Kun hankitte sitä kumppania(uudelleen), niin käyttäkää aikaa seurusteluun ja tutustumiseen. Tuolla avioliitto-osastolla on jatkuvalla syötöllä tarinaa miehistä jotka eivät puhu, sekstaa, murjottaa liikaa...
Aivan uskomatonta tekstiä ja niin paljon. Joko miehet ovat kadonneet tai aika vaatii miestä käyttäytymään näin, en tiedä. Joskus rujo ja tavallinen mies on parempi seuralainen suhteessa kuin paremmat ulkoiset kriteerit omaava.
Toisaalta mikä minä olen teitä suhteiden ammattilaisia neuvomaan.
Aivan uskomatonta tekstiä ja niin paljon. Joko miehet ovat kadonneet tai aika vaatii miestä käyttäytymään näin, en tiedä. Joskus rujo ja tavallinen mies on parempi seuralainen suhteessa kuin paremmat ulkoiset kriteerit omaava.
Toisaalta mikä minä olen teitä suhteiden ammattilaisia neuvomaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinkahan paljon sitä aikaa oikein pitää käyttää? Vuosien seurustelun jälkeen mentiin kimppaan ja samaan asuntoon, ja eikös vaan miehestä sukeutunut puhumaton, pussaamaton ja sekstaamaton mörkö. Kaikki nämä asiat jaksoivat kyllä kiinnostaa häntä silloin, kun vielä asuttiin erillään... Ja ihan on tavismies, mun silmääni miellyttävä kyllä, mutta ei mitenkään yleisten komeuskriteerien mukainen.
Olen itsekin ujo enkä juuri avaa suutani kuin silloin jos kysytään. Paitsi sitten jos minuun jaksaa tutustua ja saan luottamuksen ihmiseen niin yleensä kaikki on tykänny seurasta ja juttu luistaa.
Kaveri on partasuu renttu ja ei edes mikään ihmeellisen näköinenkään mutta helvetin huumorintajuinen ja sanavalmis.
Naiset lakoo kuin heinä sen edessä.
Jos molemmat mentäis johonkin misteri finlantia kierrokselle niin hän kyllä taatusti putois heti et sen verran pidän omia ulkoisia puoliani arvossaan mutta kukaan nainen ei jaksa sitä aikaa että tosissaan tutustuu minuun. Ne harvat jotka on tutustuneet ovat kyllä sitten ihastuneetkin.
Etkö löytäisi sellaista,sinä hiljainen mies?
Minä olen kova puhumaan,mutta mieheni ei..
Nyt olemme sitten vuosien päässä tilanteessa,että ei ole enää mitään puhuttavaa..
En jaksa enää minäkään yksin keskustella,kun vastaukseksi ei saa mitään..joskus vaan urahduksen..
Muuten,alussa mies oikein hakeutui seuraani,kun rakasti kuulemma seurallisuuttani..
Nyt on tyhjyys edessä.
Alussa tietenkin on ihanaa! Kun voisikin nähdä sinne 20 vuoden päähän!
Suhdetta pitäisi koko ajan vaalia ja hoitaa..mutta kun ei jaksa,kuin sen ensimmäisen 10 vuotta!
Siinä vaiheessa huomaa,että mehän ollaan ihan eri näkösiksikkin muututtu! Ja ne asiat,mitkä tuntu yhteisiltä,olivatkin toisen luuloa vain!
Olenki itse aatellu,että se on vain sitä elämää! Ei ikuisia rakkauksia ole..ne on kirjojen kirjoittajien pumpulihaaveita vaan..kiintymystä voi olla pitkässä liitossa,ei enää muuta.
Ei kannata siitä kuitenkaan katkeroitua! Onhan siinä ollut elämää kerrakseen lapsineen päivineen!
Täyttä elämää! Loppuelämä pitää vain muuttaa mieleisekseen,jos muutosta kaipaa..
Nuori on nuori..keski-ikäinen ikäisensä ja vanha on vanha..niin se menee..
Taitaa olla onnenkauppaa koko parisuhteen onnistuminen. Toisaalta jos mietittäisiin kuinka suhteessa ollaan niin saattaisi sekin auttaa. Itsestäänselvyyksien jälkeen kun ei ole puhuttavaa...
Minusta ei hiljaisen miehen ole järkevää alkaa suhdetta hiljaisen naisen kanssa, jos nämä taipumukset tiedetään etukäteen. Puhun nyt siis käytöksestä kotioloissa, siitä millä tavoin ihminen viihtyy ollessaan kotona, en välttämättä siitä roolista mitä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa aina tilanteen mukaan vedetään. Seurassa puheliaskin voi olla kotona hiljainen mietiskelijä tai viihtyä tv:n tai kirjan ääressä. Jos nainen on kotioloissa hiljainen eikä puhu asioista, niin kommunikaatio ei toimi, kun hiljaisen miehen heittäytyminen puheliaaksi tulkitaan yritykseksi dominoida, ja hiljaisen miehen hiljaa oleminen luo hiirenhiljaisuuden jossa mikään asia ei tule selväksi, ja helposti tulee tunne että "meillä ei ole edes mitään puhuttavaa enää". Puhelias mies on aina puhelias ja hiljainen nainen on tiennyt jo suhteeseen ryhtyessään, että tuo sitten papattaa koko ajan. Keskusteluyhteys luultavasti säilyy paremmin. Jos sitten mies on hiljainen ja nainen puhelias... no, omat ongelmansa kai siinäkin voi olla mutta luulisin että ei aivan harvinainen tilanne...
Ehkä se on vain tarkoitus, että ensin niitä mahdollisia ongelmien aiheuttajia ei huomata, että myöhemmin niitä saisi alkaa käymään läpi. Ongelmat kuuluvat elämään ja parisuhteeseen. Ja niitä tulee vaikka kuinka hyvin kumppaninsa tuntisi. Suhteen säilyminen tai rikkoutuminen ei ole muiden asia, vaan ainoastaan niiden kahden osapuolen välinen asia, sama pätee ongelmiin. Minä olen tyytyväinen haasteista, joita omaan suhteeseeni on tullut. Menin mieheni kanssa naimisiin puolen vuoden päästä siitä, kun aloimme seurustelemaan, ja olen vain 18-vuotias. Se on ollut tähänastisen lyhyen elämäni paras, vaikkakin painavin päätös. Jokaisen selvitetty riita ja ratkaistu ongelma, niinkuin myös muuten vain vaikeiden aikojen läpi selviäminen on mahtavaa, ja rakastun häneen syvemmin joka kerta. Ei elämästä kuulu selvitä helpolla, milloinkaan...