ollaan seurusteltu mieheni kanssa pari vuotta, olemme molemmat parikymppisiä, mies hieman vanhempi... Suhde ei mielestäni enää toimi, tai sitten vika on vain minussa. Meiltä on läheisyys vähentynyt hyvin paljon (sängyssä ehkä kerran kuussa), Itseltäni on tunteet vain loppuneet vaikka toinen rakastaa ja haluaisi vielä yrittää.. mitä tehdä kun toista ei halua satuttaa?
WhatToDo?
DeLiLAHH
5583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama täällä, olen myöskin parivuotta nyt seurustellut poikaystäväni kanssa, ja itsestäni tuntuu että tämä ei nyt ole sitä mitä koko loppuelämältäni haluan. Haluaisin lopettaa suhteen, mutta toisen ihmisen satuttaminen tuntuu niin raastavalta, että aina kun olen ollut aikeissa avata suuni asiasta, en saa sanaakaan sanottua, ja sitten vain itkeskelen jossain myöhemmin yksinäni omaa saamattomuuttani.
Tulen pian hulluksi. Toivoisin että poikaystäväni ymmärtäisi, mutta hänet tuntien epäilen että hän hajoaa kappaleiksi, ja alkaa lopulta vihata minua.
Jaksamista ja rohkeutta sinulle. Joskus pitää tehdä se väistämätön ja itsekkäästi pelastaa itsensä ennenkuin on liian myöhäistä.
Minulla on ihan sama juttu. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa noin puolitoista vuotta ja tuntuu todella ahdistavalta. Poikaystäväni on todella tunteellinen ja mustasukkainen ja en tiedä miten voisin kertoa että en ole valmis vielä sitotumaan. Kun kerran edes vihjasin asiasta hän alkoi itkemään eikä antanut minun jatkaa. Hän on kuitenkin todella ihana minulle ja huolehtivainen mutta en tiiedä rakastanko häntä.
Ajatukseni ovat todella sekaisin juuri nyt enkä osaa päättää mihin päin jatkan tästä. Tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa ilman häntä mutta tiedän myös että jäisin kaipaamaan häntä. En tiedä jäisinkö kaipaamaan häntä enemmän ystävänä vai kumppanina.
mulla on ihan sama tilanne.. tiedän että poikaystäväni rakastaa mua yli kaiken ja haluaa viettää kanssani loppuelämän. Ollaan oltu yhdessä noin 2 vuotta ja välillä erottiinkin mut palattiin kuitenki takas yhteen. mun poikaystävä on tosi haavoittuvainen ja on tosi vaikeaa edes yrittää puhua sille mun tuntemuksista kun se alkaa heti itkee ja ryyppäämään. en tiedä yhtään mitä tekisin. Poikaystävälläni on lisäx hirveet velat ulosotossa ja ite oon aika huonopalkkaisessa työssä. mietin myös sitä että jos lopetan suhteen niin miten pärjään rahallisesti. vaikka nytkään ei oo rahaa hirveesti niin miten pystyn yksin maksaa vuokrat ym.
Niin..monimutkaisia nämä suhteet todella ovat..mutta mitä jos tilanteen kääntäisi toisin päin..Tietysti eikö olisi parempi pitää suhteessa vaikka taukoa ja katsoa sitten eteen päin ja lähteä vaikka ns.tyhjältä pöydältä olisihan se sellainen mies tai nainen joka olisi se tuttu ja turvallinen kumppani..Se on tietysti totta että suhteessa tunteet viilenee riitoja tulee ja sen sellasta mutta se toisesta välittävyys se kuitenkin on aina olemassa siellä..miettikääpä niitä pareja jotka ovat toistensa kanssa taivaltaneet kymmeniä vuosia yhdessä yhteistä elämää..tuskin se heilläkään on ollut aina sitä ruusuilla tanssimista..Joo no tekstistähän sen jo näkee että tämä tapaus on se jota ollaan jättämässä ja itkua tässä on tullut väännettyä siihen malliin että sellaista tuskaa tämä on ollut ja tuskaksi se muuttuu jos ero tulee..taukoa pidetään nyt hetken aikaa ja katsellaan sitten eteen päin mitä tuleman pitää..itse näkisin sen niin että yrittää kannattaa aina..vaikka ne tunteet viilenee niin tapahtuu vääjäämättä kummallekin mutta se että välittää toisesta se on aina olemassa..
sanon nyt vain tähän yhden faktan tai KAKSI:
-jos jo noin alussa ei ole enää tunteita, entä pari vuotta eteenpäin kun kirkuvat pennut jaloissa ja voimavarat lopussa???
-asioiden kieltäminen voi aiheuttaa pidempiaikaista ahdistusta molemmille kuin kissan nostaminen pöydälle ajoissa...
Pari kertaa parin vuoden suhteissa olleena mietin jälkiviisaana, miksi meillä ei ollut oikeaa keskusteluyhteyttä, miksi kaikki oli niin patoutunutta ja oletuksia vain?? Ei mitään mistä ottaa kiinni. Sitä lähden etsimään seuraavassa suhteessani, jotain mistä tiedän että me molemmat pidämme kiinni.