Miten te kokisitte tilanteen, jossa yksi elämänne suurista harrastuksista olisi kaikki sotaan liittyvä ja ihailisitte monia suuria sotilasjohtajia. Itse olisitte pelkkä sotamies, koska teidän eväänne olisivat armeijasaralla loppuneet, toiveistanne huolimatta, kykenemättömyynne olla mitään enempää.
Miten suurta turhautumista tuollainen kohtaamattomuus haaveiden ja reaalielämän konsensuksessa voi aiheuttaa?
Miten suurta turhautumista tuollainen kohtaamattomuus haaveiden ja reaalielämän konsensuksessa voi aiheuttaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
luultavasti pyrkisin siviilielämässä esiintymään ylipäällikön tavoin. Muiden tunteista piittaamatta.
kirjoittaa keskustelupalstalle ja väittää käyneeni vaikka AUK:n.
Huvittavaa kyllä ryhmänjohtajalla
on armeijassa eniten suoria alaisia.
ei oo monta ja tykinruokaahan ne on niinku itekin.
tehokkaampaa pyrkiä vähättelemään ja mitätöimään AUK:n käyneitä, jos ei itse ole sinne päässyt?
tuntuisi, jos ihailisit Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen johtajaa, mutta olisitkin vain tavallinen neurokirurgi? Se tuntuu vähän samalta.
ja neurokirurgi kuulostaa hieman... ööh... epäuskottavalta.
tietenkään oikeasti ole olemassa, hömelö.
Sotamies ihailisi lähinnä edesmenneitä sotilasjohtajia. Elävä, itseä ylempi sotilashenkilö edustaisi uhkaa, kun itsellä ei ole meriittiä.
edustaa uhkaa, ei tietenkään omat. Et tainnut käydä inttiä?
johtajakoulutusta? Joukossa on aina runsaasti myös sisäisiä jännitteitä...