Tilanne on tainnut mennä niin umpisolmuun ettei sitä enään kukaan selvitä.
Ollaan avosuhteessa, tai kihloissa mutta naimisiin ei olla menossa. koska se ei kuulemma kannata rahallisesti, yhteinen lapsi saa näin enemmän kuin toinen, siis minun aiemmasta elämästäni mukana oleva lapsi.
Tilanne on muuttunut pikku hiljaa jatkuvaksi kissa ja hiiri leikiksi jota en taida jaksaa enää kovin kauaa. Suhteemme alku oli melko nopea ja toisen lapsen tulo oli todella upea asia elämässäni. Pian kuitenkin kaikki asiat muuttuivat, me jäimme kokonaan kaiken ulkopuolelle. Ja jos koetan tuon vanhemman lapsen asioita
hoitaa tai olla niissä mukana, esim. leikkiä tai harrastaa niin se EI käy koska samaa ei tehdä toisen kanssa, miten voisikaan jos toinen on KUUSI vuotta nuorempi? Eli vanhemman kanssa ei saa tehdä mitään, nuoremman kanssa taas kuulemma en tee yhtään mitään...........? Eikö olisi ihan oikeus ja kohtuus että olisi
että lasten iän mukaan tehtäisiin asioita ja ihan vaan heidän vuoksi?
Kaiken tämän päälle tämä parisuhde, niinkuin jo arvaattekin, on luisunut jo aivan umpikujaan. mistään yhteisistä asioista ei enää viitsi tai jaksa enää keskustella koska yleensä aina HELVETTI REPEE jos kehtaa kertoa oman mielipiteen asioista. Seksiä ei viitsi enää edes ajatella koska toinen pitää sitä aseena jolla on hyvä vähän puristaa jos jotain haluaa. Tätä kun on jatkunut nyt jo vuosia niin tuo ase on jo muuttunut "suutariksi" niinkuin miinat joita kylvettiin maastoon ja mereen 70 vuotta sitten. Harvoin tulee tunne että pitäisi........................No joo ja sekin menee sitten ohi äkkiä, mutta helvetti vieköön, olen vasta 44 vuotias.......pitäisikö tuon asian olla tässä iässä jo ohi?
Joo, empäs tiedä mitä tuleman pitää. tähän kuulkaa liityy niin paljon eri juttuja ettei aika eikä tämä tila riitä siihen. Ja kaikkee ei edes viitsi kertoa.
Ollaan avosuhteessa, tai kihloissa mutta naimisiin ei olla menossa. koska se ei kuulemma kannata rahallisesti, yhteinen lapsi saa näin enemmän kuin toinen, siis minun aiemmasta elämästäni mukana oleva lapsi.
Tilanne on muuttunut pikku hiljaa jatkuvaksi kissa ja hiiri leikiksi jota en taida jaksaa enää kovin kauaa. Suhteemme alku oli melko nopea ja toisen lapsen tulo oli todella upea asia elämässäni. Pian kuitenkin kaikki asiat muuttuivat, me jäimme kokonaan kaiken ulkopuolelle. Ja jos koetan tuon vanhemman lapsen asioita
hoitaa tai olla niissä mukana, esim. leikkiä tai harrastaa niin se EI käy koska samaa ei tehdä toisen kanssa, miten voisikaan jos toinen on KUUSI vuotta nuorempi? Eli vanhemman kanssa ei saa tehdä mitään, nuoremman kanssa taas kuulemma en tee yhtään mitään...........? Eikö olisi ihan oikeus ja kohtuus että olisi
että lasten iän mukaan tehtäisiin asioita ja ihan vaan heidän vuoksi?
Kaiken tämän päälle tämä parisuhde, niinkuin jo arvaattekin, on luisunut jo aivan umpikujaan. mistään yhteisistä asioista ei enää viitsi tai jaksa enää keskustella koska yleensä aina HELVETTI REPEE jos kehtaa kertoa oman mielipiteen asioista. Seksiä ei viitsi enää edes ajatella koska toinen pitää sitä aseena jolla on hyvä vähän puristaa jos jotain haluaa. Tätä kun on jatkunut nyt jo vuosia niin tuo ase on jo muuttunut "suutariksi" niinkuin miinat joita kylvettiin maastoon ja mereen 70 vuotta sitten. Harvoin tulee tunne että pitäisi........................No joo ja sekin menee sitten ohi äkkiä, mutta helvetti vieköön, olen vasta 44 vuotias.......pitäisikö tuon asian olla tässä iässä jo ohi?
Joo, empäs tiedä mitä tuleman pitää. tähän kuulkaa liityy niin paljon eri juttuja ettei aika eikä tämä tila riitä siihen. Ja kaikkee ei edes viitsi kertoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.