisia, vaihtaa kuulumisia.

Minua kiinnostaisi tietää miten adoptiolapsena eläminen on vaikuttanut ihmisten elämään. Ihmissuhteisiin, työhön, opiskeluun. Ehkä me kotimaan adoptoidut emme ole kohdanneet rasismia samalla tavalla kuin kv-adoptoidut, mutta moni on saanut syrjintää osakseen syntyperänsä takia.

Adoptioperheet-sivustolla oli maininta että yhdistys on tarkoitettu myös aikuisille adoptoiduille, onko kenelläkään kokemusta asiasta. Olisiko siitä meille apua?

Lue lisää

Minä olen joskus ollut yhteydessä tuonne Adoptioperheet-yhdistykseen ja käynyt muutamissa heidän tapahtumissaan (en kyllä kuuluttanut olevani adoptoitu, vaan luulivat varmaan minua "adoptio-odottajaksi"). En kyllä pitänyt niistä jutuista.

Puhuivat adoptiosta sillä lailla korostuneen positiivisesti ja märisivät siitä, miten huonosti yhteiskunta adoptiovanhempia kohtelee. Kotimaan adoptioissakin perheiden pitäisi kuulemma saada vauvat suoraan synnytyslaitokselta kotiin ja synnyttäneen naisen pitäisi tehdä lopullinen päätös lapsen adoptioon antamisesta heti synnytyksen jälkeen tai jo ennen synnytystä!! Eli nykyinen kahdeksan viikon harkinta-aika on heidän mielestään täysin asiatonta. Puhuivat myös adoptoitujen bioäideistä todella rumaan sävyyn.

Eräässä tapahtumassa tuli esiin myös erään perheen vaikeudet adoptioon liittyen. Ulkomailta adoptoitu lapsi oli jouduttu ottamaan huostaan ja sijoittamaan lasten psykiatriselle suljetulle osastolle. Tähän asiaan kukaan adoptiovanhempi ei sanonut mitään - tuli ensin ahdistava hiljaisuus, joka sitten jatkui kun alkoivat puhualirkuttaa jostain ihan muista asioista.

Että en kyllä halua ko. yhdistykseen liittyä, enkä heidän kauttaan mitään yhteydenpitoa pitää. Adoptoiduille pitäisi olla oma yhdistys, ja sen pitäisi olla kaikille Suomen adoptoiduille avoin. Ei pitäisi erikseen jaotella ulkomailta tai kotimaasta adoptoituja, vauvana tai vanhempana adoptoituja, ruotsin- tai suomenkielisiä, perheensisäisesti tai sukulaisille adoptoituja eikä ketään. Kaikki vaan samaan yhdistykseen. Ehkä nettisivut kuitenkin alkuun olisivat hyvät. Sinne voisi kerätä mm. tietoa, kirjavinkkejä yms.

Suomessa niin moni synnyttää lapsen ja haluaa itse huolehtia.
Kiinasta adobtoidaan paljon tyttö lapsia,
koska muuten ressukat tapettaisiin ='(

Hienoa! Koskeeko tämä kaikkia adoptoituja vai ainoastaan kotimaan adoptoituja? Mistä voi saada lisää infoa? Tuo NAF onkin tuttu ja toimii hyvin, suosittelen! En ole ainoa täysin suomenkielinen siinä ryhmässä,eikä tuota ongelmia, mahtavia tyyppejä!

Jay- kirjoitti:

Hienoa! Koskeeko tämä kaikkia adoptoituja vai ainoastaan kotimaan adoptoituja? Mistä voi saada lisää infoa? Tuo NAF onkin tuttu ja toimii hyvin, suosittelen! En ole ainoa täysin suomenkielinen siinä ryhmässä,eikä tuota ongelmia, mahtavia tyyppejä!

Lue lisää

Tiukulassa Helsingin Käpylässä pidetään adoptoitujen tapaaminen ensi viikon lauantaina, 27.10 klo 10-14, tervetuloa sinne mukaan jos ajankohta sopii! Tiukula-talo sijaitsee Amer-talon vieressä ihan koskelantien alussa lähellä Mäkelänkatua.