Olen sinkku ja olen yksinäinen koska tuntuu etten kuulu mihinkään ryhmään. En viihdy baareissa koska kännikalat ärsyttävät. Itse käytän alkoholia todella vähän. Harrastus mahdollisuuksia ei ole paljon pienellä paikkakunnalla. Ystävät muuttaneet pois. Tahtoisin lisää kavereita ja miehen. En edes jaksa pitää ystäviin yhteyttä ja he aina kysyvät miksi mulla ei ole miestä ja tunnen olevani erilainen.
Vanhempani ovat lestadiolaisia ja käyn tilaisuuksissa silloin tällöin. Luulen että se on hajoittanut elämääni. En usko mihinkään. Vanhempani ovat rikkoneet monta suhdettani. Suvun painostus on takana.
Olen täysin hukassa elämässäni? En osaa enää pitää hauskaa eikä minulla ole enää edes ystäviä. En uskalla rakastua enkä näyttää tunteitani. Olen katsonut elokuvan kielletty hedelmä varmaan kymmenen kertaa itken joka kerta, mutta ei siitä ole apua. Voin vain samaistua.
Vaikka yritän elää rennosti silti aina tulee seurustelusuhteissa ilmi asioita jotka ovat mielestäni ylitsepääsemättämiä. Jos kysyn asiaa joltain mieheltä hän vastaa ohi mennen vain "ei haittaa". Mistä löydän iloisen elämän asenteen sekä rakkautta ja iloa sinkkuelämääni? Harrastuksia ja ystäviä. En halua jäädä ikuiseksi sinkuksi!
Vanhempani ovat lestadiolaisia ja käyn tilaisuuksissa silloin tällöin. Luulen että se on hajoittanut elämääni. En usko mihinkään. Vanhempani ovat rikkoneet monta suhdettani. Suvun painostus on takana.
Olen täysin hukassa elämässäni? En osaa enää pitää hauskaa eikä minulla ole enää edes ystäviä. En uskalla rakastua enkä näyttää tunteitani. Olen katsonut elokuvan kielletty hedelmä varmaan kymmenen kertaa itken joka kerta, mutta ei siitä ole apua. Voin vain samaistua.
Vaikka yritän elää rennosti silti aina tulee seurustelusuhteissa ilmi asioita jotka ovat mielestäni ylitsepääsemättämiä. Jos kysyn asiaa joltain mieheltä hän vastaa ohi mennen vain "ei haittaa". Mistä löydän iloisen elämän asenteen sekä rakkautta ja iloa sinkkuelämääni? Harrastuksia ja ystäviä. En halua jäädä ikuiseksi sinkuksi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Serkkutytölläni oli lähes samankaltainen ongelma. Vanhemmat syvästi uskonnollisia (helluntailaisia), tyttö oli ainoa lapsi ja vanhemmat olivat hyvin tarkkoja siitä kenen kanssa tyttö liikkui. Ne harvat suhteet vastakkaiseen sukupuoleen loppuivat yleensä vanhempien painostukseen ja lukion lopulla tyttö tunsi jääneensä yksin, kun suurin osa lähimmistä koulukavereista muutti pois paikkakunnalta, ja jäljelle jäi vain uskonnollisista piireistä tuttuja ihmisiä.
Vuoden ajan tyttö jaksoi kuunnella vanhempiensa toiveita, mutta se kun hänen tuleva aviomiehensä oli esitelty hänelle, hän tunsi että hänen oli kertakaikkaan pakko päästä pois. Pelastukseksi koitui opinnot eräässä eteläisessä yliopistossa, jonne tyttö muutti heti paikan saatuaan. Vasta toisella paikkakunnalla kaukana vanhemmistaan ja siitä uskonnollisesta yhteisöstä jossa hän oli kasvanut tyttö pääsi elämään ns. normaalia elämää. Hän hankki uusia ystäviä ja löytyipä tuo nykyinen mieskin sieltä yliopistolta. Tyttö ei uskaltanu puhua suhteestaan yli vuoteen kotonaan vanhemmille ja he taisivat olla jo kihloissa kun miestä käytettiin kotona näyttämässä. Muistan vieläkin hänen vanhempiensa suuttumuksen siitä että poika olikin ollut ihan "tavallinen" maallinen ihminen...
Serkkuni turvautui ehkä siihen kaikkein radikaaleimpaan ratkaisuun, otti etäisyyttä vanhempiinsa ja heidän elämäntapaansa, niin kilometreissä kuin henkisestikin. Nykyään hän elää ihan tavallista perheellistä akateemisen naisen elämää, eräässä Espoon lähiössä. Eikä kuulemma ole mitään haluja takaisin kotipaikkakunnalle.
Itse en juuri välitä baareista, ja sen tien olen todennut olevan sellainen joka ei johda naisasioissa eteenpäin. Eipä näy eikä kuulu normielämässä niitä naisia jotka haluaisivat tutustua baarielämän ulkopuoliseen mieheen.
Näitä "tyttö lähtee opiskelemaan" love stooryjä on kiva lukea, mutta olen opiskellut sen verran että olis tärpännyt jos niikseen olisi sitä kautta.
Ei kai se juominen vaikeaa ole aloittaa myöhemmälläkään iällä?
Onneksi osaan jo elää rennosti, ne omat harrastukset ovat tosi hyvä tasapaino muuhun elämään. Ehkä se onnistumisen fiilis tulee sitä kautta joka riittää toistaiseksi...
"akateemisen naisen elämää"
että kun joku nainen ihastuu sinuun niin olet jotain muuta kun perus kylän juopot miehet jotka ovat olleet pitäjän jokaisen naisen kanssa.