Olen laatimassa luontokuva/aforismi kirjaa. Tässä näyte kuva/aforismi:
http://www.aijaa.com/v.php?i=5631195.jpg
Tuonen virta,
musta vesi.
Auringolle altistettu,
lumivaipalla valaistu.
http://www.aijaa.com/v.php?i=5631195.jpg
Tuonen virta,
musta vesi.
Auringolle altistettu,
lumivaipalla valaistu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sinä Mr.Kalluppi?
kysyt?
...
tai sitten en.
http://www.youtube.com/watch?v=efWGa6Xtkk8
Oi, ompa kaunis :)
Mä kuitenkin näkisin tuon kuvan enemmän toivon vesistönä, en tuonen virtana. Tulkintoja silti riittää joka lähtöön.
Rispektit kirjan kyhäämiselle! Toivottavasti siitä tulee hyvä :) Mulla on joskus ollut ideana myös tehdä sellainen mutta mulla ei ole aikaa.
Kiva kuulla sustakin. No kato, pitää yrittää olla jotenkin mystinen aforismienkin suhteen. Ei ne muuten pure:) Toinen esimerkki kuva/aforismi:
http://www.aijaa.com/v.php?i=5643856.jpg
Etsin kuvaa sielustani,
maisemalla kertomaa.
Tämä kuva kertoo paljon,
sielustani salatusta.
Joo, tää oli hyvä. Hyvä hyvä!
Ihania kuvia. Tämä talvi on ollut todella antoisa luontokuvaajille, niin kauniit maisemat ja kaikki on niin puhtoisen valkeaa. Tässä kuvassa avartuu tosi hyvin tuo sun "aforismi", jossain siellä syvällä aukenee suuri ja ihmeellinen maailma :)
Minulle luonto merkitsee hyvin paljon. Olen pakotettu menemään luontoon silloin kun pakkanen on pahimillaan. Tiedän, että ainoastaan silloin voin kuvata luomakunnan kauneutta kaikessa väriloistossaan. Siksi sinne aina menen,olkoonkin että kylmetyn. Sinun on vaikea uskoa minua jos kerron, että noilla kuvausreissuillani unohdan oman itseni. Jotenkin sulaudun tuohon luomakunnan kauneuteen, suureen mysteeriin. Tulen osaksi tuota kokonaisuutta. Minä en enää elä omana itsesnäni. Ole vain osallinen tuosta suuresta kokonaisuudesta. En osaa paremmin selittää.
Mulle tulee vastaavanlainen fiilis kun olen palstalla..
Hahah, ei vaan. Oli pakko kuitata hengen mukaan :D
Luonto on vähän semmonen että se vie ajatukset jonnekin ihan kauas, terapeuttista tosiaan. Mulle tulee oikeasti, ihan oikeesti, vastaavanlainen fiilis kun olen jossain laiturin nokassa mato-ongella. Silloin ei vaan tule ajateltua mitään, tyyni järvi ja väreilevä koho.. Ehkä yksi siideri ja lämmin kesäilta.. Se hetki vain vie mennessään :)
jotain olennaista. Kun menet keskelle luontoa, et enää elä sinä vaan sinussa elää koko luomakunta. Hyvä sinä ja sinun havainnointi kykysi.
upeita kuvia sulla..todellakin..=o)
maisemakuvat on aina mielenkiintosia..oletko jo laatinu kuville aforismit..??
=o)
Saatan vielä myöhemmin muokata. Tässä alustavat versiot joillekin kuvilleni:
Kuva 1
Etsin kuvaa sielustani,
maisemalla kertomaa.
Tämä kuva kertoo paljon,
sielustani salatusta.
Kuva2.
Uljahasti kuuset seisoo,
Lumihuntuun huputetut.
Parppeinvaaran pakkaspäivä,
sinihetken herkistämä.
Kuva 3.
Kosketuksen herkkä hetki,
lomakunnan kauneuden.
Valon voima voitollinen,
kaikkeuden kaunistama.
Kuva 4.
Katson kauas kaukaisuuteen,
etsiessäin minuuttani.
Löydettyäin horisontin,
lähestyin myös itseäni.
Kuva 5.
Olen joki,
vesi virtaa.
Pysähtyä,
koskaan en voi.
Kuva 6.
Tuonen virta,
musta vesi.
Auringolle altistettu,
lumivaipalla valaistu.
Kuva 7.
Miksi itket ihmislapsi,
elossa vaappuen vapajat,
Katso kuusia rannalla,
Luojamme istuttamia.
Kuva 8.
Korkealta kauas näkee,
maailma suuri ja avara.
Näkee myöskin lähemmäksi,
löytää mielensä minuuden.
utsin viel vähä jos sopii..?? et meinaatko tehä tuon kirjan itelles vai tuleeko siitä kenties julkinen..?? =o)
saatan osata kuvitella noihin kyllä kuvat..sikäli kun olen ennekin nähnyt sinun ottamia kuvia..
=o)
ihan kiva idea muutenki..
Ihan itelle. Niin kuin ne edellisetkin kirjani. Kirjojeni avulla peilaan itseäni ja kehitystäni. Ei sen ihmeellisempää. Ifi valmistaa kohtuu hinnalla sitä mitä pyydän.
Latteaa ja niin monesti nähtyä. Se nyt vain on minun mielipiteeni, joten älä huoli.
onnistunut. Vesi on mulle tärkeä elementti.
Positiivisista palautteista jopa minäkin tykkään:)
:D
tässäkin: http://www.youtube.com/watch?v=RpqY2DHGqow
Hienoa, että tuot kuviasi esille. Kyllä nuo sinusta kertovat.
Älä puhu kauneudesta.
Ei ole kauneutta,
luontokin luhistumaisillaan.
Saateitten saastuttama,
kauneus jo kadonnut.
Ihminen inhimillinen,
kauppiaitten kahlitsema.
Maallisen mammonan makean,
turvottama tunnossansa.
Mistä löydät kauneutta,
kaipauksesi kannustajaa.
Löydät vielä itsestäsi,
vai ootko sasteitten sanomaa.
No, löysithän sinäkin vielä kauneutta luonnosta ja itsestäsi kuvattavaksi, ei siis ihan mammonan ja saasteiden turmelemaa kumpikaan. Hienoja kuvia. Niissä tuo syvä rauhallisuus on varmasti se elementti, mikä sinua kiehtoo, ainakin minua se puhuttelee. Voisi toimia mielen sympolina...tyyneyttä.